Henry on isovanhempiensa, kuten äitinsäkin kanssa järjestänyt tapaamisen heti. Oliskohan viivyttelyt jo viimein takanapäin. Kahvit on juotu ja kevyet turinat turistu kun isä käskee Henryä kertomaan aivan ominsanoin miksi ollaan täällä ulkopuolisen ihmisen ollessa mukana. Poika pitää pitkän monologin tilanteestaan ja siitä kuinka ei ole onnistunut rahoitusta järjestämään. Nyt hänellä on enää korttina isovanhemmat tai tehdä maksujärjestely luottoyhtiöiden kanssa, joka vie korkoineen ja kuluineen parikymmentä vuotta. Pappa tuumaa, että:” kyllä äitisi voi sua auttaa, koska isäsi jätti hänelle osituksessa velattoman talon. Tuota panttia vastaan saat helposti tarvittavan 40 000e jo tällä viikolla”. Isä pyysi poikaa kertomaan aivan ominsanoin, mutta äärettömän rehellisesti mitä äiti tuumasi avunannosta.
Seurasi aika tukala keskustelu. Isovanhemmat olivat luonnollisesti järkyttyneitä siitä, ettei äiti suostunut auttamaan. Seurasi kysymysten tulva. Mitä helevettiä sillä on tässä tekemistä, jos äiti ei isääsi luota, koska isä ei ole sopimuksen osapuolena? Miksi äitisi sinut tänne osoitti, koska onhan hänenkin vanhemmillaan panttikelponen talo? Mitä helevettiä tuo tarkoittaa, että kyllä me autetaan, koska me olemme kuitenkin sinun isovanhempia? Hän on sinun äiti! Kun Henry puolusti äitiään sanoen, että äidillä on täysi oikeus kieltäytyä, koska ei hän ole ongelmaani aiheuttanut, vaan minä itse. Tähän isoisä korotti jo ääntään kysyen: ”NO MEKÖ SITTEN OLLAAN TÄMÄ SUN ONGELMA AIHEUTETTU KUN KIELTÄYTYMISEN JÄLKEEN SUT TÄNNE LÄHETTÄÄ!”
Henryn isä muistutti vanhemmilleen, että itsekkyys oli syy miksi hän oli aikoinaan avioeron ottanut ja sanoi, ettei silti ollut nähnyt, että voisi olla näin itsekäs ja kysyi: ”Joko nyt vittu ymmärrätte miksi halusin avioeron?” Ymmärsin, että isovanhemmat olivat pitäneet vuosia yhteyttä entiseen minijäänsä ja tämä heihin, mutta se hetki kun pääset kaikkia aisteja käyttäen todistamaan sen, kuinka pistekuppi helähti pysyvästi tyhjäksi. Ropina kuulu viemäristä, kun pisteet helähti putkistoon. Kunnioitusta ei jäänyt jäljelle prosentin vertaa.
Henry kertoi, että oli äiti antanut sellaisenkin ohjeen, että Henryn tulee hakeutua velkajärjestelyyn, niin silloin ei tarvitse pankkilainaa. Puutuin keskusteluun ja sanoin, että: ”Äitisi ei taida ymmärtää, että lait on lähtökohtaisesti oikeudenmukaisuuden turvaamista ja siksi sinulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä velkajärjestelyyn. Sinä olet vastuuntunnottomasti ja täysin tarpeettomasti velkaantunut. Mikäli tällaisessa tapauksessa, että on edesvastuutonta velkaa liikaa pääsisi velkajärjestelyyn, olisi tämä täysin freeroll velalliselle.” ”Pidetään hauskaa niin kauan kuin rahaa saa ja sitten päästään kolmeksi vuodeksi velkajärjestelyyn jossa maksetaan tulojen perusteella sen verran kuin pystyy ja loput jää velkojien tappioksi. Tämä ei olisi oikeudenmukaista toista sopimuspuolta kohtaan ja siksi laki velkajärjestelystä ei sinua suojele. Usko minua, et pääse ja kokeileminenkin maksaa rahaa, joten älä edes kokeile koska et pääse velkajärjestelyyn!”
Henryn äiti oli oikeassa, isän vanhemmat kyllä auttavat. He olivat valmiit antamaan talon panttikirjoja tarvittavan määrän Henryn lainan vakuudeksi. Kun katsoin Henryä hetkessä jossa hän kuuli, että isovanhemmat suostuvat pelastajiksi, se helpottuneisuus sekä silti häpeä tilanteesta jonka Henrystä näki, se sai kieltämättä minunkin silmät kostumaan.
Otin kynän ja lehtiön esille ja kerroin, että teen muistion sopimuksen pohjalle ja Henry on sanonut olevansa valmis mihin tahansa, että tämä paska jää taakse, joten antakaas paukkua ehtoja. Sopimuksen purkuperusteita tuli isovanhemmille lukuisia, joista yksikään ei ole kohtuuton vaatimus, koska jokaisen taustalla oli tavoite saada autettua Henry irti ongelmastaan. Kohtia oli toistakymmentä ja esimerkiksi sellaisia, että pelaamista ei sallita ollenkaan ja vaaditaan äärimmäistä rehellisyyttä. Hieman otettiin huomioon kuolemantapauksesta tms johtuvia muutoksia perunkirjoitusta silmällä pitäen, mutta isovanhempien ainoa velvollisuus oli järjestää uusi pantti, mikäli pantiksi antamansa talon myyvät tai se pantti muutoin menettää arvonsa.
Sovimme uuden mummola vierailun loppuviikkoon ja sitä odotellessa Henryn piti hakea lainatarjoukset pankeista. Loppuviikosta sitten päätettäisiin mistä laina otetaan ja isovanhemmat hoputtivat, että kaikki pitää olla viikon päästä hoidettuna.
Pihalla lähtöä tehdessämme, kostui silmäni jälleen kun nuorimies romahti itkuun ja kertoi isälleen kuinka on kaikille meille häntä auttaneille kiitollinen ja kuinka ette ymmärrä kuinka tämä helpotti. Henry halasi kovaa isäänsä ja sanoi hänelle, että: ”kiitollisuuden lisäksi sinä olet se jota olen aina kaikista ihmisistä eniten kunnioittanut ja nyt kunnioitan vielä enemmän”. Isä vastasi, että: ”nyt lunastat tämän avun siten, että laitat elämäsi lopullisesti järjestykseen. Sitten olet kiitollisuuden velkasi kaikille maksanut, kun voit olla tekemistäsi ylpeä ja muista, että sulla on edelleen kuitenkin isä ja isän suku…”
Nyt näyttää kovasti siltä, että nuorimies pääsee näyttämään kyntensä.
Marko, Ansionsa Mukaan Oy