Lomani aikana Henry oli käynyt kolmessa pankissa, joista yhdessä ei ollut tarjolla tarpeeseen sopivaa vakuudetonta lainaa. Yhdestä lainaa olisi saanut 40 000e ja jäljelle jäävästä pankista neuvottelu oli 50 000e lainasta.
Soittelin pari viikkoa lomalla oltuani Henrylle ja kyselin kuulumisia. Hän sanoi, että hän odottaa luottopäätöstä tästä 50 000e lainasta. Minä puolestani ihmettelin pankin päätöksen hitautta. Kysäsin sivussa mikä on plan b tämän 40 000e myöntävän pankin kanssa, jos suuremmasta lainasta tulee kielteinen päätös? Sitä ei oikein ollut.
Puhelun päätteeksi jäin hieman ihmettelemään myös Henryn halua odotella kaikessa rauhassa. Tästä syystä sitten soitin hänen isälleen ja kysyin hänen näkemystä asiasta. Hän oli kieltämättä todella hiilenä. Ei voinut ymmärtää tätä halua odotella ja odotellessa hävitä rahaa. Hän tiesi, että Henrylle oli alkanut tulla ensimmäiset maksumuistutukset luottoyhtiöiltä, eli Henry ei enää kyennyt ajallaan lyhennyksiä hoitamaan. Tämä huolestutti minua ja sanoin, että:”olethan ottanut sellaisen huomioon, että hän ei ehkä vieläkään ymmärrä kokonaisvakavuutta asiassa ja ehkä hänestä ei tästä syystä olekaan toimintaansa muuttamaan? Isä kertoi kuitenkin tuntevansa poikansa ja nähneensä hänestä sen, että hän tulee hoitamaan asiansa ja muuttumaan. ”Mutta kuinka se oikein vituttaa katsoa vierestä kun toinen kaikessa rauhassa odottelee jotain saatanan pankkia ja sitä odottaessa itse siitä rahaa menettää”, isä kiukutteli puhelimessa.
Muistutin isää viime tapaamisen kommentistani, jossa pitää teettää Henryllä kaikki kovimman mukaan, että muutos tapahtuu oikeasti ja muistutin, että tästä syystä et voi tehdä muuta kuin hänelle asiasta kiukutella. Muu pitää Henryn hoitaa itse. Isä kertoi, että vaikka Henry ei ymmärrä odotusaikaa käyttää varasuunnitelman valmisteluun, niin enemmän häntä häiritsee se, ettei Henry ole vielä(kään) kertonut kenellekään muulle ongelmastaan. Edes morsian ei tiedä ja isälle kertomisesta oli aikaa kulunut kohta jo kuukausi. Isä sanoi toivovansa, että pankki näyttää punaista valoa ja poika joutuu lyömään päänsä petäjään. Sitten huomaa, että on aloitettava varasuunnitelman miettiminen ja sen olisi voinut jo hoitaa, eikä tarvitsisi kuin ottaa suunnitelma käyttöön. Tässä ajassa Henry häviää monta sataa euroa ylimääräisiä korko ja viivästysmaksuja.
Tästä reilun viikon kuluttua kotiuduin ja tapasin Henryn ja hänen isänsä. Henry kertoi tulevansa suoraan pankista ja hänen luottohakemus oli hylätty. Se ei kuulemma silti ollut ongelma, kun hän voi saada sellasen toisenlaisen lainan… Tieto sen myöntämisestä vaan vie pari viikkoa. Katsoin hiljaa nuorta miestä, jolloin isä esitti kysymyksen mikä mua vaivasi:” Mites ajattelit tämän pari viikkoa viettää tilannettasi nopeuttaaksesi”? ”No mitä tässä voi tehdä muuta kuin odottaa? Jos saan lainan, niin se ratkaisee ongelman. Jos en saa, niin sitten pitää maksaa vaikeimman kautta, eli suoraan lyhennellen noille luottoyhtiöille. Jommalla kummalla tavalla tämän hoidan. En voi kuin toivoa, ettei tarvitse olla lyhennyshirressä seuraavaa kahtakymmentävuotta.” Tässä vaiheessa toistin aiemman esittämäni kysymyksen, että mikä on plan b sen pankin kanssa, joka myöntäisi 40 000e? Henry sanoi, että tässä toisessa on paremmat ehdot, joten hän odottaa sen vastausta. Plan Beetä ei siis vieläkään ollut.
Isä katsoi tyytyväisen tyytymättömällä ilmeellä Henryä ja poistuessaan paikalta sanoi tiukkaan sävyyn, että:” Missä vaiheessa ajattelit muistaa, että äidillesi ei jäänyt meidän avioerossa euroakaan velkaa? Hän asuu edelleen kotitaloasi, josta hänellä ei siis ole velkaa! Olisikos tässä niitä kaipaamiasi vakuuksia pankille? Oliskos jo nyt yli kuukauden odottelun jälkeen oikea aika käydä ongelma paljastamassa myös äidillesi, jolle joudut kuitenkin kertomaan, ennen kuin minulta euroakaan tarvittaessa sulle apua tulee! Jopa minä tiedän sen, että hän ei lastansa pulaan jätä. Ala nyt jo helevetti hoitamaan omaa elämääsi! Moro!”
Suuri seikkailu äidin luona ensiesityksessä ensi viikolla.
Marko, Ansionsa Mukaan Oy