Käninästä konkreettiseen tekoon, osa 2/2

Poistuuko maailmasta väkivalta, vaikka minä en siihen syyllistyisi? Ei. Kannattaako minunkin sitten alkaa väkivaltaiseksi, kun muutkin ovat? Ei. Poistuuko maailmasta seksuaalirikolliset sillä, että en itse niitä tee? Ei. Kannattaako minunkin sitten alkaa sellaiseksi, koska niitä kuitenkin tehdään? No ei todellakaan. Vastaavia kysymyksiä voisi heitellä mielinmäärin ja vastaukset olisivat aina samat. Kyse on moraalista ja arvoista.

Viime viikolla kirjoituksen ensimmäisessä osassa viittasin kommenttiin, jossa pidettiin kaksinaismoraalisena toimintana sitä, että otetaan facebookissa kantaa maailman jätetilanteeseen, eikä itse tehdä mitään sen eteen. Kieltämättä moraali loistaa poissaolollaan ja arvomaailmakin on hieman häilyvä. Kirjoituksen ensimmäinen osa on luettavissa tästä:

Käninästä konkreettiseen tekoon, osa 1.

Helpointa on muuttaa maailmaa näyttämällä esimerkkiä muuttaen omaa toimintaa. Mahdottomaksi muutos käy, jos odotetaan kaikkien muiden muuttuvan ensin. Tämä kierrätys jossa me Suomessa olemme varmasti maailman kärkipäätä, on tästä oiva esimerkki. Voisiko tämä mennä niin, että jos me pystyisimme elämään ilman roska-astioita, niin muu maailma innostuisi tietämään, miten tämä on mahdollista ja kopioisivat menetelmän omaan kansantalouteeseensa. Suotta me odotellaan, että koulutuksen puutteesta kärsivissä kehitysmaissa opitaan ensin ja me länsimaissa, jossa koulutus takaa paremman yleissivistyksen, teemme oikein vasta kun tämä suuri joukko tietämättömiä alkavat ymmärtämään suuria kokonaisuuksia.

Kaverini omistaa kierrätyskeskuksen. Haluan aina kaikki hankintani toteuttaa pienyrittäjiltä, vaikka se suurempi toimija, ulkomaisesta nyt puhumattakaan, olisi halvempi. Se, että mahdollistaa leivän pienyrittäjille, työllistää enemmän kuin suurilta hankkiminen. Lisäksi moneen kertaan toteamani verotulot omalle paikkakunnalle toteutuu myös. Miten voin parhaiten huolehtia siitä, että kierrätyskeskuksen omistava kaveri tienaa mahdollisimman paljon? Annan sille mun jätteet! Kyllä on varsin seksikäs ajatus! Joko mä survon kaikki roskiin ja joudun maksamaan siitä, että joku vie ne pois, tai annan kaverilleni kierrättämällä. Kolmas vaihtoehto tietenkin olisi, että en kiinnittäisi jätteisiini huomiota, koska eivät kehitysmaiden ihmisetkään kiinnitä ja minäkin hukkuisin paskaan kuten Mustanaamio ainoastaan sillä erolla, että hän ei ehtinyt saada pukuansa auki ja minä hukkuisin jätteisiini hitaasti, mutta varmasti.

Kun vuosia sitten tutkin mitä vaatii, että ihminen ei tarvitsisi jäteastiaa ollenkaan, niin yllätyin. Vauvatalouksissa jos et suostu käyttämään  kestovaippoja, niin tämä on ainoa asia jonka löysin, joka ei kierrätyskeskukseen kelpaa. Maatuva voidaan kompostoida, takkaa käyttävät voivat sirotella tuhkat lumeen, josta ne sulaessaan lannoittavat maaperän. Muovit, jotka eivät mene kauppojen kierrätyspisteisiin, menevät polttojätteeksi kuten vaipatkin. Ero siinä, että nekin voin viedä kaverilleni. Tästä joudun maksamaan, mutta vähemmän kuin jätehuollosta. Lisäksi rahat menevät paikalliselle pienyrittäjälle.

Nykyisellään tarvitsen roskakoria juuri näitä muita muoveja varten. Rahaa palaa vuodessa huikeat 54e jätehuoltoon. Kun jatkossa vien nämä itse ohikulkiessani kaverini vastaanottolaitokselle, putoaa hintani summaan 36e. 18e säästöllä ei ole käytännön merkitystä, mutta talousälyä ei mitatakaan euroissa, vaan prosenteissa. Toimintani tuotto on 33,3%, eikä tällaisesta ja lisäksi varmasta tuotosta ole ollut tapanani kieltäytyä.

Eräs tuttuni maksoi jätehuollosta joku vuosi sitten tuon 48e kuukaudessa! Kysyin, että oletkos ajatellut järkeistää tuota summaa, johon hän kertoi, ettei sillä ole mitään väliä. Viiskymppinen sinne tänne… Pudotin vaihvihkaa kahden euron kolikon siihen pihalle ja eipä aikaakaan, kun hän sen huomattuaan poimi sen maasta ja laittoi taskuun. Tässä sitten kysyin, että miksi et potkassut sitä mettään, kun et viiskymppiselläkään tee mitään? Kun kerroin hänelle, että hän laittaa jätehuollossa  576e vuodessa, eli 5760e kymmenessä vuodessa kirjaimellisesti roskakoriin, vakavoitui ilme huomattavasti.

Tämä silti matemaattinen tuttavani on tänä päivänä intohimoinen kierrättäjä. Heitin hänelle haasteen. Neuvoin häntä tutustumaan kierrättämiseen, hankkimaan 4 pientä säilytysastiaa, sekä pari kompostoria ja laskemaan investoinninsa hinnan, jonka jälkeen pyysin laskemaan investoinnin tuoton prosenteissa. Hän on pudottanut jätemaksuja reilun 80% ja saa investoinnilleen omanpääoman tuotoksi yli 60% vuodessa, eikä enää vähättele pientäkään rahaa, koska talousäly on lisääntynyt. Samaan aikaan hänellä riittää tänään rahaa tehdä uusia tuottavia investointeja. Ennen ei ollut varaa, kun näkemys oli, ettei tuollaisella summalla ole tässä konkurssissa mitään merkitystä. Outo ajattelutapa, joka varmuudella pitää rahattomuuden läsnä.

Kun tuttavani aloitti kierrättämisen, myös jätteillä bisnestä tekevä kaveri pärjää taas entistä paremmin, kun on saanut uuden asiakkaan. Entinen ”rahat roskalaatikkoon” toiminta vei kahdelta eri ihmiseltä mahdollisuuden kasvattaa omia tulojaan, sekä lisäsi polttojätteenkäsittelylaitoksen kustannuksia. Miksi? He jotka eivät kierrätä, lyövät kaikki samaan roska-astiaan, joka viedään siivoamattomana käsittelylaitokseen poltettavaksi. Polton jälkeen arinoiden päältä kerätään pois kaikki mikä ei ole palanut ja ylimääräinen työ maksaa ylimääräistä rahaa. Tämän lisäksi roska-astioiden sisällöt sisältävät myös alkuainetta, eli alumiinia joka ei pala, mutta muuttaa muotoaan, eli sulaa. Tämä tarkoittaa entistä enemmän rahan menoa käsittelylaitokselle, koska sulanut alumiini tukkii ilmankiertokanavien ritilät ja niitä pitää uusia jatkuvalla syötöllä.

Kierrätys on ekoteko, johon investoiminen tuottaa kotitalouteen rahaa, antaa kierrätystuotteiden jatkokäsittelijöille mahdollisuuden tienata enemmän ja myös heidän, jotka rakentavat uusiotuotteita hyödyntäen kierrätysmateriaalia. Nämä tuottavat kaikki yhteiskuntaan monta erilaista ansainta mahdollisuutta, joista tulee monenlaista välillistä verotuloa. Lisäksi maailman luonto kiittää, joten määrittele häviäjä.

Mutta jos arvomaailmasi on, ettei yksilön tekemisellä ole kokonaisuudessa mitään merkitystä, olet oikeassa ja voit mielestäni vapaasti pieksää puolisosi, koska se, että sinä et pieksä, ei poista perheväkivaltaa muualta maailmasta. Noin toimiessasi saat samalla vastauksen kysymykseen, että onko avaruudessa on älyllistä elämää? Varmasti on, koska muutenhan ne olisivat tulleet maahan käydäkseen luonasi kylässä päivittelemässä sitä, että ei meidänkään tarvi toimia oikein, kun muutkaan eivät toimi.

Se, että toimit oikein, ei maailmasta vääryyttä poista, mutta oletpa osuutesi asian eteen hoitanut ja esimerkkiä antanut. Mitä useampi osuutensa hoitaa, sitä paremmin meillä menee. Jännä väite, kun ajattelee asiaa vaikka työyhteisön kautta. Pätee siellä, mutta muualla ei yksilön tekemisellä ole mitään väliä?

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

 

 

Käninästä konkreettiseen tekoon, osa 1.

Ollessani heinäkuussa työkeikalla Etelä-Suomessa, kävin erittäin antoisia saunailtakeskusteluja asiakkaideni ja heidän yhteistyökumppaneiden kanssa monista eri asioista. Syy antoisiin keskusteluihin oli se, että kellään läsnäolijoista ei ollut tarvetta retostella tyyliin ”ei se noin mene”, vaan kaikki läsnäolijat olivat kiinnostuneita kuuntelemaan näkemyksen perustelut ja oppimaan lisää. Minä opin heiltä valtavasti uutta ihmiskehosta ja he halusivat oppia uutta minulta minun osaamisiani entistä enemmän. Syy siihen, miksi he kaikki olivat avoimia uusille opeille on se, että heitä on valmennettu läpi elämän. He ovat kaikki entisiä ammattiurheilijoita ja näin ollen ovat aina ottaneet valmentajiltaan oppia vastaan.

Eräs pitkäkestoisin keskustelu liittyi siihen, kuinka ihminen tuhoaa vauhdilla maapalloa. Olen itse intohimoinen kierrättäjä monesta eri syystä, vaikka en lue itseäni viherpiipertäjäksi. Suurin syy on se, että se on helpoin tyyli aikaan saada konkreettinen teko.

Keskusteluissa tuli esiin kuinka valtaosa maailman muovijätteistä tulee Aasiasta ja joku kommentoi sitä, kuinka moni hänen tutuistaan osoittaa oman noloutensa jakamalla näitä muovijätekuvia facebookissa ja eivät itse kierrätä mitään. Toinen kertoi huomanneen saman ja koska kommentoija ei itse kierrätä, ei hän myöskään kauhistele kierrättämättömyyden aikaan saannoksia kuvia jakamalla.

Häneltä kysyin, että miksi hän ei kierrätä? Hän vastasi, ettei yhden ihmisen tekemisellä ole mitään merkitystä kokonaiskuvan kanssa ja kuinka se on ihan sama, kuinka hän Porvoossa kierrättää, kun Aasialaiset saastuttavat koko maailman. Tästä yleisestä näkemyksestä, joka muuten on täysin väärä, syntyi tuntikausia kestänyt erittäin rakentava keskustelu.

Tämä Porvoon Elvis joutui melkoisen kyseenalaistamisen kohteeksi näkemyksensä vuoksi, jossa yksilön tekemisellä ei ole mitään merkitystä. Eräs kommentoi hänelle, että: ”Voitko sä lopettaa hyökkäämisen pelissä, jossa pakki pelaa huonosti, vai pitääkö sun huolehtia omalta osaltasi silti joukkueen edusta ja tehdä maaleja entistä enemmän, koska oma pääty vuotaa kuin Titanicin kylki!?” Toin asiaan matemaattisen näytön yksilön tekemisen voimasta ja siitä, että Aasia ei olisi maailman suurin muovijätteen tuottaja, mikäli länsimaalaiset eivät aasialaisten palveluita ostaisi. Näin ollen länsimaat ovat syyllisiä Aasian tuottamaan muoviin.

Kerroin esimerkin kolmen viikon Thaimaan lomaltamme. Thaimaassa et niin pientä ostosta tee missään puodissa, etteikö myyjä olisi laittamassa tätä tikkuaskia muoviseen henkselikassiin. En muista nähneeni turistia joka olisi tästä palveluksesta kieltäytynyt, paitsi ne harvat, joilla oli reppu ostoksia varten. Iso osa heistä kuitenkin survoi pussitetut ostoksensa reppuun. Oli noloa nähdä länsimaalaisia pariskuntia, joilla roikkui kymmenen muovipussinyssäkkää kädessä. Matkamuistot omissa, vaatteet omissa ja tupakat sekä oluet omissa, unohtamatta tietenkään uutta muovipulloa aurinkorasvaa omassa muovipussissaan.

Morsiammeni kanssa päätimme systemaattisesti kieltäytyä pussittamispalvelusta ja käyttää reppua ja laukkua ostosten kantamiseen. Samalla halusimme laskea montako muovipussia säästimme reissumme aikana. Oli ilo huomata kuinka iloiseksi paikalliset kauppiaat tulivat, kun kieltäydyimme ilmaisista muovipusseista. Se, ilahtuivatko rahansa säästämisestä, koska joutuvat kustantamaan pussit, vai siitä, että toiminnallamme vähensimme muovijätettä heidän kotimaansa luonnosta, en osaa sanoa. Emme vähentäneet jätettä kokonaisuuden kannalta merkittävästi, mutta oman leiviskämme hoidimme. Säästimme reissun aikana KAHDEKSANKYMMENTÄ PUSSIA, ELI NELJÄKYMMENTÄ PUSSIA HENKEÄ KOHDEN! Uskomattomia määriä lähsimaalainen turisti on valmis lisäämään Aasian tuottamaa muovijätettä.

Takkahuoneessa keskustelukumppaneiden kanssa googlailimme yhdessä, mitä tämän toiminnan yleistyminen globaalisti tarkoittaisi pelkästään Thaimaan muovipussijätteen määrässä. Esimerkkini mukaan yksi turisti tuottaa 40 turhaa muovipussia. Wihurin tuotevalikoiman mukaan yhdessä rullassa on 400 pussia ja rulla painaa 1,2kg. Thaimaassa vierailee vuodessa 35 000 000 turistia. Turistit x 40pussia tarkoittaa 1,4 miljardia henkselikassia. Kappaleet jaettuna 400 pussia/ rulla, saadaan rullien määrä joka Orkamaan Raimon opetusten mukaan on 3 500 000 rullaa. Rullamäärä x 1,2kg saadaan rullien kokonaispaino, joka saman lehtorin laskennan mukaan tekee 4,2 miljoonaa kiloa henkselikasseja. Morsiammeni kanssa säästimme 80kassia joka on 20% rullasta, eli säästimme vaivaiset 240g muovijätettä. Kommentoija oli oikeassa, yksilön tekemisellä ei ole mitään merkitystä kokonaismäärässä, mutta niin oli kommentoijan kommentoijakin sanoessaan, että jokaisen tulee tehdä voitavansa eikä ainoastaan kauhistella lopputulosta.

Jatkoin tuota laskutoimitusta ja kerroin täysperävaunurekan kantavuudeksi maksimissaan 40 000kg ja pituutta autolla on pyöreästi 25m. Näin ollen koko Thaimaassa turistien tuottamien pussien rahtaamiseen tarvittaisiin 105 täysperävaunurekkaa. Kun autot laitetaan letkaan, auto on 25m ja arvioidaan turvaväliksi 80km/h nopeudessa 50m, tulee 104 ensimmäistä rekkaa viemään 75m ja viimeinen 25m. Nopealla päässä laskulla tästä tulisi 7825m pitkä letka rekkoja, eli melkein 8km.

Seurasi pitkä keskustelu siitä, kuinka paljon muitakin maita on, jossa turistit tuottavat muovijätettä vastaavasti ja kuinka todellakin ostamalla Aasiassa valmistettuja tuotteita, ostaja lisää Aasiassa tuotetun muovin määrää. Hyvä siinä on sitten moittia aasialaisia muovin määrästä, jonka itse lyö länsimaissa roskakoriin. Yksin aasialaiset itse käyttämänsä muovin kanssa eivät olisi lähellekään maailman suurin muovijätteen tuottaja. Valtaosan laskennassa olevasta muovista tuottaa länsimaalainen kuluttaja.

Kierrätystä tekemätön keskustelukumppani tajusi näkemyksensä ristiriidan heittämällä ja kertoi, että heillä alkaa tarkkaakin tarkempi kierrättäminen huomisesta alkaen. Hän kysyi osaanko tehdä samanlaisia laskelmia ilmastonmuutoksen keskustelun yhteydessä esiin tulleesta lentoliikenteen saastuttaminen versus rahtilaivojen vastaava? Kerroin, että en, koska helpoin konkreettinen teko mulla tässä on se, että kävelen vuodessa liki 3000 kilometriä pakollisia matkoja, jotka voisin tehdä autolla. Tässä syynä enemmän yleiskunto ja terveys, kuin ilmastonmuutoksen vastainen toiminta. Lennän kun on pakko, mutta Etelä-Suomeen matkustin käytännön syistä yöjunalla, enkä tiedä päästösuhdelukuja, jotta voisin alkaa laskemaan kokonaisuuksia.

Keskustelukumppani kertoi tutkimustuloksia siitä, kuinka laivat saastuttavat lentokoneita enemmän. Tämäkin keskustelu vaihtui kumppanin ajattelun totaaliseen heräämiseen, kun kommentoin, että: ”Unohdetaan nyt se paljonko jo läpikäyty Aasian esimerkki muovijätteestä tuodaan meillekin rahtilaivoissa, mutta kysynpä yhden kysymyksen”:

”Jäärataa pitkinkö tuo General Motorsin valmistama helevetin komea auto jolla saavuit paikalle, on Detroitista Suomeen työnnetty? Valtavan naurun rämäkän keskeltä vastaus kuului, että: ”Arvatkaapa jätkät kenen pitää tästä porukasta eniten alkaa ajattelemaan oman toiminnan merkitystä, ennen kuin kommentoi uutisia? Pystyttekö millään keksimään vastauksen, vai annanko vihjeen… ?”

Marko, Ansionsa Mukaan Oy