Kaikkea ei saa rahalla

Käydessäni eräänä päivänä kaupassa, huomioni kiinnittyi kassajonossa edelläni olleen nuorenparin kehon kieleen. Heillä oli ikää nippanappa 20-v ja heistä paistoi onnellisuus, ylpeys ja epävarmuus yhtä aikaa. Analysoin heidän kehon kielen kertovan onnellisuutta toisistaan, ylpeyttä aikuistumisesta ja oletin heidän juuri muuttaneen yhteen asumaan. Epävarmuutta oletin tulevan arjen uusista asioista, kuten ruokakaupassa käymisestä ja omalla rahalla omien hankintojen maksamisesta, sekä muista aikuisuuden tuomista haasteista.

Kauppalistani koostuu yleensä lisukkeista ja ostan hyvän tilaisuuden löydettyäni lihoja isoja määriä kerralla. Nämä valmistan yhdellä kertaa ja annostelen pakastimeen. Sieltä niitä voi tarpeen mukaan sulattaa jolloin riittää, että keitän potut kaveriksi. Tälläkin kertaa listani oli tavallinen: leipää, margariinia, maitoa, leikkelettä, juustoa, pottuja, riisiä, makaroonia, joitain vihanneksia ja hurtille säilykeruokaa tyyppisesti. Nyt matkaan lähti lisäksi 3kg jauhelihaa, josta johtuen kaksi täyttä kestokassillista elintarvikkeita maksoi poikkeuksellisen paljon, eli 85e.

Nuoren parin kehonkieltä analysoidessani kiinnitin huomiota heidän ostoksiinsa, kun tulin siihen tulokseen, että kaupassa käynti oli epävarmuustekijä. Heillä ei ollut kassalla mitään herkkuja, eli karkkeja, limukoita, keksejä, sipsejä yms. Heillä oli useita erinlaisia pikkupusseja paistopisteen piirakoita, eineksiä, jotain hedelmiä ja monenlaisia helppoja syötäviä, jollaisia en ollut koskaan nähnyt. Ehdin tehdä nopean johtopäätöksen, että varsinaiset ruoat loistivat poissaolollaan ja nämä välipalat ja eväät riittävät muutamaksi päiväksi, eli tulevat loppuviikosta toiseen kertaan kauppaan. Järkytyin varmasti silmin nähden, kun kassaneiti tuumasi tälle nuorelle parille, että 139e ja kummallakin oli vajaa muovikassillinen tavaraa kannettavana. Heidän helpot eväät ja välipalat vajaaksi viikoksi maksoivat 63% enemmän kuin mun ostamat välttämättömyydet viikoksi!

Tämän johdosta olin sitä mieltä, että epävarmuutta tulee tunteakin. Kun he tuohon ostavat vielä oikeat ruoat mukaan, heidän kauppalaskunsa kahteen henkeen on liki tonnin kuussa! Hieman heidän tulevaisuudesta huolestuin, koska rahaa menee myös vuokraan ja keveästä vaatetuksesta päätellen omistavat autonkin. Olen valitettavasti sitä mieltä, ettei mene montaa kuukautta kun ajattelevat, että tienaavat liian vähän, koska tulojen pitää ylittää menot ja heillä menee rahaa enemmän kuin mitä tienaavat.

Tässä nuoressa parissa jälleen kerran näin sen, mikä merkitys olisi sillä, että opetettaisiin budjetoimaan menot. Nyt he syytävät rahaa kuten muutkin ja loppu rahoitetaan velalla jonka maksaminen vie rahaa entistä enemmän ja tilanne vain huononee. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kaikkea et rahalla saa. Rahalle on aina enemmän käyttökohteita kuin paljonko sinulla on rahaa. Tässä nuoren parin toiminnassa ei ole mitään väärää. Esimerkkinä kerron vain mihin tuo toiminta johtaa. Siinä menee mettään, jos rahahuolissa valittavat, että saavat liian pientä palkkaa. Silloin pitää omaa toimintaa korjata, eikä yrittää korjata työnantajan tai yhteiskunnan toimintamallia. Jos he haluavat, etteivät kaikki rahat mene johonkin, heidän tulee luopua jostain. Heidän ostokäyttäytymisen olen nähnyt vain ruokakaupassa, mutta säästöä sieltä löytyy 500-600e kuukaudessa ja helpolla. Jos mä käyttäisin ruokakaupassa rahaa siihen mikä on parempaa, miettimättä sen hintaa, niin meillä syötäisiin sisäfilettä päivittäin. Mulle on sisäfilettä tärkeämpää se, että tuloista jää menojen jälkeen rahaa tulevaisuutta varten. Tämän vuoksi tuota sisäfilettä syödään vain muutaman kerran vuodessa.

Ennustan myös, että nuoripari tappelee tulevaisuudessa myös näistä ruokaostoksista kyseenalaistamalla sitä, miksi puoliso tarvitsee tuota ja tuota, molemmat omia tarpeitaan puolustaen. Omasta kokemuksesta osaisin antaa kaikille nuorille pareille neuvon, että kannattaa selvittää toisen arvot jo ennen yhteen muuttamista. Jos toinen on säästeliäs, niin ei ole maailman tykein idea perustaa yhteinen elämä sellaisen kanssa jonka mielestä elää pitää nyt. Jos molemmat ovat säästeliäitä, niin yhdessä on hyvä sopia mistä ja miten säästetään ja mitä varten. Kun molemmat ovat sitä mieltä, että elää pitää nyt, niin on kivaa yhdessä sopia miten loppukuussa käyttämättömät rahat saadaan yhdessä tuhottua.

Erilaisten lopputulosten takana on erilainen toiminta ja toimintaa ohjaa ajatuksemme. Tämä on tärkein asia, eli ajattele. On kaksi eri asiaa ajatella samasta asiasta kahdella eri tavalla ja molemmat johtavat erilaiseen lopputulokseen: Tulojen pitää ylittää menot/ menojen pitää alittaa tulot.

Ajattele tuota. Sama asia, mutta täydellisen eri asia.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy