Älä oleta saavasi, vaan ansaitse se, osa 2.

Ingvar Kamprad oli varsin vittumainen mies. Hän nimittäin ideoi meille miehille niin kaamean paikan kuin Ikea. Tuota mieltä en oikeasti ole. Käyn Ikeassa pari kertaa vuodessa jopa yksin. Siellä on muutamia tuotteita, joiden fani olen. Euron lihapullat, hävyttömän näköinen hodari, eikä punainen vessaharja yksikään kuulu noihin. Itse asiassa ihailen edesmennyttä Kampradia.

Kertokaas kaikki joilla ei aika riitä suoriutua päivän työtehtävistä ja kotiaskareista, että miten on mahdollista se, että Ingvarilla riitti aika perustaa Ikea tyhjästä noin parikymppisenä. n.70-v myöhemmin myymälöitä noin viidessä kymmenessä maassa yhteensä noin 400 kappaletta? Aivan, hän ei tee kaikkea yksin mutta et tee sinäkään. Hänellä kuitenkin aika riitti omat hommansa hoitaa kuolemaansa saakka ja vieläpä äärettömän fiksusti.

Ikeassa käydessä olen aina katsellut mm. kattoon ja miettinyt sitä, kuinka helvetin paljon siellä kulkee erilaista tekniikkaa, kuten ilmastointia ja sähköä yms. Mietin millainen on se järjestelmä, joka hallitsee varaston saldoja ja joka aivan varmasti tekee tilaukset automaattisesti. Mietin mikä siinä on vikana, kun törmään asiakkaana siihen, että sängyn runkoja on varastossa, mutta sängyn pohjalautoja ei ole. Näkemykseni mukaan noita kuuluisi olla tasan yhtä monet. Mietin sitä valtavaa logistiikan osaamista, jolla samanlaiset kamppeet menevät samoista tuotantopaikoista kaikkiin neljään sataan myymälään ympäri maailmaa. Uskoakseni siinä liikkuu lentokonetta, laivaa ja tolkuttomasti rekkaliikennettä 24/7. Tämä kaikki yhden miehen elinaikana! Ikealla oli vuonna 2013 liikevaihto 311 miljoonaa, jolla tekivät tulosta 10 miljoonaa ja ennenkuin tulokseen oli päästy, oli palkkoja maksettu yli 1400:lle työntekijälle – SUOMESSA. Luulisin, etteivät meidän markkinat ole Venäjän tai Amerikan tasoa. Lisäksi noin 50 muuta maata tuottaa myös rahaa.

Kamprad on muuten ajankäytön lisäksi oivallinen esimerkki vaurastumisesta. Vaikka hän ajoi Volvonsa tehtaalta purkamolle, eli ei tarvinnut vaihtaa uudempaan, kun vanha vielä toimi, matkusti turistiluokassa ja oli kaikkien mielestä pihi, niin hänellä on ollut kaikkea mitä hän tarvitsee. Rakastava perhe, miellyttävä koti, ruokaa kaapissa ja paitoja hengarissa. Uskoakseni sillä erolla, ettei ole itse ruokaansa laittanut, ei paitojansa pessyt saati niitä silittänyt. Pari palkollista on kotonakin työllistetty. Hän ei pitänyt tärkeänä maksaa siitä, mitä hän ei tarvitse. Nuorena yrityksensä perustettuaan hän on joutunut kulutuksensa kuriin laittamaan, ettei syö yritystään elävältä suuren oman rahan tarpeen vuoksi. Kun tulosta on alkanut syntyä, hän on rahat investoinut yrityksen kasvuun. Siinä on väistämättä käynyt niin, että alati kannattavasti kasvava yritys on automaattisesti tuonut rahaa omistajansa taskuun. Kamprad ei ole nähnyt tarpeelliseksi pistää niitä haisemaan. Hän on ylijäämänsä sijoittanut.

Kamprad oli henkilökohtaisesti osakkaana monessa yrityksessä jotka Ikealle tuotteita teki. Eräässä dokumentissa hän on Venäjällä kahden miehen nyrkkipajassa tutustumassa heidän kynttilänjalkoihin ja miesten ilme oli näkemisen arvoinen kun Kamprad tuumasi, että: ”Me otetaan nämä mallistoon. Missä ajassa saatte miljoona jalkaa valmistettua”? Näissä Kamprad on tuonut asiakkaana myös rahaa taloon tuotannon kasvattamista varten ja samalla ostanut osakkuuden yrityksestä. Näin Ikea osti paljon tuotteita omistajaltaan. Sisäistä kassavirtaa jos mikä. Kamprad omisti myös yrityksen joka valmisti Ikean eniten myymää tuotetta, eli niitä sinisiä kasseja. Kamprad omisti myös yhtiön nimeltä Ikano joka omisti kiinteistöt joissa Ikea oli vuokralla.

Kamprad perusti yrityksensä hyvällä verosuunnittelulla niihin maihin, jossa yritys oli keveimmin verotettu. Hän maksoi veroa siinä suhteessa jokaiseen maahan, paljonko kyseisestä maasta voittoa rakentuu, mutta lopullinen voitto verotettiin rekisteröidyssä valtiossa. Tällä säästetyllä verolla hän maksoi palkkoja lukuisille juristeille, joiden tehtävä oli säästää rahaa veroissa ja lopulla verosäästöllä kasvatettiin yritystä.

Ruotsissa oli dokumentti siitä, kuinka paljon tällä verosuunnittelulla Ruotsi menettää verotuloja, kun Kamprad vie verorahat pois ruotsista. Tuota dokumenttia oli varsin ärsyttävä katsoa. Kamprad tiesi sen, että kun ne rahat jätetään Tepon ja Alman käsiin, niillä ei kansantalous parane. Lisäksi jokainen ylimääräinen verokruunu on pois yrityksen kasvusta. Ikea ei olisi voinut kasvaa noin suureksi jos ei olisi kiinnitetty huomiota siihen, että mahdollisimman paljon tuloksesta jää itselle. Tällä kasvu on rahoitettu. Dokumentissa ei luonnollisesti otettu kantaa siihen, kuinka paljon vähemmän Ikealla olisi ruotsissa suoria ja välillisiä työntekijöitä, jos rahat olisi käytetty verojen maksuun, eikä yrityksen kasvattamiseen. Eikä siihen kuinka paljon nämä työntekijät tulouttavat Kampradin ansiosta verotuloja ruotsille. Eikä siihen, että kuka heidät tänään työllistäisi jos Kamprad olisi nuorena alkanut keskittymään siihen, että on ruotsin valtion homma hänestä huolta pitää.

Kampradin perinnön koosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta miljardeissahan se on ja se jaetaan testamentin mukaisesti puolet lapsille ja puolet hänen perustamalleen säätiölle. Tänne säätiöön voittoja ohjaamalla hän on voinut tulostaan hieman pudottaa ja maksanut näin ollen hieman vähemmän veroja. Säätiön rahat ovat kuitenkin ruotsin hyväksi, ei Kampradin hyväksi. Säätiöllä on jo ennen perintöä yli 400 miljoonaa euroa fyrkkaa. Säätiön rahoilla tuetaan nuorten ja lasten koulutusta! Kamprad korvamerkitsi tällä menetelmällä rahat haluamaansa kohteeseen sen sijaan, että valtiovallassa Teppo ja Alma olisivat hutkineet ne minne tahansa. Tiedän omasta kuntapäätäntä kokemuksesta, että 80% päättäjistä ihastelee 30 000e säästöä, mutta vähättelee 30 000e tuhlaamista kun se on niin pieni raha kunnan budjetissa. Tämän Kamprad ymmärsi ja suojeli ruotsin veroissa menettämiä rahoja ruotsin tulevaisuuden eteen.

Mielestäni Kamprad on saanut paljon annettuaan ja antanut paljon saadakseen, kuten Venäjän poikien kynttilänjalka bisnes esimerkiksi. Silti dokumentti ja monet muut nillittivät siitä, että hänen olisi pitänyt maksaa enemmän veroja ymmärtämättä sitä, että säästetyillä veroilla on rakennettu bisnes valtavaksi, joka maksaa entistä enemmän veroja koska tulos kasvaa bisneksen kasvettua.

Kuten tästä huomaat, et voi niin paljoa hyvää tehdä, etteikö joku olisi nillittämässä ja vaatimassa enemmän. Kaikkia et voi miellyttää ikinä. Siksi on tärkeää tehdä omalle elämälle oma strategia ja unohtaa ympäristön näkemykset asioista.

Mitähän me saataisiin yhteiskunnassa aikaiseksi kun Kampradin lailla ajattelevat menestyjät saataisiin ylä-asteelle opettamaan bisnestä ja taloudenhallintaa? Tätä emme pääse näkemään, koska se, että työllistät globaalisti satoja tuhansia ihmisiä suoraan ja välillisesti, jotka maksavat yhteensä miljardeja euroja veroa ja tämän jälkeen itse vaurastuisit, katsotaan yleisesti pahaksi asiaksi.

Ingvar Kamprad (1926-2018) R.I.P

Marko, Ansionsa Mukaan Oy