Siirry sisältöön

MIHIN ERILAISET TYYLIT KÄYTTÄÄ RAHAA OVAT JOHTANEET?

Kolme vuotta sitten jututin kaveriani Mikkoa, joka on yrittäjä. Hän kertoi hyvin yksityiskohtaisia esimerkkejä kuinka hänen työntekijät ajattelevat erillä lailla rahasta. Esiin otettiin Maukka +50-v nyttemmin liki 60-v, Ansku nyt yli nelikymppinen ja nuorin työntekijä Pale joka on juuri päässyt neljännelle vuosikymmenelle. Heitä pääsin jututtamaan ja heidän näkemyksistään omaan talouteen kirjoitin blogin Tammikuussa 2017. Ideana oli tuoda esiin kolme täysin erilaista tyyliä suhtautua oman talouden hoitoon ja lopuksi ennakoin mihin se johtaa. Jokainen tapa on yhtä oikein kuin toinenkin, riippuu vain mitä ihminen taloudessaan haluaa tapahtuvan. Ei siis ole oikeaa eikä väärää tapaa käyttää rahaa. Kaikki johtavat vain erilaiseen lopputulokseen. On väärin syyttää muita silloin kun haluat vaurastua, mutta et viitsi asian eteen tehdä mitään.  Blogin voit kerrata tästä:

 

Jos blogi on sinulle tuttu, etkä tarvitse muistutusta, niin muistutetaan siitä, mitä lopuksi ennustin heille heidän tyylinsä käyttää rahaa tuovan.

Mitä näille ihmisille kuuluu eläkkeellä? Maukan ja vaimon touhu jättää heille yli 10 000e joka vuosi rahaa tilille, ottaen huomioon vajaan kymmenen vuoden välein tapahtuvan auton vaihdon. Heillä on eläkkeellä säästössä pahan päivän varalle muutama satatuhatta euroa. Eläkkeet puolittavat tulot, mutta se ei heille ole ongelma, koska puolilla tuloilla on pärjätty tähänkin saakka. Säästöillään he nauttivat laadukkaasta eläkeiästä, tai sitten he jättävät kivan pesämunan perinnöksi lapsilleen.

Ansku velkaantuu joka kuukausi muutaman satasen ja tuolla keskiluokkaisella rahankäsittelytyylillä palkankorotus saisi aikaan entistä suuremmat menot, joten se ei olisi pelastus, vaan se lisäisi ongelmia entisestään. Hän on eläkkeellä kalliiden korkojen vuoksi velkasaneerauksessa/ henkilökohtaisessa konkurssissa. (korkoa korolle, lue viime viikon blogi. Tämä toimii myös velkaantuvalle samalla lailla)

Pale on 40-v päästä umpisaletisti monimiljonääri ja nauraa kommentille, ettei normaalityöllä voi rikastua. Hän tietää jo nyt, että väite on FAKTA. Kysymys onkin siitä, kuinka korvauksen menetetystä vapaa-ajasta käyttää. Hänellä lienee tuolloin ainakin miljoonan edestä vuokrahuoneistoja, koska on jo nyt oppinut vivutuksen voiman. Lisäksi kun kaikki ylimääräiset rahat menevät sijoitussalkkuun kasvamaan korkoa korolle ja ikää on noin vähän, on lopputulos saletti. Hän on jo 50-vuotiaana taloudellisesti riippumaton. Halutessaan hän jatkaa työskentelyä, mutta voi myös työskentelyn halutessaan lopettaa.

Eikä näitä kolmea kohtaloa muuta mikään! Ei edes ”paitsi jos”. Jokaiselle kolmelle kerroin jo nyt mitä heille tulee tapahtumaan, jotta ei tulisi ”yllätyksiä”. Mutta jos esim. taloudellisesti epäonnistuu elämässään ja Marko olisi sittenkin oikeassa, niin sehän on Mikon syy…

Mikä tahansa näistä tyyleistä on hyvä ja hyväksyttävä, mutta jokainen johtaa erilaiseen lopputulokseen. Päätä oletko Maukka, Ansku vai Pale.

Nyt kolme vuotta haastattelun jälkeen pääsin Mikolta kuulemaan mitä heille kuuluu nykyisin. Mennään aiemmassa järjestyksessä ja päästetään ääneen muutaman vuoden päästä eläköityvä Maukka.

Maukka on vaimonsa kera harrastanut remontointia ja reippaasti. He valmistautuvat myymään heille suureksi käyneen omakotitalon jota he ovat hissun kissun remontoineet myyntikuntoon. Lapset ovat perheineen Etelä-Suomessa, josta Maukka on hankkinut pienen järvenranta talon, jota remontoidaan tulevaisuutta silmällä pitäen omaksi asunnoksi kesälomien aikana. Maukka vaimoineen ovat lomalla Touko-Syyskuun, eli 5kk per vuosi jonka he viettävät tuolla uudella asunnollaan. He ovat toisin sanoen oleellisesti vähentäneet työskentelyä ja omien sanojensa mukaan nauttivat enemmän elämästään. Heillä on tarkoitus lopettaa työskentely ja muuttaa tuonne etelään remontoitavaan taloon kokonaan lähivuosien aikana.

Ansku irtisanoi itsensä Mikolta muutama kuukausi blogini jälkeen, koska hän sai koulutustaan vastaavaa työtä, jossa tienasi liki tonnin kuussa enemmän. Tämä tosin bruttona, ei nettona mutta tonnin suuremmasta palkasta hän oli Mikolle porissut… Anskun työsopimus purettiin uuden työnantajan toimesta n. vuosi sitten, koska hän kavalsi työnantajaltaan rahaa. Anskulle ei siis riittänyt 500e kuussa enemmän elinkustannuksiinsa toisin kuin mulle kertoi. Hänen menot lähti uuden bruttotonnin myötä valtavaan kasvuun ja tästä lisääntynyttä taloudellista ahdinkoa helpottaakseen hän käytti luvatta työnantajansa lompakkoa. Mikko ei tiedä missä päin maailmaa Ansku nykyään on, mutta Kia:n oli muutama kuukausi sitten vienyt rahoitusyhtiö ja pari kuukautta myöhemmin pankki oli vienyt asuntolainan vakuutena olleen uuden karhean rivarin, jonka pankki on sittemmin saanut myytyä. Oikeudessa Ansku on saanut ehdonalaista vankeutta, sekä korvaussumman joka seuraa häntä ulosoton kautta loppuelämänsä ajan. Lisäksi itse oletan, että kaikki vituix.fi ja muut vipit sekä kulutusluotot lyhenevät myös ulosoton kautta, eli eivät lyhene vaan kasvavat.

Palesta ei tullut vanhaa piikaa, vaikka oli käytännössä aikuisiän viettänyt sinkkuna. Hänelle ei ollut säästäväisestä ja sijoittavaisesta luonteesta kelvannut kukaan tarjolla olleista tavallisista tuhlaripojista. Nyt sijoitusseminaarissa käydessään, jonka kulut hän luonnollisesti vähentää verotuksessa tulonhankkimismenona, hän on tavannut sijoitusorjentoituneen miehen, joka sattui lisäksi asumaan Palen kotipaikan naapurikunnassa. Pale on muuttanut asumaan naapurikuntaan tämän sijoittajamiehensä luokse tämän miehen omistamaan kerrostalokolmioon. Oman kaksionsa hän luonnollisesti laittoi vuokralle. Kolme vuotta sitten hän oli juuri ostanut ensimmäisen sijoitusasuntonsa ja myöhemmin jo toisen, joten hänellä on nyt niitä kolme. Uuden miehensä kanssa hän on perustanut yhtiön, joka omistaa ja hallinnoi vuokrahuoneistoja ja yhtiöllä huoneistoja on Mikon tietojen mukaan nyt 16kpl. Arvopaperisalkkuun hän sijoittaa myös edelleen kuukausittain ja kolmessa vuodessa salkku on lähinnä paksun Neste omistuksen vuoksi liki kolminkertaistunut, sisältäen kolmen vuoden uudetkin sijoitukset ja vuosittaiset osingot uudelleen sijoitettuna. Autosta hänen oli kuitenkin pakko luopua, koska yli 1000 vuotta vanha BMW oli pitkän tieosuuden loppukirissä saanut ”sydärin”. Hän on edelleen Mikolla töissä, mutta naapurikunnassa asuessaan hän on investoinut auton sijaan bussikorttiin.

Palelle tuo autosta luopuminen ja bussikorttiin siirtyminen jättää hänelle enemmän rahaa sijoittamiseen ja Mikko sanoikin sarkastisesti, että: ”Kun tuo likka tulee siihen ikään jossa Ansku joutui alkamaan taloushuolien vuoksi sutkiksi, tuo likka ei tee yhtään mitään mistä hän ei oikeasti tykkää”!

Kolme eri tapaa. Yksikään ei ole väärin. Jokaisella on erilainen lopputulos. Mutta edelleen ja myös tulevaisuudessakin on jokseenkin typerää odottaa nykyistä parempaa ja tehdä kaikki kuten ennenkin.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy