Sanonta ”ympäröi itsesi itseäsi älykkäämmillä ihmisillä” on kyllä helppo toteuttaa. Vaikka olisin kuinka fiksu, joku vielä fiksumpi on halukas tavalla tai toisella ainakin maksua vastaan salaisuutensa paljastamaan.
Nyt kun joulukin lähestyy, niin mietitään hieman lahjoja ja niiden tarpeellisuutta. Normaalisti lapsille ostetaan leluja ja aikuisille suklaata. Loppujen lopuksi lahjat voi kärjistää kolmeen kategoriaan: Romut, muistot ja elinikäinen hyöty.
Romujen etu on se, että kersa saa haluamansa markkinoiden parhaan puhelimen, joka on markkinoiden paras muutaman kuukauden ja sen jälkeen siitä tulee vanha. Hyöty jäi aika lyhyt aikaiseksi, mutta kun ei sille kelpaa muu… Joskus joulupukki on jopa niin tyhmä, että se tuo sinisen Salomonin laudan vaikka se punainen on nyt uusinta uutta!
Itse olen niin vittumainen äijä, että ostan käytännössä vain kirjoja joululahjaksi. Syy on Jörn Donnerin sanoin: ”Lukeminen kannattaa aina” ja olen huolissani tuon katoavan kansanperinteen vuoksi. Lukeminen kun on se juttu, miten on helpoin opetella uusia asioita. Jos lukeminen on vastenmielistä, on uusien asioiden oppiminen paljon vaikeampaa.
Totta kai sorrun romuihinkin, sillä useita koruja olen morsiamelleni vuosien saatossa ostanut, joilla hän sitten mun ”kekseliääseen älykkyyteeni” hermostuneena mua koittaa heittämällä osua… Sinne päätyvät väistelyni jälkeen takapihan metsään, mutta saavatpa lapsenlapset leikkiä tulevaisuudessa ihan oikeaa aarteen etsintää ja merirosvoa.
Muistot on romuja fiksumpi valinta. Miksi? Vastaus on aika helppo. Ne muistetaan. Romut vanhenevat ja menevät rikki. En mä muista millaisia leluja olen lapsena saanut, mutta muistan alle kouluikäisenä tehdystä Ahvenanmaan matkasta uskomattoman paljon pieniä välähdyksiä vieläkin. Isäni esimerkiksi ostaa äidilleni joululahjaksi joka vuosi jonkun ulkomaan matkan ja ne eivät äidin muistoista katoa. Eikä sitä muistoa voi ”kekseliäiseen älykkyyteen” hermostuneena paiskata takapihan metsään.
Entä elin ikäinen hyöty? Tuleppa kyselemään millaisia ilmeitä oli sukulaisilla minun ilmettä katsellessani, millainen oli oma olotilani, mitä syötiin ja millainen oli keli kun sain elämäni ensimmäisen kitaran. Kitaralla en ole elämässä mitään merkittävää saanut aikaan, mutta kehittänyt se on minua ja soitan sitä edelleen päivittäin. Jos ostan lapsilleni kirjoja, joilla he voivat kehittää itseään, voiko kehityksen heittää metsään ”kekseliäiseen älykkyyteen” hermostuessaan? Ei voi. Mikäli kirjasta on heille elinikäinen hyöty, unohtavatko myöskään muistoa keneltä ja koska se saivat? Eivät. Eivätkä myöskään unohda millainen keli oli tuona jouluna kun sen saivat, eivätkä mitä mummolassa oli joulupöytään katettu. He eivät unohda sitä kertaa, missä lukivat ja mitä ympärillä tapahtui kun ensimmäinen elämää mullistava muutos tapahtui. Vanheneeko tuo oppikirja romujen tavoin ikinä? En edes vastaa, koska lause olisi liian järkevä ja vieläpä yhteen sanaan typistetty…
Meillä on yhtiössä yksi todella iso asiakas, jolle morsiameni työskentelee 24/7. Työ on puhelimessa olemisesta huolimatta ajattelutyötä, eli äärimmäisen kuluttavaa. En ole alan toiminnan osaaja, joten en voi auttaa muuta kuin laki ja numero asioissa. On sairaan vaikeaa välistä katsoa vierestä niin väsynyttä ihmistä, kuin mitä hän on. Mun suurin tehtävä on pitää morsiameni ”kuosissa” muistuttaen kuin ”kova sälli” hän on, eli motivoida. Välillä se toki on vaikeaa, mutta kun olen fiksuimman onnistunut markkinoilta rekrytoimaan, ei usko hänen onnistumiseen minulla ainakaan ensimmäisenä lopu!
Syksyllä löysin vahingossa mainoksen, jossa kerrottiin tunnetun sijoituskirjailijanaisen suomen vierailusta vain naisille tarkoitettuun tapahtumaan. Tiesin heti, että tänä vuonna hän ei saa loppuvuodesta synttärilahjaksi aarteita lapsenlapsille, eikä uutta puhelinta tai kameraa tms. romua. Hän saa 700e arvoisen Vip lipun tuohon seminaariin 2kk ennen syntymäpäiväänsä ja matkakulut tulee vielä tuohon päälle! Vip lipussa oli paikka eturivissä ja lounastauolla ruokailu tapahtui luennoitsijan seurassa, jolloin pystyi häneltä täysin vapaasti kyselemään näkemyksiä. Lisäksi kun on tärkeää ympäröidä itsensä itseään älykkäämmillä ihmisillä, löytyykö niitä helpommin tuollaisesta tapahtumasta, vai sosiaalisesta mediasta? Verkostoitumisen hyöty tulee vielä päälle.
Kolmanneksi parasta tämän lahjan hankinnassa oli morsiammeni kyyneleet silmäkulmissa kun kerroin milloin hänen tulee olla Helsingissä ja miksi. Hän kertoi, ettei ole elämässään saanut näin hyvää lahjaa. Varmasti tiesi, ettei tuota voi heittää metsään törmätessään ”kekseliäiseen älykkyyteen”.
Toiseksi parasta oli se, kun tuona lauantaina hänen ollessa seminaarissa, minä olin töissä kahdeksaan saakka ja kävellen kuten aina. Hän soitti mulle kahdeksalta käsittämättömän innon vallassa ja kun puoli yhdeltätoista lopetettiin puhelu, en viitsinyt enää kävellä kotiin, vaan soitin taksin…
Parasta tuossa lahjassa on ollut katsoa kotona, millä ”VITTU KATOTAAN KUKA ON KUKA” asenteella täällä nykyään töitä tehdään. Toki työ on edelleen 24/7 ja äärimmäisen kuluttavaa, mutta kyllä nykyään morsiameni ihan itse itseään motivoi tekemään hommansa parhaalla mahdollisella tavalla. Mun tehtävä on vain katsella asiakkaan numeroita ja löytää ratkaisua niiden tarinan kertomiin ongelmiin. (loppu se pään silittely)
Bonuksena kaiken päälle tuli vielä onnistuminen verkostoitumisessa! Löytyi heittämällä ihmisiä joiden kanssa voi jotain todella hyvää vielä tulevaisuudessa tapahtua. Käyntikortteja oli häneltä pyydetty ja hän oli pyytänyt myös. Mitä tämä yht n. tonnin investointi tuo tulevaisuudessa, en tiedä. Mutta tappiota se ei tuo. Raha tulee varmasti takaisin tulevaisuudessa ja vaikka ei tulisikaan kuten korujen ja romujen ostossa, parisuhde voitti varmasti. Mitä tein hänen eteen, ei unohdu hänellä koskaan. Myös itseäni se, mitä näen aikaan saaneeni järkevällä lahjalla, innostaa vähintään yhtä paljon, kuten erektio palvelutalossa.
Kun rahaa lahjoihin kulutat, mietippä mitä voit oikeasti kyseisellä rahalla läheisellesi antaa.
Marko, Ansionsa Mukaan Oy