Älä oleta saavasi, vaan ansaitse se, osa 1.

Kotini läheisyydessä on pieni sievä uimaranta. Muutama vuosi sitten se oli kovasti rehevöitynyt ja laituri oli laho ja rikkinäinen. Pieni joukko talkoolaisia mesusi rannalla pari päivää. Tämän seurauksena hiekan seasta seulottiin pois kiviä ja roskia, sekä kaikki rannan kasvusto kaivettiin ylös ja kuskattiin maankaatopaikalle. Monta sataa metriä painekyllästettyä lautaa pätkittiin oikeaan mittaan ja laituri kunnostettiin.

Tänä päivänä noin kymmenen vuotta tuosta tapahtumasta koen suunnatonta iloa kun näen pienten lasten turvalliselta laiturilta hyppivän uimaan, vaikka heillä ei ole hajuakaan siitä millainen laituri on aikoinaan ollut, eikä siitä, että laiturin korjauksen ja nyttemmin uudelleen rehevöityneen rannan kunnostuksen maksoivat minä ja naapuriparturi yhteistyössä. Siivoukseen ja kunnostukseen käytettyjä talkoolaisia unohtamatta. Merkityksellistä työtä ilman korvausta. Näin annoimme parturin kanssa takaisin yhteisölle, josta asiakaskuntamme koostui.

Lasten ilon tuottamaa iloani vähentää hieman se, että tänään rannalla on kasvuston lisäksi myös roskia. Olen monesti miettinyt sen lisäksi, että omat roskat huolehdittaisiin roskikseen, että ranta pysyisi ikuisesti kunnossa kun rannalla kävijä nappaisi hiekkaan ilmestyneen heinätupsun sieltä irti heti ja heittäisi vaikka metsään. Nämä ihmiset haluavat rantaa käyttää, mutta eivät anna rannalle mitään takaisin. Aivan samoin jos emme tykkää Ruotsista tai ruotsalaisista, niin jos jokainen Tukholmaan risteilevä suomalainen paiskaisi lapiollisen Tukholman satamasta maata mereen, niin ajan saatossa katoasi koko maa ja risteilisimme suoraan Norjaan. Pitää vaan nähdä vähän vaivaa nautintonsa eteen.

Olen erään taloyhtiön hallituksessa ja tästä taloyhtiöstä omistan yhden huoneiston. Yhden huoneiston omistaa pizzeriaa pyörittävä yritys, jonka pizzat ovat tavattoman hyviä. Taloyhtiön pihaan tullaan pihan molemmista päistä. Parkkipaikka on toivottoman kapea auton kääntämiselle, joten pihan läpiajo on käytännössä välttämätöntä. Postiauto mm. joutuu ajamaan läpi pihan. Taloyhtiössä on myös pari perhepäivähoitajaa. Hoidossa olevien lapsien vanhemmilla ei ole oikein tilaa pihassa autoa ympäri pyöräyttää, joten hekin joutuvat ajamaan pihan läpi.

Yhtiökokouksessa oli puhetta siitä, kun pizzerian pitäjä tukkii autollaan tämän läpiajo mahdollisuuden joka päivä. Hänen autopaikkansa on talon päässä, josta on 2m matkaa takaovelle. Silti auto seisoo takaoven edessä muiden tiellä joka päivä. Kaikki pihassa käyvät ihmiset joutuvat peruuttamaan tuloreittiä takaisin, mikäli parkkiruudut ovat täynnä ja tällöin pihassa ei ole paikkaa autoa kääntää.

Kipaisin kokouksen jälkeen hakemassa tuolta pizzan ja kysyin omistajalta voisiko hän kiinnittää tähän auton paikkaan huomiota, koska se haittaa aivan kaikkia muita asukkaita ja pihassa kävijöitä. Hänen vastaus oli, että:” Ovelta on helpompi kantaa tavarat sisään ja onko se nyt niin paha jos joutuu peruuttamalla poistumaan?” Vastasin, että:” tuohon en heitä vastakysymystä, mutta kysyn tiedätkö sitä, että jos talossa syttyy esim. tulipalo ja autosi hidastaa pelastuskaluston pääsyä paikalle ja joku sattuu kuolemaan, niin sinä saat syytteen kuolemantuottamuksesta?” Hän naureskeli, että:” on aika epätodennäköistä”. Tämän keskustelun jälkeen heittäydyin hänen vakioasiakkaaksi hetkeksi. Tiedän, että hän on sitä mieltä, että kaupungissa on liian vähän asukkaita, että siellä voisi pizzaa tekemällä kunnolla tienata ja aloin ajattelemaan, että olisiko hänen toiminnassaan syitä tähän, että hän pärjää pizzoja myymällä nippanappa.

Aivan varmaa on se, että taloyhtiön asukkaat eivät häneltä pizzoja osta, koska hän käy autonsa kanssa kaikkien hermoon. Eipä taida postinjakaja, eikä päivähoidossa kulkevien lasten vanhemmatkaan ohikulkiessa siitä pizzaa mukaan napata samasta syystä. 700m päässä on toinen pizzeria joka ei käy hermoon. Kaupungissa ollessani olen soittanut tasan klo 11 kyseiseen pizzeriaan, eli juuri kun se aukeaa. Kertaakaan ei ole puhelimeen vastattu. Syy on selvinnyt kun olen tehnyt soiton taloyhtiön parkkipaikalta. Omistaja tulee töihin noin klo 11.10! Kun hän on saapunut töihin, niin ei ole kertaakaan soittanut vastaamattomaan puheluuni takaisin. ”Kuka lie se pizzeriaan soittelee silloin kun se on ruokatuntiaikaan aukeamassa”. Tuskin sillä soittajalla kuitenkaan mitään tärkeää asiaa olisi. Kun lähellä olevaan pizzeriaan kävelin sisään klo 10.58 oli ovi jo auki ja pizza tuoksui. Sinne ilmeisesti tullaan etukäteen töihin ja sen lisäksi, että uuni olisi kuuma ravintolan auetessa, ovat ensimmäisiä tilauksia jo tehneet. Ilmeisesti joku nälkäinen on jo soittanut…

Jos taloyhtiömme pizzeria antaisi yhteisölleen muutakin kuin vitutusta, voisiko hän saada menestystä tilalle? Tulisi ajoissa töihin, pitäisi autoansa siten, ettei siitä ole muille haittaa. Kannattaisiko vaikka joskus tehdä pari pizzaa perhepäivähoitoon lapsille välipalaksi jaettavaksi? Kannattaisiko taloyhtiön pihatalkoisiin muutama lätty yhteisölle evääksi tarjota? Vaihtoehtoja riittää, eikä kustannukset rajoita ideoita.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jo omassa korttelissa riittää asiakkaita pizzerian elättämään, kun ottaisi korttelin haltuun. Mutta jos et anna, et myöskään ole oikeutettu saamaan. Jos tavallinen kansalainen ei anna uimarannalle kiitosta rannan olemassa olosta pitämällä siitä hyvää huolta, ei tavallisella ihmisellä ole kohta rantaa, vaan niitty joen rannalla. Jos yrittäjä olettaa, että yhteisö on kiitollinen siitä, että olen olemassa vaikka toimisin miten, ei hänellä ole yhteisöä, eikä myöskään menestyvää yritystä.

Kirjoitus jatkuu toisenlaisella esimerkillä ensi viikolla.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy