”Tästä menetelmästä koen ylpeyttä, koska tämä on ainoa minkä olen itse kehittänyt ja tämä tuottaa teille rahaa tilille automaattisesti”. Näin aloitin viikonloppuna talouskoulutuksen, kuten aina ennenkin. Kaikki muu on minullakin kirjoista opittua asiaa. Näin tämä on aina mennyt ja tulee aina menemään. Maailman historiassa ensimmäinen ihminen joka on onnistunut tekemään asioitaan muita paremmin on oppinut itse. Muut ovat saaneet häneltä neuvoja ja neuvoneet muita. Ei äidinkielen opettaja ole kehittänyt Suomenkieltä. Hänet ovat vanhempansa opettaneet puhumaan, Suomenkieli hänelle on opetettu koulussa ja yliopistossa häntä on opetettu tätä kieltä opettamaan.
Tietoa jaetaan ja näin tieto siirtyy. Seuraan muutamien alansa ammattilaisten blogeja ja ihmetystä herätti ainoinaan se, kuinka eräs elämäntapavalmentaja nimitti muita markkinoilla olevia valmentajia copycateiksi. Hän muistutti, että pitäisi muistaa aina kirjaan mainita lähde, mistä on tietonsa saanut. Hauskaa tässä oli se, että olen kyseisen kirjoittajan pari kirjaa ostanut ja lukenut, eikä niissä ollut missään mainintoja näistä hänen vaatimista lähteistä. Muistan kun luin näitä kirjoja, niin naureskelin sitä, kuinka tämä kirjailija oli oppimateriaaleinaan käyttänyt täsmälleen samoja kirjoja kuin mitä minä olin aiemmin lukenut. Suositinkin hänen kirjaa monelle ihmiselle kertoen, että tämän kun luet, niin säästyt seitsemän muun nimeämäni kirjan lukemiselta. Niin oli hyvin informaatio pureskeltu uuteen opukseen. Nyt tämä valmentaja myy oppimaansa asiaa, jolloin ostaja säästää tolkuttoman määrän aikaa ja rahaa. Ei mitään pahaa siinä, että ostaja ja myyjä voittavat molemmat.
Mitä kilpailu loppujen lopuksi edes haittaa? Jos Henry Ford ei olisi koskaan saanut kilpailijoita, niin Fordeja ei tänä päivänä myytäisi sellaisia määriä, kuin mitä niitä nyt myydään. Markkina autolle oli olemassa ja monen näköiset vaihtoehdot markkinoilla pitävät kysyntää yllä jokaiselle auton valmistajalle. Ostan itse monen talousvalmentajankin kustantamia kirjoja, koska haluan oppia lisää. Pääsääntöisesti törmään tilanteeseen, jossa olen tämän kirjan kirjoittamiseen käytetyt kirjat jo ostanut. Silti en näe heitä kilpailijoinani, enkä itseäni heidän kilpailijana. Mitä enemmän valmentajia on, sitä enemmän se kertoo niiden tarpeellisuudesta ja tällä on mahdollista saada nämä valmennukset tulevaisuudessa koulujen opetussuunnitelmiin ja siitä alkaa yhteiskunnassa suuri muutos. Tässä vaiheessa yksi toimija ei pystyisi edes kysyntään vastaamaan.
Kilpailu on pääsääntöisesti siis hyvä asia. Vahingollista kilpailu on esimerkiksi silloin, kun työkkäri yllyttää jonkun työttömän alkamaan yrittäjäksi ja hän polkee starttirahan turvin hinnat alas saadakseen asiakkaita. Starttirahan loppumisen jälkeen kukaan ei hänelle normaalihintaa maksa, kun hän on totuttanut asiakkaansa suureen alennukseen. Samaan aikaan toimivilta yrityksiltä on mennyt asiakkaat tälle uudelle ja kaikki kärsivät.
Myös tilanteessa jossa tehdään sellaista jota ei osata, voidaan tuhota koko ala. Ajatellaan vaikka niin, että kun olen itse palkannut vuosien aikana kymmeniä ihmisiä töihin, tehden vain yhden virheen rekrytoinnissa, voin jopa auttaa asiakkaitamme rekrytoinnissa tai kertoen kenestä heidän tulee päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Kolmea eri firmaa onnistuneesti pyörittäneenä voin konsultoida siitä, kuinka joku muu voi tehdä hommansa paremmin. Jos olisin Ansionsa Mukaan Oy:n perustanut ensimmäiseksi firmakseni ja olisin aina aiemmin ollut palkansaajana jossain, olisin varmuudella alalle riski. Kuinka voisin antaa neuvoja yrityksen perustamista, siitä kuinka sitä pyöritetään tai rekrytoinneista, kun mulla ei ole niistä mitään kokemusta? Jokaisella asiakkaallani olisi opetettavaa kyllä mulle, eikä toisinpäin. Näin asiakkaille tulisi pettymyksiä ja heidän kanta tämän alan yrityksiä kohtaan olisi ”Huijareita ne on saatana kaikki” eikä kenelläkään olisi asiakkaita. Tämä luonnollisesti siinä harvinaisessa tapauksessa, jossa asiakas ei olisi hoksannut kysyä mun omaa historiaa alalta. Uskoisin, että yrittäjät osaavat enemmän kiinnittää huomiota siihen, että ympäröivät itsensä osaajilla, eikä jutustelijoilla.
Aikoinaan keskustelin erään ihmisen kanssa, joka palkansaajan ominaisuudessa kertoili kuinka mitäkin yritystä pitäisi pyörittää. Kun olin muutamasta näkemyksestä erimieltä, hän kertoi, että;” olen minä kuule yrittäjäkurssit suorittanut”. Kysyin, että:” mikä on se firma jossa olet kannuksesi näiden neuvojen antamiseen rakentanut” ja hän vastasi ettei hän ole koskaan perustanut omaa firmaa. Tähän vastasin, että:” mä olen suorittanut ensiapukurssin, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa onnettomuuspaikalla neuvomaan ambulanssihenkilökuntaa…”
Tässä kirjoituksena on taustalla se, että kun kuuntelee sellaista joka on itse jo kyseisen asian tehnyt, kuulija pärjää, eikä silloin kilpailutilanne häiritse. Pankin Almaa ei kannata kuunnella sijoitusneuvoissa, eikä palkansaajaa yrityksen perustamisessa, vaikka hän olisi nyt ensimmäisensä itse perustanut. Monet menestyneet sijoittajat myyvät tietoaan joko kirjoittamansa kirjan muodossa, tai valmennuksin. Ostan heiltä molempia palveluita, mutta pankin Almaa tyydyn vain ”huudattamaan” sijoitusneuvojen kanssa.
Ostaisitko kylppäriremonttia tekemään yrittäjän joka on niitä tehnyt koko elämänsä, vai puolet halvemmalla naapurin Reiskan joka on nähnyt kuinka tuo kokenut remppamies rempan teki? Vaikka osaavia yrittäjiä kilpailisi markkinoilla useita, kyllä heille hommia tuolla alalla riittää. Parhaissa tapauksissa parantavat alaa tekemällä yhteistyötä!
Marko, Ansionsa Mukaan Oy