Risto ja Raija kippaa koko paikan

Olen useasti kirjoituksissani sivunnut huonoja työnantajia, sekä huonoja työntekijöitä. Tunsinkin itseni etuoikeutetuksi, kun suorittaessa Oy:n hallituksen puheenjohtajan pätevyyttä, sain tästä keskustella ihmisen kanssa, joka rekrytoi vaatimattomasti kolme ja puolisataa ihmistä keskimäärin vuodessa.

Kyseessä oli luonnollisesti headhunter. Hän kertoi hänellä olevan vakituisia asiakkaita, joilla on jatkuvaa työvoiman tarvetta. Hän hommaa jonkun kilpailijan yrityksestä sinne huipputekijän ja kohta paikka on jälleen auki. Näissä yhtiöissä omistaja on aina töissä ja aina stressissä. Työntekijät ovat ressaantuneita ja vihaavat työtänsä. Toimistoissa vallitsee negatiivisuuden ilmapiiri ja silmät kiinni tämä headhunter osaa kertoa kuka on paikan suurin ongelma, koska sen kuulee negatiivisesta puheesta. Lisäksi tämä paikan suurin ongelma ei koskaan tee mitään väärin. Syy on aina jossain toisessa työkaverissa. Nämä esimerkki yritykset pärjäävät kuulemma taloudellisesti ihan ok.

Noissa firmoissa on kyllä osaamista, mutta se ei pääse esille koska kaikki vihaavat työtänsä. Tämä headhunter ei luonnollisesti vie työntekijöitä näistä asiakkaansa yrityksistä, mutta kun sieltä huipputekijä lähtee väsyneenä lätkimään, tuolloin hän kontaktoi lähteneen työntekijän ja hakee hänelle uuden työpaikan. Se on kuulemma helppoa vaikka olisikin jo uudessa työpaikassa, koska ei tarvitse kuin luvata työntekijälle parempi palkkainen uusi työ ja uusi työnantaja maksaa mieluusti enemmän, kun tämä headhunter on tehnyt hyviä löytöjä aikaisemminkin.

Nämä työntekijät siirtyvät paremmin pärjääviin yrityksiin, jossa työyhteisö tukee toisiaan ja työskentely on kivaa. Headhunter kertoi, että hyvä palkkaisenkin ihmisen saa ottamaan riskin ja vaihtamaan parempi palkkaiseen työhön, vaikka nykyinen työ olisikin kivaa ja työkaverit mukavia. Hänen suurin ongelma työvoiman hankkimisessa tulee silloin, kun haetaan oikeasti huippuosaajaa huippuvirkaan.

Tällöin hän tutkii asiakkaansa kilpailijoita ja kun kilpailijoissa on jotain mitä siellä tehdään paremmin, hän lähestyy niiden huipputekijöitä. Heille tarjotaan kuulemma poikeuksetta tuplapalkkaa, mikäli suostuvat tulemaan kilpailijalle töihin ja mahdolliset kilpailukiellosta johtuvat 3kk palkkaa vastaavat summat uusi työnantaja myös maksaa. Näistä ihmisistä tämän headhunterin tilastojen mukaan 2% siis kaksi prosenttia, eli kaksi ihmistä sadasta ottaa tarjouksen vastaan! Mistä tämä johtuu, on ällistyttävän yksinkertainen asia. Palataan siihen myöhemmin.

Kerroin pari viikkoa sitten, kuinka asiakkaamme työnantaja oli antanut asiakkaan alkaa työskentelemään kotoaan käsin, eikä hänen tarvitse käydä naapurikunnassa toimistotyöskentelemässä. Nyky teknologia tämän mahdollistaa, joten miksi hirttää työntekijää. Itselläni oli 30-v sitten kaupassa vastuualueen pyörittämisen yhteydessä liukuva työaika.

Minun työnantajani oli aikaansa edellä. Hän ymmärsi, että jos teen töitä 5pv viikossa kahdeksasta neljään, vietän hiljaisena aikana työpaikalla vain aikaa. Kiireisenä aikana lähtisin silti neljältä kotiin ja jonkun muun pitäisi paikata loppuilta poissaoloani. Liukuva työaika mahdollisti minulle monenlaisia asioita. Pystyin tulemaan töihin viideltä ja kun päivän työt oli tehty, pääsin pois aamu kymmeneltä. Jos innostuin hutkimaan, saatoin päästä jo kahdeksalta kotiin. Joka tapauksessa olin usein töistä kotona ennenkuin vaimo lähti töihin ja sain viettää aikaa pienten lasteni kanssa, joita ei tarvinnut viedä päivähoitoon. Pystyin myös jäämään aamulla kotiin tarvittaessa ja menemään töihin vasta iltapäivällä, ylimääräisistä vapaapäivistä nyt puhumattakaan. Kun joulut ja lomasesongit painoivat päälle, ei minua kotona taas näkynyt kuin nukkumassa.

Muistan kun minua kysyttiin toiseen kauppaan töihin, minulle tarjottiin parempaa palkkaakin, mutta en ollut kaupan. Kun headhunter kertoi mulle, mitä ne 98 ihmistä sadasta sanovat kun kieltäytyvät huippudiilistä, ymmärsin täydellisesti miksi kieltäydyin aikoinaan itsekin. Kieltäytyjät vastaavat, että: ”meillä on tässä hyvä firma, jossa on niin mielenkiintoinen projekti päällä, etten täältä lähde kyllä minnekään”. Huomaa, että he eivät sano ”meillä olevan niin hyvä työyhteisö. He sanovat meillä olevan hyvä FIRMA. Tämä kertoo kaiken siitä, minkä eteen he työskentelevät. Minäkin vastasin, että seuraava työpaikkani sijaitsee omassa yrityksessäni, koska täällä työskentely on niin mukavaa ja paljon vapauksia antavaa. Kun työpaikalla ei ole syytteleviä ja omia virheitä peitteleviä negatiivisia Raijoja ja Ristoja, joiden suusta kuuluu vain ärräpäitä ja ärinää, työyhteisö alkaa muodostumaan sellaiseksi, joka mahdollistaa menestymisen. Tämän headhunterin tutkimuksen tulos kertoo aukottomasti sen, miksi ne työnantajat jotka tekevät työskentelystä mielenkiintoisen projektin, pärjäävät taloudellisesti parhaiten. Heidän tärkein investointi, eli työntekijä muodostuu huippukannattavaksi ja firma jatkaa erittäin kannattavaa kasvuaan, kilpailijoiden jumittuessa polkemaan paikoillaan.

Jos ajatellaan media-alalla työskentelevää asiakastamme, olisi sulaa hulluutta työnantajalta pakottaa toisella paikkakunnalla asuva ihminen istumaan hikisessä toimistossa 40h viikossa, VAIKKA AJATUS EI KULKISI! Tämä työntekijä kotona työskennellessään lopettaa mietinnän kun ei kulje ja alkaa tekemään kotitöitä tai lähtee lenkille. Kun toisena aamuna ajatus kulkee, hän on saattanut naputtaa projektia huomaamattaan 16h putkeen. Mieti omalle kohdalle, kummanlaisesta työskentelystä pitäisit itse ja kummalla tyylillä työnantaja saa investoinnistaan enemmän irti, ilman paljon puhuttua riistämistä.

On olemassa töitä, jotka vaativat läsnäoloa. Kaupan kassa, Poliisi yms. Tuskin patologikaan saa töitänsä kotiin viedä vaikka haluaisikin. Mutta valtavasti on ammatteja joissa voi tehdä töitä vapaammin ja esimerkkien mukaan tehokkaammin, eli tuottoa lisäten.

Opiskellessani tein toisen väitökseni juuri tästä liukuvasta työajasta ruokakaupassa. Myymälä on itsepalvelupaikka. Tällöin ne henkilöt jotka tilaavat tavarat tai hyllyttävät tavarat, voisivat he työskennellä tiiminä. Kaikki tehdään yhdessä ja kun päivän hommat on tehty, voitte lähteä kotiin. Jos menee 3h, niin palkka tulee täydestä päivästä. He voisivat keskenänsä sopia vapaapäivänsä ja lomansa. Ainoa mittari on se, että työt on tehty ja osastot ovat kannattavia, jolloin palkka on ansaittu. Kyllä ruokakaupassa näkyy nopeasti hyllyjen epäjärjestyksenä se, että kotiinlähtö on ollut pääsyy, ei työnteko. Se näkyy myös nopeasti siinä, että huomenna ei tule tuoretta tavaraa, kun ei ole muistettu tehdä tilauksia, kun on ollut kiire kotiin. Jos tällainen toiminta alkaa yleistymään, ei kyse enää ole virheestä ja silloin palataan entiseen takaisin, tai vaihdetaan tiimi sellaiseen joka haluaa tehdä myös työt, eikä vain päästä töistä palkkansa eteen.

Väitöstäni pidettiin jopa käänteen tekevänä kaupassa työskentelemisen kiinnostavuudessa. Silti monella alalla joissa voisi näin toimia, olen jutellut yrittäjien kanssa tästä mahdollisuudesta, mutta syystä tai toisesta se ei heillä voisi onnistua.

Kun aikoinaan palkkasin ensimmäiseen yritykseeni vuosien saatossa parikymmentä työntekijää, ei minun tarvinnut laittaa työpaikkaa hakuun. Minä sain yhdellä puhelinsoitolla töihin sen ihmisen jonka halusin, riippumatta siitä missä hän työskenteli. Syitä olivat ne, että meillä maksettiin TES:iä parempaa palkkaa ja meillä pystyi halutessaan tienaamaan vuoden palkan olemalla 28vko vuodesta POISSA TÖISTÄ. Meillä sai myös halutessaan työskennellä 47vko vuodessa vuoden palkalla tai jotain siltä väliltä. Työntekijä sai valita mikä hänelle sopi parhaiten, vaikka kaikki ottivatkin 28 viikkoa vuodesta vapaaksi, eikä työkavereina ollut yhtään ärräpää Raijaa pilaamassa uuden sijoitukseni tuottavuutta.

Nämä yrittäjät jotka ovat sanoneet minulle, ettei tällainen heillä toimisi, eivät ilmeisesti ole kykeneviä uudistautumaan. Toki työntekijöissäkin on paljon niitä, jotka eivät ole halukkaita muutosta kokeilemaan. Heistä on ristitty uusi lintulaji, jonka tunnisteet tulevat tässä:

Muutosvastarinta

Tämä pahan ilman lintulaji on helppo tunnistaa pelkästä monologista laulusta ”vikivikikitikiti” joka tulee tasaisesti, mutta karseasti E-mollista.  Lajike pesii useissa työyhteisöissä, sekä kaikkialla netissä ja lehtien palstoilla, missä voi anonyyminä rääkyä. Tosin räksyttää se muuallakin. Se lisääntyy siellä, missä se sattuu saamaan huomiota: vessoissa, bussipysäkeillä, puistoissa ja kaverin kimppakämpällä. Kotonaan se ei lisäänny. Puolison tämä laji löytää toisesta lajitoveristaan, joka ei kuitenkaan kestä puolisoaan, kun se on niin rasittava. Tämän vuoksi puolisokin lisääntyy samoin ja samoissa paikoissa, mutta vitutusta purkaakseen, se pyrkii eniten lisääntymään aivan itsekseen. Lajille on ominaista se, että kaikki muut ovat alempi arvoisia, koska ne eivät ole kotoisin kannaksen toiselta puolelta kuten tämä laji, eli perseestä. Tämä laji tartuttaa nopeasti suuren negatioruton kaikkiin niihin jotka ovat lajin kanssa tekemisissä ja siksi tätä lajia tulee varoa. 

Marko, Ansionsa Mukaan Oy