Valtiollinen hyvän tekijämme, monopolilla suojeltu Veikkaus toi itsensä tyylikkäästi viime viikolla otsikoihin. He olivat älähtäneet SUL:lle, koska Suomea kisoissa edustanut Annimari Korte oli mennyt kirjoittamaan artikkelin sivustolle, jonka idea on markkinoida ulkomaisia peliyhtiöitä. Veikkauksen ja SUL:n sopimus totta kai kieltää urheilijalta tällaiset hurjan epämääräiset ja kansakuntaamme rappeuttavat kytkökset.
Minusta tuo oli todella huvittavaa, joten siitä on pakko hieman kirjoittaa. Korte ei kuulu tähän urheiluliittoon, joten on aivan varma, ettei liiton ja Veikkauksen väliset sopimuspykälät hänen tekemisiään rajoita. Liitto voi kuitenkin nimetä kisoihin myös urheilijan, joka ei suoraan ole liiton jäsen. Suomalaisen urheilun puolesta tämä on hieno asia. Veikkauksen sopimuksessa on pykälä, jonka mukaan Veikkaus voi purkaa sopimuksen, mikäli SUL lähettää kisoihin Veikkauksen näkökulmasta edustuskelvottoman urheilijan!?!? Tätä edustaa nyt Annimari Korte.
Tämän sopimuksen mukaan Suomesta ei voida valita kisoihin parhaita urheilijoita, mikäli he eivät kuulu Veikkauksen valvonnan alle. Tästä syystä Veikkaus nyt SUL:lle ärähti. Korte saa kirjoittaa koska sopimus ei häntä sido, mutta liiton pitäisi nyt puhua hänet lopettamaan moisten rikosten tekeminen, ettei Veikkaus pura sopimusta. Toisin sanoen liiton tulee nyt Kortelle kertoa, että mikäli aiot kansainvälisesti tulevaisuudessa kilpailla, niin noudatat sopimuksen pykälää siinä kuin kaikki nekin tekevät, jotka liittoon kuuluvat.
Veikkaus on näemmä suuri jarru suomalaisen urheilun nousulle. Aleksi Valavuori on tuonut useaan otteeseen esille näitä lukuja, joilla Veikkaus eri lajeja tukee. Luvut ovat lähinnä naurettavia. Suomessa meillä on Veikkausliiga, jossa pelaajien palkat ovat pääsääntöisesti naurettavia. Ei lähelläkään ammattilaisliigaa, vaikka on näin suuri sponsori. Yksilölajeissa on käytännössä mahdotonta olla täysi päiväinen ammattiurheilija, toisin kuin monessa muussa maassa. Näissä Valavuori on varmasti oikeassa. Jos taas joku urheilija saisi ison sponsori diilin joltain ulkolaiselta peliyhtiöltä, niin Veikkauksen sponsorisopimuksen mukaan tällaista urheilijaa ei saa nimetä kisoihin. On huikeaa hommaa kerta kaikkiaan. Suomalainen voittaa aina in my ass! Rahalla tuota sopimusehtoa ei ole ostettu, vaan lainsäädännöllä. Suomen rajojen sisällä ei saa ulkomaiset peliyhtiöt mainostaa. Arvatkaapas mikä oli tuo yhtiö joka lahjoi lain läpi?
Reilu 10-v sitten olin pokeriturnauksessa Tukholmassa ja ihmettelin sitä, kuinka katukuva oli täynnä ulkomaisten peliyhtiöiden mainoksia. Taksit, bussit ja kadunvarsien mainospaikat olivat peliyhtiöiden logojen peittämät. Casinolla pokerfloor kertoi mulle, että Ruotsi vapautti osan pelimonopolista ja Ruotsiin on hetkessä syntynyt yli 5000 uutta työpaikkaa mainosalalle. Tästä voi päätellä kuinka paljon suomalaisten urheilijoidenkin olisi mahdollista saada yksityistä sponsoritukea, jos meidän valtiollinen hyväntekijä ei monopolillaan sitä estäisi.
Toinen uutinen joka liittyy aiheeseen, oli se kuinka Jasper Pääkkönen oli peliyhtiöihin sijoittamalla tehnyt itsestään miljonäärin. Jasper oli mukana myös Pokerisivut.com yhtiössä ja on tästä Veikkauksen läpi saamasta markkinointikiellosta joutunut hieman kärsimään.
Jasper näytteli aikoinaan legendaarista Matti Nykästä elokuvassa Matti. Maailman paras mäkihyppääjä, jonka huippuvuosia on varmasti ollut Veikkaus tukemassa. Ehkä henkilökohtaisestikin, mutta vähintään lajiliiton kautta. Kun tästä urheilu ikonista tehtiin elokuva, miten on mahdollista ettei tukijoiden listalta löydy Veikkauksen nimeä? Olisikohan tässä ollut heille edustuskelvoton pääosan esittäjä, koska Jasper on voinut joutua julkisuuteen antamaan näkemyksen Veikkauksen läpi saamasta lakimuutoksesta, joka lopetti esimerkiksi Pokerilehden kustantamisen mainostajien kaikkoamisen vuoksi? Voihan olla, ettei Veikkaus suostunut lähtemään tukijaksi, koska tukijoissa oli Pokerisivut.com jossa oli ulkomaalaisia yhtiöitä mainostamassa itseään. Heillä olisi varmasti ollut riittävästi kassaa ostaa sponsorin paikka pieneltä nettisivustolta ja varmasti tuotantoyhtiö ottaisi suuremman tukijan miettimättä mitään muuta. Tästä syystä näkisin, että jos syy olla tukematta ei ole pääosan esittäjä, niin sitten tämä pieni yhtiö on ostanut isomman ulos sponsorin roolista. Tämä taas kertoo karua kieltä siitä, millaista voisi olla urheilumme tuki eurot ilman meidän rahapelimonopolia.
Mitä tarkoittaa SUL:n sopimuksessa mainittu Veikkauksen näkökulmasta ”edustuskelvoton urheilija”. Riittääkö siihen, että kännipäissään kusee Jeesuspatsaaseen? Vai se, että nainen yrittää kilpailla miesten sarjassa vai jopa se, ettei käytä Veikkauksen holhouskorttia pelatessaan pajatsoa bingossa? Ei tuollaisia sopimuksia voi laatia edes monopoliasemassa. Pykälähän on ilman määritelmiä täysin kohtuuton, koska sitä voi soveltaa täysin diktatuurimaisesti.
Asiamies sopimuksessa lukee purkuperusteena mm. ”…tai muutoin osoittautuu Asiamieheksi sopimattomaksi” . Tämän lisäksi mainitaan tällainenkin, että: ”ryhtyy toimenpiteisiin, jotka vahingoittavat Veikkausta”. Salassapidosta määritellään siten, että: ”kaikki tiedot asiakkaista, rahapeleistä ja/tai Veikkauksesta ovat luottamuksellisia. Tämä velvollisuus pysyy voimassa senkin jälkeen kun sopimus on muilta osin päättynyt”.
Noissa sitä riittää käräjillä täsmennettävää, EU-tuomioistuimesta nyt puhumattakaan. Muutoin Asiamieheksi sopimaton on melko diktatuurimainen teksti. Liian iso, vai liian pieni, vai Asiamies osoittautuukin Asiaemännäksi? Olen varmaan yksinkertainen, mutta en ymmärrä mikä on muutoin sopimattoman virallinen määritelmä. Jos asiamies lähettää jollekin sukulaiselle joulukortin käyttämällä siihen Veikkauksen arpakuorta, niin tämä on Veikkaukselle vahingollista toimintaa, koska Veikkaus maksoi kuoren. Sopimuspykälän perusteella tästä voi sopimuksen purkaa, mutta turha luulo, että noin voisi oikeasti toimia. Pelotella voi kyllä. Varmaa on se, että asiakkaiden tietoja pitää loppuelämä käsitellä luottamuksellisesti, mutta varmaa on myös se, ettei asiamies joudu loppuelämäänsä pitämään naamaansa kiinni siitä, että tietää jotain ”väärää” Veikkauksesta. Asiamiessopimuksessa ei ole edes sopimussakkoa tällaiselle tilanteelle, mutta silti uhotaan, että: ” loppuelämän oot saatana visusti hilijaa”! Tuon pykälän mukaan Asiamies ei saisi ihmeellisistä pykälistä kysyä edes lakimiehen mielipidettä, koska tällöin hän ei käsittelisi tietoa luottamuksellisesti ja sehän on todella suuri sopimusrikkomus.
Ajatellaan, että joku asiamies kertoisi vuonna 2006 ryypänneen Espanjassa palkintomatkalla Veikkauksen edustajan kanssa ja tämä edustaja olisi kertonut asiamiehelle Veikkauksen ongelmasta, joka syntyy internet pelaamisesta. Internet pelaamisessa Veikkaus säästää asiamiespalkkiot ja jo tuona vuonna ne olisi nostaneet niin paljon tulosta, että nopea tuloskasvu olisi katsottu huonoksi asiaksi ja se olisi kyseenalaistanut koko monopoliaseman. Edustaja olisi kertonut, että noita rahoja ei voi näyttää tuloksessa, vaan ne pitää tuhlata ja niillä kestitetään ja voidellaan ministereitä, että monopoliasema säilyisi. Kyllä tällainen tieto kuuluisi kertoa eteenpäin ja luulisi olevan kiinnostavaa tietoa monopoliasemaa vastaan taisteleville peliyhtiöille. Selvää olisi, että sopimuksen voimassa ollessa tämä tietovuoto kilpaileville yhtiöille olisi vahinkoa tuottava teko ja purkuperuste täyttyisi. Mutta jos tästä kertoilisi muille ihan tavallisille ihmisille ja siitä seuraisi sopimuksen purku, olisi melko varmaa, että tuo vahvemman osapuolen väärin toimiminen ei kuuluisi lain tulkinnan mukaan salassapidon piiriin. Jos tuosta sitten sopimus purettaisiin, niin vielä kalliimpaa informaatiota olisi tarjota kilpaileville yhtiöille.
Jos osaisi määritellä kaksinaismoralismin…
Marko, Ansionsa Mukaan Oy