Ystäväni on hieno mies. Hän on viiskymppinen isoisä ja ylpeä sellainen. Käydessään toisella paikkakunnalla asuvansa tyttärensä luona kylässä, hän vie pienelle lapsenlapselle tuliaisena jalkapalloa, sählymaalia ja mailaa yms. perinteisiä lasta kehittäviä leluja. Uskoisin hänet tuntien, että aina löytyy aikaa pikkupojan kanssa pihapeleihin, jos poika näin toivoo. Joku voisi ajatella, että onpa vittumainen ukko kun noin pientä vastaan pelaa. Vahinkohan tuossa tulee! Juu ei ne viiskymppisen saamat vammat enää niin helpolla korjaannu.
Kirjoitusteni tarkoitus ei ole kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Niiden tarkoitus on herättää ajattelemaan asiaa. Eri mieltä saa olla. Toisin saa vapaasti toimia ja ajatella. Kaikilla toimilla on myös erilaiset lopputulokset, eli Ansionsa Mukaan tulee joka hommassa. Tänään otan kantaa siihen mitä teemme lapsillemme ja mitä tämä saa aikaan talousasioissa tulevaisuudessa. Eri mieltä saa olla.
Lapsieni ollessa noin 9-vuotiaita laitoin heidät jakamaan yritykseni mainoksia lähialueen talouksiin. Laatikoita oli liki 800kpl. Työsuhde oli osa-aikainen, noin kerran viikossa lukioikään saakka. Olin vanhemman lapseni mukana jakamassa ensimmäistä kierrosta opettaakseni alueen, niin joku naapurin Teppo oli heti nillittämässä siitä, kuinka käytän orjatyövoimaa. Vastasin, että: ”historian tunnit ovat nyt kyllä menneet hukkaan. Orjia pidettiin hengissä ja tälle työmiehelle maksetaan palkkaa ruoan lisäksi. Toiseksi orjat ostettiin ja tämä on itse tehty omin pienin elimin”.
Pari vuotta myöhemmin olin nuoremman kanssa opettelemassa samaa aluetta ja sama Teppo nillitti tällä kertaa lapsityövoiman käytöstä. Tähän tuumasin, että: ”kyllä! Eikö ookki mahtavaa? Ihan kuin meidän lapsuudessa”. Teppo kertoi että ajat ovat siitä muuttuneet, eikä nykyään lapsilla saa teettää töitä. Vastasin, että: ”olen tietoinen tästä ja tätä nykyaikaa en voi hyväksyä. Miten saan lapseni opetettua työteliäiksi, että pärjäävät aikuisena elämässä, jos sitä ei jo lapsena opeteta? En anna sossutantan pilata mun lapsia, mutta en kiellä pilaamasta omiaan”. Kumpikin lapsistani muistelevat nyt aikuisena, kuin se oli kivaa jakaa niitä mainoksia, kun sai vielä käydä myymälässä tyhjentämässä pullonpalautus automaattiakin ohi kulkiessa!
Toinen kaverini piti alle kouluikäisiä lapsia mukanaan kunnostaessaan omakotitaloaan. Siistin näköistä kun 5-v vekara isän tarkassa ohjauksessa löi terassilautoja kiinni naulapyssyllä! Autoakin hän opetti ajamaan mökkitiellä heti kun pojan jalat ylsivät polkimille. Noin kymmenen vanhana poika sitten peruutteli autolla peräkärry perässä taloa ympäri, eikä muuten joutunut kertaakaan oikaisemaan ajamalla hieman eteenpäin! Mitähän naapurin Teppo olisi tästä sanonut? Tuon kaverin malli siirtää kaikki oma osaaminen omille lapsilleen on todella ihailtavaa ja varmasti harvinaista nykyaikana.
Omasta lapsuudesta muistan kun olin mummun ja papan kanssa Keken baarissa kahvilla. Pappa pudotti kahden sokeripalan annospakkauksesta yhden palan kahviin, taitteli pakkauksen kiinni ja ojensi sen mummolle ja mummo laittoi sen laukkuun. Kysyin silmät suurena, että ”varastatteko te tuon?” johon pappa nauroi, että: ”ei vaan se annetaan lehmälle”. Katsoin mummoa epäuskoisena ja en usko että silmieni pyöreys oli ainakaan pienentynyt. Päivällä menimme niitylle ja ymmärsin kuka on se lehmä joka sen sokeripalan lopulta saa. Rautalangan takaa annoin lehmän syödä sokeripalan kädestäni! Oli helekutin jännä hetki. Siihen jäimme lehmää ihmettelemään ja sanoin papalle että, ”tuli pissahätä, voiko tässä pissata?” Pappa sanoi, että ”tottakai niitylle voi pissata, koska sinnehän tuo lehmäkin pissaa. Kokeileppa muuten onnistutko pissaamaan tuohon rautalankaan? Saat tötteröjätskin jos osut!” Arvaappa osuinko? Takuulla! Jätski luvassa. Samalla kun siihen osuin, meinas jalat lähteä alta. Reisiä jyskytti, alavatsa kramppas ja nakkiin sattui. Taisi siinä pieni kyynelkin vierähtää säikähdyksestä. Pappa katsoi lohduttavasti pienen pojan päätä silitellen ja sanoi, että ”Joo-o, ei kannata pissata paimenpoikaan. Nostappa housut niin lähdetään sinne jäätelölle.” Semisti oli erilainen papan tyyli tietoa siirtää lapselle, mutta mahtava muisto ja oppi jäi. Vielä armeijassakin järjestettiin kavereiden kanssa kisa, kuka pystyy useammin osumaan kusemalla paimenpoikaan.
Nykyään valitettavan moni vanhempi tai isovanhempi opettaa jo pienelle lapselle kuinka älypuhelinta ja tablettia käytetään ja kuinka niillä pelataan. Valitettavan moni vanhempi myös laittaa lapsensa pelaamaan, että tämä ei pyöri kokoaikaa siinä jaloissa, että saa rauhassa itse tehdä päivityksiä naamakirjaan.
Kuinka moni lapsi osaa tänä päivänä tehdä ritsan/ tietää mikä se on? Koska olet nähnyt viimeksi lapsia koiranputkilla ”ammuskelemassa” pihlajanmarjoja. Kuinka moni lapsi osaa tänään innostua kun näkee rikkaruohojen seassa ”suolaruohon”, saati että söisi sen? Ennen suolaruoho oli hyvää. Nykyään ”hyi, se on likainen”. Jos kaverini opetti pientä poikaa käyttämään naulapyssyä, niin kuinka monella lapsella on tänä päivänä ulkoleluna puupalikka, naulapussi ja vasara? Tuolloin ,kun yllämainittuja juttuja lapset harrasti, ei puhuttu ADHD:sta, eikä häiriintynyt lapsi termikään ollut tuttu. Silloin lapset oli villejä ja vilkkaita.
Kotonamme yöpyviä esiteinejä katsellessani olen joutunut hädissäni useamman kerran karjaisemaan varoituksen sanan, kun paahtimesta otetaan jumiutunutta leipää haarukalla! Väkisinkin tulee mieleen, että mihin on vanhempien aika mennyt, jos tuota ei ole kotona opetettu, tai edes huomattu. Noh aikuisena nämä samat lapset toimivat saamansa esimerkin mukaisesti sosiaalisessa mediassa ja käyttävät mm. hiusten kuivaajaa porealtaassa, jotta saavat tukan tulevaan selfie:n hieman paremmin.
Kerran myymäläni pihalla kaksi tyttölasta söivät karkkia roskikseen nojaten ja kun menin ulos, näin karkkipapereita melkoisen paljon heidän jaloissaan. Sanoin rauhallisesti tytöille, että: ”pankaapa ne pussit reppuun, nostakaa reput selkään, siivotkaa nuo roskat tuosta roskikseen ja sen jälkeen menette omalle pihalle roskaamaan”. 15min myöhemmin toisen äiti soitti ja kysyi vihaisena olinko pistänyt tytöt siivoamaan roskat pihasta? Vastasin, että: ”todellakin olen ja laitan varmuudella jatkossakin jos roskiksen vieressä roskataan pihaa”. Äiti jatkoi vihaisena:” Ne on vasta 8-vuotiaita, ei ne vielä ymmärrä!” Tämä on niitä harvoja tilanteita, joissa olen mennyt täydellisen sanattomaksi. Ajattelin hetken, että jos yksinkertaisuus olisi rikos, selviäiskö tästä ehdollisella tuomiolla? Kun äiti sitten vihaisesti kysyi puhelimeen hiljaisuuden jälkeen, että ”kuulitko?”, sanoin että: ”joo kuulin ja olet oikeassa… Jos äiti ja isä ei ole osannut opettaa 8-vuotiasta lasta miksi ei saa roskata ylipäätänsäkään, tuskin heitä opettaneet isovanhemmatkaan ovat osanneet, niin jää siinä naapurin Jaskalle kyllä liian iso vastuu”. Tärähti luuri korvaan.
Tänä päivänä monet lapset laittavat tyhjät pullot roskikseen. Ei ole koulussa vissiin opetettu että, niiden palauttamisesta myymälään maksetaan rahaa? Eräs opettaja sanoi minulle, että nykyään ollakseen hyvä äiti tai isä, riittää että on sitä Facebookissa. Ymmärrän…!!?? Nykyäänhän tällaisten perusasioiden opettaminen kuuluu kuulemma koululle ja päiväkodille. Äidin ja isän tehtävä on enää olla läsnä ja se onnistuu kyllä sohvalla istuen somea käyttäen. Pääasia on, että ovat vain läsnä!
Ennen vanhaan palkattiin naapurin teinityttö lapsenvahdiksi jos vanhemmille tuli joku meno/ hankalat työvuorot. Nykyään vaaditaan kunnalta lisää päivähoitoa. Mulle tämä yhteiskunnalta vaatiminen kertoo siitä tosiasiasta, että ihmisillä ei ole rahaa. Tästä kertovat myös uutisetkin, kuin velan otto ja sen tuomat maksuhäiriöt ovat lisääntyneet. Kun omat rahat eivät riitä, uskotaan kahvipöydän Teppoa, joka jaksaa muistuttaa kuin yhteiskunnan tehtävä on ihmisistä huolehtia.
Sosiaalisen median käyttö on rampauttanut suurelta osin usean aikuisenkin ajattelemisentason. Kaikki luettu uskotaan, kauhistellaan ja jaetaan. Tätä ”oppia” sitten annetaan lapsille, niin millaisia omilla aivoilla ajattelijoita heistä sitten tulee? Tässä lapset eivät saa Ansionsa Mukaan. Tähän he ovat syyttömiä. Itse jouduin poistamaan puhelimestani iltapäivälehtien sovellukset, kun en jaksanut nähdä niitä revitteleviä bannereita mm. Amerikan presidentistä. Täytyy myöntää, että elämän laatu parani entisestään, kun jättäydyin ”uutispimentoon” näistä negatiivisista otsikoista. Lähti viimeinenkin negation lähde elämästäni.
On se mahdottoman jännä asia, kuin saman päivän lehteen mahtuu uutinen jossa haukutaan hallitusta ja varsinkin Sipilää ja toisella sivulla kerrotaan kuinka Suomen talous nousee vauhdilla. Näistä uutisista somekansa päättää ottaa jakoon ja tarkasteluun tuon haukkuvan uutisen, kun on jouduttu kaikesta leikkaamaan. Sipilä lupasi aikoinaan, että mikäli hänen aikana talouden suunta ei käänny, ei hän asetu uudelleen ehdolle seuraavissa vaaleissa. Alkaa pikkuhiljaa näyttämään, että ehdolla on jos jaksaa henkisesti olla kansan kusitolppana.
Taloussanomat uutisoi myös eilen odotettua paremmasta bruttokansantuotteen kasvusta:
Suomen talous kasvoi ennakoitua enemmän
Julkaistu:
Suomen bruttokansantuotteen volyymi kasvoi viime vuonna 1,9 prosenttia, kertoo Tilastokeskus. Kyseessä ovat tarkistetut ennakkotiedot.
Maaliskuussa julkaistujen ennakkotietojen mukaan bkt:n volyymi kasvoi 1,4 prosenttia, eli tietoa on nyt tarkistettu ylöspäin.
Bruttokansantuote, eli tavaroiden ja palveluiden tuotannossa aikaansaatu arvonlisäys oli yhteensä 216 miljardia euroa viime vuonna.
Arvonlisäys kasvoi viime vuonna lähes kaikilla päätoimialoilla. Eniten kasvua oli rakentamisessa, maa-, metsä- ja kalataloudessa, liike-elämän palveluissa, muissa palveluissa, informaatio- ja viestintäpalveluissa sekä kiinteistöalalla.
Laskua oli hieman energia- ja vesihuollossa, julkisessa hallinnossa sekä koulutuksessa.
Bruttokansantuotteen volyymi laski Tilastokeskuksen mukaan vuosina 2011–2014. Viime vuonna muutos oli ennakkotietojen mukaan 0 prosenttia.
Onneksi somea ei ollut Viinasen ja Ahon aikana! Rajuja liikkeitä joutuivat tekemään, mutta niiden seurauksena Suomesta ei tullut Euroopan ensimmäinen Kreikka.
Nämä leikkaukset lisääntyvät vääjäämättömästi tulevaisuudessa. Tulkaa tulevaisuudessa vittuilemaan jos olin väärässä. Eläkejärjestelmämme kaatuu jo minun elinaikana ja aion elää vielä 50-v. Leikkaukset lisääntyvät nopeaa tahtia ja kautta linjan. Yksi iso syy siihen on se, että raha siirtyy pois Suomesta. Syy tähän on hallitusta syyttävässä kansassa itsessä. Miljardeja euroja siirtyy vuosittain ulkomaille meidän kansantaloudesta ulkomaisista verkkokaupoista ostamisen vuoksi. Samalla nuo siirtyneet miljardit tekevät työttömyyttä maamme kivijalkakauppoihin. Kun työssä käyviä eläkettä maksavia on vähemmän kuin eläkettä saavia on kassavirta kestämätön ja eläkejärjestelmä kaatuu. On kaksinaismoraalista moittia leikkauksia, jos on niitä itse tuolla tavoin aiheuttamassa. Tuolloin ne vaan pitää kestää. Juu-u, varmaan sieltä netistä tilaamalla saa halvemmalla, mutta säästitkö väärässä paikassa, kun hallitus joutui lakkauttamaan tuet joita aiemmin sait?
Uusi ilmiö tuli myös eilen julki. Työmoraali on jo nyt toden teolla katoamaan päin. Sairauslomaa haetaan jopa huonon sään vuoksi! Tulee mieleen kysymys, kuka haluaa hyvällä ilmalla mennä töihin? Palkkaa pitää tietenkin saada, vaikka töihin ei kykene terveenäkään menemään.
Heti alkuun seuraa tunnustus. Jos määräämieni sairauslomatodistusten allekirjoituskoukeroni oikaistaisiin, ne yltäisivät edestakaisin Helsingistä Lahteen. Niin paljon todistuksia olen kirjoittanut ympäri Suomea. Valtaosa on ollut tarkkaan harkittuja, mutta joukossa on myös hatarasti perusteltuja.
Sairauslomaa pyydetään pääsääntöisesti hyvin perustein – mutta ei aina. Minulta on vaadittu sairauslomatodistusta huonon sään takia pilaantuneen lomamielen vuoksi ja venähtäneen ryyppyputken takia.
Potilaista on tullut reklamaatioherkkiä asiakkaita, joiden edessä kiltimpi lääkäri hiirulaistuu. Väitän, että osa taipuu sairausloman kirjoittamiseen selustansa ja elantonsa turvaamiseksi.
Sillä jos palvelu ei miellytä, seuraa työläs valitusrumba. Potilaan hoidossa on harvoin oikeasti vikaa, asiakkaan kohtaamisessa sen sijaan sitäkin useammin. Oma havaintoni on, että valitusherkkyys kasvaa kehä kolmosen sisäpuolella ja kasvukeskusten ytimiä lähestyttäessä.
Kauppalehti kirjoitti 28. kesäkuuta Suomen Akatemian ja Työterveyslaitoksen rahoittamasta tutkimushankkeesta. Siinä selvisi, että osa työterveyslääkäreistä on sitä mieltä, että nykyisin kestetään aiempaa heikommin normaaleina pidettyjä, elämänkulkuun kuuluvia vastoinkäymisiä. Allekirjoitan tämän.
Saikuttelu ei ole ilmaista. Palkallinen poissaolopäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 300 euroa. Suomessa sairauspoissaolojen kokonaiskustannus vastaa kohtuullisen kokoisen pörssiyhtiön vuosittaista liikevaihtoa.
Suren jo ennakkoon rakastetun koiraseniorin tulevaa poismenoa. Silti en hyvällä tahdollakaan ymmärrä, miksi lemmikin kuolemasta johtuva suruni olisi työnantajan pussista maksettava kustannus.
Mitä tulee sairauspoissaolojen määrään, hyvinvointivaltiossa elää yhä pahoinvoivaa kansaa. Osa on oikeasti sairausloman tarpeessa, mutta osalle kiireetön kohtaaminen ja kuuntelu olisivat sairauslomatodistusta hyödyllisempiä tapoja auttaa. Etenkin lyhyitä sairauslomia kirjoitetaan liian lepsuin perustein. Jos työnteko ei pahenna omaa tai muiden tilaa, on paljon tapauksia, joissa sairauslomia ei todellisuudessa tarvita.
Kirjoittaja on liikuntalääketieteen erikoislääkäri.
Raha ei kasva enää Suomella puussa. Tästä piti huolen Jouko Ahonen 10-v sitten paperiliiton johtajana. Valtion pyörittäminen on yritystoimintaa jos mikä! Valtion jakama raha, eli tuet lisääntyvät vain jos Marxilaisuus saa vallan. Mutta sitä huvia ei sitten kestä kauaa ja meistä tuleekin Kreikka.
Tulevaisuudessa meillä on paljon enemmän ongelmia kuin nyt. Älypuhelin lapset ovat huomattavasti huonokuntoisempia aikuisena kuin mitä ennen vanhaan ollaan oltu. Laitteilla leikkiminen ei kuntoa paranna. Hyötyliikunta loistaa poissaolollaan kun vanhemmat kuljettavat isoja jätkiä paria kilometriä kouluun ja jalkapallotreeneihin. Tietenkin illalla heidät viedään autolla jääkiekkotreeneihin, mutta äiti kantaa varustekassin pukuhuoneeseen ja sitoo luistimet, kun ei Jarkko ite saa niitä kunnolla… Todellisuudessa äiti ja isä eivät ole ”kiireiltään” ehtineet opettamaan.
Trampoliini parantaa yleiskuntoa, vaikka onnettomuuksiakin on paljon, jotka taas lisäävät terveydenhuollon menoja. Osteopaatilla korjauksessa käydessäni hän kertoi kytevästä aikapommista. Hänellä on ala-aste ikäisten asiakkaiden määrä rajussa kasvussa. Trampoliini ei riko jalkoja, se rikkoo niskat. Eikä hän puhunut onnettomuuksista. Kokeileppa pomppia tuossa niin, että kädet roikkuu rentona. Niska on liki jatkuvassa jännityksessä. Teinit ja nuoret aikuiset ovat niskan ja selän kanssa asiakkaina johtuen paljosta istumisesta ja näillä laitteilla värkkäämisestä. Kun on lapsena rikottu niska trampoliinilla, teininä istutaan älylaitteilla, niin kyllä- aikapommi!
Tämä autolla futistreeneihin kuskaaminen saa muuten aikaan sen, että Suomi saattaa sittenkin päästä jalkapallon arvokisoihin! 10-v kuluttua avauskokoonpanossa ei ole enää yhtään Suomalaista sukunimeä. Pelipaikat vievät Suomalaiset, mutta maahanmuuttotaustaiset nuoret. Heitä ei ole lapsena autolla kuskattu, ovat siksi paremmassa kunnossa, eikä harjoituksiakaan ole jäänyt väliin sen vuoksi, ettei äiti ei ole ehtinyt kuskaamaan tai sää on ollut huono. Maahanmuuttotaustaiset lapset tulevat erilaisesta kulttuurista. Sitten ”me” maahanmuuttovastaiset laulamme sankarimme nimeä stadionilla: Öz-Gy-lydz-Bajamaja!
Tästä väittelin vuosi sitten entisen maajoukkuevalmentajan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että olen väärässä ja sanoin, että sovitaan sääntö niin, että 10-v kuluttua korkeintaan kaksi Suomalaista sukunimeä avauskokoonpanossa ja maalivahtia ei lasketa. Tällöin olen valmis lyömään tästä vedon haluamallasi panoksella. ”En mä tästä ala mitään vetoa lyömään, mutta meillä kasvaa hyvä sukupolvi tulevaisuuteen ja siksi sä olet väärässä.” Tähän jatkoin vain, että ”tekninen, mutta kuskattu autosukupolvi siellä kasvaa”
*** jatkoa 7.3.2018. Meillä majoittui viikon ajan 16-vuotias vaihto-oppilas, joka isäntäperheensä kotipaikkakunnalla Vantaalla pelaa paikallisessa joukkueessa futista. Hänelle kerroin tämän näkemyksen ja poika kertoi mun olevan oikeassa. On pelannut harjoituspelejä useita joukkueita vastaan ja kuulema jokaisessa joukkueessa syntysuomalaiset tulevat tasoltaan kaukana maahanmuuttotaustaisten perässä.
Kun tulevat aikuiset ovat huonokuntoisempia, joille vanhemmat eivät sometellessaan ole ehtineet opettaa perusasioita ja on jo saatu näemmä esimerkkiä työmoraalittomuudestakin, tämä tekee yhteiskunnallemme lisää terveydenhuolto ja työttömyysturvakuluja. Kun nykyväestö lisäksi velkaantuu liikaa ja vauhdilla, tämäkin taito periytyy lapsille. Eli sossunkin luukulle on tunkua nykyistä enemmän.
Entäs sitten, kun näistä tulevista aikuisista tulee vanhempia? Mitäs sitten seuraava sukupolvi? Millaista oppia ja esimerkkiä nämä heille antavat kotona? Nyt vielä syntymätön sukupolvi ei ainakaan ole ansainnut sitä mitä tulevat saamaan. Ovat täysin uhreja.
Nämä on tietenkin ääriesimerkkejä. Toinenkin pää esimerkeistä pitää paljastaa. Perheemme nuorempi poika kävi eilen mua toimistolla morjestamassa. Mua oli tapaamassa eräs yrittäjä ja vaihdettiin siinä pojan kanssa kuulumiset. Tämän jälkeen pyysin yrittäjää kertomaan pojalle, mitä tällä yrittäjällä ei ole:
Hän kysyi:” tarkoitatko internettiä?”
-Tarkoitan. Kerrotko pojalle kauanko olet ollut ilman nettiä?
-Noin viistoittavuotta sitten siitä luovuin.
-Häh, eix sulla oo nettiä? Miks sulla ei oo nettiä, kysyi poika.
-Mihin minä nettiä tarvin, kun ei mulla ole tietokonettakaan? Aikoinaan oli, mutta pistin pois, kun ei tullu käytettyä.
-No miten sää pärjäät ilman niitä, kysyi poika.
-Kuule mainiosti. Nytkin kävin hieman ruuvaamassa yhtä piha-aitaa tiukemmalle, kun isäntäväki ei ite ehdi, koska ne on siellä netissä. Tai eivät osaa itse, kun ovat lapsena olleet siellä netissä. 20min työtä, euro tarvikkeisiin ja 85euron lasku.
-Mä kuule poika pärjään todella hyvin ilman nettiä!
Tällä tyypillä on 10-vuotta työt lisääntyneet vuosi vuodelta ja samaan aikaan asiakkaat nuorentuneet vuosi vuodelta ja tiedän todellakin hänen pärjäävän (€$€$€$€$€$) ilman nettiä.
Kaverini tyyli siirtää kaikki osaamisensa lapsilleen on saanut minut harmittelemaan, kun en ole itse aikoinani hoksannut toimia samoin. Mutta mulle tulee joskus lapsenlapsia ja sitten ei niin vähää lunta sada, etteikö pappa tarvi sitä parivuotiasta taaperoa jo lumitöihin apuun. Lättypalkalla, lättypalkalla…
Jos nämä näkemykseni osoittautuvat oikeaksi, yhteiskunnalla ei ole enää varaa ”elättää” näitä taaperoita, joten pistän heidät tietämättään talouskurssille jo taaperona. Opetan kärsivällisen suhtautumisen rahaan pienestä pitäen ja mitä hyvää odottelu saa aikaiseksi. Jotta tämä ei olisi orjatyövoiman käyttöä, pitää lättyjen lisäksi maksaa palkkaakin. En voi opettaa työskentelemään rahan eteen, koska se ei johda pysyvään muutokseen. Siksi maksan sellaisen palkan, ettei se riitä mihinkään. Tässä idea on opettaa, että rahan eteen työskentely on raskasta ja aikaa se vie koko elämän.
Mielestäni 10snt kolikko lumityö avusta on riittävä tämän opettamaan. Itseasiassa kaikesta työstä missä pappaa pitää auttaa. Maksaessa pyydän maksuaikaa, eli jos saan maksaa kuukauden päästä, niin saat 15snt. Kuukauden odottelu tuottaa aina 50% lisää. Odotutan muutaman kuukauden, että oppivat mitä pitkä aika saa tuotossa aikaan. Saattavat kiinnostua kovasti palkan eteen työskentelyn sijaan ajatuksesta laittaa rahat työskentelemään heidän puolesta. Eivätköhän tällä opi antamaan rahojen olla kiinteissä sijoituksissa ja aikuisiällä rakentavat palkastaan riittävän sijoitusvarallisuuden itseään elättämään. Kun paska uutinen eläkejärjestelmän kaatumisesta saapuu, niin kyllä nauravat makeasti. Saavatpa hekin sitten kertoa tarinaa, miten pappa opetti nerokkaasti ”itsepuolustusta”.
Marko, Ansionsa Mukaan Oy