Yhtiökumppanini julkaisi eilen illalla Anna Perhon kolumnin meidän Facebook -sivulla. Aamulla luin tuon itsekin ja siitäpä sitten muuttui aihe tämän päiväiselle blogille. Kolumnin idea oli se, että rahattomat eli rahahuolissa painivat ihmiset ajattelevat eniten rahaa.
Tämän allekirjoitan itsekin. Vuosia yrittäjänä toimineena voin vakuuttaa, että silloin kun rahahuolet ovat yrityksessä läsnä, kuten laajennuksien ja uuden toiminnan aloittamisten yhteydessä. Juuri silloin niitä tapaa miettiä yölläkin. Koskaan kun kaikki asiat ovat olleet kunnossa, ei ole tullut yötä valvottua miettien miten tän sais vittuilematta menemään päin helevettiä. Perho kertoo kuitenkin kolumnissaan vaikeudestaan yrittäjäuran alussa, kun kauppojen aukioloaikoja alettiin vapauttamaan. Tästäpä sitten tänään kirjoitetaan, sillä ongelma on tässä yhteiskunnassa suuri.
Vaikka minulla on kaksi ja puoli yritystä, on pisimpään tullut toimittua kioskiyrittäjänä ja sellainen liiketoiminta on olemassa yhä. Sehän ei tunnetusti ole kultakaivosbisnestä vastaava louhos, eikä edes soramonttu vuonna 2017.
Ollessani pikkupoika kioskeja oli joka korttelissa. 10-v sitten omassa ja naapurikunnassa oli vielä yhteensä kymmenen yksityistä kioskia. Laskuissa ei ole mukana ketjut, eli käytännössä R-kioskit. Tänä päivänä vastaavalla alueella meidän lisäksi toimii YKSI yksityinen ja ketjun myymälätkin ovat vähentyneet noin puolella.
Onko kioskiyrittäjät sitten niin osaamattomia hommassaan vai mistä tämä johtuu? Olen elävä todiste siitä, ettei se rakettitiedettä ole. Jo yliopistotasoisella K-kauppias -koulutuksella sitä on pystynyt pyörittämään jo 16-v ja vielä tänäkin päivänä työllistämään kaksi kokoaikaista työntekijää. No sarkasmi sikseen. Oikeasti helppo tyyli opetella mitä yrittäjänä oleminen on. Noin 10-v sitten alettiin Arkadianmäen älymystön taholta ajamaan kauppojen sunnuntaiaukiolojen vapauttamista. Sanoipa eräs ”ei koskaan itse yrittäjänä toiminut” ministeri uutisissa, että tälle on niin suuri kysyntä, että yhteiskuntamme tarvitsee vastata huutoon. Perustelu oli se, että kun katsoo noiden pienten kauppojen ja kioskien sunnuntaimyyntiä, niin jokainen näkee kuin kaupallisia päiviä ne on. Kuka saatana tämän tuonne äänesti? Naama lehteen heti! Jos tyhmyys olisi rangaistava teko, ministeri istuisi elinkautista ja äänestäjä vuosia avunannosta! Voisko syy tuohon tilastoon olla se, että oli yksi päivä viikossa jolloin kauppakeskukset eivät oleet auki ja pienyrittäjä sai myydä täyttömyynnit?
Ennen tuota vapautusta pe-su myynti oli 70% viikon myynnistä. Kaupat menivät kiinni lauantaisin klo 18 ja lottojonot kioskeilla klo 19 olivat pitkät. Sunnuntaiaukiolo vapautettiin ja nykyään pe-la ei tee mitään piikkiä ja sunnuntai on tiistain kanssa viikon hiljaisin päivä. Erona on kuitenkin se, että tiistain palkkakulut ovat puolet sunnuntain kuluista.
Mulla on Keskon ajoilta paljon tuttuja tyyppejä, joista osa toimii tänä päivänä Citymarket -kauppiaina. Kun näiden kanssa olen keskustellut heidän kokemuksistaan, on pakko todeta että en ole yli-ihminen. Olen heille sanonut, että mun maha ei tiedä sitä, että kauppa on auki. Eli mun nälkä ei lisäänny lisääntyneiden aukioloaikojen suhteessa, mutta olenkin ilmeisesti yli-ihminen? Kauppiaat ovat kertoneet kaikkien asiakkaiden mahojen reagoivan samoin, eli sunnuntaimyynti ei ole lisännyt kokonaismyyntiä. Kaikki mitä silloin myydään on pois lauantailta ja maanantailta. Tämäkin sillä erolla, että sunnuntain palkkakulut ovat tuplat noihin muihin päiviin verrattuna.
Miten kauppias sitten saa kasvaneet palkkakulut katettua?Nostamalla hintoja tietenkin. Aivan samoin kuin silloin kun etukortteja lanseerattiin keskolla. Silloin terotettiin, että bonukset luonnollisesti siirretään hintoihin! Ja asiakkaat sunnuntaina etukorttia käyttäessään känisevät kassalla, kuin euro on nostanut hintoja. Tilastot jotka kertovat markettien myynninkehityksestä sunnuntaiaukioloajan vapauttamisen jälkeen, ovat virheellisiä! Nyt myydään sama määrä kuin ennenkin, mutta kalliimmalla hinnalla. Tottakai myynti on siksi kasvanut.
10-v sitten pankkikortin käytöstä ei peritty yrittäjältä korvausta. Luottokortista kyllä, mutta niin pitikin, koska luottokunta ottaa taloudellisen riskin yrittäjän puolesta. Sitten tuli Visa Electron, johon tuli heti luottokortin kulut kauppiaalle. Tämä ei käy järkeen, koska ostotapahtuman yhteydessä varmistetaan, että asiakkaan tilillä on rahat heti. Ylihöyläämisen mahdollisuutta ei ole, eikä velaksi myyntiä tapahdu, joten kulut ovat perusteettomat. Luonnollisesti sitten hoksattiin Luottokunnan ja pankkien taholta, että jumalauta kuin itsepalvelulla voi tienata ja samalla kulut konttorissa vähenevät, koska siellä ei tarvitse käteistä käsitellä. Näin sitten Alma saa suksia kassalta välittömästi vittuun! Tienataan sitten siinäkin!
Tänä päivänä kioskilla tehdään paljon pieniä kauppoja, kuten yksittäinen tupakka-aski tai parin euron Keno. Lasketaanpa mitä nämä korttikulut tarkoittavat näissä kaupankäyntitilanteissa.
Tupakka-aski 6e jonka kate on 5%, eli 30snt. Korttikulu on minimissään 6snt per tapahtuma ja 6snt kolmestakymmenestä on 20%, joka lähti heti kauppiaan katteesta pois. Arvonlisävero luonnollisesti maksetaan koko katteesta, eli myyntihinnan ja ostohinnan välisestä erosta. Korttikulut vähennetään vasta tuloksesta ja tämän jälkeen tuloksesta maksetaan yhteisö-/ tulovero. Kuka asiakkaana kulkeva duunari suostuisi siihen, että bruttopalkasta otettaisiin ennen tilille tuloa 20% pois ja työeläkemaksut maksettaisiin silti koko palkasta ja loppuosasta tulovero? None – jälleen! Parin euron Kenolla tilanne on se, että kate on 6%, eli 12snt kahdesta eurosta, josta korttikulu 6snt, joka on 50% katteesta…
Jos tupakkeja myydään 100 askia päivässä, olisi kate vuodessa 100*0,3*365 = 10 950e. Kenossa sama olisi 100*0,12*365 = 4380e. Näillä kaupoilla ennen vanhaan kauppias tienasi yhteenlaskettuna 15 330e, joka helpotti juuri samalla summalla sähkölaskun yms. laskujen ja palkkojen maksuja työntekijöille. Nyt kun nuo tehdään kortilla, niin tupakka-askista jääkin katetta 24snt ja Kenosta 6snt eli nuo yhteenlaskettuna, kerrottuna sadalla päivässä ja 365 päivää vuodessa, on kate pudonnut summasta 15 330 summaan 10 950e! Eli kannattavuus heikkeni näissä kaupoissa vuodessa (4380/15330)*100 = 28,57%
Aika kestämätön on yhtälö jos entisistä kuluista pitäisi pystyä pitämään kiinni! Tulee mieleen kuka saa palkan, yrittäjä vai työntekijät? Ei ole ihme, kun laskee tuon sunnuntaiaukioloajan ja korttikaupan kulut yhteen viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, miksi kioskit ovat poistuneet kartalta. Sitten pitää muistaa se, että kortteja laitetaan nykyään ihan helevetin pienille lapsille ja nämä maksavat yksittäiset lakritsat kortilla, on tämä omiaan lisäämään tätä pienyrittäjien ahdingon tuomaa työttömyyttä.
Aikoinaan sain pankilta kirjeen, kuinka minunkin kannattaa ottaa lapsilleni kortti, joka on täysin kuluton. Maksuttomassa palautuskuoressa sai palauttaa hakemuksen. Hakemukseen kirjoitin pitkän kirjeen tuosta valehtelusta kuluttomuuden suhteen ja laskelmia korttienkäytön vaikutuksista yrittäjille ja palautin kirjeen pankin maksuttomassa kuoressa ja pyysin vastausta. Arvaappa sainko? Eipä ole myöskään tullut uutta tarjousta mahtavasta kortista kotiin. Lapset ovat jo täysikäisiä, eivätkä herran pelon alla vieläkään maksa korteilla ostoksiansa.
Korttikauppa on vaikuttanut myös pankkien työllisyyteen, kuten aiemmassa esimerkissäni, Alma sai kohteliaasti potkut. Aikoinaan kun tappelin entisen yhteistyöpankin kanssa palvelumaksuista, kohteliaana miehenä kun konttorinjohtaja kertoi olevansa tämän pankin johtaja ja pitävänsä pankkinsa puolia, tuli kerrottua faktaa: ”Jos johtajuudella pitää brassailla, niin mainittakoot, että tässä huoneessa on yks johtaja joka omistaa itse ja toinen on palkallinen viranhaltija ja virka on muuten Pankkirosvo!” Kieltämättä sen verran rakentavaa oli kritiikkini, että keskustelu palvelumaksujen alentamisesta ikäänkuin töksähti. Vaihdoin tosin ilomielellä toiseen pankkiin, joka ei vieläkään multa peri palvelumaksuja.
Tämä korttikauppa on 2000-luvun pankkiryöstö. Pankit käyvät yöllä yrittäjien tileiltä viemässä fyffeä tietokoneiden välityksellä ja niiden koneiden kanssa ei voi neuvotella. Jos nykyään menet pipo päässä pankkiin nostamaan rahaa omalta tililtä, et sitä saa kun ”ei me käsitellä täällä käteistä!” 20-v sitten jos olisit juossut pankkiin sukkahousut päässä huutaen ja möykäten, olisit saanut miljoonia muiden tileiltä. Pankit myös väittävän käteisen olevan yrittäjille kallista. Se on totta; ohjehintaisena. Mutta jos yrittäjä vähänkään osaa neuvotella, ei siitä käteisestä johtuvaa palvelumaksua tarvitse maksaa, nim. kokemusta on.
Miten ruokakauppiaat sitten vastasivat tähän kasvaneeseen korttikuluun? Nostamalla jokaisen tuotteen hintaa minimipalkkion, eli 6snt verran! Jos ostat yhden maitopurkin, hinta on 6snt kalliimpi siltä varalta, että maksat sen kortilla ja näin ei kauppias tee siten tappiota. Mutta jos ostatkin 20 tuotetta, maksat 20*6snt enemmän kuin ennen, eli ostoskorisi on kallistunut 1,2e. Maksaessasi pankkikortilla Sunnuntaina etukorttia käyttäen, on todella hyvä känissä kuinka euro nostaa hintoja edelleen. Muistutan, että kioskissa tupakan ja Kenon hintaa ei voi nostaa. Kulu on vaan kestettävä.
Suurin ja lopullinen virhe jopa kioskiketjuille tehtiin alkuvuonna 2016 ja mikä tässä on erikoisinta, tekijä on yrittäjän kaveri, eli Elinkeinoelämän Keskusliitto! Mä olen ammattiliittovastainen ihminen. En siksi, että en saa rauhassa riistää työntekijöitäni, vaan siksi, että ne opettavat työntekijöitä soutamaan venettä eri suuntaan kuin yrittäjä. Mainittakoot, että yhdesti on ammattiliitto ottanut minuun yhteyttä. Tämä vei multa viikon työaikaa ja euroakaan ei sitten tarvinnutkaan maksaa. Mutta tässä mä olen toista kertaa elämäni aikana PAM:n puolella ja jännä nähdä olenko viimeistä kertaa.
Eka kerta oli tuo sunnuntaiaukiolon vastustaminen Sen oletin PAM:in tavoin tekevän enemmän menetettyjä työpaikkoja, kuin paljonko se luo uusia työpaikkoja. Näin siinä on sitten myös käynyt. Toinen kerta oli tämä juhlapyhien aukioloaikojen vapauttamisen vastustaminen samasta syystä.
EK on kertonut, että nämä alle viisi henkilöä työllistävät pienyritykset ovat alan myynnistä 20%, mutta työvoimasta 80%. Market -ostaminen on itsepalvelua, eli työvoimaa ei tarvita yhtä paljon suhteessa liikevaihtoon kuin pienissä kaupoissa, huoltoasemissa ja kioskeissa. Silti EK ajoi tuota vapauttamista, joka tuhoaa tuon tärkeän 80% työvoimasta työpaikat! Kuka saatana nämä on tuonne valinnut ja kysymys kuuluu, voisko olla että on jopa rahalla lahjottuja? En tiedä enkä väitä, mutta niin uskomatonta on toiminta, että tulee kysymyksenä pakostakin mieleen.
Juhlapyhät, varsinkin pitkät pyhät kuten Joulu ja Pääsiäinen olivat aikoja, jolloin meilläkin piti olla kaksi ihmistä töissä, tuplapalkasta huolimatta. Yhdessä päivässä jopa 700 asiakasta ja myynti päivässä vastasi tavallisen viikon myyntiä. Nyt Pitkäperjantai on todellakin nimensä mukainen, sillä myynniltään se on tavallinen perjantai, mutta tuplapalkallinen tottakai. Siitähän PAM ei periksi anna.
Kioskeilla katosi välittömästi 85% juhlapyhien asiakkaista ja 90% juhlapyhien myynneistä. Vuositasolla 15% kate-euroista pois ja muistutan yhä, että tuplapalkat pitää maksaa. Huutavassa hukassa ovat nyt huoltoasemakauppiaatkin ja pienet lähikaupat.
(***)Blogia päivitetty 18.2.2018 tarkentuneen faktan perusteella. R-Kioskeja on myös alkanut pudota markkinoilta odotettua enemmän. Esim. Keminmaalta on lopettanut jokainen R-Kioski ja Kemissäkin niitä on enää kaksi, joista molemmat ovat ydinkeskustassa. Keminkin ”syrjäseudut autioituvat”. Sama meininki on käynnissä myös Rovaniemellä ja Oulussa. Eli todennäköisesti koko maassa. Tämä kertoo nyt vuoden myöhemmin minun olleen oikeassa, mitä nämä yhteiskunnan hienot muutokset ovat saaneet aikaiseksi.
Ihan uskomatonta on se, että tämän alan tulevaisuuden massatyöttömyyden teon takana on ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO! Niin paljon kuin tuosta lahkosta on mulle ollut hyötyä esim. lainsäädännön kanssa, olen ihan helevetin pettynyt heihin nyt. Enkä känise pelkästään omasta puolestani, vaan koko kaupanalan puolesta. Mä voin muuttaa myymäläni käyttötarkoitusta, tai vuokrata/ myydä sen eteenpäin, mutta kaikki eivät voi. Lisäksi mulla on turvana tämäkin yritys, mutta kaikilla ei ole. Luopuminen yritystoiminnasta on todella vaikeaa yrittäjällä jolla on yrityksestä velkaa. Kukaan ei haluaisi lopettaa toimintoa ja jäädä kokeilusta vielä velkaakin.
Eräs asiakkaamme osti liiketoiminnan ja kun laskin paljonko hänen kannattaa siitä maksaa, oli se puolet pyyntihinnasta. Myyjä halus tarjouksestamme 20% enemmän, että hän saa velat maksettua. Sanoin asiakkaallemme ettet voi maksaa. Se vaikeuttaa sinun onnistumista tässä, etkä voi tehdä hyväntekeväisyyttä vaikka haluaisitkin. Sitten perustelin myyjälle, että miksi et nyt lopeta pienen velan kanssa, kun ostajalla on rahat pöydällä? Toinen vaihtoehto on jatkaa agressiivisesti parempien aikojen odottamista ja lopulta menee kaikki. Tuli kaupat.
Luopuminen on myös vaikeaa, kun tuottava yritys kohtaa markkinassa muutoksen. Jos esim. Makuuni-ketju olisi mielipidettäni kysynyt 10-v sitten, olisi vastaus ollut jotta ”lopettakaa heti kivijalkamyymälät”. Tuon näki jo silloin, että netti-tv valtaa markkinat ja on tyhmää jäädä kivijalkoihin odottelemaan, että ihmiset pettyvät netti-tv:seen ja palaavat myymälään.
Näinhän toimi myös Kodak, joka oli 80-luvulla valtavan arvokas brändi. Sitten luotiin digikamerat ja Kodakin linnunpöntöt olivat sitä mieltä, että ei muuten onnistu ikinä tuollanen idea. Kaitafilmi ei katoa ikinä! Kaikki haluavat ikuisesti filmirullasta rullata seuraavan kuvan kohdalle ja varoa, ettei filmi valoitu. Nyt he ovat yrityssaneerauksessa…
Ja taas takaisin lähtökohtaiseen kirjoitukseen. Muistakaa ihmiset näitä asioita omassa ostokäyttäytymisessänne. Jos haluat saada (yhteiskunnalta enemmän) on pakko antaa (menestymismahdollisuudet yrittäjille). Yrittäjät luovat työpaikat, joiden veroilla Arkadianmäellä rahaa poltellaan. Iso osa siitä menee toki hyviinkin asioihin ja vieläpä joka vuosi.
Loppuun maininta vielä ikäänkuin toistona; suurempi huoli mulla on meidän yhteiskunnan tulevaisuudesta, kuin omasta liiketoiminnasta. Voin perustaa uusia liiketoimintoja, mutta en uutta yhteiskuntaa.
Tämä jos mikä olisi nyt tärkeää jakaa sosiaalisessa mediassa ja pyytää muitakin jakamaan. Josko vaikka tavoittaisi joitain näiden kerrottujen virheiden tekijöitä ja saisi heitä ajattelemaan tätä tulevaa massatyöttömyyden uhkaa. Jos herätti, ole ystävällinen ja jaa tämä ja pyydä siis muitakin jakamaan.
Toukokuussa olen Helsingissä kursseilla ja siihen reissuun on tavoite päästä jotain päättäjää itsekin tapaamaan ja tästä ongelmasta kaikkien pienyrittäjien osalta kaupanalalla kertomaan.
Lopuksi vielä sellainen omituinen seikka, että mulle on usein sanottu, että sun pitäis kirjoittaa kirja. Kieltämättä sellainen on ollut mielessä ja aiheena olisi sitten sellainen elämänkerta, jossa kerrottaisiin tarkasti miten ja miksi minä onnistuin/ epäonnistuin jossain, eli muita auttava teos, jonka yhteydessä pystyisi tällaisia tämän blogin tyyppisiä ongelmia kertomaan matkanvarrelta. Kuinka niihin nyt kokeneena reagoisin etukäteen jos voisin aloittaa alusta. Kirja olisi ennenkaikkea ylistys elämän hienoudelle, sillä näistä ratkottavaksi tarkoitetuista ongelmista huolimatta, elämä vaan on älyttömän kivaa. Ongelmia näkyy aina edessä, mutta takanapäin pelkkiä ratkaisuja.
Tiedä vaikka tarina olisi parinkymmenen vuoden päästä valmis, joten nyt kun minut jossain näet, silpase heti 50e mulle käteen ja olet ennakkotilannut opuksen ja saat sen sitten joskus omistuskirjoituksella… Jos ilmestyy… Lupaan etten kisko rahoja nahan alle… Kaikkia ainakaan kerralla…
Rahan arvo muuttuu parissakymmenessä vuodessa niin paljon, että tällä varmaankin säästät kun tilaat jo nyt sellaista, jota ei ehkä ikinä myyntiin tule? Mene ja tiedä, mä menen silti saunaan. Ennenkuin menet tietämään, paina painiketta Jaa 😉
Kiitos kun luit
Marko, Ansionsa Mukaan Oy