Elo-syyskuun aikana on talousartikkeleista saanut lukea, kuinka sijoittaminen on lisääntynyt opiskelijoiden keskuudessa. Suuri syy siihen on opiskelemiseen tarjottu porkkana, jossa valmistumisen jälkeen Kela kuittaa valmistujaislahjana opintolainan 2500e ylittävästä osasta 40% takaisin. Tämä tietenkin innostaa ymmärtävää henkilöä kokeilemaan sijoittamista, koska hieman voi jäädä häviöllekin, ilman oman rahan menettämistä.
Olen lukenut useita artikkeleita, joissa esitellään esim. lääketieteellisessä opiskelevaa nuorta, joka on sijoittanut opintolainansa ja moninkertaistanut pääomansa. Joku on sijoittanut huonommin, mutta opiskelee opintolainan turvin sijoittamista.
Näitä tarinoita yhdistää kaikkia pari asiaa lopputuloksesta riippumatta. Heistä kukaan ei ole käynyt sellaista koulua, jossa on opetettu talousälyä tai sijoittamista. Heidän koulutuksensa tähän mennessä on ylioppilas. He ovat kaikki käyttäneet vapaa-aikaansa oman tietotaitonsa kehittämiseen. Toinen yhdistävä tekijä noissa artikkeleissa on ollut artikkelista syntynyt keskustelu. Kommentteja on jätetty satoja puolesta ja vastaan, mutta pääasiassa vastaan.
On aivan käsittämätöntä, että joku kirjoittaa näiden käyttävän systeemiä väärin, koska opintolaina on tarkoitettu opiskeluaikaisen elämisen rahoittamiseen. Toinen väittää, että se on tarkoitettu oppikirjojen hankintaan yms. Eikö heillä käy mielessä, että he ovat silti elämänsä ja opiskelunsa kustantaneet, vaikka ovatkin opintolainansa sijoittaneet?
He ovat eläneet palkkarahoilla, eli käyneet töissä opiskelujen ohessa. Ok, silloin ei tarvitse opintolainaa? Käännetäänkö ajattelu niin, että he ovat sijoittaneet palkkarahansa, jonka jälkeen ei ole jäänyt rahaa ruokaan ja oppikirjoihin? Vai lukeeko sulla setelissä jonka nostat automaatista, että ”tämä seteli on korvamerkitty opintolainaan, joten älä sijoita tätä”? Nämä nuoret ovat budjetoineet tulonsa ja menonsa. Lainaraha on heidän tapauksessaan osa tuloja kuten työtulokin. Osa tuloista menee elämiseen, osa opiskeluun ja on jokaisen oma asia mihin ylijäämänsä sijoittaa.
Miksi sitä ei tuomita sadoilla kommenteilla, jos joku käy töissä, nostaa opintolainaa ja jos rahaa jää, niin hän sijoittaa sen uuteen älypuhelimeen? Saati siihen, että vetää opiskelijabileissä muistot viimeiseltä kuukaudelta unholaan kerta heitolla?
Tuntuu valtavalta vääryydeltä tuo asenne, kun joku päättää alkaa itse rakentamaan omaa menestystään jo nuorena, niin samaan aikaan ne jotka eivät ole hoksanneet sitä tehdä koskaan, ovat tuomitsemassa tätä joka aikoo toimia toisin kuin tämä, joka on kaikki tulonsa ja lainarahansakin turhuuksiin haaskannut, nyt yhteiskunnalta tukia ruinaava Teppo. Miksi Tepon mielestä kaikkien muidenkin on hukuttauduttava samaan paskaan, mihin Teppo itse omilla valinnoillaan on itsensä haudannut? Miksi muut eivät hänen mielestään saa tehdä omia valintoja?
Sama informaatio jota nämä nuoret sijoittajat ovat hyödyntäneet, on kaikkien saatavilla. Ne jotka eivät ”haaskaa aikaansa” omatoimiseen opiskeluun kuten nämä nuoret ovat tehneet, voisivat opetella olemaan tuomitsematta.
Tuosta eri ihmisten erilaisesta viitseliäisyydestä olen saanut konkreettisia esimerkkejä menneen vuoden aikana. Olen nimittäin keksinyt tyylin ostaa kirjoja pienyrittäjiltä isojen ketjujen sijaan löytäen NETTIDIVARIT!
Olen tilannut näistä kymmeniä sijoituskirjoja, joiden olemassa olosta en ole edes tiennyt. Näiden lisäksi alennusmyynnillä niitä uudempia kirjoja, jotka ovat olleet edelleen hankintalistalla, mutta eivät ole vielä kotikirjastoni hyllyllä. Saan enemmän oppimateriaalia, koska näitä parikymmentävuotta vanhoja kirjoja ei ole enää uutena saatavana. Saan myös uudet kirjat halvemmalla ja saan kannattaa pienyrittäjää.
Ainoastaan yksi tilaamani kirja on selkeästi käytetty! Aivan tavallinen talousälyä lisäävä opus, mutta niin huolellisesti yliviivaustussilla läpikäyty ja marginaalit täynnä muistiinpanoja! Nämä loput täysin uudet kirjat ovat varmaankin saatu myyntiin ostamalla kustantajan loppuvarasto. Käyttämättömänhän tunnistaa ainakin pehmeäkantisessa siitä, että muoto on alkuperäinen, sivuja ei ole taitettu ja lisäksi siitä, ettei kannen vasen reuna ole sauman kohdalta taittunut, jolloin kirjaa ei ole taitettu auki.
Hieman tulin surulliseksi kun avasin koskemattoman kirjan, jossa oli omistuskirjoitus ”Mummulta jouluna 2009, jotta elämästäsi tulisi huoletonta”. Kirja oli huippuopus lisäämään talousälyä, sekä näytti konkreettisilla esimerkeillä kuinka pienillä tekemisillä ihminen onnistuu tulemaan muutaman euron päiväpanoksella monimiljonääriksi, sekä opetti sijoittamista.
Surulliseksi tästä tulin siksi, että tämä kirja oli ostettu lapsenlapselle, joka oli kirjan sisällöstä pääteltynä todennäköisesti teini tai nuori aikuinen tämän saadessaan. Kymmenen vuotta tämän jälkeen lahjansaaja tarvitsee ”lisätuloja” ja niitä saadakseen realisoi irtaimistoaan ja myy kirjan nettidivariin. Hän ei koskaan saanut tietää, että hän piti käsissään juuri sitä tietoa, jonka puutteen vuoksi hän joutui elämäänsä rahoittamaan myymällä tämän kirjan pois. Tästä parinkymmenen vuoden päästä hän purkaa omaa taloudellisesti epäonnistunutta elämäänsä tuomiten nuorten uutta villitystä sijoittaa opintolainansa, tietämättä vieläkään millainen aarre hänellä on ollut laatikossaan kymmenen vuotta.
”Rikkaat eivät maksa veroja ja se vaan kasvattaa tuloeroja yhteiskunnassa” on yleinen tyytymättömän ihmisen väite. Hän ei näe syy-yhteyttä siinä, miksi joku on ylipäätänsä rikastunut.
Joku etsii tietoa kehittyäkseen ja toinen ei sitä tarvitse, koska hänellä on hyvä koulutus, hyvä työpaikka ja loppujen lopuksi on yhteiskunnan asia hänestä huolehtia. Koulutus ja sen puute ei ole oikea syy tuloerojen kasvuun, vai miten on mahdollista, että kahdesta samanikäisestä, samaa palkkaa tienaavista, samanlaista elämää elävistä Poliiseista toinen jää eläkkeelle 50-vuotiaana ja toinen ei pystyisi jäämään eläkkeelle koskaan?
Tuloeroja kasvattaa ainoastaan tieto ja se on kaikkien saatavilla.
Marko, Ansionsa Mukaan Oy