Aivan sama mitä se maksaa!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi kun juttelet jostain oikeudenmukaisesta ajatuksesta jonkun kanssa, että on paljon halvempaa jutella leveitä, kuin viedä leveät jutut oikeaan elämään? Mulla on kieltämättä silloin tällöin juolahtanut mieleen.

Ihmiset tapaavat jatkuvasti känistä siitä, kuinka paljon kaikki on kallistunut. Kuinka sähkö on kallista, kuinka ruoka on kallista yms. Mutta kun tulee verkkolehdellä kysely siitä, olisitko valmis maksamaan kotimaisesta maidosta enemmän, jos siitä jäisi alkutuottajalle enemmän, niin ei näy yhtään kommenttia siitä, kuinka kallista meidän ruokamme jo on. Tosin mahtavimmat kommentoijat uhoavat maksavansa vaikka tuplahinnan tässä tapauksessa. Itsellä tulee tuossa mieleen kysymys, että:” ei helevetti, kuinka sä olet onnistunut selviämään lapsuudestasi”? Kyseessähän on retorinen kysymys ja tarkoittaa sitä, että tuo aika lienee ollut turhauttavaa noin mahtavalle ja valmiille persoonalle.

Näiden kommenttien perusteella ei onneksi uutta hintatasoa päätetä, eikä valitettavasti voida korvamerkitä tilannetta siten, että puheet pitävät kuten korttipöydässä, eli nämä kommentoijat joutuisivat aina maksamaan tuplahinnan, joka olisi korvamerkitty tälle alkutuottajalle. Toista mieltä oleet maksaisivat entisen hinnan.

Mikäli maitolitra maksaisi yhtäkkiä euron enemmän kuin ennen ja tällaisilla kommentoijilla on tavallinen lapsiperhe, jossa maitoa kuluu vaikka 5ltr päivässä, tarkottaisi tuo keskimäärin 152,5e lisäkulua kuukaudessa. Tässä perheessä ruokalasku voisi olla tavallisesti 600e kuukaudessa, joten nyt siihen olisi tulossa reilu 25% lisää. Joo varmaan olet valmis maksamaan vaikka tuplat ja kaikissa muissakin asioissa jotka kuulostavat komealta ja reilulta on puheissa helppo olla epäitsekäs. Mullekin on aivan sama kuinka paljon bensa maksaa, kunhan diesel olisi halvempaa! Pitää vielä muistaa, että yli puolet meidän keskiluokasta velkaantuu joka kuukausi lisää. Luonnollisesti tässä esimerkissä suoraan 152,5e enemmän kuin ennen. Tämä nopeuttaisi oleellisesti taloudellista katastrofia koko yhteiskunnassamme.

Varsinainen aihe tänään on kuitenkin lounasruokailu ja siellä asiakkaana oleminen. Nuo kiinteän hinnan palveluiden tuottajat ovat tuoneet lehtijutuissakin esille hävikki taistelun. Lounaspaikoissa itseäni tympäsee katsoa niitä asiakkaita, jotka lappavat lautaset täyteen, juomaa otetaan monta lasillista ja lopuksi osa ruoista kipataan roskiin. Onko koskaan tullut mieleen, että hakemalla ruokaa tai juomaa tarvittaessa lisää, yrittäjä pärjää paremmin tai itse säästät rahaa. Ei ole, koska näin on helpompaa? Kaikki se ruoka joka laitetaan roskiin, voisi edelleen olla jääkaapissa kypsentämättä. Jos asiakkaat täyttäisivät yhden lasin johon hakisivat lisää, jäisi useita koneellisia tiskejä päivässä pesemättä. Näin toimiessa ateria maksaisi vähemmän tai palvelu olisi kannattavampaa ja pysyisi olemassa pidempään. Jos lohikeitto on lounaalla jo loppunut, en minä syytä ääneen yrittäjää, vaan hiljaa mielessäni kiroan niitä, jotka ovat osan keitosta lappaneet ekojäteastiaan.

Kun ruoan tähteet ja useat astiat jäävät tarjottimen kera lähtiessä pöytään paikassa jossa astioille on palautusvaunu, vetää tällaisen näkeminen totaali hiljaiseksi. Paitsi silloin kerran, kun se jäi mun kanssa ruokailevalla. Tällöin sanoin kohteliaasti, että:” Vitun vatipää tuut samantien hakemaan nuo astiat ja viet ne sinne minne ne kuuluvat!” Tuttavani sanoi mulle, että: ”orjatyö on kiellettyä ja tämä paikka ei maksa mulle palkkaa siitä, että teen heidän työt”. Sanoin yrittäjän käytännössä euron hänelle siitä maksavan, että hän vie astiat itse paikoilleen. Kun tuttavani ei ymmärtänyt miten, selitin tämän hänelle.

Kuvitellaan, että paikassa käy 100 asiakasta lounaalla päivässä, joka kyllä kuulostaa meidän talousalueella suurelta lukemalta, mutta silti. Lounasaika on vaikka 4h. Kuukaudessa on keskimäärin 23 arkipäivää. 23×4=92 lounastuntia kuukaudessa. Tällä saliin palkatulla siivoajalla on tuntipalkka vaikka kympin. Siihen 10% lomakorvausta ja sosiaalikulut päälle, sekä keskimääräiset sairauslomamäärät, tarkoittaa tämä sitä, että tunti maksaa yrittäjälle 18e. 92h x 18e = 1656e kuukaudessa. 23 päivää ja 100 annosta päivässä tekee 2300 annosta kuukaudessa. 1656e lisäkulu jaettuna 2300 annoksella tarkoittaa 72snt per annos. Tähän päälle arvonlisävero ravintolassa 24% tekee 89e lisäkulua per annos. Eli jos lounas maksaa astiavaunun läsnäollessa 9e maksaisi se jonkun Hannun tai Kertun korjatessa asiakkaiden jäljet 9,9e. Näin ollen tuttavalleni yrittäjä käytännössä maksaa 90snt siitä, että tuttavani palauttaa astiat itse astiavaunuun.

Mikäli kävi niin, että tuplasti liioittelin annosmyynnin kappalemäärää, eivät kulut pienenisi silti. Tällöin tämä tarkoittaisi 1,78e hinnan korotusta per annos. Juu juu, varmaan olet valmis sen aina jutuissasi maksamaan, mutta tiedän sinun vaihtavan ruokapaikkaa välittömästi kun tällainen hinnankorotus ruokaan tulee. Suksit samantien vittuun ravintolasta ilman, että edes huomaat Hannun tai Kertun luutu kädessä siellä heiluvan.

Tuttavani puolustautui vielä sanomalla, että: ”ne siellä jo valmiiksi työskentelevät voivat ne kerätä”, johon ei tarvinnut vastata muuta kuin:”Tottakai se näin menee”. Mutta jos tuttavani joutuisi omassa työssään samalla rahalla tekemään reilusti enemmän kuin ennen, olisi liiton päässä luuri punaisena.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen myös sinun toiminnassasi.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy