”Herra Luutnantti, olisin valmis leimaamaan kellokortin”. Näin sanoi Marcus Luttrell Afganistanin vuorilla. Ote on elokuvasta Lone Survivor. Kyseessä on tilanne, jossa viiden Amerikkalaissotilaan joukko saa tehtäväkseen lahdata vuorilla olevassa kylässä majailevan terroristijohtajan. Kaikki menee päin helvettiä, koska kylässä onkin ennakkotiedoista poiketen useita kymmeniä raskaasti aseistettuja terroristejä. Lisäksi he paljastuvat, eikä radioyhteys vuoristossa toimi. He saavat vastaansa useita kymmeniä vihollisia sinkoineen ja kranaatteineen. Olen elokuvan katsonut useasti ja aina tilanteessa jossa ensimmäisen vihollisen naama ilmestyy Marcuksen tähtäimeen ja Marcus pyytää luvan avata tulen kommentilla: ”Olisin valmis leimaamaan kellokortin”, saa minussa aikaan valtavan ihailun hänen asennettaan kohtaan. Varmaan turha kertoa, että elokuva on tositarina ja Marcus ainoa selviytynyt.
Sotilaissa olen aina ihaillut ja ihmetellyt sitä, että mikä mutteri on niin löysällä, etteivät tuollaisessakaan tilanteessa luiki karkuun? Sen sijaan uskovat itseensä ja työkavereihin niin paljon, että voidaan luutnantille kertoa rauhallisesti, että olisin valmis aloittamaan työpäivän. Toisia ihmisiä vituttaa kun ei saa töissä käyttää facebookkia… Kyllä on vittumainen työpaikka! Mikä palkkasotilaiden salaisuus sitten on? Jos Erik Bertrand Larssenia on uskominen, niin vastaus on ”Helvetin viikko”. Palataan tähän myöhemmin.
Olen alkuvuoden aikana analysoinut itseäni ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Ihan tyytyväinen en ole itseeni ollut, joten on pitänyt löytää syyt siihen miksi en ole. Muutama vuosi sitten pitämäni kesäloma, joka kesti 2,5-v on hieman mua laiskistanut ja tämä ei ole hyvä juttu. Edelleen teen paljon töitä sen eteen, että muilla olisi mahdollisimman hyvä olla, mutta itseni eteen voisin tehdä enemmänkin.
Mulla on tolkuttoman iso proggis työn alla ja jos kaikki menee hyvin, tulee keväästä elämäni haastavin. Olen miettinyt miten kaikesta selviän fyysisesti ja henkisesti kunnialla läpi ja millaista apua tarvin ja keneltä? Varmuudella en tule kotona sanomaan, etten ole joutanut tekemään sitä tai tuota, kun mulla on niin paljon hommaa. Tämä on ollut syy tähän itsensä analysointiin. Kun riittävän kauan olen miettinyt ratkaisua tähän tulevaan ongelmaan, olen löytänyt keinon miten kaikesta selviän. Mitä jos VAATISINKIN ITSELTÄNI ENEMMÄN? Ei mulla aika lopu. Sitä on edelleen 24h vuorokaudessa, joten kysymys on vain siitä, mihin aikani käytän. Tosiasia on kuitenkin se, että ”laiskat töitään luettelee” on fakta. Ne jotka kertovat eniten tekevänsä, tekevät tosiasiassa vähiten.
Mun ongelma on ollut tuo laiskistuminen. Työni hoidan tunnollisesti ja kotonakin toimin kuten ennenkin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että omissa asioissa tulee siirrettyä tuonnemmaksi asioita. Aikoinaan psygologitesteissä sain pari erittäin mairittelevaa mainintaa: Uskomaton paineensietokyky ja ilmiömäinen ajankäytön organisointitaito. Tämä ajankäyttö on tullut nyttemmin organisoitua siten, että kerään hieman vittumaisempia pikkujuttuja nippuun ja hoidan ne sitten kaikki samalla kertaa. Arvaappa onko tullut hoidettua?
Tämä proggis kirjoittaa vanhoja kirjoituksia uusiksi yksi jokaisena päivänä, on seurausta itseanalysoinnin tuloksesta. Aktivoitumisesta tässä on kysymys. Aiemmin kirjoitin tietokoneen sisäisiin muistilappuihin muistiin hommia jotka pitää muistaa joskus tehdä. Kuten kerroin, ei ole tullut tehtyä ja muistilappuja on koneen työpöytä täynnä. Muutin toimintamalliani siten, että aloitan päivän purkamisen vittumaisimmasta hommasta ja sen jälkeen toiseksi vittumaisin. Tällöin mukavin homma jää viimeiseksi. Eipä ole muistilappuja tietokoneen työpöydällä muistuttamassa muista kuin tulevien päivien tärkeistä hommista.
Tuossa itseanalysoinnissa muistin sitten myös Erik Bertrand Larssenin joka on entinen ammattisotilas. Nykyään hän on mentaalivalmentaja, joka on ollut henkinen valmentaja mm. useille Olympiavoittajille. Hän on kirjoittanut kirjan nimeltä -Paras. Veljeni aikoinaan tuota kirjaa mulle suositteli ja kävin sen ostamassa. Pari kertaa olen sen lukenutkin ja ymmärrän hyvin, miksi Larssen on menestynyt valmentajana. Tälle kirjalle Larssen on kirjoittanut jatko-osan nimeltään -Helvetin viikko.
Helvetin viikko on koulutusjakso sotilaille, jossa paineistetaan sotilas fyysisesti äärimmilleen. Nälkä, kylmä, kipu ja väsymys ovat läsnä koko viikon. Heille annetaan tehtäväksi esimerkiksi seurata tätä narua juoksemalla. Heille ei kerrota, että sen seuraaminen juosten saattaa vaatia 14h aikaa ja puolessa välissä annetaan pari varustelaatikkoa kannettavaksi juoksun yhteydessä. Pieni joukko hakijoista selviää tuosta viikosta.
Tuolla viikolla he eivät ole hetkeäkään mukavuusalueella. Tuon viikon jälkeen he ymmärtävät, että he pystyvät mihin tahansa. Seuraus on sitten kuten alustuksessa Marcus Luttrell pyysi lupaa aloittaa työpäivä. He eivät ole mukavuusalueella, vaan he ovat parhaimmillaan!
Larssen on tehnyt Helvetin viikosta mentaalisen muunnelman, jossa ihminen haastaa itsensä henkisesti ylivertaisiin suorituksiin. Tuon viikon jälkeen ihminen on henkisesti entistä vahvempi ja tietää henkisesti selviytyvänsä kaikesta paineesta. Tämän viikon jälkeen kiire on todellakin tekosyy olla saamaton ja laiska. Toisin sanoen, tämän viikon jälkeen ihmisen pitäisi olla henkisesti parhaimmillaan.
Kirjan aikoinaan luin ja viikko sitten päätin, että on Markon Helvetin viikon aika. Viime Sunnuntaina luin 120 sivun johdannon ja sen jälkeen joka päivä kyseisen päivän vaatimuksiin liittyvän 20 sivua. Pari päivää jopa harjoittelin tuota viikkoa.
Viikossa on paljon sääntöjä. Esimerkiksi yksityisiä puheluita/ viestejä yms. aikaa vieviä hommia saa hoitaa vasta klo 18.00 jälkeen. Sosiaalisen median käyttö on kiellettyä ennen klo 18.00. Tässä vaiheessa pääsi nauru. Nuo kaksi sääntöä eivät ole mahdollisia niille, jotka luettelevat töitään. Pitäähän sitä facebookissakin muistaa kertoa, kuinka mahtava mies sitä on! Sen jälkeen pitää vielä ehtiä katsoa, sainko ketään uskomaan puheitani kommentein tai peukuin. Onneksi tykkääjiä löytyy vain muutama, eli ne 700 virutaalikaveria jotka eivät tykänneet tietävät totuuden, tai heitä vaan ei kiinnosta. Säännöissä myös tv:n katselu on viikon kiellettyä. Oletan sen tarkoittavan myös youtubevideoita ja nettitv palveluita. Työkavereiden kanssa ei jutella muusta kuin työhön liittyvistä asioista. Liikuntaa pitää lisätä ja syödä pitää säännöllisesti, mutta ainoastaan terveellisesti. Aamulla pitää nousta ylös klo 5.00.
Äkkiä luettuna säännöt tuntuvat typeriltä ja pikkumaisilta. Lueppa uudelleen ja ajattele. Liikunta ja ruoka parantavat vointiasi ja muissa korreloit aikasi tärkeisiin asioihin. Tyhjän päiväisestä lätinästä ja värkkäämisestä vapautuva aika käytetään tärkeisiin asioihin ja ohjeiden mukaan itsensä henkisesti kehittämiseen.
Kirjoitan tämän oman elämäni haasteen julkisesti samasta syystä kuin blogieni päivittäisen uusiksi kirjoittamisen. Ihmisen ”mahtavuus” alkaa lupausten pitämisestä. Kun olen luvannut päivittäin yhden julkaisun tehdä, on siitä pidettävä kiinni. Se on täysin eri asia kuin se, selviänkö tuosta henkisesti vaativasta Helvetin viikosta. Tässä on kyseessä vain se, että aion kaikkeni tehdä onnistuakseni siinä. En voi sitä luvata. Kirjan kahdesti luettuani tiedän jo, että viikosta tulee todella haastava.
Helpompaa selviäminen on nyt kun sen olen ääneen paljastanut. Nyt se motivoi mua onnistumaan, mutta en petä lupaustani jos epäonnistun. Tarvitsen morsiammeltani henkisen tuen, mutta loppu on kiinni vain minusta itsestäni. Siksi tämä on sinänsä helppo homma, koska onnistuminen on itsestäni kiinni. Aivan kuten kaikissa muissakin oman elämäni asioissa; itsestäni kiinni.
Kun puhutaan siitä, oletko ”mies” vai tyhjä koliseva tynnyri juttujesi kanssa, niin kaikki alkaa sovittujen aikataulujen pitämisestä. Kun heittelen töissä edustajia pihalle, jotka tulevat vartin myöhässä, niin heidän on aivan turha kitissä sitä, ettei Vuorinen osaa relata ollenkaan. Tällasessa tapauksessa on suunnattomasta itsekkyydestä kysymys. Mun pitäis ymmärtää, että tämä edustaja on niin mahtava ja kiireinen mies, että koko maailma menee hänen ehdoilla? Kannattaisiko kunnioittaa toista ihmistä sen verran, että jos olet ajan sopinut, niin ymmärrät sen, että tällä vastapuolellakin voi olla muitakin asioita hoidettavana kuin sinun odottaminen? Hullua on itsekkyys jos edustaja olettaa ettei mulla ole mitään muuta tärkeää, joten hän voi tulla myöhässä.
Sen selvittäminen voiko ihmiseen luottaa, on halvinta aloittaa tutkimalla pitääkö sana aikataulujen kanssa. Jos noin helpossa asiassa ei lupaus pidä, voitko olettaa, että lupaus pitää suuremmissa asioissa? Ei varmaan kannata kauhean paljon rahallista hommaa tällaisen kanssa tehdä.
Helvetin viikkoni alkaa Maanantaina 5.3 klo 5.00 ja päättyy Sunnuntaina 11.3 klo 22.00. Viikon kokemuksista kirjoitan blogin Maanantaina 12.3 ja se julkistetaan samana päivänä klo 18.00 ja tämän jälkeen tuoretta pullaa tulee uunista Maanantaisin klo 18.00
Jännä nähdä, jännittää.
Marko, Ansionsa Mukaan Oy