Oy Perhe Wirtanen Ab – Onnistuminen vaatii uskallusta

Mennyt viikko on tullut ajettua tuhannen kilometriä pitkin lappia esittelemässä ideaa kouluttaa alueiden asukkaita kohti taloudellista riippumattomuutta.

Tämän kertaisen blogin tarkoitus on miettiä työntekijöiden työskentelyä palkkansa eteen. Työntekijän tärkein tehtävä on tuottaa oma palkkansa takaisin alasta ja työtehtävästä riippumatta. Se mitä mittareita siihen käytetään, riippuu alasta mutta silti.

Myös ihmisten ajattelua elämänsä eteen käydään hieman läpi.

Joka kunnassa ja kaupungissa olen tavannut elinkeinoelämän keskeisiä vaikuttajia, velkaneuvojia, nuorison parissa työskenteleviä tahoja ja mediaa.

Jokaiselta paikkakunnalta olen myös tavoitellut koulupuolen johtavia päättäjiä. Kun olen huomannut vaikeaksi saada näin tärkeän asian opetettavaksi 16-17 vuotiaille aikuisiän kynnyksellä oleville ihmisille koulun kautta, ei se ainakaan tällä reissulla eteenpäin naksahtanut.

Montako noista päättäjistä sain puhelimella kiinni? None.

Jokaiselle lähetin tekstiviestin perään, jossa kerroin asiani lyhyesti ja pyysin soittamaan takaisin tai kertomaan ajan milloin voin soittaa.

Moniko vastasi tekstiviestiin? None.

Ei näiden virkamiesten alaisuudessa kouluhommat ainakaan kehity, mutta varmaan ovat luottamushenkilöiden mielestä päteviä hommissaan…. Aina on tehty näin…

Mutta muuten reissu oli antoisampi kuin osasin kuvitella, sillä ei nyt ihan hurraa huudoin, mutta yltiö positiivista vastaanotto oli silti.

Yleisin kommentti oli, että jumalauta että oot hyvällä asialla liikkeellä, kerro mitä me voidaan tehdä auttaaksemme.

Tapaamisia naamatusten ja puhelin palavereja autopuhelimella ajon aikana tuli useita kymmeniä. Elinkeinopuolen ihmiset ja monet muut lappoi nimiä ja puhelinnumeroita joihin mun pitää soittaa ja käydä myös.

Virkamiehistä velkaneuvojat jäi hienosti mieleen. Meidän palvelu on juuri sitä mitä he tarvitsevat, koska me opetamme taloudenhallintaa konkreettisesti mihin heillä ei riitä aika. Sen lisäksi me opetamme vaurastumista mihin heillä ei riitä taito.

Ongelma kuitenkin on siinä, että heidän asiakkaat on niin huonossa jamassa, ettei heillä ole mahdollisuutta ostaa lippua viikottain.

Mutta nippu esitteitä pitää sinne kuulemma toimittaa, koska vaikka tämä ironiselta kuulostaakin, niin joskus käy niin onnellisesti että ihminen ottaa yhteyttä riittävän aikaisin, eli jo huomatessaan itse mihin tilanne on johtamassa. Nämä ihmiset on liian suurituloisia ja liian pienissä veloissa, jotta kelpaisivat velkaneuvonnan asiakkaiksi. Näitä velkaneuvoja lupasi ohjata sinne mistä neuvoja saa, eli meidän koulutusohjelmaan.

Mieleen jäi myös helevetin pitkä 15minuutiksi sovittu tapaaminen Kemijärven kaupunginjohtajan kanssa, joka on todellinen taloustaitaja! Vaikka tapaaminen ei käytännössä idean esittelyä enempää aikaan saanutkaan, jään mielenkiinnolla seuraamaan kuinka tämä johtaja tulee nostamaan Kemijärven kukoistukseen. Tästä olen vakuuttunut ja toivottavasti uurnilla tavatessaan ihmiset on äänestäneet sellaisen joukon luottamustehtäviin, että venettä vedetään samaan suuntaan kuin mitä kapteeni tekee.

Elinkeinoelämän henkilöissä oli semipieni ero, vaikka jokainen oli yltiö avulias. Ne jotka oli kunnallisessa virassa viettäneet elämänsä oli avuliaita ja ne jotka on työskennelleet ennen pienyrittäjällä tai olleet itse yrittäjiä, kertoivat ideoitaan ja näkemyksiään jopa markkinoinnista. Tämän lisäksi olivat avuliaita.

Myös yrittäjätaustaisia yhdisti oma näkemys, kuin tämä on loistava palvelu myös niille, joiden talous on kunnossa. Totta.

Juu ei me pelkästään perseellään olevia talouksia haluta auttaa, vaan kaikkia jotka ei vielä ole taloudellisesti riippumattomia.

Printtimedia vierailut oli värikkäitä. Kaikissa kyselin mahdollisuutta markkinoida heidän sivuillaan ja millaista apua he voivat markkinointiin antaa.

Eräässä Almamedian alaisuudessa toimivassa lehdessä päätoimittaja sanoi mulle puhelimessa, että ”me ei täällä aleta mihinkään tollaseen avun antoon. Te voitte meillä kyllä mainostaa, mutta siihen se sitten jää…”

Vastasin että on kunnioitettavaa, että ihminen itse ääneen tunnustaa, ettei ole tehtäviensä tasolla, mutta kiitos ajasta ja menestyksekästä uraa sulle, kiitos ja hei.

Hienosti on sosialismi vallannut alaa paikallislehdissä. Meidän rahat kelpaa, mutta mitään ei takas anneta. Ei eurokaan liikahda kyseiseen lehteen meiltä. Ei nyt eikä ikinä.

Eräässä pienessä aluelehdessä kyseltiin multa miten mä haluan mainostaa, kun kysyin millaisia ideoita heillä olis antaa… Kun toistin kysymykseni niin vastasi että en just nyt jouda miettimään, mutta laitan sulle tarjouksen postiin…

Satuinpa huomaamaan hänen tietokoneen näytöltä, että yläpalkilla oli ikkuna myös facebookkiin, jossa luki Facebook (8)…

Käsittääkseni tämä tarkoittaa kahdeksan eri keskustelun auki oloa ja tämä työntekijä oli liki 50-v mies. En ymmärrä, en vaan ymmärrä.

Hyvä todiste siitä, kun olen sanonut Facebookin käytön tekevän ihmisistä muissa hommissa kiireisiä.

Ei muuten ole vielä tullut sitä tarjoustakaan postiin, mutta varmaan sitten kun ehtii TÖIHIN!

Hyvää vastaanottoa kyllä mediassakin sain ja muut hoiti hommansa aivan mallikkaasti luvatuin aikatauluin, mutta yksi oli ihan ylivertainen.

Päätoimittajan kanssa yli tunnin tapaaminen missä esitteli miksi heidän lehti on oikea kanava markkinointiin ja mitä tukea voivat antaa. Halusi jopa tehdä ennakkoon juttuja tulevasta.

Tämän lehden markkinointivastaavan kanssa sitten oli pitkä puhelu, jossa kerroin ideoitani ja hän sanoi useasti ettei itse ainakaan tekisi noin…

Sanoin aina että hyvä, mutta perustele. Kun kuuntelin perusteluista olin hänen kanssaan samoilla linjoilla joka ikinen kerta.

Voipa olla että heidän kanssaan mahdollisesti toteutettavat ilmoitukset menee sellaisenaan kaikkiin lehtiin.

Koska tämän aiheen markkinointi on vaikeaa, emme kuvittele osaavamme kaikkea, vaan ostamme palvelun jostain ulkopuoliselta taholta, jotta saamme varmemmin onnistumisen eka kerrasta aikaan.

Osaamisen voi ulkoistaa ja se on kyllä se halvin vaihtoehto rahassakin.

Nuorisotyöntekijöistä nostan esiin Rovaniemen Ohjaamon. Olen sinne ollut aiemmin jo puhelimella yhteydessä ja nyt tutulta kuulostanut nimi ei enää vastannut. Päätin että perkele periksi ei anneta, parkkeerasin auton erään kaupan pihaan ja aloin etsiä puhelimella kävelyreittiä kyseiseen paikkaan.

Usko tai älä, mutta olin pihassa. Kaupan vastapäisessä rakennuksessa parkkipaikan toisella puolenhan se nakotti 🙂

Kävelin ovelle, soitin ovikelloa ja tuttu mies nuoruudestani kun olin jalkapallossa erotuomarina tuli avaamaan oven. Yhtään ei ollut vanhentunut, ainoastaan parta häiritsi tunnistamista.

Hän sanoi heti, että katos Vuorisen Marko. Oot yrittänyt mulle soitella, mutta en ole vielä ehtinyt soittaa takaisin, mutta muistatko vitun munapää kun annoit aikoinaan mulle punaisen kortin, eikä ollu mitään rikettä? Tästä on ainakin 25-v aikaa mutta korventaa yhä sielussa!

Hieman pääsi huutonauru! Tuumasin että nyt ei ole vanha virka-asu päällä, eli voit avautua ilman jatkoseuraamuksia. Sanoin myös, että eikö oikeasti ollut mitään rikettä kuvitellen hieman lievennystä saavani, mutta vastaus oli EI!

Siihen tuumasin, että no sitten mä näin väärin, mutta ei me rangaistusta aleta enää muuttamaan.

En viitti kaverin nimeä paljastaa, mutta terveisiä tälle Mäkitalon Jonille.

Lähdesuoja on nyt meilläkin Iltasanomien tasoa, jossa 2 vko sitten oli juttu suomalaisista salarikkaista eläkeläisistä.

Luonnollisesti aihe kiinnosti ja jutun luin. Siinä kerrottiin että haastattelimme kahta asianajajaa jotka haluavat pysyä nimettömänä. Toinen hesasta ja toinen mansesta.

Jossain vaiheessa kuitenkin kerrottiin kuinka tavallisia nämä tapaukset ovat meillä hesassa, kertoo Karimaa…

Se siitä sitten, mutta kiitos Ohjaamon väelle hyvästä ja positiivisesta tapaamisesta. Teette hienoa työtä ja keitätte hyvää kahvia!

Varsinainen kohtaaminen tapahtui hotellissa, jonka nimeä joka on sama nimi kuin paikkakuntansakin ja paikkakuntaa jossa on kasarmi ja nimi liittyy kasarmin koulutukseen en paljasta lähdesuojaan vedoten… Iltasanomat

Hotelleissa kävin katselemassa tiloja järjestää koulutuksia. Tämän hotellin johtaja oli palkallinen viranhaltija, joka idean kuultuaan rupes raivo-innoissaan jakamaan mulle kännykästään kontakteja, jotka voi lobata ajatusta eteenpäin.

Tämä Raili antoi yhtäkkiä mulle apua pyytämättä enemmän hetkessä, mitä olen elämäni aikana yhteensä pyytänyt!

Kerrassaan työnantajalleen löytö.

Toinen esimerkki tulee toisen paikkakunnan hotellista, jossa hieman poissaoleva poika esitteli mulle tiloja ja sanoi, että omistaja voi sitten jutella sun kanssa hinnoista ja muista.

Koska mulla oli kiire sovittuun tapaamiseen, annoin käyntikortin ja pyysin antamaan sen omistajalle ja häntä minulle soittamaan.

Eipä ole omistajan puhelua vieläkään tullut, mutta eipä häntä kaiken maailman asiakkaat näin häiritsekään. Tällä paikkakunnalla elinkeinotiimi tarjosi mulle kunnantiloja maksutta käyttöön ja otan lahjan vastaan. Vaikka kuinka haluaisin pienyrittäjiä tukea samalla, niin kaikkia ei vaan voi tukea.

Eräällä pienellä paikkakunnalla eräs taho oli asiasta niin innoissaan, että lupasi rahoitusta tälle koulutukselle heidän asukkailleen.

Usko tai älä, mutta kieltäydyin. Miksi?

Onnistuminen ja uusien toimintamallien muuttaminen vaatii uskallusta, eikä sitä vielä punnita jos joku tarjoaa liput. Tulijoita kyllä löytyy, mutta saanko muutosta aikaan ihmisissä jotka tulee muutosvastarintaisena paikalla ilmaiseksi ja tuumaavat, että ei tuo meillä ainakaan ole mahdollista.

Lipun ostaneet on halukkaita oppimaan lisää.

Mikä on mulla elämäni paras sijoitus? Ne tuhannet eurot jotka olen käyttänyt kirjakauppaan yms itseni kehittämiseen käytetyt rahat.

Sitten vielä jännä huomio näin positiivisessa ihmisessä, joka sai positiivista vastaanottoa. Keskiviikolle sattui itä-lapissa aamulle eräs negatiivisuudessa rypevä nuorisotyöntekijä, joka nillitti ettei tuollanen täällä menesty, eikä tuosta ole mitään hyötyä.

Illan viimeiseksi samassa kunnassa hotellityöntekijä yhtä negatiivisella asenteella liikkeellä ja voi jumalauta kuin mulla meni usko itteeni kun tällaseen päivä päättyi.

Olin ihan maissa, että ei tästä tule mitään ja puhelimessa pyysin morsianta mua tsemppaamaan oikeaan suuntaan takaisin.

Sain hyvän tsempin ja hieman helpottikin, mutta koko illan murehdin näitä kahta miinusmerkkistä ämmää…

Yritin morsiammen tsempin lisäksi itseäni lohdutella sillä, että nämä ei kurssille tule ja piste, koska niillä elämä menee hienosti, kuten Ameballa ajatus.

Lisäksi mietin, että ei mun tarvi murehtia noista miinusmerkkisistä työntekijöistä, koska ne on heidän työnantajansa huoli, ei minun. Heidän työyhteisöä myrkyttävät ja rahaa siitä vielä perivät kuukausittain.

Lisäksi kaikki tapaamani ihmiset hoitavat työnsä niin hyvin kuin vain pystyvät… Ero vaan on merkittävä siinä mihin ihminen pystyy.

Mutta kuten olen sanonut, ole varovainen millaisia ihmisiä elämääsi keräät. Positiiviset ruokkii positiivisuutta ja negatiiviset negatiivisuutta.

Esim ei meillä kevät ole myöhässä. Se on alkanut ajallaan, mutta kylmät yöt hidastaa lumen sulamista ja lumesta johtuen keli ei lämpene.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä, meillä merilapissa toukokuu ruukaa olla kylmä. Lunta on enemmän jäljellä kuin ikinä ennen, mutta keskilämpötilassa ollaan asteen verran keskiarvoa perässä.

Silti ihmiset nillittää ja kun niitä kuuntelet, nillität itsekin!

Lopetetaan vanhaan viisauteen, eli häviäjät kritisoivat ja voittajat analysoivat!

Tuli hieman tylsä blogi, joka on tarina eikä blogi. Anteeksi siitä. Syy on siinä, että en ole viikkoon ajatellut muita asioita kuin yllä kirjoitettuja ja toinen vissiin sitten se, että tämä on kirjoitettu SELVINPÄIN 😉

En enää ikinä ole selvinpäin,

terv. Juoppohullu Vuorinen, Ansionsa Mukaan Oy

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *