TARINA AIDOSTA PUKISTA

Elettiin vuotta 1991, eli aikaa tuhat vuotta sitten. Nuori mies Vuorinen oli astunut armeijan harmaisiin ja joukko-osasto  oli Rovaniemellä. Erikoistumisjakson jälkeen jouduin olemaan erään varastotyöntekijän kanssa tiiviisti tekemisissä. Yhteistyö meni siihen, että aina siellä vieraillessani, tämä siviilityöntekijä tarjosi toimistossaan kahvit. Siinä sitten kahvin äärellä tupakoitiin ja turistiin siviilielämästämme.

Kävi ilmi, että tämä mies oli oikeasti Joulupukki, joka vaan valtavaa vapaa-aikaansa jouduttaakseen työskentelee armeijan varastolla. Hän oli aloittanut Joulupukkityöt -60 luvulla laittaen lehteen mainoksen. Kun puhelin oli alkanut soimaan, hän oli vastannut jokaiseen puheluun joulukuussa, että ”Joulupukki”. Hänelle oli tullut aaton kalenteri täyteen jo ensimmäisenä vuonna. Pukille lahjoja antaessaan perheen isät olivat pyrkineet raottamaan partaa, että kuka siellä oikeasti on? Tähän pukki oli vastannut, että: ”saanko mä ensin vetää sulta naaman irti ja katsoa kuka siellä alla oikeasti on? Mun naaman alla olen minä, eli Joulupukki”.

Kun hänelle tarjottiin pihamaalla vierailun jälkeen ryyppyjä, hän oli ottanut povitaskusta armeijan juomapullon ja pyytänyt lorauttamaan sinne omantunnon mukaan. Tällä taskumatilla hän oli sitten tehnyt uuden vuoden aattona taidetta, testaamalla  sekoitteeseen jossa oli kaikkea keskioluesta konjakkiin, oikeanlaisen lantringin. Vuoden ensimmäisen aamun jysäri oli sitten kertonut hänelle, mitä kaikkea sitä on matkalla verovapaista tuliaisiksi tarttunut. Hassu Pukki, mutta duunarin vapaapäivähän tuossa oli kyseessä.

Tultaessa 80-luvulle samat perheet soittelivat automaattisesti jo tutuksi tulleeseen puhelinnumeroon, jossa aina vastasi tuttavallisesti puhelimeen ”joulupukki”. Ainoa muuttunut asia oli se, että ne -60 luvun lapset olivat kasvaneet aikuisiksi ja tilasivat omille lapsilleen tuttua joulupukkia. -60 luvun teinit tilasivat omille lapsilleen 70-luvulla ja -70 luvun lapset taas tilasivat samaa tuttua pukkia omille lapsilleen tuolloin -90 luvulla. Miettikää? Aidompaa Joulupukkia ei voi kuvitellakaan.

Tähän kun jatkoksi ajattelette sitä, ettei kukaan koskaan ole saanut tietää kuka hän on, joten hän on Joulupukki. Itse hän nauraen kertoi, että välkyimmät ovat armeijan juomapullosta päätelleet, että pukki työskentelee varuskunnassa ja siitä sitten olettaneet Pukin olevan Vääpeli Hynynen, koska juopompaa tyyppiä ei kantahenkilökunnassa ollut. Ottihan tämä pukki punaviinipullosta siivut taskumattiin, jonka sekoitus oli jo vertaansa vailla. Ei siis ihme, että häntä luultiin Vääpeli Hynyseksi. Tähän tämä Pukki vielä lisäsi, etteivät kuitenkaan ajatelleet sitä, ettei ole joulua, etteikö tämä Vääpeli huuda mustamaijan peräkontissa, että: ”ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MÄÄ OON? KUN MINÄ SANON, NIIN TE JUOKSETTE! ONKO TÄMÄ SELVÄ?” Poliisit sitten sarkastisesti vastaavat, että ”ei kuulosta siltä”. Ei jouda Vääpeli pukiksi ei.

Hän tunsi kaikki asiakkaansa nimeltä. Hän muisti seuraavana Jouluna kysellä edellisenä Jouluna tulleesta rattikelkasta yms. Hän jopa näki asiakkaitaan kesäisin juniori jalkapalloturnauksissa ja kirjoitti muistiinpanoja heistä. Voitte kuvitella isompienkin lasten ilmeet, kun Jouluna pukki tuumaa, että: Kyllä sinä Mikko annoit sitten upean syötön siihen Sakarin tekemään maaliin heinäkuussa kun pelasitte FC Karvamahoja vastaan!

Minusta hauskin tarina oli hänellä se, että hänen asiakkaansa ovat hänelle niin kasvotuttuja vuosien takaa, että hän toisinaan heitä jututtaa vahingossa kaupassa kysyen kuulumisia. Kun hän sitten huomasi jututettavalla täydellisen ihmetyksen vallassa olevan ilmeen, koska eiväthän he pukkia tunteneet siviilivaatteissa, hän joutui toteamaan, että ”sori, taisin luulla sua erääksi toiseksi”.

Miettikääpä tämän Joulupukin asiakaslähtöisyyttä ja millaisia asiakaskokemuksia siitä on syntynyt ja miten tämä taas on tullut takaisin uskollisina kanta-asiakkaina.

Ansionsa Mukaan Oy toivottaa asiakkailleen ja kaikille teille blogia seuraaville, eli tuleville asiakkaille hyvää ja rauhallista Joulua.

Anu-Helena ja Marko

Jätä kommentti

Soita meille