UUSI VUOSI ONKIN JO PÄÄTÖKSESSÄ

Vuoden viimeinen päivä on käsillä ja on jälleen kivaa, sekä hieman haikeaakin analysoida menneen vuoden perusteella itseään. Mikä on ollut hienoa, mitä pitää parantaa ja mitä se vaatii. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia. Teen hiljaa mielessäni uuden vuoden päätöksiä, eli mitä minun pitää tehdä, että elämäni olisi parempaa ja samalla olisin itse parempi ihminen. Nyt tehdään poikkeus ja tehdään päätökset julkisesti. Puheet panee onnistumaan.

Mennyt vuosi on ollut osaltaan jopa elämäni vaikein, mutta osaltaan myös elämäni paras. Ratkaistavia pikku ongelmia on riittänyt, mutta sain auttaa muita enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämän oletan jatkuvan myös alkavana vuonna. Tämä on ollut palkitsevaa. On mukavaa huomata, että voi olla ”tuki ja turva” myös kodin ulkopuolella. Tämän vuoksi ensi vuonna pitää hommata lisää asiakkaita joille apu kelpaa, jotta voi auttaa muita enemmän kuin menneenä vuonna.

Tulevana vuonna ei enää kotona riitä huolehtiminen siitä, että morsiammen tarvitsee tehdä mahdollisimman vähän. Aion silti jatkaa salaa multa niin kovin kiellettyä pyykinpesua. Jos oikein revittelen, niin saatan jonkun hänen työreissun aikana kerätä rohkeutta ja pesen oikein kirjopyykkiä. Salaa tietenkin. Ongelma kotona on se, että morsiammeni vanhenee ensi syksynä 10-v kerralla, joten vanhushuoltoon pitää alkaa pikku hiljaa kiinnittämään myös huomiota. Muutos ei vielä ole suuri, mutta tulevaisuuden suunta on jo selvillä.

En aio lopettaa hyötyliikuntaa. Aion ensi vuonnakin olla ostamatta kuntosalikorttia ja pidän huolta kunnostani kulkemalla kävellen niin paljon kuin mahdollista ja tekemällä lumityöt kolalla. Hengästyneenä ja hikisenä, mutta joka hetkestä nauttien.

En aio pitää tipatonta tammikuuta samasta syystä kuin aina ennenkin. En tee mitään massojen mukana, koska se kaventaa ajattelun tasoa. Tarkoittaa sitä, että joku on jo ajatellut puolestani ja mä vaan menen mukana. Kun joku perustelee mulle sen, että se pitää nimenomaan olla tammikuu, eikä esim 4.4 – 3.5 välinen aika, niin sitten olen törmännyt faktaan ja menen sen mukaan. En silti aio olla niin vastakarvaan, että pukkaisin huppu himmeänä koko tammikuun lunta kolalla pihasta autotalliin, mutta ihan pakko on tuota massahysteriaa edelleen vastustaa.

Lukemistani aion lisätä entisestään. Nimenomaan lukemista, joka kehittää osaamistani ja ajatteluani. Tunti päivässä tekee kymmeniä kirjoja vuodessa ja kaikki on omaan elämän laatuun lisää. Tästä hyötyy myös asiakkaat, koska ajattelua heidän ongelmien ratkominen nimenomaan vaatii. Tiedän, että tämä lisää tietynlaisten ihmisten silmissä minun vittumaisuutta, kun olen entistä kärkkäämmin kyseenalaistamassa ajattelemattomien näkemyksiä. Kiinnostaa yhtä paljon, kuin mopoauto pelikaania. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta koska tällä pystyn auttamaan muita enemmän, niin miellytän sitten ainakin oikeaa ryhmää.

En sano, että ensi vuonna tapahtuu isoja asioita ja niistä tuonnempana enemmän, mutta aion olla entistä enemmän se henkilö, jota lakioppineet pyytävät apuun kun pitää ratkoa juttuja joissa on numero-ongelmia. Samojen lakioppineiden painostuksesta aion ensi vuonna pyrkiä avoimen yliopiston kautta oikeustieteelliseen. Asia josta morsiammeni on puhunut jo vuosia, että ”ettei vaan menis kyvyt hukkaan”. Liekö sitten riitelen kuten juristi, vaiko vaan olisi kyse oikeasta kyvykkyydestä. Hänet tuntien uskoisin, että sopivassa suhteessa molemmista. Pysyypä riitelykin asiallisena, kun toinen ei uskalla karjassa, että:” SURVO NYT PERSEESEEN TUO ASIANAJAJA-ASENNE!” Hän tietää, että myöhemmin puolustuksen kannalta olisi ratkaisevaa vedota siihen, että: ”Siitä se ajatus sitten lähti…”

Aion edelleen omistaa kaksi eri identiteettiä, eli elää kahta eri persoonallisuutta. Olla se vakava, analyyttinen ja vaativa TyöVuorinen, sekä se sekava, aina iloinen ja hauska seuramies Mar&Co, joiden yhdistelmästä saatte esim. te bloginlukijat nauttia nimellä Marko Vuorinen.  Elämä on liian lyhyt murjottamiseen, joten en aio olla suupielet alaspäin, vaan vakavanakin pilke silmäkulmassa, pikku jäynä mielessä.

Anu-Helenalle, eli morsiammelleni, parhaalle ystävälleni ja yhtiökumppanilleni lupaan, että en luovu hänestä. Siis vuonna 2018…. Vaihtamalla toki paranee usein paljonkin, mutta kun olen parhaan saanut, niin se ei enää vaihtamalla parane. Kotiin on kiva tulla ja kotona on kiva olla, kun saa kunnioitusta. Aion siis ensi vuonna kunnioittaa häntä vieläkin enemmän…

Mikä tärkeintä, aion vuoden päästä tehdä taas tämän analyysin ja parantaa maailmaa siten, että teen ensin itsestäni paremman, jotta maailma olisi parempi paikka muille. Näin saan siltä sitten Ansionsa Mukaan, eli maailma maksaa hyvän takaisin hyvällä.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Jätä kommentti

Soita meille