Vaatii vieläkin enemmän ajattelua

Kuten kertausharjoitukseksi pääsen kirjoittamaan ihmisen alitajunnan tärkeydestä. Viikolla kirjoitin puhtaaksi vanhan blogini ”älä ota myrkkyä” joka on juurikin kirjoitus yksipuoleisen kuuntelemisen vaarallisuudesta. Jos et kuuntelemaasi ajattele, niin voi tulla otettua myrkkyä. Leijonien otteita arvokisoissa aktiivisesti seuraavana, on ollut siistiä huomata tämän pikku jutun olevan totta.

Olemme erillaisessa tilanteessa kuin tavallisesti, koska suomalaisilla tv-yhtiöillä ei ole esitysoikeuksia Suomen peleihin. Vuonna 1995 itsensä suomalaisten sydämmiin selostaneen selostajan huutoa en ole välittänyt kuunnella enää vuosiin. Mä en kaipaa selostajaa, jonka päätarkoitus on heitellä nokkeluuksia ja olla liikaa toisen joukkueen kannattaja. Toiset tykkää kovastikin, minä en. En myöskään kaipaa liikaa taustoja kertovia selostajia, jotka monotonisella äänellä kertovat, kuinka stadionin kohdalla käytiin 1300-luvulla historiallisen nuijasodan suuri taistelu. Kun jonkun pelikatkon aikana sitten ruudulla lukee Fin 1 – 1 Rus, tulee syvä hiljaisuus tämän selostajan miettiessä, että missä vaiheessa nuo maalit ovat tulleet.

Uusia selostajia kun tulee markkinoille, niin osa haluaa olla kuten tuo 1995 vuonna läpi lyönyt selostaja. Näiden selostuksia ei pysty kuuntelemaan, koska huuto on valtava siinä vaiheessa, kun pallopojat kantavat pelivälinettä kentälle.  Herää kysymys, miltä tämä selostaja kuulostaa maalin syntyessä.

Minä kaipaan selostajalta selostusta, jonka yhteydessä kerrotaan joitain faktoja pelaajista. Faktat saisivat liittyä käynnissä olevaan kauteen, eikä niin kuten 1995 vuonna läpi lyönyt selostaja kertoo ”Saksan olevan alati vaarallinen. Kaikkihan muistamme mitä tapahtui vuonna 1986 kisoissa…” Tällaiset tilastot saavat minut raivon partaalle, koska osa näistä pelaajista on jo kuollut, eikä tuolla joukkueella ole pelipaidassa olevaa lippua enempää tekemistä tämän päivän joukkueen kanssa. Saksa siellä ei pelaa, vaan Saksaa edustavat pelaajat siellä pelaavat. Ensi vuonna usein on joukkueessa jotkut pelaajat vaihtuneet, puhumattakaan 30-v takaisesta joukkueesta.

Nyt kun olen Suomen pelejä katsonut objektiivisen amerikkalaisselostajan selostamana, on ollut mahtavaa huomata, kuinka oma pää toimii ottelua katsoessa analyyttisemmin kuin aiemmin. Kun passiivinen selostaja mutisee historiaa, passivoidun minäkin. Kun helevetin moinen ”totuuden torvi” huutaa kuinka Suomella on vaikeaa ja kuinka tuomarit ovat huonoja, jää mulla näemmä alitajuntaan semisti paska peli. Useasti olen todennut pelin jälkeen, että jotain tuossa on outoa, mutta en hoksaa mikä.

Harva selostaja pystyy esim. analysoimaan Suomen taktiikkaa pelin aikana, joka selittäisi sen, miksi ”on vaikeaa”. Suomi-Saksa peli esimerkiksi olisi varmuudella näyttänyt vaikealta tällaiselle selostajalle. Nyt kun mun alitajuntaan ei huudettu ottelun aikana, vaan rauhallisesti kerrottiin pelistä Vancouveriksi niin ajatus pysyi auki. Tämän vuoksi huomasin mikä on Suomen taktiikka, eikä ottelu ollut yhtään vaikea. Keskittyminen pysyi myös pelissä, eikä siinä ”jumalauta että on tollo selostaja” ajatuksessa, joka syntyy siitä, kun selostaja rupeaa ottamaan kantaa erotuomariin. Älyttömän usein tässä tulee esille se, ettei selostajan tarvitse tehdä sääntötenttiä päästäkseen kertomaan, että:” keppiä tulee ja hakkaa kuten meikä kännipäissään akkaa”.

Muistan elävästi kun jalkapallon MM-kisoissa vuonna 1994 laitoin kisastudioon sarkastisen tekstiviestin ”Pitäiskös vieläkin enemmän kiinnittäkää huomiota tuomariin”. Kyseessä oli Bulgarian ottelu, jossa Hristo Stoichkovia rikottiin jalkapohja edellä pelaamalla ilman kontaktia. Tästä tuomitun vapaapotkun Hristo tinttasi 25 metrin etäisyydeltä suoraan maaliin, mutta maalia ei hyväksytty. Polemiikki kentällä oli hetken aikaa kova. Noloksi asian muutti se, että maalin hylkäämistä ihmetellyt selostaja sai kovasti tukea studion asiantuntijaryhmältä puoliajalla. Maajoukkuevalmentajasta ja kolmesta huippupelaajasta koostunut tiimi kelasivat vaparia hidastuksena miettien mikä on syy maalin hylkäämiselle? Lopputulos oli heillä suuri virhe tuomarilta, koska ei voi olla paitsiokaan, koska laukaus meni suoraan maaliin.

Tämän jälkeen lähetin siis yllä olevan tekstiviestin studion numeroon. Ensinnäkin näiden tyyppien tulisi ymmärtää miksi paitsio esimerkiksi on aina epäsuoravapaapotku. Epäsuora tulee tilanteesta, jossa sääntöä rikotaan ilman kontaktia. Paitsiossa ei ole kontaktia. Näin ollen jalkapohja edellä ilman kontaktia on vaarallinen pelitapa josta tulee epäsuora vapaapotku, josta ei voi hyväksytysti suoraa maalia tehdä. Kiinnittäkää lisää huomiota erotuomariin tarkoitti myös sitä, että erotuomari nosti viheltäessään rikkeen käden ylös epäsuoran vapaapotkun merkiksi ja piti kättään keskellä tv-kuvaa pystyssä niin kauan, kunnes viheltää hylätyn maalin johdosta maalipotkun vastustajalle.

Kun selostaja ei tuntenut sääntöjä ,eikä seurannut peliä, eikä sääntöjä tuntenut valmentaja saati pelaajat, jotka eivät myöskään seuranneet ”peliä”, niin oli ymmärrettävää kuinka tämä vaikutti ottelua katsoneiden ihmisten ajatusmaailmaan. Heidän ei tarvitse kiinnittää pieniin yksityiskohtiin huomiota, koska sitä varten ottelussa on selostaja ja studiotiimi. Seuraavana päivänä töissä kymmenien työkavereiden ja asiakkaiden kanssa juttelin tuosta, kuinka hirveä tuomarivirhe siinä sattui. Jokaiselle oikaisin, että tuomari toimi täysin oikein. Monelta sain vastaväitteitä, että olen väärässä koska studion asiantuntijatkin kertoivat sen olleen tuomarivirhe. Tänä päivänä on helpompaa todistaa olevansa oikeassa, kuin 24-v sitten. Vapari näkyy alla olevassa videossa kohdassa 1.58min. Vasemmassa reunassa näkyy mitä nuija on asiasta mieltä.

Tämän kirjoituksen tausta on lyhyesti se, että ei niin vähää myrkkyä voi saada, etteikö siitä pieni pala päähän jää. Jos jossain haluat olla muita parempi, sinun pitää tehdä asiat toisin kuin muut. Tämä nimenomaan tarkoittaa sitä, että olet kyseenalaistanut muiden näkemykset ja aiemmat toiminta tavat.

Kaikista nolointa on kun myrkyttynyttä fania yrittää ”pelastaa” fanibussissa liian kapeasta näkemyksestään ja saa kommentin ”kysy Artolta! Arto on varmasti mun kanssa samaa mieltä!” Tähän ei edes haluta vastata faktalla, että ”Arto ajaa tätä bussia työkseen, joten mikä tekee hänestä suuremman urheilu ymmärtäjän kuin mitä sinä olet? Artoa jututtaisin, jos haluaisin opetella ajamaan bussia”.

Olenpa kuullut aikoinaan tuomarina ollessani ottelun jälkeen valmentajalta kommentin, että: ”Se oli varma paitsio! Jukkakin sanoi, että se oli paitsio ja Jukka on sentään pankinjohtaja!” Tämä keskustelu päättyi välittömästi tähän lauseeseen ja yksin minun päätöksestäni. Jälkeenpäin harmitti etten haastanut enemmän, mutta kun seuraavassa ottelussa tämä valmentaja huusi hädissään pelaajalleen joka oli edellisessä pelissä loukannut nenänsä ja sai jälleen pallon naamaansa, että:”Tuomo, oliko sama nenä, OLIKO SAMA NENÄ”, ymmärsin että vetäytyminen keskustelusta edellisessä ottelussa oli loistava idea.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy