Korona-ajan paras sijoitus

Case Corona

Ennennäkemätön virus moukaroi maailmaa. Tämä tekee konkurssiaallon, joka jättää jälkeensä valtavan työttömyyden. Yrittäjät pelkäävät liiketoimintansa tulevaisuudesta ja samalla työntekijät työpaikkansa puolesta. Maaliskuun puolessa välissä on moni ihminen jutellut kanssani siitä, pitäisikö reippaasti syöksyneitä osakkeita esim. alkaa jo ostamaan? Olen vastannut jokaiselle, että ei, koska lasku tulee vielä jatkumaan. Toinen syy on se, että rahalle on nyt paljon parempaa sijoitettavaa kuin pörssiosakkeet. Paras sijoitus on nyt yhteiskunta!

On kauheaa kuultavaa vaatekauppiaan kerronta omasta työpäivästään, jolloin klo 16.30 hän oli myynyt villapuseron asiakkaalle. Tämä asiakas oli ollut päivän ainoa asiakas. Vastaavia liiketoiminnan totaalisia romahtamisia on tässä maassa tuhansia. Vähissä on ne yrittäjät, joiden liiketoiminta tässä tilanteessa voi ennennäkemättömän hyvin.

 

Tähän ei löydy lääkettä apteekin hyllyltä

Meidän yrittäjienkin tulee nyt tehdä yhteistyötä enemmän kuin koskaan ennen. Yhteistyö kilpailijan kanssa voi nyt olla tulevaisuuteen Kirkan sanoin “Alku kaiken kauniin, alku johon koskaan loppua löydy ei”. NoHo Partners on tästä mahtava esimerkki. Ravintolaketjun toimitusjohtaja neuvoo ilmaiseksi muita ravintoloitsijoita heidän ongelmissaan. Tästä Vikströmin Akulle minulta valtava käsi. Olet Aku hieno mies, jolla on suuri sydän ja oikealla paikallaan. Toivottavasti jokainen nyt viimeistään ymmärtää Akun ajatuksen ja heittää vanhat asenteet roskakoriin.

Valtaosa ostovoimasta tulee palkansaajista. Myös yrittäjät on palkansaajia yrityksestään, vaikka palveluiden tuottajia olemmekin. Meilläkin on oma yksityiselämä yrityselämän lisäksi ja joudumme päivittäin käyttämään rahojamme elämämme kulujen maksamiseen. Tämän vuoksi meidänkin tulee varsinkin nyt tätä yhteiskuntaa nostaa yksityishenkilönä samalla kun pelastamme liiketoimintojamme. Oman ostokäyttäytymisen luoma kerrannaisvaikutus tavoittaa lopulta oman yrityksenkin tavalla tai toisella.

Kun suositusten mukaisesti peruin kaikki omat tapaamiseni seuraavan puolentoista kuukauden ajalta ja kotipäiviä tuli yhtäkkiä 16kpl lisää, pääsin miettimään mitä voin tehdä vapautuneen aikani turvin. Laitoin perheeni etäopiskelemaan/ etätyöskentelemään Muonion “erämaahan” kolmeksi viikoksi, jossa ovat virukselta suojassa, mikäli vielä eivät ole sille altistuneet. Minäkin tulen olemaan neljän seinän sisällä niin paljon kuin mahdollista, mutta mitä voisin siinä samalla tehdä omalta osaltani tämän katastrofin välttämiseksi?

Rahankäyttö on nyt avainasemassa. Suomea ei pelasteta ostamalla ulkomaisista verkkokaupoista/ suurilta maassamme toimivilta ketjuilta. Suomen Yrittäjien tilaston mukaan pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät 88% työvoimasta ja juurikin nuo yritykset ovat nyt lujilla. Jokainen ymmärtää tuosta lukemasta mitä tälle yhteiskunnalle tapahtuu, jos PK-sektorilla tapahtuu konkurssiaalto.

 

Mitä minä voin kuluttajana tehdä?

Päätin laittaa asuntolainani lyhennysvapaalle ja alkaa lyhennyksistä vapautuneen pääoman sijoittamaan tämän yhteiskunnan tulevaisuuden eteen. Tein listan kaikista ajatuksista, mitä olen ajatellut hankkia/ millaiset hankinnat on tulevaisuudessa välttämättömiä. Yritykseni auto tarvitsee ensi talveksi uudet talvirenkaat. Nyt on oikea aika ne ensi talveksi valmiiksi hankkia. Yritykseni tarvitsee uudet esitteet. Nyt on oikea aika ne alkaa suunnittelemaan ja ne hankkia. Kotitaloudessa on juuri nyt oikea aika soittaa paikalliseen sisustusliikeeseen ja tilata suunnittelemani vinyylilattia ja se asentaa. Nyt on oikea aika käydä lähi K-Marketista ostamassa pesuaineet kevät siivoukseen, jonka ehdin nyt myös tehdä. Samalla mukaan lähtee remonttijuomat. Ensi talven polttopuut on juurikin nyt hankittava. Kirjastohuoneessani on pitkä lista itseni kehittämiseen tarkoitettuja kirjoja, jotka pitää muistaa hankkia kun aiemmat on luettu. Oikea hetki näiden hankkimiselle onkin nyt. Lapseni, morsiammeni ynnä muut tuttavat viettävät syntymäpäiviä tänäkin vuonna. Samalla kun käyn tilaamassa kirjat, käyn ostamassa synttärilahjat valmiiksi. Joulua ei peruta myöskään. Samana päivänä ostan kirjakaupasta joululahjakirjat valmiiksi ja käyn ostamassa vaatekaupoista lahjakortteja, joiden osalta joululahjan saajat viettävätkin joulua poikkeuksellisesti tänä keväänä. Kirjat jaetaan jouluna. Ensi talvelle tarvitsen uusia ulkoiluvaatteita. Nehän on hyvä hankkia muutenkin kevään alennusmyynneistä. Pienellä yksityisellä huoltamollani auton tankkausreissulla lähtekööt nyt mukaan myös varastoon lasinpesunestettä ja saunakaljat. Kaikki ruokaostokseni teen pienimmästä mahdollisesta yrittäjävetoisesta kaupasta. Mitä en sieltä saa, haen suuremmasta. Tuskin niin ihmeellisiä tarvitsen, että pitäisi isoon markettiin mennä. Jos pitääkin, niin nyt jos koskaan pitää miettiä sen kauppiasvetoisuutta ja vähintäänkin kotimaisuutta omistuspohjassa.

On hauskaa tajuta, että kolmen päivän kuluttua käytän yhden päivän, jonka aikana kaikki tiedossa olevat hankinnat on tehty, vähintäänkin tilattu. Joudun ottamaan luottokortin käyttöön, mutta ensi kuussakin jää lainanlyhennyksen pääoma tilille ja sillä maksan korttilaskun. Näihin liittyvät työt on tullut tehtyä seuraavien viikkojen aikana, kun pysyttelen kotona. Loppuajan pänttään sitten näitä uusia oppikirjojani.

 

Tärkeintä on nyt tulevaisuus, pelastetaan mitä voidaan

Kerronnan tarkoitus on se, että ymmärretään todellakin nyt kaikesta vähästäkin pistää sijoitukseen yhteiskunnan tulevaisuuden puolesta. Tätä viestiä olen teroittanut näille jotka ovat kyselleet nyt osakkeisiin sijoittamisesta, että huolehditaan nyt ensin siitä, että meillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus tehdä sijoituksia, eli pidetään yhteiskunta pystyssä. Raha makaamassa vaikka nousevissa osakkeissa on yhtä tuhoisa isku tuhansille yrittäjille kuin se, että tavallinen palkansaaja ei uskalla käyttää rahaa vaikka sitä olisikin, kun pelkää työpaikkansa puolesta ja näin varmuudella työpaikkansa tässä epidemiassa menettääkin. Raha liikkeelle ja kerrannaisvaikutus minimoi yhteiskunnan talouden romahtamisen.

Jos jokainen ihminen tässä maassa ostaisi joululahjat nyt, pilaisimme ainoastaan joulukaupan. Meillä on tuhansia yrityksiä jotka varmasti mielummin ottavat huonon joulumyynnin, kuin konkurssin ennen joulua. Raha kiertoon ja rajusti! Ollaan nyt hetki kaikki tiukemmalla, jotta voidaan auttaa omalta osaltamme huutavassa pulassa olevia.

 

Tästä noustaan! Tästä opitaan!

Ongelmat ovat aina olleet ohimeneviä. Pommin varmasti tämäkin on. Jokainen ihminen kohdatessaan tässä ongelman yksityiselämässään tai yrityselämässään voi tästä oppia uutta. Nykytilanne on aina menneiden toimintojen summa. On ollut mahtavaa kuulla sellainenkin esimerkki, jossa työntekijät ovat ilmoittaneet työnantajalle kaikkien yhteisestä halusta jäädä välittömästi pitämään vuosilomat. Kun töitä ei ole yhtään, työntekijä parhaassa tilanteessa menettää ainoastaan mahdollisuuden viettää lomansa itse haluamanaan ajankohtana. Tätä on paikallinen sopiminen parhaimmillaan ja kertoo myös siitä, että yrittäjä on onnistunut tekemään työyhteisöstään mielenkiintoisen firman, jonka eteen kaikki tekee tosissaan töitä.

Sellainen yrittäjä jolle on monesti mainittu 80-luvun tyylistä johtaa huutamalla ja pelottelemalla vielä vuonna 2020 ja jonka työntekijät eivät ole valmiita mihinkään joustoon, voi nyt oppia jotain uutta ja ihmeellistä johtamisesta. Yrittäjä joka on jättänyt yrityksen taseen heikommalle huomiolle, voi oppia jotain siitä, miten tulevaisuuteen kannattaa varautua. Se yrittäjä joka aina puhuu pahaa toisista yrittäjistä ja pyrkii muita vahingoittamaan ja jonka kanssa kukaan ei nyt suostunut yhteistyöhön ja hän teki konkurssin, voi hänkin oppia jotain siitä, mikä oli juuri syy muiden auttamishaluttomuuden takana. Se hankalin ja laiskin työntekijä, joka jälleen kerran menettää työpaikkansa yt-neuvotteluissa voi myös huomata historian toistavan itseään jostain tietystä syystä, vaikka ei omasta mielestään ole koskaan mitään työnantajalle tehnytkään. Yhteiskunta tällä kokemuksella mitä Korona tuo tullessaan osaa todellakin hoitaa seuraavia uhkia helposti. Toivottavasti vasemmisto ymmärtää sen, että jos yritykset olisi verotettu rajummin ja ammattiliitot toivottavasti ymmärtävät, että jos voittosta on varaa maksaa aina enemmän ja enemmän palkkoja, olisi kaatuneita yrityksiä ja sitä kautta työttömiä tässä rytäkässä tullut entistä enemmän. Molemmat edellisessä mainitut tahot saattavat viimein hoksata, että osakeyhtiölaki määrää, että Oy:n tehtävä on tuottaa osakkeenomistajilleen voittoa, ellei yhtiöjärjestyksessä ole toisin määritelty, mutta työn antaminen on aina ollut ja tulee aina olemaan vapaaehtoista.

Kun jokainen yrittäjä ja jokainen työntekijä nyt yhdessä yhteisen päämäärän eteen taistelee, taistelu kyllä voitetaan ja sen seurauksena saamme entistä vahvemman yhteiskunnan, jossa on kannattavaa yrittää ja sitä kautta paljon työvoiman tarvetta, saatammepa oppia täysin uuden toimintamallin: Aukoton ja toimiva yhteistyö molempien osapuolien etujen eteen. Näin sopimusoikeudesta tuttu lojaaliteettiperiaate olisi tullut osaksi työsopimuksia ja sen turvin molemmat osapuolet pärjäisivät paremmin ja nimenomaan yhdessä.

Pysykää terveenä, suojatkaa muita ja sijoittakaa viisaasti!

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Vieraskynänä Kati Evinsalo

Ansionsa Mukaan Oy:n saattotekstinä totean, että näin keskustellaan! Kirjoittaja esittää mietinnöissään sekä pro-, että contra-argumentit mielipiteen sijaan. Kati, ole hyvä:

Kuka saa ja kenelle annetaan ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan? Puheavaruus täyttyy taas hiljalleen työmarkkinaneuvotteluista. Helsinkiläisille terveyskeskuslääkäreille on lupeissa tuhannen euron korotus ja lastentarhanopettajille 47 euroa. Sille välille asettunevat meidän muiden neuvottelutulokset.

Omassa työssäni en – terveisiä sinne ammattijärjestön hallintokäytävälle – ole ensisijaisesti ollenkaan kiinnostunut palkankorotuksista tai kiky-tunneista (paitsi jälkimmäisistä sen verran, että haluaisin kuulla, miten alalla, jolla ei ole työaikaa, toteutetaan tätä kansakunnan kilpailukykyä lisäävää tarpeellista toimintaa). Kouluissa ei puhuta opettajien palkoista, kun siellä käydään huolikeskustelua. Fokus on aivan toisaalla; yhteiskunnallisessa muutoksessa, joka realisoituu koulujen arjessa tavalla, jota opetuksen järjestäjät eivät täysin ymmärrä.

Leijonanosa kollegoistani valitsisi mahdollisuuden avautuessa jonkun muun tavan ansaita elantonsa eli siirtyä toimimaan jollakin toisella saralla. Tunnen kohtuullisen monta opettajaa 17 työvuoden ajalta eri puolilta Suomea ja edellä mainitun täytyy kertoa siitä, että kouluissa asiat eivät ole hyvin. Kutsumusammattiinsa aikoinaan valmistuneet tunnolliset työnmyyrät eivät jaksa, väsyvät, turhautuvat ja pahimmillaan sairastuvat toteuttaessaan unelmaansa lasten opettamisesta ja kasvattamisesta ja uuden tulevaisuuden rakentamisesta.

Kun opettajat avaavat suunsa puolustaakseen lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia länsimaisesti määritellen hyvään elämään, alkaa kuulijakunnan kesäloma- ja lyhyettyöpäivät-kortti halkoa ilmaa. Jostain syystä lapsen äänen nostaminen kuuluviin koulujen käytäviltä kuullaan poikkeuksetta opettajien oman tai kokonaisen ammattiryhmän edun tavoitteluna. Niinpä opettajat eivät usein sano paljonkaan. Myös asiat, joita kouluissa tapahtuu, ovat usein niin ankarien salassapitosäännösten varjelemia, että koulujen arjesta on mahdoton julkisesti kertoa. Saa sanoa korkeintaan, että vaikeaa on – ja sitä ei kukaan usko. Olen oman työhistoriani aikana kohdannut niin uskomattomia asioita, että korkealentoisimmallakaan mielikuvituksella ei sellaisia pysty keksimään. Ikävä kyllä kertomukset ovat pikemminkin murheellisia kuin lainkaan viihdyttäviä.

Palkankorotus (toki kuvitteellinen varmasti sekin) ei muutu jaksamiseksi tässä äärimmäisen vaativassa työssä. Lapset voivat huonosti (kyllä, on myös hyvinvoivia lapsia), erityisiä tarpeita on valtavasti (kyllä, on myös ihan tavallisia oppijoita), vanhempien vaatimukset ovat välillä melko hiljentäviä (kyllä, on myös vanhempia, jotka eivät vaadi erityisyyksiä) ja ryhmäkoot ovat valtavia kaikkeen edellä mainittuun suhteutettuna.

Olen tehnyt tänä syksynä 87 työpäivää. Ne ovat olleet aitiopaikka katsoa lasten ja perheiden pahoinvointiin ja yhä kasaantuviin ongelmiin, henkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen kajoamiseen, kasvatusotteen kirpoamiseen, aikuisten väsymiseen ja hallinnan tunteen menettämiseen, epäkunnioittavaan käytökseen. Yhä useammin kysymme toisiltamme: mitä minä oikein kuvittelin tulleeni tekemään tänne työpaikalle, kun päädyin keskelle yhä kummallisempia tilanteita? Yhtä usein ihmettelen, mikä on tämä lyhytjännitteisen itsensä viihdyttämisen maailma, jonka olemme luoneet. Millainen on tämä lapsuus, joka ei kerrytä kokonaisille ikäluokille kerrassaan mitään taitoja?

Toki olen näiden kysymysten keskellä nähnyt paljon myös oppimisen iloa, ratkenneita ongelmia, hyvää kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja sitä, kun oma työpanos realisoituu vaikeuksien voittamisena. Jos näin ei olisi, olisin varmasti vuodepotilaana terveydenhuollossa. Nyt olen ihan vain väsynyt enkä suinkaan ammattikuntani ainoa.

Ongelma ei ole talokohtainen – oma kouluni ei ole yhtään poikkeava tässä joukossa – ilmiö on rakenteellinen ja koskee koko maata, lähes sen kaikkia kouluja. Kouluissa on liian vähän aikuisia, liian vähän aikaa, liian vähän jaksamista, liian vähän yhteisöllisyyttä. Tekisi mieleni sanoa, että täysin sama tilanne lasten kannalta on perheissä, mutta niinhän ei saa edes ajatella, ettei vahingossa syyllistä tilanteen tekijöitä. Aikamme lapset ovat massana tarkasteltuna keskittymiskyvyttömiä nopean mielihyvän tavoittelijoita, jotka eivät osaa voittaa eivätkä hävitä, eivät ponnistella saavuttaakseen jotakin, eivät kunnioittaa toisiaan tai edes itseään, eivät kuunnella tai noudattaa aikuisen ohjeita, tehdä minkäänlaista hienomotoriikkaa vaativia tehtäviä. Näitä lapsia ei oikeastaan voi turvallisuussyistäkään sijoittaa 25 oppilaan ryhmiin yhden aikuisen huollettaviksi, vaikka 1990-luvulla niin voitiinkin tehdä. Se, että joku on joskus itse käynyt koulua, ei tee hänestä asiantuntijaa kouluun liittyvissä asioissa – sitä vähemmän, mitä kauemmin aikaa omista kouluajoista on kulunut – siksi on paras uskoa, kun opettaja sanoo, että näin ei voi olla. Tämän esitän ennalta vasta-argumenttina siihen, kun kuulen jo jonkun sanovan “ennenkin oli”.

Jos en saisi ylihuomenna jäädä kahden viikon lomalle, en jaksaisi millään. Tämä työ ei milloinkaan pääty siihen, kun lapset lähtevät reput keikkuen koulusta iltapäivisin koteihinsa. Seuraavan päivän valmistelut tehdään iltapäivissä ja aamulla aikaisin vaikka naapureista saattaa erehdyttävästi näyttää siltä, että opettajat ne vaan saapuvat koteihinsa päiväunille,  kun muiden toinen lakisääteinen tauko vasta alkaa. Opettajilla ei ole työaikaa, töitä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin ja täsmälleen niin pitkään, että asiat ovat kunnossa. Lukemattomat kerrat se on tarkoittanut paljon yli kahdeksan tunnin työpäivää. Huoli oppilaista seuraa uniin ja vapaa-ajalle ja itselläni ainakin Suvivirrestä aina keskikesän juhlaan saakka. Kollegoistani valtaosa syö  työterveyslääkärin määräämiä verenpainelääkkeitä, enkä joudu miettimään syitä sekuntia pidempään.

Toivoisin lämpimästi, että joku vilkaisisi koko karttaa. Millaisen koulun me haluamme ja millaisten aikuisten toivomme hakeutuvan alalle jatkossa? Palkat eivät huimaa päätä, luokanopettaja ansaitsee käteen nipin napin 2000 euroa kuukaudessa. Yölisää ei makseta, vaikka kuinka valvoisi suden hetket näitä miettien. Työolot ovat selkeästi alalla nyt palkkausta suurempi ongelma. Mikään raha ei motivoi, jos arki hajoaa käsiin.

Opettajat eivät halua lakkoilla. Tämän verran uskallan kollegoiden puolesta luvata. He haluavat tehdä työtä, jolla on tarkoitus, olosuhteissa, joissa sen tekeminen hyvin ja sydämellä olisi edes jotenkin mahdollista. Siihen tarvitaan kuntasektorin rahaa, joka kyllä maksaa itseään takaisin neljännesvuosisadassa. Jos lapset saavat ja heille annetaan, loppulasku on kaikille kevyempi.

Soita meille