Yhtiöni omistaa useita vuokrahuoneistoja. Omistajastrategia on tuottaa yhtiölle varallisuutta käyttämättä lainkaan yhtiön omaa rahaa. Tästä johtuen jokainen huoneisto on hankittu 100%:n lainaosuudella. Taktiikka strategian onnistumiselle on se, että vuokralaisten maksettua riittävästi lainaa pois yksittäisestä huoneistosta, huoneisto myydään, loppulaina maksetaan pois ja loput rahat yhtiö sijoittaa vuokratuottoa paremmin tuottaviin instrumentteihin. Sitten etsitään uusi huoneisto jolle otetaan uusi laina ja toimitaan taas yllä olevasti pankin rahoilla yhtiötä vaurastuttaen.
Viime viikolla kirjoitin ajatustemme tuottavan sitä mitä ajattelemme, eli negatiivisia tai positiivisia ajatuksia. Kirjoitus on luettavissa tästä:
Samalla viikolla laitoin yhdestä huoneistosta vuokralle tarjotaan ilmoituksen nettiin. Kohde on ollut myynnissä, mutta en ole moneen kuukauteen uusinut myynti-ilmoitusta. Tiistaille sain kolme näyttöä vuokralaisille. Näyttöön ajaessani sain puhelun, jossa entuudesta tietämäni nuorimies kyseli onko asunto myyty. Kun asunto yhtiöllä oli vielä olemassa, hän kysyi tälle hintaa. Kerroin hänelle hinnan, jolla alimmillaan olen sen halukas myymään ja hän tuli myös näytölle. Näytöllä kävi ilmi, että ostaja on aloitteleva kiinteistösijoittaja. Hän teki minulle alennetun tarjouksen, josta kieltäydyin. Muistutin mikä on ollut netti-ilmoitusten myyntihinta, jotta huomaisi minun pudottaneen hintaa jo valmiiksi. Lupasin kaupanpäälle opettaa tuon ilman oman rahan käyttöä strategiani yksityiskohdat, joka mahdollistaa hänelle omistaa rajoittamattoman määrän vuokrahuoneistoja.
Yksi vuokralainen ja tämä ostaja jäivät asiaa keskiviikkoon saakka miettimään. Ostaja oli mielestäni huolissaan siitä jos vuokraan kohteen ja hän joutuisi sen ostamaan vuokrattuna. Käsitin, että hänellä olisi ollut joku henkilö tiedossa, jonka olisi halunnut itselleen vuokralle. Keskiviikkona sain soiton juuri eläköityneeltä mieheltä. He olivat juuri myyneet omakotitalonsa ja vaimo eläköityisi kolmen vuoden kuluttua. He olisivat halukkaita tulemaan vuokralle, mikäli pystyn lupaamaan heille, että voivat halutessaan tuossa asua seuraavat kolme vuotta. Sanoin, että nyt on kaksi vetoa päällä, enkä halua tuottaa kenellekään pahaa syömällä sanani ja siitä syystä odotan heidän päätöksiään keskiviikon ajan. Tästä johtuen lupasin miehelle soittaa torstaina ja kertoa onko asunto mennyt vai ei. Vuokralainen ilmoitti myöhemmin keskiviikkona, että voin antaa asunnon jollekin toiselle. Ostajasta ei kuulunut mitään.
Torstaina soitin tälle miehelle ja järjestin heille illalle asunnon näytön. Ihastuttavan positiivinen ja hauska puhelias pariskunta ilmoitti kohteessa välittömästi, että he haluavat tämän ottaa ja ovat valmiit heti muuttamaan kun asunto tyhjenee. Kättelimme päätöksen ja sovittiin sopimuksen allekirjoitus tilanteesta. Kun tulin kotiin, sanoin morsiammelle etten raski tuota asuntoa panna enää myyntiin, koska en voi pettää lupaustani tälle pariskunnalle. Kohde on lisäksi paras joka yhtiöllä on omistuksessa antaen 9% vuokratuoton, joten tyydytään tuohon.
Perjantaina tapahtui psykoja. Kun aamulla kirjoitin blogia ja olin kohdassa, jossa kerroin siitä, kuinka omassa elämässäni positiivisuus on tuottanut positiivisia, isoja ja yllättäviä tapahtumia, samalla hetkellä soi puhelimeni. Soittaja oli tuo ostaja, joka kertoi hänellä olevan pankkilaina valmiina ostoa varten. Koko iho meni kananlihalle. Ensimmäinen ajatus oli, että kuinkas tästä nyt sitten selvitään siten, ettei tuota kenellekään pettymystä.
Tuon mainitsin ostajalle ääneen ja sanoin, että anna mun hetki miettiä miten voin sen enää myydä ja harmittelin tätä hankalaa tilannetta, koska en torstaina tiennyt, että ostaja on mennyt jo lainaneuvotteluihin! Kuluja hänelle ei tästä koidu jos lainaa ei nosteta, joten se hieman helpotti oloani. Kerroin ostajalle tästä pariskunnalle antamastani lupauksesta ja pahoittelin, että tätä en tule pettämään, joten voi olla, että koska en tiennyt ostajan kiinnostuksesta, en voi enää kohdetta myydä. Ostaja ymmärsi hyvin, mutta pyrki vaikuttamaan mielipiteeseeni kertoen kuinka kovasti hän olisi halukas kohteen ostamaan. Pyysin perjantain lisäaikaa, koska en tiennyt miten tulee päättää, että teen päätöksen jossa ei ole ketään kohtaan negatiivista.
Morsianta jututtaessa hän kysyi, että eikö tämä pariskunta voi olla tällä ostajalla vuokralaisena ja vastasin, että käsittääkseni ostajalla on oma ajatus vuokralaiseksi tulevasta henkilöstä. Soitin ostajalle ja turisin tuosta hänen näkemyksestä vuokralaiseksi tulevasta. Hänellä oli tiedossa henkilö joka tämän kohteen ottaisi, mutta muuta ei ole sovittu ja hän olisi kovasti halukas saamaan tämän mun kanssa sopimuksen tekevän pariskunnan tulemaan hänelle vuokralle! NÄIN! Nyt jälleen iho kananlihalla, koska miten se voikaan mennä niin, että kun kirjoitat kiitollisessa mielentilassa oman elämäsi positiivisista yllätyksistä, niin välittömästi tuli uusi jossa voittajia on tolkuttoman monta yhtäaikaa. Nuorimies saa hyvätuottoisen sijoitusasunnon. Pariskunta saa haluamansa asunnon ja haluamallaan pitkällä sopimuksella. Minun yhtiö tekee tilin. Tilistä Antti saa veroeuroja hukattavaksi ja loput pannaan kasvamaan korkoa korolle toisessa instrumentissä. Joku saa asuntonsa kaupaksi kun etsin yhtiölle uuden kohteen, sekä pankki saa pois maksetun loppulainan tilalle lainata taas suuremman lainan uuden kohteen hankintaan, paria varainsiirtoveroa unohtamatta.
Kun sain näin konkreettisen, Rhonda Byrnen sanoin ”viestin universumilta”, halusin heti antaa lisää hyvää muille. Näin ollen tarjouduin nuoren miehen puolesta laatimaan hänelle ja vuokralaisille vuokrasopimuksen ja tietenkin ilmaiseksi, että olen taas päässyt tilanteeseen, jossa ”positiiviset tapahtumat on mulle velkaa.” Sattuma on tähän asti elämässäni aina velkansa mulle maksanut ja kuten viime viikolla kirjoitin, on se velkansa maksanut niillekin, joille negatiiviset tapahtumat ovat olleet velkaa.
Kyllä olen vakuuttunut siitä, että ajatukset tuottavat sen mitä ajattelet. Tuottavat ajatukset ne vasta tuottavatkin!
Marko, Ansionsa Mukaan Oy