Vuosi 2013 oli minulle elämäni opettavaisin. Tuolloin pysähdyin miettimään millainen loppuelämäni tulisi olemaan? Huomasin rehellisen vastauksen olevan, että:” Samanlainen”. Ymmärsin, että haaveilu on turhaa. Menneen ajan toiminnan jatkaminen tuottaa vastaavanlaisen elämän jatkossakin. Tavoitteet onkin sitten eri asia. Niiden eteen kun joutuu tekemään töitä. Muuten ne eivät toteudu. Unelma tavoitteiden täyttymisestä pistää tekemään enemmän.
Tuona vuonna tein isoja muutoksia elämässäni. Karsin huonoja asioita pois itsestäni ja ympäristöstäni ja pyrin tuomaan hyviä asioita tilalle. Mitä menneessä viidessä vuodessa on tapahtunut elämässäni muutoksia kohti parempaa, on minun itseni tiedossa. Tuosta vuodesta ja sen jälkeen tapahtuneesta muutoksesta olen oppinut sen, että kaikki on itsestä kiinni. Kun taas vuoden vaihteessa kysyin itseltäni, millainen loppuelämäni tulisi olemaan, rehellinen vastaus kuului: ”Samanlainen”. Voin rehellisesti sanoa, että aika entinen ei koskaan enää palaa, mutta nykyisenä se jatkuu nykyistä toimintamallia ylläpitäen. Nykyinenkään ei vielä riitä. Haluan tehdä loppuelämästäni vieläkin paremman. Haaveeni elää yhä. Maalissa en vielä ole.
”Elämän loppupuolisko ei ole muuta kuin alkupuoliskolla omaksuttujen tapojen summa” -Dostojevski
Tänä talvena olen huomannut olevani hieman ”pattitilanteessa”, koska en saa itsestäni riittävästi irti. Olen itseanalysoinnissa löytänyt itsestäni paljonkin korjattavaa, mutta en ole saanut korjauksia siirrettyä toimintaan. Päätin ottaa avukseni ulkopuolisen konsultin, koska en itse näytä ratkaisuun pystyvän. Konsulttini on elämäntapavalmentaja Erik Bertrand Larssen, jonka kirjoittamat kirjat olen lukenut. Käsi sydämmellä voin todeta, että monessa asiassa olen kehittynyt Larssenin tekstien ansiosta. Nyt on tullut sen aika, kun annan Larssenin määrätä mua yhden viikon ajan. Otan kaikki neuvot ja säännöt orjallisesti vastaan. Tämähän on Helvetin viikko, josta on pakko vielä hieman pohjustusta kirjoittaa.
Viikon tarkoitus on saattaa kokelas pois henkiseltä ja fyysiseltä mukavuusalueelta. Ihminen laitetaan kohtaamaan muutoksen pelko ja sitä kautta on tarkoitus näyttää, että ihminen pystyy uskomattomiin venymisiin. Jokaisen päivän toimintamallin on tarkoitus jäädä pysyväksi automaattiseksi suoritukseksi kokelaan elämään. Maanantain tavoite ei siis unohdu tiistaina, vaan jää toimintaan. Viikon tavoite on opettaa kokemuksella kokelaalle se, että enemmän ja paremmin tekeminen ei olekaan kuormittavaa, eikä enemmän aikaa vievää. Se on palkitsevaa ja aikaa vapauttavaa. Kuulostaa niin mun jutulta! Piti määritellä tavoite mitä haluaa viikolta saada pysyvää muutosta aikaiseksi ja strategia miten siihen pääsee. Valitsin Helvetin viikolle tämän viikon ajankohdaksi siksi, kun tiedän kirjan kahdesti lukeneena mitä miltäkin päivältä vaaditaan. Ma-ke saan tavoitteista enemmän irti kun ne päivät olen töissä myymälässäni. To-Pe ei onnistu myymälästä, joten satun sopivasti olemaan kotikonttorilla nuo päivät. To-La aikana kotona ollessani, näen kuinka paljon tehokkaammin pystyn siellä muiden elämää helpottamaan. Puretaanpa menneitä päiviä.
Maanantai. Päivän tavoite oli hyvien ja huonojen tapojen kartoittaminen, sekä myönteinen suhtautuminen kaikkeen. Herätys klo 5.00 ja esitys oli, että mielellään heti herättyään lenkille. Jätin väliin, koska klo 8.00 kävelen tunnin töihin. Takka tulille ja aamupalan ja eväiden tekoon. Tietty myös morsiammelle kahvit valmiiksi. Klo 6-8 välisen ajan istuin käytännössä terassilla kahvia juoden ja tupakoiden…
Larssenin syy herättää viideltä on se, että ihminen ollessaan aamu-uninen, hän on saamaton koko elämänsä. Koska nousen käytännössä päivittäin klo 6.00 ei mun tarvitse opetellakseen heräämään aikaisin siirtää heräämistä tunnilla aikaisemmaksi. Jatkossa tällä viikolla heräsin pääsääntöisesti klo 7.00 mutta huolehdin siitä, että yöuni oli vain tuon 7h kuten neuvot kuuluvat.
Todellinen syy tehdä vastoin ohjeita oli se, että ylimääräinen aika aamusta sai huonoimman tapani esiin. Se on nimittäin tupakointitapa silloin kun ”ei ole muuta tekemistä”. Kuten kerroin, maanantaina istuskelin käytännössä pari tuntia pakkasessa kahvittelemassa ja tupakoimassa.
Yhdeksältä avasin myymälän ja aloin keskittymään päivän teemaan. Myönteistä suhtautumista oli extra hienoa harjoittaa töissä, koska se tehostuu kun on tekemisissä parin sadan eri ihmisen kanssa päivän aikana. Mun laskujen mukaan siinä tulee toistoja pari sataa kertaa enemmän, kuin suhtautua myönteisesti pelkästään omiin asioihin.
Larssen vaatii, että työt tehdään keskittyen ja täydellisesti tärkeimmästä aloittaen. Harjoitustyöni tein toimistossa. Mikä on tärkein työ? On töitä jotka pitää hoitaa ehdottomasti tänään. On myös töitä jotka voi hoitaa tänään. Mun kohdalla on tullut ongelmaksi aloittaa se päivän vittumaisin homma. Sitä siirtää ja siirtää milloin milläkin mummo syyllä ja näin se siirtyy samalla tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Päätin jo tähän viikkoon valmistautuessa, että tärkein homma on tuosta syystä juuri tuo vittumaisin homma.
Larssen painottaa töiden välillä levon merkitystä. Ei muuten tarkoita päikkäreitä, vaan kevyttä lepohetkeä. Tämän huomasin olevan mulle todella merkityksellinen. Toteutin sen siten, että n.1h välein pidin parin minuutin tauon. Söin kevyen välipalan jopa istualtaan ja tietokoneen näyttö oli kiinni. Edessä talouselämälehti, jota rauhassa tauolla lueskelin. Rauhallinen ja tasaisin väliajoin syöminen näyttää olevan hyvä homma!
Tein vittumaisuusjärjestyksessä päivän hommat ja todella nopeasti. Ehdin yhden työpäivän ohessa hoitaa kolmen eri yhtiöni asiat, omat asiani ja yhtiöideni asiakkaiden asioita. Klo 18-20 välisen ajan onnistuin tavoiteeni mukaan käyttämään itseni kehittämiseen, eli lukemiseen. Joskus olen kuullut aiempien työntekijöiden kertovan selityksiä sille, miksi ei työpäivän aikana ehdi pitää myymälää kunnossa…
Löysin paljon korjattavaa menneestä tyylistäni hommia hoitaa tehokkaasti, jossa muuten kuvittelin olevani jo valmis. Organisoin paljon hommia valmiiksi torstaille, joka tulee olemaan haasteen rankin päivä. Tein valmiit listat mitä hommia kuuluu muille päiville. Tämän viikon jälkeen mulla ei ole mitään hommaa hetkeäkään hoitamatta perkele!
Vaikka kuinka itseäni sätin siitä, että toimin typerästi kun luulen olevani tehokkaampi kuin todellisuudessa olen, niin päivän päätteeksi oli kerrassaan mahtava huomata mitä päivä on antanut. Kun saavuin kotiin n.21.30 aloin automaattisesti heti kantamaan työkaluja ja tikapuita sisälle, että voin vaihtaa edellisenä yönä piipittämään alkaneen palovaroittimen patterin. Kun patteri oli vaihdettu, huomasin muutaman pikkujutun tapahtuneen. Kertaakaan en unohtanut mitään matkasta, vaan tikkaille noustessani kaikki työkalut millä katosta kaivan varoittimen esille, olivat matkassa. Kun kohtasin muutaman pikku ongelman lähinnä turvallisuuden kanssa tikkailla, olin ollut valmis siirtämään projektin turvallisuus syistä huomiselle. Pitäisi siirrellä vähän huonekaluja edestä tai jonkun olla pitämässä tikkaita tms. Silti myöhemmin huomasin, että patteri oli vaihdettu ja kaikki palaset takaisin katossa, työkalut paikoillaan ja jäljet siivottu.
Tässähän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta normaalisti olisin toiminut seuraavasti: Olisin siirtänyt turvallisuus ongelman kohdalla homman seuraavalle päivälle, koska ketään ei ollut pitämässä tikkaita tai siirtämässä huonekaluja kaverina. Puhumattakaan siitä, että olisin vähintään ottanut tuumaustauon ja kipaissu terassilla kessulla. Jos kuitenkin olisin saanut vaihdettua patterin ihan ite, olisin siirtänyt työkalut hyvässä järjestyksessä lähemmäksi lopullista paikkaa ja veisin ne sitten pois samalla kun menen ”sinnepäin”. Tämä on juuri tätä tyhmää ajankäytönorganisointia. Vaikka mulla ei tavarat lopullisesti tilapäissäilytyspaikkoihin jää, niin miksi ei voi toimia täydellisesti ja viedä loppusijoituspaikalle välittömästi. Tässä on Larssenin hyvän ja täydellisen toiminnan ero konkreettisesti nähtävissä. Välttävää olisi lienee se, että ne jäävät siihen tilanteessa jossa ne pitäisi ”sinnepäin” mennessä ottaa mukaan. Heikkoa lienee silloin, kun kamppeita kasaantuu jonnekin, jolloin järjestys olisi täysin outo sana.
Muuta maanantaista: Jokaista sääntöä noudatin. Söin terveellisesti aamiaisen, illallisen, iltapalan ja 8 pientä välipalaa. Liikuntaa tuli 12.5km kävelylenkkiä ja noin 250 etunojapunnerrusta. Illalla löysin jääkaapista yhden oluen. Join sen heti, ettei mene vahingossa vanhaksi. Tupakkaa riitti askillinen, joka on rehellisesti sanottuna suuri parannus.
”Tavoista tulee luonne” -Ovidius
Tiistai. Päivän teema opetella käyttämään erilaisia ”moodeja”, eli mielialoja. Tietty maanantaisia oppeja tulee jatkaa ja niiden mukaan itseään edelleen kehittää.
Etukäteen tiistaita olin odottanut eniten, koska teemaa oli jännä päästä testaamaan. Taktinen juttu jälleen, eli myymälässä töissä. Moodin muutos tilanteen mukaan on tuttu juttu. Ilman tätä taitoa en olisi onnistunut aikoinaan nykyistä morsiantani kelkkaani huijaamaan. Toisin kuin monet muut miehet, valitsin ensi treffeille Elvistelyn sijaan moodeiksi kiinnostunut, salaperäinen mutta valloittava! Voittajan on helppo hymyillä ja hänen myöhäistä katua. And the Oscar goes to… Nyt tehtävä moodin muutos 11h putkeen oli täysin uusi kokemus.
Heräsin hieman yli 5.00 jonka jälkeen en kunnolla nukkunut, koska odotin kellon soimista, että pääsen hommiin. En noussut ylös sängystä, ettei tule turhaa tupakoitua pakkasessa. 6.45 väsyin odottamaan, että kello soi seitsemältä. Takka tulille, aamupalan ja eväiden tekoon. Kahdeksalta kävelemään n. 6,5km töihin. Huonoja tapoja tuli vastustettua, sillä ennen yhdeksää paloi vain yksi savuke.
Moodiharjoitus oli käytännössä sellainen, että piti omaksua uusi moodi päälle sen mukaan, mitä tilanne edellytti. Taas parisataa harjoittelukohdetta päivän aikana. Otin moodeiksi seuraavat: nöyrä, vakuuttava, kiinnostunut, kannustava, utelias, keskittynyt ja olla oma itseni. Ihan päällikkö päivä! Tarkoitus oli jokaiselle asiakkaalle antaa tavallista parempi kokemus. Asiakkaasta riippuen jollekin riittää, että olen oma itseni. Jonkun muun tullessa sisään, huomaan että oikea asenne on olla nöyrä. Kun tulee asiakas joka tykkää vaihtaa näkemyksiä, oikea moodi on kiinnostunut ja vakuuttava. Jos asiakas on ”liian nöyrä” häntä kohdellaan moodilla kannustava. Asiakkaan halutessa retostella omalla mahtavuudellaan, pitää olla kiinnostunut ja utelias. Viimeiseen esimerkkiin en päivän aikana törmännyt. Tätä harjoitusta voi rantaravintoloissa suorittaa pitkin kesää, eli ei ongelmaa. Jokaisen asiakkaan jälkeen kun palasin toimistotöihin, piti moodi heittää taas lennosta keskittyneeksi.
Päivä oli täydellinen menestys. Onnistuin harjoituksessa liki täydellisesti. Käytännössä yhtä asiakasta lukuunottamatta jokainen poistui hymyillen ja tavallista tyytyväisempänä. Se jolle en pystynyt tavallista suurempaa kokemusta tuottamaan, sattuu olemaan kuuromykkä. En siis ole Jumalasta seuraava, kun en ihmeisiin pysty. Päivälle kerätyt työt tulivat tehtyä ja hieman enemmänkin. Kuuden jälkeen oli taas aikaa kehittää itseään ja huonoja tottumuksiani onnistuin vähentämään.
Tiistaista on mulle niin paljon hyötyä tulevaisuudessa. Tämän harjoituksen jätän päälle loppuelämäni ajaksi aina tuntemattomien ihmisten kanssa keskustellessa. Tästä oppii paljon asiakaskohtaamisiin. Pitäähän asiakasta osata kuunnella. Pitää muistaa, että esim. vuokralainenkin on asiakas. Kaupat vuokrakohteestakin tulee helpommin, kun osaan moodini valita asiakkaan mukaan.
Tiistaista muuten: Sääntöjä noudatettiin yhä. Ruokailu maanantain kaltainen. Liikuntana kävelylenkkejä 12,5km ja vatsalihastaittoja n. 250kpl. Teki mieli iltapalaa syödessä katsella PSG-Real Madrid peliä, mutta tv:n katsomiseen ei tällä viikolla ole aikaa, joten lueskelin viimeisintä Arvopaperilehteä. Ei ollut kotitonttu tuonut olutta jääkaappiin, eikä pääsiäispupu suklaata. Turhia tyyppejä molemmat.
”Keskitä kaikki ajatuksesi meneillään olevaan työhön. Auringonsäteet pottavat vasta kun ne keskitetään yhteen pisteeseen” -Alexander Graham Bell
Keskiviikko: Päivän teema: Mitä on ajanhallinta ja miten omaksutaan tehokas ajanhallinta.
Tämä oli mulle tuttu juttu. Palikkatestin tulos ”ilmiömäinen ajankäytön organisointitaito” muistaen, osaan homman. Nyt olen huomannut, että säästän liikaa aikaa mitättömissä asioissa ja niistä tuleekin kompastuskivi. Tapa jossa pidetään paperilla ja kalenterissa ylhäällä mitä pitää tehdä, on ollut mulla käytössä vuosia. Ongelma on vain siinä, että minusta on tullut liian helpolla tuonnemmaksi jonkun homman siirtävä, jolloin ne siirtyvät ja siirtyvät. Onnekseni tämä ei vielä ole koskenut kaikista tärkeimpiä hommia.
Nyt Larssenin komennoin piti keskittyä miettimään vessan pesemisestä lähtien kaikki hommat, mitä on jäänyt hoitamatta ja siirtää ne paperin kautta kalenteriin. Tämän tosin tein jo maanantaina, kun oli ylimääräistä aikaa jäänyt tehokkaan toiminnan ansiosta. Muutenhan tämä meni ajankäytöllisesti vituiksi ja huolella. Erittäin opettavainen tapahtuma tulevaisuuteen, eli jatkossa ennakoin jo tällaisen ongelman ja korjaan sen heti.
Kyseessä asiakkaan lähettämien sähköpostitiedostojen otsikot. Hän lähettää järjestelmästä sähköpostinsa kautta mulle tiedostoja ja kaikissa lukee otsikkona tuon järjestelmän tunnus! Nyt piti etsiä hänen osakassopimus ja meni muuten tunti aikaa tähän minuutin työhön. Tästä asiakkaalle mainitsin ja ymmärsi ongelmani. Hän säästää 7sek aikaa ja mä tuhlaan tunnin. Jatkossa saan otsikoidusti postit. Nauroin hänelle puhelimessa, ettei mun tavassa ole mitään korjattavaa ja siksi pyydän sinua muuttamaan tapasi… Kerroin myös, että jatkossa opettelen toisenlaisen tyylin arkistoida asioita kuin tämä nykyinen tyyli. Hän vastasi, että hänkin ymmärsi nyt tuon, että vastaanottajalle on hyvä laittaa otsikko, vaikka kyseessä olisikin vain pyydetyn tiedoston lähettäminen. Win Win situtiation…
Tästä opin, kuinka juuri tällaiset ”pienet” asiat saavat päivärytmin täysin sekaisin. Nämä pitää siis oppia ennakoimaan ja korjata tuleva ongelma ennenkuin se on tullut. Helpoiten voi ennakoida muuttamalla omaa toimintatapaa toimintavarmemmaksi.
Aikataulua en saanut kurottua umpeen keskiviikolle kerättyjen hommien kanssa. Klo 18 iski stressi kun pieniä juttuja oli paljon tekemättä. Tällöin konsultti Larssen kuiskasi korvaani, että: ”rauhoituppa ja keskity oleelliseen”. Muistin mielialaharjoituksen tällaisia tilanteita varten. Tein sen ja sen jälkeen tein hommat pois. Ne pienet ja välttämättömät hommat veivät aikaa 30min jonka jälkeen laitoin työpaikan kuntoon. Jouduin ainoastaan siirtämään illallisen syötäväksi kotona, sekä torstain ohjeiden kertaamisen kotiin. Lisäksi jouduin luopumaan lukemiseen varatusta ajasta.
Keskiviikosta muuten: Maanantaina ja tiistaina tehdyt harjoituset tuottavat päivä päivältä enemmän onnistumisia. Onnistumiset tuottavat lisää aikaa ja mielihyvää itselleni, koska näen kehittyväni paremmaksi. Väsymys painaa päälle. Ajattelu vie voimat. Sääntöjen noudattaminen edelleen orjallista. Ruokailu ja niiden tuomat lepohetket edelleen terveellisiä, säännöllisiä ja ruokailun tuoma lepoaika käytetty itsensä kehittämiseen, eli lukemiseen. Liikuntaa työmatka kävelyn yhteydessä nyt 13,5km kun vittuilin väsymykselleni ja pidensin kotimatkaa kilometrillä. Varsinaisena lisä liikuntana syväkyykkyjä 360kpl. Ensimmäistä kertaa tällä viikolla näin television olevan käynnissä ja katselin Canal+ mainoksia samalla kun hieroin morsiammen käsivarsia. En siis ole käyttänyt aikaa tv:n katseluun… Suklaata ja saunaolutta ei näkynyt, joten en saanut mahdollisuutta lipsahtaa säännöistä.
”Voit kääntyä taaksepäin kohti turvallisuutta tai jatkaa eteenpäin kohti kehittymistä. Kehittyminen täytyy valita yhä uudelleen ja uudelleen, voittaa pelko yhä uudelleen ja uudelleen” -Abraham Maslow
Torstai: Päivän teemana eläminen mukavuusalueen ulkopuolella, vuorokausi ilman unta, pelon voittaminen ja onnistumisen tuottama mielihyvä.
Ainakin olin tähän huolella valmistautunut, kun jo ensimmäisestä kirjan lukemista lähtien on tämän haasteen tekninen toteutus ollut aika ajoin mietinnässä. Tämä vuorokausi ilman unta ei ihan pidä paikkaansa, sillä vuorokauden jälkeen alkaa sopivasti uusi työpäivä uusine haasteineen. Valveilla olo aikaa tulee 41h. Komento oli kirjoittaa ihan joka ikinen työtehtävä ylös ja näiden valveilla olo tuntien jälkeen mitään ei ole enää tekemättä. Keräsin huolella helvetisti tietokoneella tehtäviä hommia torstaille. Näitä höystettiin isolla määrällä kotitöitä ja perjantaille jätin puhelut. Ei niin vähäpätöistä hommaa ole viikolla mieleen tullut, ettenkö sitä listalle laittanut.
Nyt kun hommaa on oletettavasti vajaaksi kahdeksi päiväksi, niin poikkeuksellisesti aloitin tärkeimmistä, eli niistä jotka pitää ehdottomasti tehdä torstaina. Sen jälkeen vittumaisin ja siihen valikoitui saada kaikki ”suomentamattomat” blogini suomennettua. Näiden kanssa iski valtava epätoivo, että kaikki muut hommat jäävät tekemättä. Otin aikalisän ja lähdin käymään kaupungissa hoitamassa sinne kohdistuvat työt alta pois.
Paniikki tekemättömien töiden kanssa oli niin kova, että ruokakaupassakin piti ”Uunottaa” kassaneitiä kommentilla ”vauhtia, vauhtia, vauhtiiijaaa”. Vasta kotiin ajaessani rauhoituin. Blogit loppuun ja eteenpäin. Kun kello tuli 22.00 illalla, ei ollut paineesta tietoakaan. Olin aloittamassa viimeistä isoa hommaa, eli pari mappia aineistoa exeliin erään asianajajan toimeksiantona. 01.30 tämä oli valmis ja nyt loput työt olivat aina edellistään pienempiä, joten näin, että lista alkoi tyhjentyä kuin itsestään. Voin sanoa käytännössä pysyneeni alkuperäisessä aikataulussa.
Muuta torstaista: Päätin etukäteen, että en isommin taukoja töiden aikana pidä, vaan työ kerrallaan loppuun ja sitten tauko. Tämän vuoksi syöminen ennen iltaa oli melko satunnaista, mutta terveellistä. Viikon ensimmäisenä kotikonttoripäivänä huomasin riittävästi eroa entiseen, että uskallan väittää tehokkuuden parantuneen kotonakin. Liikuntana tänään 4km aamulenkkiä. Sen lisäksi tuli pompittua pyyhkeen päällä lämpimikseen, koska päivän tupakkatauot olen käyttänyt piristymiseen ja tupakoinut avojalkaisin hangessa seisten.
”Emme voi tulla sellaiseksi kuin haaveilemme, jos pysymme sellaisena kuin olemme. Elämä alkaa siitä mihin mukavuusalue loppuu” -Max De Pree
Perjantai: Teemana lepo ja palautuminen. Oppia lepäämään ilman unta, eli tehokkaasti.
Perjantaina aamun valjetessa oli tehtävälistani juuri sillä mallilla kuten olin sen suunnitellut. Kello seitsemän silmässä oli nähtävillä melko paljon muutoksia elimistössä vuorokauden valvomisen ja yhtä jaksoisen työskentelyn seurauksena. Väsymys oli enemmän kuin läsnä. Askel hidas, puhe keskeytyi kesken lauseen jne. Otin pari harjoitusta Larssenin neuvoin siitä, miten levätään nukkumatta. Ei ollut muutos käsinkosketeltavissa. Väsymyksen tuomasta ”humalatilasta” johtuen, morsian päätti lähteä kuskiksi mulle sovittuun tapaamiseen.
Tapaaminen oli positiivinen ja muutaman korttelin kävely raittiissa ulkoilmassa teki hyvää. Kotiin tultuamme aloin piristyä selvästi. Otin kolmannen lepoharjoituksen ja rupesin tekemään perjantaille varattuja hommia pois. Olin etukäteen pyytänyt morsiammeltani ymmärrystä ja tukea tämän projektin osalta. Hyvin nukutun yön jälkeen hän veti sohvalla zetoja samalla kun minä jatkoin urakkaani. Kävelin luonnollisesti hiljaa ja olin metelöimättä. Pitäähän väsyneen saada torkut ottaa.
Pari tuntia työskenneltyäni meillä ihmeteltiin sitä, miten voin olla niin energinen tällaisen rupeaman jälkeen. Kahden päivän listani oli tyhjä klo 18.00 kun samaan aikaan vaihto-oppilaamme palasi kotiin hiihtolomareissusta. Hän kysyi: ”mitä on tapahtunut, kun näytät niin onnelliselta?” Heitin vastakysymyksenä, että arvaappa moneltako olen noussut ylös, johon vastasin itse, että:”Seitsemältä”. Hän katsoi kummissaan minua ja jatkoin, että: ”eilen aamulla”. Hän ihmetteli miksi ja miten en ole väsynyt yms. ja kysyi voiko hän tehdä kotimaansa kouluun johonkin lääketieteelliseen kilpailuun tutkimuksen minusta ja tämän testin vaikutuksista minuun. Loppuillan sitten vastailin hänen kysymyksiinsä. Kymmenen aikaan alkoi hieman väsy painaa ja koska haastetta oli pari tuntia jäljellä, otin päivän neljännen vartin lepohetken ilman unta.
Torstai-Perjantai haaste on konkreettisesti näyttänyt minulle kuinka hyvä mieli tulee siitä, että ylittää itsensä. Mahdoton on vain sana. Opin sujuvasti järjestelemään työtehtäväni tilanteen vaatimien muutosten mukaan.
Sen lisäksi, että tarvitsin tämän haasteen itseäni varten, halusin heittää itseni kehiin näyttääkseni, että kiire on mieliala joka johtuu omista toimintamalleista. Olen tästä useasti keskusteluissa ihmisten kanssa puhunut, että puhelin meistä on kiireisiä tehnyt. Sellainen tutkimus on tehty jonka tulos oli se, että ihminen joka ottaa puhelimen käteensä yli 15 kertaa päivässä ilman tarkoitusta soittaa tai vastata puhelimeen, on puhelinriippuvainen.
Nyt kun olen itseni kehiin heittänyt, voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen oikeassa. Kiireen luo meidän omat mukavuusalueemme, jonka puolustamiseksi keksimme tekosyitä vedoten esimerkiksi kiireeseen. Olen nyt elävä esimerkki siitä, ettei se ettei voi viikkoon katsoa televisiota, ei saa soitella omia asioita työpäivän aikana, eikä saa sometella yms ennen klo 18.00 illalla sinua tapa. Se kuitenkin sinua vahvistaa ja vapauttaa melkoisen määrän aikaa tehdä töitä. Pitää muistaa, että työtä on oman elämänkin hoitaminen. Jokaisella meillä on vuorokaudessa 24h aikaa ja jokainen meistä sen käyttää johonkin.
”Ihminen joka heittää tunnin elämästään hukkaan, ei ole ymmärtänyt elämän arvoa” -Charles Darwin
”Aika on ihmisen ainoa omaisuus jolla on todellista arvoa ja ainoa jota hänellä ei ole varaa tuhlata!” -Thomas Edison
”Aikaa ei pidä käyttää, se pitää investoida” -Stephen R. Covey
”Joku saa tehdyksi viikossa vuoden edestä, joku vuodessa viikon edestä” -Charles Richards
Jokaisen omia valintoja. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tässäkään. Minä haluan elämältäni enemmän ja siksi olen valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Pelkällä haluamisella elän tulevaisuudessanikin menneistyyttäni. Näin tämä menee jokaisella ihmisellä maailmassa. On aina mennyt ja tulee aina menemään.
Lauantai: Päivän teemana itsekehu, eli hiljaa mielessään terottaa itselleen viikon aikana löytyneiden hyvien puolien merkitystä.
Tämä ei muuten ollut ongelmallista. En muista koska olisin herännyt niin onnellisena ja pirteänä kuin mitä tein lauantai aamuna. 41h urakan jälkeen nukkumaan mennessä olin ehtinyt mainita morsiammelle peiton tuntuvan ylellisyydeltä ja sen jälkeen oli alkanut kuorsaus kuulua. 7h myöhemmin kello herätti ja pirteänä pystyyn. En voi sanoin kuvailla millainen oli olotilani. Todella tyytyväinen ja todella onnellinen ovat lieviä ilmauksia. Väsymystä ei ollut havaittavissa koko päivänä, eikä pienintäkään oiretta mistään univelasta, joka tästä eteenpäin on mulle myytti.
Ei tarvinnut itseään itselleen siis kehua. Koko päivän automaattisesti katselin ympärilleni, että mitä voisin tehdä. Aamusta tein päivän työt pois, päivällä järjestin kirjastohuoneemme, parit lumityöt ja illalla nukkumaan. Larssen varoitti kirjassa siitä, että tunne onnistumisesta jää mieleen ja sitä haluaa ylläpitää. Hän on oikeassa.
Lauantaista ei tarvitse kertoa muuta.
Sunnuntai: Päivän teemana kertailla viikon vaikutuksia itseensä ja ITSENSÄ PALKITSEMINEN.
Olin päättänyt etukäteen, että koko viikon syötyäni huonosti, eli terveellisesti niin sunnuntaina tempassaan pizza ja rikastutetaan Warren Buffettia, eli juodaan Coca Colaa. Palkinto myös se, että vaihdoin kävelemällä töihin kulkemisen autolla menemiseen ja huolehdin lihasliikunnasta aamulla ja illalla kolahommissa lumitöitä tehden.
Sunnuntaista ei tarvitse muuta kertoa, kuin ettei vieläkään 7h unien jälkeen ollut mysteeristä univelkaa suuresta valvomisesta ja työskentelystä johtuen.
Menneen viikon jälkeen oma tyytyväisyys itseeni on ihan Chuck Norris tasoa, eli ”en ole täydellinen, koska minusta puuttuvat kaikki huonot puolet”.
Larssen on kokemukseni perusteella oikeassa. Enemmän tekeminen ei ole kuormittavaa, eikä aikaa vievää. Se on palkitsevaa ja aikaa vapauttavaa kun on oppinut sen tekemään paremmin. Nyt kun kysyn itseltäni millainen loppuelämäni tulee olemaan, rehellinen vastaus on, että:” entistä paljon parempi!” Aika entinen ei enää palaa!
”ihminen joka elää pienempää elämää kuin mihin pystyisi, ei ole onnellinen ihminen” -Nelson Mandela
Nyt on hienoa nähdä sellainen, että tulevaisuudessa käytän enemmän aikaa pieniin ruokailutaukoihin ja liikuntaan. Teen entistä enemmän töitä. Koskee myös kotitöitä ja työskentelyä oman elämäni eteen. Silti mulla on vapaa-aika lisääntynyt, jonka johdosta olen parempi puoliso, parempi isä johon ovat tyytyväisiä perhe, ystävät, sekä asiakkaat. Voin itse henkisesti ja fyysisesti paremmin, olen tyytyväisempi itseeni ja elän pidempään uutta parempaa elämääni. Ehdin varmasti katsella televisiota. Ehdin varmuudella lomailla ja aivan varmasti löytyy aikaa kaljoitteluunkin. Soitappa ja kokeile ehdinkö vaikka tänään kaveriksi…
Suosittelen lämpimästi Helvetin viikkoa kaikille jotka haluavat enemmän elämältään ja olevat valmiita sen itse tekemään!
”Olemme sitä mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siis ole teko, vaan se on tapa” -Aristoteles
Marko, Ansionsa Mukaan Oy