Mikä ihmeen plan b?

Historiasta muistan tarinan muinaisesta sotapäälliköstä, joka johti laivansa vihollisen miehittämän saaren rantaan ja ennen kuin taistelut ylivoimaista vihollista vastaan alkoivat, hän käski sotilaitaan polttamaan laivat. Kun sotilaat kysyivät ”miten me sitten täältä pääsemme pois”, oli päällikkö vastannut, että ”HENGISSÄ”. Kun sotilailla ei ollut plan b mahdollisuutta, eli paeta laivoilla paikalta, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi voittaa taistelu, jonka he sitten voittivat.

Plan b ei siis ole aina hyvä asia, mutta kun rahaongelma pitää saada nopeasti hallintaan, on syytä miettiä ”entäs jos” vaihtoehtoja.

VAROITTAVA SANA! Kirjoituksessa on paljon positiivista yhdistelylainoista. Ne ovat huono asia! Mikäli sinulla on useita velkoja eri suuntiin, ÄLÄ OTA YHDISTELYLAINAA mikäli et ole muuttanut rahankäsittelytyyliä. Nuo vapauttavat kuukausittaista pääomaa pienemmän lyhennyksen muodossa, joten sinulla jää vain enemmän rahaa ottaa uusia osamaksuja. Vasta kun olet opetellut ajattelemaan raha-asioita ja omaksunut toisenlaisen rahankäsittelytyylin, voivat ne tarvittaessa sinut auttaa elämässä eteenpäin. Ennen sitä ne tarjoavat vain pikakaistan taloudelliseen itsemurhaan.

Oppipoikamme Henryn kanssa meidän piti alkuvuodesta saada hänen kalliit pelivelat järkiperäistettyä. Henryn strategia oli saada ne maksettua mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvalla. Tilanne oli se, että velkaa oli n. 70 000e korkea korkoisille vippifirmoille. Näiden takaisin maksu heidän koroilla ja kuluilla olisi vienyt n. 50-v joten oli riittävän hyvä syy etsiä toinen vaihtoehto.

Henryn suunnitelmaksi rakensimme 50 000e kokoisen vakuudettoman yhdistelmälainan löytymisen. Isänsä oli luvannut lainata loput. Minä tiesin alusta saakka, että hänen äidillänsä on velaton talo, jota Henry voisi käyttää vakuutena ja se olisi mahdollista sopimuksella myös äidille turvata. Eli löytyisi plan c jos mielessäni oleva, kohta esiteltävä plan b ei myöskään toteutuisi. Näin ollen vaihtoehtoja oli varmuudella riittävästi, ettei Henryn ainoaksi mahdollisuudeksi jäisi olla velkavankeudessa eläkeelle asti.

Kun tehtävänä on opettaa toisenlainen suhtautuminen raha-asioihin ja rahaan ylipäätänsäkin, en voi koko ajan olla kertomassa ratkaisuita. Opettettavan tulee oppia ajattelemaan itse raha-asioitansa. Tämän vuoksi painoin päälle kysymyksillä, mikä Henryllä on plan b ja muistutin, että sellainen tulisi olla. Henry laittoi hakemuksia yhdistelylainoista aktiivisesti ja sen jälkeen aktiivisesti odotteli tietoa hakemusten hylkäyksistä. Tuossa välissä ei tapahtunut mitään edistystä. Kun kyselin miksi ei ole vieläkään plan b:tä vastaus oli, että jos joku näistä menee läpi, niin sitten lainat on järjestyksessä ja jos ei mene läpi, niin sitten maksan vaikeimman kautta, vaikka se veisi 50-v. Tässä kohdassahan isänsä kimpaantui ja kysyi onko tullut mieleen pyytää äitiäkin auttamaan ja syntyi Henryn ensimmäinen plan b, eli saada vakuus pankkilainalle.

Henry ei tuolloin vielä ehkä epätoivoisena tajunnut, että vaihtoehtoja olisi voinut rakentaa pilvin pimein. Hylätyn hakemuksen perään uusi hakemus pienemmälle summalle! Näin pystyisi nopeasti selvittämään paljonko mistäkin saa ja sen jälkeen pystyy laskemaan mitkä vaihtoehdot näistä tulevat järkevimmäksi. Tämä keino valita tulevaisuuteen useampi eri yhdistelylaina kattamaan koko 50 000e tarpeen tarkoittaisi kymmeniä vuosia lyhyempää takaisinmaksuaikaa, kymmeniä tuhansia vähemmän korkoja ja kuluja, sekä paljon maltillisempaa kuukausierää.

Vielä parempi olisi ollut, jos Henry olisi hoksannut pankkien kanssa neuvotellessa ja päätöksiä odotellessa ottaa väliaikaisesti käyttöön plan b:nä sen, että olisi ottanut vaikka kolme eri yhdistelylainaa 16667 summalla, joilla olisi maksanut 50 000e superkalliita lainoja pois. Hänen isänsä oli luvannut lainata loput. Näin hän olisi päässyt heti eroon näistä superkalliista lainoista. Pankkien päätöksiä odotellessa hän olisi jo lyhentänyt näitä yhdistelylainoja ja säästänyt satoja euroja parissa kuukaudessa koroissa ja kuluissa. Sitten kun joku pankki olisi myöntänyt tavoitteen mukaisesti 50 000e, niin tällä olisi maksettu jäljellä olevat yhdistelylainat pois ja loppuosalla tehty ensimmäinen lyhennys isän antamaan lainaan. Jos pankkilainaa ei sitten olisi saanut, mentäisiin loppuun saakka tällä nopeammalla, taloudellisemmalla ja pienempää kuukausierää tarjoavalla plan b:llä.

Väliaikaisesti huonon, mutta entistä paljon paremman vaihtoehdon käyttöönotto olisi tässä ollut todella kannattavaa. Oli ikävää seurata vierestä, kun nuorimies menetti rahaa. Toimeksiantona on opettaa ajattelemaan. Siksi jouduin toimimaan noin. Paras opetus tulee tehdystä virheestä! Vaatii tietenkin virheen tajuamisen ja myöntämisen. Jos toimeksianto olisi ollut ratkaista ongelma mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman edullisesti, olisin toiminut Henryn puolesta kuten yllä kirjoitin. Tällainen valmiiden ratkaisuiden kertominen ei kuitenkaan korjaa itse ongelmaa. Sen korjaa lisääntynyt talousäly joka ei kehity ilman raha-asioiden ajattelua tai raha-ongelmiin ratkaisujen ajattelua. Sitten kun ne jotka eivät ole jaksaneet ajatella raha-asioita tulevat tulevaisuudessa kaikki siihen tilanteeseen, ettei mene päivääkään ilman raha-asioiden miettimistä, on elämässä aikaa jäljellä saada asiat järjestykseen paljon vähemmän, kuin tilanteessa, että olisi viitsinyt edes välillä niitä aikoinaan miettiä. Tämä me onnistuttiin Henrylle iskostamaan alitajuntaan kieltämättä helposti. Tämän vuoksi näen hänelle todella valoisan tulevaisuuden.

Takaisin aiheeseen. Kun Henryn äiti neuvoi pyytämään isän vanhempia apuun, isä otti Henryn kanssa ykkösvaihtoehdoksi sen, että heiltä Henry kysyy vakuudet pankkilainaan. Isä näki äidin olevan oikeassa, että he haluavat auttaa, koska ovat pojan isovanhempia… Mikäli tuo ei olisi onnistunut, sitten olisi ollut pakko jo kertoa tuo ratkaisu jonka odotin Henryn itse keksivän, koska odottelu alkoi tulla jo liian kalliiksi.

Tarinaanhan tuli loistava loppu, kun isovanhemmat ottivat omasta plan b:stä plan a:n, kun kyllästyivät Henryn puolesta odottamaan pankin päätöstä. He lainasivat itse rahat ja niitä Henry nyt maksaa kuukausittain tasaisesti takaisin. Lisäksi mummo ja pappa tässä tienaavat muutamassa vuodessa monta tuhatta euroa, koska Henry maksaa myös lainastaan korkoa ja näillä rahoilla isovanhemmat voivat tehdä useita ulkomaan matkoja enemmän kuin nykyään paljon matkustelevana jo tekevät.

Mua aina naurattaa ajatuksen juoksuni kun kuulen näiden hyväkuntoisten juuri eläköityneiden, ajoissa raha-asioiden ajattelemisen aloittaneiden olevan jälleen jossain safarilla tms, nauttimassa raha-asioidensa ajattelemisen aikaan saannoksistaan, että siellä ne nauttivat eläkepäivistään ja illan päätteksi skoolaavat skumppalaseilla sen kunniaksi, että ovat pystyneet auttamaan raha-asioissa kämmäillyttä pojan poikaansa, joka tyhmyydestään maksaa nyt korkojen muodossa heidän matkansa!

Kun seuraan tämän Henryn uutta elämää, josta hän nauttii täysin rinnoin ja on silti samalla todella tarkka raha-asioiden hoitaja, naurattaa entistä enemmän kun kuulen keskusteluja tai saan vastaväitteitä keskustellessani siitä, voiko raha-asiat saada helposti järjestykseen. Alkaa olla jo niin monesta pohjan luomisesta tulevaisuuden menestystarinalle kokemusta, että voin puhtaalla omalla tunnolla nauraen vastata, että

näin ne kaikki muutkin tilanteeseensa tyytymättömät selittelevät tilannettansa itsellensä ja yrittävät siten muille uskotella, ettei syy tähän tilanteeseen olisi itse tehdyt valinnat menneisyydessä.

Menneisyys kertoo sen, mitä tulevaisuudessa kannattaa tehdä toisin, jotta ei eläisi menneisyyttään tulevaisuudessakin.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

Risto ja Raija kippaa koko paikan

Olen useasti kirjoituksissani sivunnut huonoja työnantajia, sekä huonoja työntekijöitä. Tunsinkin itseni etuoikeutetuksi, kun suorittaessa Oy:n hallituksen puheenjohtajan pätevyyttä, sain tästä keskustella ihmisen kanssa, joka rekrytoi vaatimattomasti kolme ja puolisataa ihmistä keskimäärin vuodessa.

Kyseessä oli luonnollisesti headhunter. Hän kertoi hänellä olevan vakituisia asiakkaita, joilla on jatkuvaa työvoiman tarvetta. Hän hommaa jonkun kilpailijan yrityksestä sinne huipputekijän ja kohta paikka on jälleen auki. Näissä yhtiöissä omistaja on aina töissä ja aina stressissä. Työntekijät ovat ressaantuneita ja vihaavat työtänsä. Toimistoissa vallitsee negatiivisuuden ilmapiiri ja silmät kiinni tämä headhunter osaa kertoa kuka on paikan suurin ongelma, koska sen kuulee negatiivisesta puheesta. Lisäksi tämä paikan suurin ongelma ei koskaan tee mitään väärin. Syy on aina jossain toisessa työkaverissa. Nämä esimerkki yritykset pärjäävät kuulemma taloudellisesti ihan ok.

Noissa firmoissa on kyllä osaamista, mutta se ei pääse esille koska kaikki vihaavat työtänsä. Tämä headhunter ei luonnollisesti vie työntekijöitä näistä asiakkaansa yrityksistä, mutta kun sieltä huipputekijä lähtee väsyneenä lätkimään, tuolloin hän kontaktoi lähteneen työntekijän ja hakee hänelle uuden työpaikan. Se on kuulemma helppoa vaikka olisikin jo uudessa työpaikassa, koska ei tarvitse kuin luvata työntekijälle parempi palkkainen uusi työ ja uusi työnantaja maksaa mieluusti enemmän, kun tämä headhunter on tehnyt hyviä löytöjä aikaisemminkin.

Nämä työntekijät siirtyvät paremmin pärjääviin yrityksiin, jossa työyhteisö tukee toisiaan ja työskentely on kivaa. Headhunter kertoi, että hyvä palkkaisenkin ihmisen saa ottamaan riskin ja vaihtamaan parempi palkkaiseen työhön, vaikka nykyinen työ olisikin kivaa ja työkaverit mukavia. Hänen suurin ongelma työvoiman hankkimisessa tulee silloin, kun haetaan oikeasti huippuosaajaa huippuvirkaan.

Tällöin hän tutkii asiakkaansa kilpailijoita ja kun kilpailijoissa on jotain mitä siellä tehdään paremmin, hän lähestyy niiden huipputekijöitä. Heille tarjotaan kuulemma poikeuksetta tuplapalkkaa, mikäli suostuvat tulemaan kilpailijalle töihin ja mahdolliset kilpailukiellosta johtuvat 3kk palkkaa vastaavat summat uusi työnantaja myös maksaa. Näistä ihmisistä tämän headhunterin tilastojen mukaan 2% siis kaksi prosenttia, eli kaksi ihmistä sadasta ottaa tarjouksen vastaan! Mistä tämä johtuu, on ällistyttävän yksinkertainen asia. Palataan siihen myöhemmin.

Kerroin pari viikkoa sitten, kuinka asiakkaamme työnantaja oli antanut asiakkaan alkaa työskentelemään kotoaan käsin, eikä hänen tarvitse käydä naapurikunnassa toimistotyöskentelemässä. Nyky teknologia tämän mahdollistaa, joten miksi hirttää työntekijää. Itselläni oli 30-v sitten kaupassa vastuualueen pyörittämisen yhteydessä liukuva työaika.

Minun työnantajani oli aikaansa edellä. Hän ymmärsi, että jos teen töitä 5pv viikossa kahdeksasta neljään, vietän hiljaisena aikana työpaikalla vain aikaa. Kiireisenä aikana lähtisin silti neljältä kotiin ja jonkun muun pitäisi paikata loppuilta poissaoloani. Liukuva työaika mahdollisti minulle monenlaisia asioita. Pystyin tulemaan töihin viideltä ja kun päivän työt oli tehty, pääsin pois aamu kymmeneltä. Jos innostuin hutkimaan, saatoin päästä jo kahdeksalta kotiin. Joka tapauksessa olin usein töistä kotona ennenkuin vaimo lähti töihin ja sain viettää aikaa pienten lasteni kanssa, joita ei tarvinnut viedä päivähoitoon. Pystyin myös jäämään aamulla kotiin tarvittaessa ja menemään töihin vasta iltapäivällä, ylimääräisistä vapaapäivistä nyt puhumattakaan. Kun joulut ja lomasesongit painoivat päälle, ei minua kotona taas näkynyt kuin nukkumassa.

Muistan kun minua kysyttiin toiseen kauppaan töihin, minulle tarjottiin parempaa palkkaakin, mutta en ollut kaupan. Kun headhunter kertoi mulle, mitä ne 98 ihmistä sadasta sanovat kun kieltäytyvät huippudiilistä, ymmärsin täydellisesti miksi kieltäydyin aikoinaan itsekin. Kieltäytyjät vastaavat, että: ”meillä on tässä hyvä firma, jossa on niin mielenkiintoinen projekti päällä, etten täältä lähde kyllä minnekään”. Huomaa, että he eivät sano ”meillä olevan niin hyvä työyhteisö. He sanovat meillä olevan hyvä FIRMA. Tämä kertoo kaiken siitä, minkä eteen he työskentelevät. Minäkin vastasin, että seuraava työpaikkani sijaitsee omassa yrityksessäni, koska täällä työskentely on niin mukavaa ja paljon vapauksia antavaa. Kun työpaikalla ei ole syytteleviä ja omia virheitä peitteleviä negatiivisia Raijoja ja Ristoja, joiden suusta kuuluu vain ärräpäitä ja ärinää, työyhteisö alkaa muodostumaan sellaiseksi, joka mahdollistaa menestymisen. Tämän headhunterin tutkimuksen tulos kertoo aukottomasti sen, miksi ne työnantajat jotka tekevät työskentelystä mielenkiintoisen projektin, pärjäävät taloudellisesti parhaiten. Heidän tärkein investointi, eli työntekijä muodostuu huippukannattavaksi ja firma jatkaa erittäin kannattavaa kasvuaan, kilpailijoiden jumittuessa polkemaan paikoillaan.

Jos ajatellaan media-alalla työskentelevää asiakastamme, olisi sulaa hulluutta työnantajalta pakottaa toisella paikkakunnalla asuva ihminen istumaan hikisessä toimistossa 40h viikossa, VAIKKA AJATUS EI KULKISI! Tämä työntekijä kotona työskennellessään lopettaa mietinnän kun ei kulje ja alkaa tekemään kotitöitä tai lähtee lenkille. Kun toisena aamuna ajatus kulkee, hän on saattanut naputtaa projektia huomaamattaan 16h putkeen. Mieti omalle kohdalle, kummanlaisesta työskentelystä pitäisit itse ja kummalla tyylillä työnantaja saa investoinnistaan enemmän irti, ilman paljon puhuttua riistämistä.

On olemassa töitä, jotka vaativat läsnäoloa. Kaupan kassa, Poliisi yms. Tuskin patologikaan saa töitänsä kotiin viedä vaikka haluaisikin. Mutta valtavasti on ammatteja joissa voi tehdä töitä vapaammin ja esimerkkien mukaan tehokkaammin, eli tuottoa lisäten.

Opiskellessani tein toisen väitökseni juuri tästä liukuvasta työajasta ruokakaupassa. Myymälä on itsepalvelupaikka. Tällöin ne henkilöt jotka tilaavat tavarat tai hyllyttävät tavarat, voisivat he työskennellä tiiminä. Kaikki tehdään yhdessä ja kun päivän hommat on tehty, voitte lähteä kotiin. Jos menee 3h, niin palkka tulee täydestä päivästä. He voisivat keskenänsä sopia vapaapäivänsä ja lomansa. Ainoa mittari on se, että työt on tehty ja osastot ovat kannattavia, jolloin palkka on ansaittu. Kyllä ruokakaupassa näkyy nopeasti hyllyjen epäjärjestyksenä se, että kotiinlähtö on ollut pääsyy, ei työnteko. Se näkyy myös nopeasti siinä, että huomenna ei tule tuoretta tavaraa, kun ei ole muistettu tehdä tilauksia, kun on ollut kiire kotiin. Jos tällainen toiminta alkaa yleistymään, ei kyse enää ole virheestä ja silloin palataan entiseen takaisin, tai vaihdetaan tiimi sellaiseen joka haluaa tehdä myös työt, eikä vain päästä töistä palkkansa eteen.

Väitöstäni pidettiin jopa käänteen tekevänä kaupassa työskentelemisen kiinnostavuudessa. Silti monella alalla joissa voisi näin toimia, olen jutellut yrittäjien kanssa tästä mahdollisuudesta, mutta syystä tai toisesta se ei heillä voisi onnistua.

Kun aikoinaan palkkasin ensimmäiseen yritykseeni vuosien saatossa parikymmentä työntekijää, ei minun tarvinnut laittaa työpaikkaa hakuun. Minä sain yhdellä puhelinsoitolla töihin sen ihmisen jonka halusin, riippumatta siitä missä hän työskenteli. Syitä olivat ne, että meillä maksettiin TES:iä parempaa palkkaa ja meillä pystyi halutessaan tienaamaan vuoden palkan olemalla 28vko vuodesta POISSA TÖISTÄ. Meillä sai myös halutessaan työskennellä 47vko vuodessa vuoden palkalla tai jotain siltä väliltä. Työntekijä sai valita mikä hänelle sopi parhaiten, vaikka kaikki ottivatkin 28 viikkoa vuodesta vapaaksi, eikä työkavereina ollut yhtään ärräpää Raijaa pilaamassa uuden sijoitukseni tuottavuutta.

Nämä yrittäjät jotka ovat sanoneet minulle, ettei tällainen heillä toimisi, eivät ilmeisesti ole kykeneviä uudistautumaan. Toki työntekijöissäkin on paljon niitä, jotka eivät ole halukkaita muutosta kokeilemaan. Heistä on ristitty uusi lintulaji, jonka tunnisteet tulevat tässä:

Muutosvastarinta

Tämä pahan ilman lintulaji on helppo tunnistaa pelkästä monologista laulusta ”vikivikikitikiti” joka tulee tasaisesti, mutta karseasti E-mollista.  Lajike pesii useissa työyhteisöissä, sekä kaikkialla netissä ja lehtien palstoilla, missä voi anonyyminä rääkyä. Tosin räksyttää se muuallakin. Se lisääntyy siellä, missä se sattuu saamaan huomiota: vessoissa, bussipysäkeillä, puistoissa ja kaverin kimppakämpällä. Kotonaan se ei lisäänny. Puolison tämä laji löytää toisesta lajitoveristaan, joka ei kuitenkaan kestä puolisoaan, kun se on niin rasittava. Tämän vuoksi puolisokin lisääntyy samoin ja samoissa paikoissa, mutta vitutusta purkaakseen, se pyrkii eniten lisääntymään aivan itsekseen. Lajille on ominaista se, että kaikki muut ovat alempi arvoisia, koska ne eivät ole kotoisin kannaksen toiselta puolelta kuten tämä laji, eli perseestä. Tämä laji tartuttaa nopeasti suuren negatioruton kaikkiin niihin jotka ovat lajin kanssa tekemisissä ja siksi tätä lajia tulee varoa. 

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

Kurkistus (tule)vaisuuteen

Maamme uusi hallitus on kasassa ja hallitusohjelma julkistettu. On jännä nähdä mitä seuraava neljä vuotta tuo tullessaan ja millaiseksi sylkykupiksi mahdollisesti seuraava hallitus joutuu, korjatessaan tämän hallituksen toimia.

Suurin ongelma on se, että uusia pysyviä kustannuksia kasvatetaan yli miljardilla. Ei kauhean kestävää kehitystä, kun valtio on alijäämäinen jo ennen tätä uutta rahan polttoa. Valtion velka ei kuulemma tuon vuoksi kasva, vaan nuo kustannukset rahoitetaan kuulemma omaisuuden myynnillä. Ei kauhean kestävää kehitystä, koska samaa omaisuutta ei voi myydä vuodesta toiseen.

Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että myymme rahaa tuottavaa omaisuutta maksaaksemme uusia kuluja ja kun tulevaisuudessa joku hoksaa, että rakennettiin negatiivinen kassavirta, ei meillä enää ole ylimääräistä rahaa tuottavaa omaisuutta kun sellaista palavasti tarvitsisimme. Mitään ei vielä ole myyty, joten vielä ehtii järki tulla päähän.

Mietitäänpä mitä asumiselle on tapahtumassa hallitusohjelman mukaan. Ensiasunnon ostajalta vaaditaan nykyään kohtalaisen korkea omarahoitusosuus. Tämä on vähentänyt asuntokauppaa ja lisännyt vuokra-asumista. Nyt kotitalousvähennystä leikataan, jolloin omistusasunnon pitäminen korjausten muodossa kallistuu samassa suhteessa. Korkovähennys asuntolainasta poistuu kokonaan, joka tulee hiljentämään asuntokauppaa entisestään. Lisäksi öljylämmitykseen tulee uusi vero. Tämäkään ei helpota omakotitalossa asuvan kuluja.

Markkina määrää hinnat. Mitä vähemmän kysyntää, sitä enemmän hinta putoaa. Omakotitalojen hinnanlasku on nyt väistämätöntä, koska sellaisen hankkimisen järkevyys on kallistunut selkeästi.

Vuokra-asumisessa vuokran hinta koostuu lähtökohtaisesti vuokraajan kuluista. Ihminen joka vuokraa omistamiansa neliöitä, joutuu kustannuksensa niistä neliöistä kattamaan vuokralla. Muuten tämä liiketoiminta kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Vasta sitten kun vuokra ylittää kaikki kulut, myös mahdollisen lainan vuokrakohteesta, on vuokraaminen kannattavaa.

Markkina määrää hinnat tässäkin. Mitä enemmän halukkaita asumaan vuokralla, sitä korkeammaksi nousevat hinnat, kun vuokraisäntä ei pysty yhtäkkiä leipomaan uusia asuntoja sitä mukaa kuin asiakasmäärät kasvavat. Pullabisnes on eri asia. Nyt kun omakotitalossa asuminen, sekä omistusasuminen ylipäätänsäkin on entistä kalliimpaa, tämä lisää kysyntää vuokramarkkinoilla ja vuokrien hinnat kallistuvat.

Suomessa on n. 20 000 taloyhtiötä joiden lämmitysmuotona on öljy. Öljylämmityksen uusi vero  nostaa siten taloyhtiön kustannuksia, tämän myötä osakkeenomistajan vastiketta ja luonnollisesti kasvanut kulu siirtyy vuokraan. Jotta vuokraosakesijoittajankin kulut kasvaisivat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti, verovähennysoikeutta yhtiölainan osalta pienennetään. Pienennettiinhän omistusasunnossa asuvalta kotitalousvähennystä ja poistettiin korkovähennys. Näin ollen jälleen vuokraisännän kulut kasvavat vähennyksen poiston myötä ja luonnollisesti viulut maksaa vuokralainen, eli vuokrat nousevat.

On jännä nähdä mihin tämä oikeasti johtaa, koska vielä ei voi kuin spekuloida sillä, ettei voi asua missään, kun asuminen kallistuu ylipäätänsä. Vuokra-asumisessa vuokraajan kulut kasvattavat vuokria, mutta markkina määrää hinnan, joten kipukynnys tulee jossain vastaan. Kumpi näistä kalliista asumismuodoista jää markkinan suosioon, riippuu pitkälti siitä paljonko kysynnän puute pudottaa omakotitalojen hintoja. Tämähän on asuntovelalliselle pelkästään hyvä uutinen sen lisäksi, että korkoja ei saa vähentää verotuksessa…

Onneksi olemme EU:n täysivaltainen jäsenvaltio ja EU:n pääperiaate on työvoiman vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä, niin jokainen duunarikin voi alkaa ”veropakolaiseksi” ja muuttaa toiseen jäsenvaltioon. Tiedä vaikka palkka olisi parempi ja kustannukset pienemmät kuin meillä. Pienempiä kustannuksia löytyy ainakin.

Kun pieniin eläkkeisiin tulee muutaman kympin korotus kuukaudessa ja tuloveroakin yritetään pudottaa, ei näillä taida olla käytännössä merkitystä. Vuokralla asuvan eläkeläisen asumistuki kun putoaa eläkkeen kasvaessa, mutta vuokra nousee, niin tiukemmalle pieneläkkeitä saavat tässä joutuvat. Sama homma on tuloveron pudotuksesta nauttivilla ihmisillä, kun asuminen kallistuu tavalla tai toisella reippaasti.

Tupakanpoltto, alkoholinkäyttö ja autolla ajaminen kallistuvat, mutta nämä ovat jokaisen omia valintoja. Jos et polta, etkä juo, etkä omista autoa, ei näiden kustannusten kasvu kosketa sinua. Tämä käyttöön perustuva vero on siten oikeudenmukainen vero. Mutta kun polttoaineeseen tulee veronkorotus, koskettaa tämä autotontakin ihmistä. Ruoan hinta tulee nousemaan, koska ne kuljetetaan autoilla kauppoihin ja niiden tuottamistiloja usein lämmitetään öljyllä. Kasvaneet kustannukset lisätään hintoihin ja viulut maksaa viimekädessä loppukäyttäjä, eli ruoan ostaja. Eläkkeiden nosto, sekä tuloverohelpotus eivät tule riittämään kattamaan kuukausittaista elinkustannusten kasvua.

Kun yllämainituin esimerkein vuokrien hinnat lähtevät kasvamaan, niin nauratti lukea hallitusohjelman yhtä kaneettia, jossa ”hallitus miettii menetelmiä vuokrien nousun hillitsemiseksi”.

Näiden tehtyjen päätösten jälkeen siinä kyllä riittää mietittävää. Tätä tarkoitan kirjoituksissani sillä, että Tepot ja Almat ilman ymmärrystä markkinataloudesta ovat päättämässä valtionkirstun rahojen jaosta. Onnea mietintöihin, joiden lopputuloksenkin pystyy jo ennakoimaan. Kun keinoja ei miettimisestä huolimatta keksitty, on syy vuokrasijoittajien ahneudessa. Ruoanhinnan kehitys on ollut jo vuosia EU:n ja kauppiaiden ahneutta. Ei bussikuski pysty myöntämään, että syy olikin hänen raskaassa verokaasujalassa, jonka vuoksi paineltiin…

”Ilman jarruja helevettiin”

Marko, Ansionsa Mukaan Oy