USKO MIELUMMIN JOULUPUKKIIN, KUIN VEROTTAJAAN

Verottajan asiakaslähtöisyys perustuu ajatukseen, että asiakas on aina väärässä. On uskomatonta ollut nähdä, kuinka kyseisessä laitoksessa ei ole yhtenäistä linjaa siitä, miten toimitaan. Olenpa törmännyt täydelliseen ammattitaidottomuuteenkin.

Otetaanpa neljä opettavaisinta esimerkkiä.

Osakeyhtiötä pyörittävän yrittäjän ei kannata nostaa paljoa palkkaa. Yhtiö maksaa voitosta 20% veroa ja yrittäjä osingosta maksimissaan 8,5% kun osinko on maksimissaan 8% yhtiön jakokelpoisista varoista. Tämän tiedon pohjalta olen sitä mieltä, että yrittäjä häviää rahaa nostamalla vuosittain palkkaa niin paljon, että verotus ylittää nuo kaksi eri veroprosenttia yhteenlaskettuna, eli 28,5% suurempaa veroa ei ole järkevää joutua palkasta maksamaan. Tämä vähentää jakokelpoisia varoja, joka vähentää osingonmaksukykyä. Lisäksi yrityksen tarvitsemia rahoja tuolloin annetaan verottajalle, jotka Alma ja Teppo omalla osaamisellaan tuhoavat Arkadianmäellä.

Pari vuotta sitten menin verotoimistoon kysymään, paljonko on se summa minulla jonka voin palkkaa nostaa siten, että ansiotulovero on korkeintaan 28,5%. Virkailija sanoi, ettei sitä voi laskea kun sulla on täällä näitä pääomatulojakin. Kysyin miten pääomatulot vaikuttaa ansiotuloihin? Virkailija oli yllättävän rehellinen ja vastasi, että en minä tiedä. Sanoin että ei vaikuta mitenkään. Ansiotuloista peritään tulovero ja kun verotettuja pääomiasi sijoitat, niin sijoitustoiminnan tuotoista peritään sitten pääomavero. Tähän virkailija sanoi, että niin joo, näinhän se menee. Mutta sulla on täällä osinkojakin nostettuna, niin paljonko sulla niitä tulee tänä vuonna? Kysyin, että miten osinkojen nosto vaikuttaa tuloveroon? Nyt virkailija ei vastannut, vaan pyysi virkailijaa viereisestä kopista ja kysyi häneltä. Tämä virkailijakin vastasi suureksi yllätyksekseni rehellisesti, että en minä tiedä… Kysyin, että saanko teille kertoa? Ilman lupaa sitten kerroin, että jos nostan 8% jakokelpoisista varoista, kuten teen, niin niistä 25% menee pääomaveron alle ja 75% tulee verovapaasti. Jos pääomatuloni jää alle 30 000 euron, on pääomavero 30%, jolloin osingon kokonaisveroprosentiksi tulee 7,5%. Mikäli pääomatuloni ylittää 30 000euroa, niin ylimenevästä osasta pääomaveroprosentti on 34% ja tällöin osinkoveroprosentiksi tulee maksimissaan 8,5%. Vasta jos nostan yli 8% jakokelpoisista varoista osinkoa, tämä vaikuttaa tuloveroprosenttiin. En nosta enempää, joten osingolla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Aikani siinä kuuntelin heidän miettimistä voiko tämä mennä noin. Kauaa en jaksanut, vaan totesin että teenpä tämän verokortin ensimmäistä kertaa ihan itse kätevästi netissä. Sinne oli kaavat sitten tehty oikein ja sain tietää tulorajani 28,5% verolle. Tällä ammattitaidon vaatimustasolla minä pystyisin toimimaan sähköasentajana, vaikka en pysty ovikelloa huoltamaan ilman, että talosta palaa kaikki sulakkeet ja yhtä aikaa. Kovin on tuo pelottava ajatus. Mutta pelottaa myös ajatella, kuinka paljon ihmiset maksavat väärin veroja, kun neuvonta on tuolla tasolla verotoimistossa.

Vuosi sitten pakotin aikuiset lapseni myymään osakesalkkunsa tyhjäksi tulevan mullistuksen tieltä ja tällöin tyttäreni kyseenalaisti tämän kysymällä, että eikö hän nyt joudu sitten maksamaan voitoista veroa, jolloin sijoituksen arvosta poistuu rahaa? Vastasin, että kyllä joudut ja koska olen ylpeä ajattelemisestasi ja olen varma, että tämä ratkaisu tulee tehdä, isä maksaa teidän molempien verot. Näin saatte koko salkun arvon sijoittaa tulevaisuuden positioon. Syksyllä tuli sitten veromätky laskut ja lapset toivat laskut isälle. Maksoin verot kuten olin luvannut ja viime keväänä tuli tyttö tuomaan karhukirjettä maksamattomasta verosta isälle. Vero oli erääntynyt marraskuussa ja näytin tiliotteelta hänelle, että vero on maksettu eräpäivänä, joten lämmitetään karhukirjeellä taloa ja kiitetään verottajaa ilmaisesta lämmitysmateriaalista. Mulla ei ole tapana nähdä vaivaa oikaista väärin perustein lähetettyjä laskuja, vaan se vaivan näkö kuuluu virheen tekijälle ottaa maksamattomasta laskusta yhteyttä.

Kun tästä kuukauden kuluttua tuli ulosottotoimistolta tyttärelleni kirje, soitin tälle tutulle ulosottomiehelle, jonka olin tavannut asiakkaan kanssa siellä asioidessani. Siinä kevyen turinan lomassa ihmeteltiin, kuinka ihmeessä maksettua veroa karhutaan ja hän antoi suoran puhelinnumeron asiasta tietävälle veroviranomaiselle. Soitin tälle veroviranomaiselle, joka hyvin ystävällisenä miehenä ihmetteli laskua, koska hänen koneella olevilla tiedoilla ei tyttärelläni ollut veroja maksamatta. Hän pyysi lämmittämään taloa tällä laskulla ja otti ulosottotoimistosta toimeksiannon takaisin.

Tuli syksy ja tämä ulosottomies soitti minulle ja kertoi, että on jälleen tullut tyttärelleni verotoimistosta sama karhukirje. Ulosottomies kertoi, että verottaja on niin kummallinen yhteisö, ettei siellä kukaan tiedä asioiden oikeaa laitaa ja antoi minulle toisen numeron. Soitin tähän ja sieltä löytyi tyttäreni verovelka. Syy oli isän. Olin maksanut erä numero kahden sinä päivänä kun erääntyi eränumero yksi. En tiedä tänä päivänäkään missä on se lasku eränumero yhdestä. Onko tullut edes, vai olenko minä tai tyttäreni sen hukannut. Näin ollen karhu oli aiheellinen, koska tämä oli maksamatta. Tästä sitten hetken omaksi ilokseni haastoin tätä virkailijaa siitä, kuinka voi olla mahdollista, että toisella puolella pöytää istuvalla virkailijalla on toiset tiedot kuin mitä on pöydän toisella puolella olevalla.

Soitin sitten ulosottotoimistoon ja pyysin laskun lähetettäväksi mulle ja kerroin, että kyllä se maksamatta on, vaikka keväällä toisin verotoimistosta kerrottiin. Ulosottomies kertoi mulle tarinan, kuinka verohallinnon lakimies nainen oli siirtynyt miehensä yhtiöön työskentelemään ja muutaman vuoden kuluttua tämä yhtiö meni konkurssiin verojen vuoksi. Eipä tiennyt verotoimiston lakimieskään mikä on verotoimiston ”virallinen” toimintamalli. Tämä pienenä tiedotteena siitä, että se mitä verottaja sanoo, ei välttämättä pidä paikkaansa.

Miten verottaja sitten pyörittää omaa liiketoimintaansa, eli kerätä veroja? Vuonna 2004 päätin alkaa ”ravintolabisnekseen”. Mulla oli tuolloin pieni kioski, jossa oli melko iso terassi ja tähän terassille piti saada anniskeluoikeudet miedoille alkoholeille. Pari päivää ennen avajaisia luvat oli valmiit, kunhan toimitan kauan sitten tilaamani verovelkatodistuksen. Soitin Rovaniemen verohallintoon josta se tilattiin ja kyselin tämän paperin perään. He eivät voineet sitä lähettää suoraan aluehallintovirastoon, vaan se piti heidän toimintamallien mukaan toimittaa minulle. Hän kertoi nyt minun aikaa säästääkseen lähettävänsä sen faksilla minun paikalliseen verotoimistoon. Torstaiaamuna menin sitten tuota faksia hakemaan, eikä se ollut tullut. Soitin tälle virkailijalle uudelleen ja hän pahoitteli että oli sen unohtanut ja sanoi, että pystyy sen puolenpäivän jälkeen lähettämään. Puhelun päättymisen jälkeen tajusin kuulleeni liikenteen kohinaa puhelimen taustalla, eli ukko oli kaupungilla ja tämä jää muistin päälle. Varmana tästä muistamattomuudesta, menin sitten paikalliseen verotoimistoon klo 15 kysymään mulle saapunutta faksia Rovaniemeltä. Ei ollut tullut. Kysyin missä huoneessa istuu tämän rakennuksen korkein johtaja ja sain ohjeet ”kolmas ovi käytävän vasemmalla puolella”.

Soitin liikennevaloja ja pääsin sisään. Istuin reppu sylissä tuoliin ja kerroin ongelmani tälle miehelle. Sanoin, että liiketoimintaa laajentamalla mä palkkaan yhden uuden työntekijän, joka maksaa veroja. Tarkoitus on myös itse tienata enemmän, jolloin maksan enemmän veroja. Myös panimot tienaavat tässä aavistuksen enemmän ja maksavat aavistuksen enemmän veroja. Me maksamme myös arvonlisäveroja, joten kerrotko mulle mikä on tässä verottajan bisnestä jarruttaa tätä toimintaa? Sanoin miehelle, että auta nyt pienyrittäjää ja soita sinne Rovaniemelle ja pyydä se todistus tähän sinun pöydällä olevaan faksiin. Mies tuumasi mulle, että meillä on täällä sellainen käytäntö, että Rovaniemi hoitaa omat asiat ja me omat, eli mun pitää itse hoitaa tämä asia. Tuumasin, että on juuri tullut aika tätä teidän käytäntöä muuttaa ja että en poistu tästä huoneesta ennen kuin mulla on se todistus. Ukko näpräili tietokonetta ja tuumasi, että sitähän pitää toimia kuten parhaaksi näkee. Vastasin, että ”selvä” ja nostin repustani pöydälle termospullon, eväät ja pelikorttipakan ja aloin pelaamaan pasianssia,  Mies tuumasi mulle, että tavarat reppuun tai soitan Poliisille. Sanoin, että sitähän pitää toimia kuten parhaaksi näkee. Soita sinä poliisille niin minä soitan lehteen. Tulee hieno uutinen siitä, kuinka verottaja estää pienyrittäjää kasvattamasta bisnestään, jolla maksaisi lisää veroja. Mies nappasi puhelimen käteen ja minä nappasin omani, johon oli valmiiksi laitettu tutun toimittajan numero, jolle olin tästä suunnitelmasta kertonut etukäteen. Hän oli valmiudessa tulla paikalle kolmessa minuutissa, eli todennäköisesti virkavaltaa nopeammin. Mies naputtelikin pitkän numerosarjan, joten huomasin, ettei soita poliisille. Hän soitti Rovaniemelle ja mesusi puhelimeen siitä, kuinka he täällä joutuvat kärsijöiksi, kun te ette hoida hommianne. Minuutin kuluttua minulla oli todistus kädessäni, jonka pahoittelujeni jälkeen tämä virkailija faksasi puolestani aluehallintovirastoon. Avajaiset onnistuivat näin ollen ajallaan järjestää.

Henkilökohtaisesti upein juttu tapahtui vuosia sitten. Rakensin suuremmat liiketilat, jotka omistin itse. Kysyin verotoimistosta paljonko on se vuokra, jonka he hyväksyvät siitä perittävän? Sain summan ja sillä mentiin monta vuotta. Sitten tuli verottajalta kysely siitä, kuinka perittävä vuokra on noin ”suuri” ja kirjallinen hinnasto paljonko voi mistäkin neliöstä periä. Usko tai älä, vessalla ja varastolla oli eri hinta. Vaikka vessa oli yhtä karu kuin varastokin, sai vessan neliöistä euron enemmän vuokraa, Vitutti niin paljon, että suunnittelin alkaa kuseskelemaan varaston lattiakaivoon ja pitämään tyhjiä pulloja vessassa, jolloin saisin isommasta vessasta paremman vuokran… Oli muuten viimeisen päälle tarkka hinnasto eri neliöiden vuokrista. Kirjanpitäjä sitten otti sinne yhteyttä ja kertoi, että me olemme verottajalta saaneet tämän summan jota on peritty. Tähän oli vastattu, että asia selvä. Ei tässä ole mitään ihmeellistä ja tehkää vaan kirjallinen vastine. Sen kirjanpitäjä teki ja siihen tuli vastauksena, että ”yrittäjän tässä vaiheessa osoittama katumus on turhaa”! Mielivaltainen tuomio tuli peitellystä osingonjaosta, jollaista termiä en ollut tuolloin vielä koskaan kuullut. Yritys joutui tästä rangaistuksena maksamaan n.7000e. Aloin tästä välittömästi laatimaan kirjallista ilmoitusta tyytymättömyydestä päätökseen. Sitten tuli verottajalta mulle henkilökohtainen kirje ja silloin se riemu repesi. Koska kaikkea vuosien aikana maksettuja vuokria ei voinut katsoa vuokraksi, koska varasto on esim halvempi kun vessa, vaan ne katsottiin ylimääräiseksi ja  tuolloin verottomaksi osingoksi, olin maksanut niin paljon liikaa pääomaveroja, että henkilökohtainen verotukseni korjaantui siten, että sain yli 9000e veronpalautukset. Vaikka kuinka tuota laskin ja muistin myös kommentin, ”se riippuu laskutavasta”, pääsin aina samaan lopputulokseen. Sain verottomana tilille 9000e siitä, että yritykseni joutui maksamaan siitä vain 7000e. Valtio hävisi 2000e ja maksoi lisäksi virkailijalle palkkaa tappion tekemisestä liiketoiminnassa. Melko sukkelasti lämmitin taloani kirjallisella valituksellani.

Verottajalla ei ole näiden esimerkkien myötä asiakaslähtöisyyttä, ei selkeää linjaa eikä aina ammattitaitoakaan. Mikäli jollain yrityksellä olisi asiat hoidossa kuten verottajalla, tällä yrityksellä ei olisi yhtään asiakasta. Verotoimisto onkin Mafia, eli ottavat omansa vaikka eivät aina tiedä miten sen voi laillisesti tehdä.

Ole siis tarkkana verottajan kanssa, koska heidän ei tarvitse olla tarkkana sinun kanssa.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Jätä kommentti

Soita meille