Emme halua luopua niin suuresta osuudesta

Viikonloppuna olin kutsuvierastilaisuudessa elokuvateatterissa, jossa esitettiin dokumenttielokuva Yrittäjä. Dokumentissä oli sekä ”yrittäjä” eli hommista ei tule helevettiäkään ja myös ”Toteuttaja” josta seuraa menestyminen.

Tämä toteuttava yrittäjä oli nyhtökauran kehittäjä firma Gold&Green Foods. Heidän taivalta oli todella jännittävää seurata. Tuote kehitettiin täysin tyhjästä pelkän ”olispas siistiä” idean pohjalta. Yksityissijoittajilta kerättiin miljoona euroa idean pohjalta. Tällä saatiin tuotantotilat ja laitteet hommattua, sekä tuote markkinoille.

Hetken päästä tuli iso positiivinen ongelma. Kapasiteetti ei riittänyt täyttämään kysyntää. Lisäksi yksityissijoittaja halusi heitä viedä Kiinan markkinoille tavoitteena saada nyhtökaura koulujen ruokalistoille. Tässäpä tytöillä riitti ongelmaa. Yhtiölle velkaa, vai myydäkö yhtiön osakkeita saadakseen rahaa, vai liittoutuako jonkun Kiinalaisen elintarvikeyhtiön kimppaan, jolla on tuotantokapasiteettia tarpeeksi. Kaiken pähkäilyn yhteydessä pari kuukautta myöhemmin löytyi yhteistyökumppani ja elintarvikejätti Paulig osti yhtiöstä 51%. Mielestäni omistajat tekivät täysin oikean ratkaisun ja onneksi heillä yli 50% osakkeenomistajista oli myynnin kannalla ja kaupat syntyivät.

Monet kauhistelevat tilannetta, jossa menettävät määräysvallan yhtiössä, kuten esimerkissäni jossa Paulig omistaa 51% osakkeista ja näin heillä on täysi määräysvalta. Haittaaks se? Se on nyt Pauligin yhtiö ja saadakseen rahat takaisin ja sijoitukselleen tuottoa, he vievät nyhtökauran maailmalle ja investoivat niin paljon koneita, laitteita, tuotantotiloja ja perustavat jopa tytäryhtiöitä tarvittavan kapasiteetin aikaan saamiseksi. Vanhat osakkeenomistajat omistavat enää alle puolet osakkeista, eli saavat alle puolet osingoista. Epäilisin Pauligin kuitenkin pitkällä ajalla tuloksen kymmenkertaistavan, jolloin 49% omistus on osingoissa 390% enemmän kuin silloin kun omistettiin 100% pienestä myynnistä. (49%*10-100%). Onnittelut idean kehittäjille upeasta esimerkistä miten yrittäjä ansaitsee ammattinimen MENESTYJÄ. Jään ilolla seuraamaan mitä nyhtökauralle kuuluu tulevina vuosina.

Tyttöjen bisneksessä huonoin idea mielestäni olisi ollut toisen rahoituskierroksen järjestäminen, jolloin pienosakkaiden määrä kasvaa oleellisesti ja samaan aikaan kasvaa olellisesti näkemyserot. Mendor Oy on tästä hyvä esimerkki vuosikymmenen alkupuolelta. Tämänkin yrityksen perusti muutama yliopistojamppa ja ideana oli tuottaa diapeeteshoitoon tarvittavaa uutta teknologiaa. He kehittivät merkittävän seuranta/ hoitoteknologian. Kehitystyö oli todella kallista ja rahoituskierroksia järjestettiin useita.

Kun reilu viisi miljoonaa sijoittajien euroja oli käytetty, oli teknologia valmis. Enää se piti saada markkinoille. Tuolloin hekin saivat ostotarjouksen, kun Aasialainen alan markkinajohtaja halusi ostaa heidän tuotteensa. Tämä yhtiö oli vastaavaa kehittänyt jo vuosia ja siihen oli käytetty jo 25 miljoonaa euroa, eikä laite teknologia ollut vielä edes valmis. Mendorin omistajat olivat sitä mieltä, että ei myydä vaan lyödään itse rahoiksi. Mendor ei koskaan saanut tuotetta markkinoille ja on nyt konkurssissa.

Mietitäänpä tuota ostotarjousta. Jos miljardiyhtiö haluaa lopettaa kehittämiseen rahan polttamisen, jota on palanut jo 25 miljoonaa euroa ja he esittävät, että voisivat olla kiinnostuneita Mendorin ostamaan, niin mitä vaihtoehtoja voisi tulla mieleen?

A) olisivatko halukkaita maksamaan 25 miljoonaa, joka on heille parkkisakon tyyppinen raha ja jolla jokainen Mendor sijoittaja viisinkertaistaisi sijoituksensa?

B) olisivatko halukkaita maksamaan 10 miljoonaa, jolla sijoittajat tuplaisivat rahansa. Lisäksi olivatko tällä hinnalla halukkaita maksamaan teknologian tuottamasta liikevaihdosta Royalteja vaikka 10% ikuisesti?

C) jos heille annettaisiin tuo teknologia, niin olisivatko valmiita maksamaan Royalteja vieläkin enemmän.

D) jokainen vaihtoehto jossa annetaan sen jolla on jo markkinat ja organisaatio huolehtia koko helevetin bisneksestä, olisi parempi kuin tuo, että yritetään itse luoda markkinat tuotteelle.

Toisen maailmansodan jälkeen ruotsissa eräs mies kehitti maitopurkin, jonka yläreunaan taittelun avatessa muodostui kaatonokka ja sen pystyi jälleen taittelemaan kiinni. Hän antoi idean ikuisella Royaltisopimuksella Ruben Rausingille, joka perusti yhtiön nimeltä Tetra Pak. Mitä alkuperäisestä purkista on tullut uusia innovaatioita ja kuuluvatko ne sopimuksen piiriin, ei ole tiedossa. Tetra Pak yhtiön suku on sikarikas suku ruotsissa ja tuon kaatonokan kehittäjän suku saa edelleen kuukausittain shekin postiin sen mukaan, mitä tehdyn sopimuksen mukaan heidän kuuluu tienata.

Mietitäänpä jos tienaisivat sentin kymmenyksen jokaisesta purkista ja vuonna 1989 purkkeja käytettiin maailmanlaajuisesti yli 50 miljardia. Tuon vuoden royalti olisi ollut 5 miljoonaa. Jo vuonna 1977 purkkeja meni yli 20 miljardia, joten sen vuoden tili idean kehittäjälle olisi ollut 2 miljoonaa.

Valtaosa yrittäjistä kasvattaessaan yritystä/ laajentaessaan sitä hirttävät itseään entistä enemmän työhön kiinni. Toinen porukka on se, jotka omistavat 100% osakkeista ja tekevät eniten hommia ja tottakai myös päättävät asioista ja tällaiset palkkaavat toimitusjohtajia ja silti yhä tekevät itse paljon töitä ja päätökset. Eikös tässä toimitusjohtaja ole turha kuluerä?

Mielestäni ei ole paskempi vaihtoehto jos onnistuu kehittämään jotain todella uutta innovatiivista, jolle on teoriassa valtavat markkinat, että keskitytään myynnissä etsimään ostaja koko idealle. Toinen tehkööt hommat ja kantakoot riskit. Itse voi tehdä mitä haluaa loppuelämänsä ajan ja shekit tulevat postilaatikkoon kuukausittain. Vapaa-aikaa voi käyttää vaikka uuden idean kehittämiseen.

Sitten pitää vaan kestää Tepon nillitykset: ”Helppoahan se tuolla on kun keksi ne tamppoonit koirille”. Väärin. Helppoahan se on, kun antoi myynnin sellaiselle joka tietää miten tamppooneja koirille myydään.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

On helppoa tehdä uutta opettelematta uutta?

”Tästä menetelmästä koen ylpeyttä, koska tämä on ainoa minkä olen itse kehittänyt ja tämä tuottaa teille rahaa tilille automaattisesti”. Näin aloitin viikonloppuna talouskoulutuksen, kuten aina ennenkin. Kaikki muu on minullakin kirjoista opittua asiaa. Näin tämä on aina mennyt ja tulee aina menemään. Maailman historiassa ensimmäinen ihminen joka on onnistunut tekemään asioitaan muita paremmin on oppinut itse. Muut ovat saaneet häneltä neuvoja ja neuvoneet muita. Ei äidinkielen opettaja ole kehittänyt Suomenkieltä. Hänet ovat vanhempansa opettaneet puhumaan, Suomenkieli hänelle on opetettu koulussa ja yliopistossa häntä on opetettu tätä kieltä opettamaan.

Tietoa jaetaan ja näin tieto siirtyy. Seuraan muutamien alansa ammattilaisten blogeja ja ihmetystä herätti ainoinaan se, kuinka eräs elämäntapavalmentaja nimitti muita markkinoilla olevia valmentajia copycateiksi. Hän muistutti, että pitäisi muistaa aina kirjaan mainita lähde, mistä on tietonsa saanut. Hauskaa tässä oli se, että olen kyseisen kirjoittajan pari kirjaa ostanut ja lukenut, eikä niissä ollut missään mainintoja näistä hänen vaatimista lähteistä. Muistan kun luin näitä kirjoja, niin naureskelin sitä, kuinka tämä kirjailija oli oppimateriaaleinaan käyttänyt täsmälleen samoja kirjoja kuin mitä minä olin aiemmin lukenut. Suositinkin hänen kirjaa monelle ihmiselle kertoen, että tämän kun luet, niin säästyt seitsemän muun nimeämäni kirjan lukemiselta. Niin oli hyvin informaatio pureskeltu uuteen opukseen. Nyt tämä valmentaja myy oppimaansa asiaa, jolloin ostaja säästää tolkuttoman määrän aikaa ja rahaa. Ei mitään pahaa siinä, että ostaja ja myyjä voittavat molemmat.

Mitä kilpailu loppujen lopuksi edes haittaa? Jos Henry Ford ei olisi koskaan saanut kilpailijoita, niin Fordeja ei tänä päivänä myytäisi sellaisia määriä, kuin mitä niitä nyt myydään. Markkina autolle oli olemassa ja monen näköiset vaihtoehdot markkinoilla pitävät kysyntää yllä jokaiselle auton valmistajalle. Ostan itse monen talousvalmentajankin kustantamia kirjoja, koska haluan oppia lisää. Pääsääntöisesti törmään tilanteeseen, jossa olen tämän kirjan kirjoittamiseen käytetyt kirjat jo ostanut. Silti en näe heitä kilpailijoinani, enkä itseäni heidän kilpailijana. Mitä enemmän valmentajia on, sitä enemmän se kertoo niiden tarpeellisuudesta ja tällä on mahdollista saada nämä valmennukset tulevaisuudessa koulujen opetussuunnitelmiin ja siitä alkaa yhteiskunnassa suuri muutos. Tässä vaiheessa yksi toimija ei pystyisi edes kysyntään vastaamaan.

Kilpailu on pääsääntöisesti siis hyvä asia. Vahingollista kilpailu on esimerkiksi silloin, kun työkkäri yllyttää jonkun työttömän alkamaan yrittäjäksi ja hän polkee starttirahan turvin hinnat alas saadakseen asiakkaita. Starttirahan loppumisen jälkeen kukaan ei hänelle normaalihintaa maksa, kun hän on totuttanut asiakkaansa suureen alennukseen. Samaan aikaan toimivilta yrityksiltä on mennyt asiakkaat tälle uudelle ja kaikki kärsivät.

Myös tilanteessa jossa tehdään sellaista jota ei osata, voidaan tuhota koko ala. Ajatellaan vaikka niin, että kun olen itse palkannut vuosien aikana kymmeniä ihmisiä töihin, tehden vain yhden virheen rekrytoinnissa, voin jopa auttaa asiakkaitamme rekrytoinnissa tai kertoen kenestä heidän tulee päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Kolmea eri firmaa onnistuneesti pyörittäneenä voin konsultoida siitä, kuinka joku muu voi tehdä hommansa paremmin. Jos olisin Ansionsa Mukaan Oy:n perustanut ensimmäiseksi firmakseni ja olisin aina aiemmin ollut palkansaajana jossain, olisin varmuudella alalle riski. Kuinka voisin antaa neuvoja yrityksen perustamista, siitä kuinka sitä pyöritetään tai rekrytoinneista, kun mulla ei ole niistä mitään kokemusta? Jokaisella asiakkaallani olisi opetettavaa kyllä mulle, eikä toisinpäin. Näin asiakkaille tulisi pettymyksiä ja heidän kanta tämän alan yrityksiä kohtaan olisi ”Huijareita ne on saatana kaikki” eikä kenelläkään olisi asiakkaita. Tämä luonnollisesti siinä harvinaisessa tapauksessa, jossa asiakas ei olisi hoksannut kysyä mun omaa historiaa alalta. Uskoisin, että yrittäjät osaavat enemmän kiinnittää huomiota siihen, että ympäröivät itsensä osaajilla, eikä jutustelijoilla.

Aikoinaan keskustelin erään ihmisen kanssa, joka palkansaajan ominaisuudessa kertoili kuinka mitäkin yritystä pitäisi pyörittää. Kun olin muutamasta näkemyksestä erimieltä, hän kertoi, että;” olen minä kuule yrittäjäkurssit suorittanut”. Kysyin, että:” mikä on se firma jossa olet kannuksesi näiden neuvojen antamiseen rakentanut” ja hän vastasi ettei hän ole koskaan perustanut omaa firmaa. Tähän vastasin, että:” mä olen suorittanut ensiapukurssin, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa onnettomuuspaikalla neuvomaan ambulanssihenkilökuntaa…”

Tässä kirjoituksena on taustalla se, että kun kuuntelee sellaista joka on itse jo kyseisen asian tehnyt, kuulija pärjää, eikä silloin kilpailutilanne häiritse. Pankin Almaa ei kannata kuunnella sijoitusneuvoissa, eikä palkansaajaa yrityksen perustamisessa, vaikka hän olisi nyt ensimmäisensä itse perustanut. Monet menestyneet sijoittajat myyvät tietoaan joko kirjoittamansa kirjan muodossa, tai valmennuksin. Ostan heiltä molempia palveluita, mutta pankin Almaa tyydyn vain ”huudattamaan” sijoitusneuvojen kanssa.

Ostaisitko kylppäriremonttia tekemään yrittäjän joka on niitä tehnyt koko elämänsä, vai puolet halvemmalla naapurin Reiskan joka on nähnyt kuinka tuo kokenut remppamies rempan teki? Vaikka osaavia yrittäjiä kilpailisi markkinoilla useita, kyllä heille hommia tuolla alalla riittää. Parhaissa tapauksissa parantavat alaa tekemällä yhteistyötä!

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Kaikkea ei saa rahalla

Käydessäni eräänä päivänä kaupassa, huomioni kiinnittyi kassajonossa edelläni olleen nuorenparin kehon kieleen. Heillä oli ikää nippanappa 20-v ja heistä paistoi onnellisuus, ylpeys ja epävarmuus yhtä aikaa. Analysoin heidän kehon kielen kertovan onnellisuutta toisistaan, ylpeyttä aikuistumisesta ja oletin heidän juuri muuttaneen yhteen asumaan. Epävarmuutta oletin tulevan arjen uusista asioista, kuten ruokakaupassa käymisestä ja omalla rahalla omien hankintojen maksamisesta, sekä muista aikuisuuden tuomista haasteista.

Kauppalistani koostuu yleensä lisukkeista ja ostan hyvän tilaisuuden löydettyäni lihoja isoja määriä kerralla. Nämä valmistan yhdellä kertaa ja annostelen pakastimeen. Sieltä niitä voi tarpeen mukaan sulattaa jolloin riittää, että keitän potut kaveriksi. Tälläkin kertaa listani oli tavallinen: leipää, margariinia, maitoa, leikkelettä, juustoa, pottuja, riisiä, makaroonia, joitain vihanneksia ja hurtille säilykeruokaa tyyppisesti. Nyt matkaan lähti lisäksi 3kg jauhelihaa, josta johtuen kaksi täyttä kestokassillista elintarvikkeita maksoi poikkeuksellisen paljon, eli 85e.

Nuoren parin kehonkieltä analysoidessani kiinnitin huomiota heidän ostoksiinsa, kun tulin siihen tulokseen, että kaupassa käynti oli epävarmuustekijä. Heillä ei ollut kassalla mitään herkkuja, eli karkkeja, limukoita, keksejä, sipsejä yms. Heillä oli useita erinlaisia pikkupusseja paistopisteen piirakoita, eineksiä, jotain hedelmiä ja monenlaisia helppoja syötäviä, jollaisia en ollut koskaan nähnyt. Ehdin tehdä nopean johtopäätöksen, että varsinaiset ruoat loistivat poissaolollaan ja nämä välipalat ja eväät riittävät muutamaksi päiväksi, eli tulevat loppuviikosta toiseen kertaan kauppaan. Järkytyin varmasti silmin nähden, kun kassaneiti tuumasi tälle nuorelle parille, että 139e ja kummallakin oli vajaa muovikassillinen tavaraa kannettavana. Heidän helpot eväät ja välipalat vajaaksi viikoksi maksoivat 63% enemmän kuin mun ostamat välttämättömyydet viikoksi!

Tämän johdosta olin sitä mieltä, että epävarmuutta tulee tunteakin. Kun he tuohon ostavat vielä oikeat ruoat mukaan, heidän kauppalaskunsa kahteen henkeen on liki tonnin kuussa! Hieman heidän tulevaisuudesta huolestuin, koska rahaa menee myös vuokraan ja keveästä vaatetuksesta päätellen omistavat autonkin. Olen valitettavasti sitä mieltä, ettei mene montaa kuukautta kun ajattelevat, että tienaavat liian vähän, koska tulojen pitää ylittää menot ja heillä menee rahaa enemmän kuin mitä tienaavat.

Tässä nuoressa parissa jälleen kerran näin sen, mikä merkitys olisi sillä, että opetettaisiin budjetoimaan menot. Nyt he syytävät rahaa kuten muutkin ja loppu rahoitetaan velalla jonka maksaminen vie rahaa entistä enemmän ja tilanne vain huononee. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kaikkea et rahalla saa. Rahalle on aina enemmän käyttökohteita kuin paljonko sinulla on rahaa. Tässä nuoren parin toiminnassa ei ole mitään väärää. Esimerkkinä kerron vain mihin tuo toiminta johtaa. Siinä menee mettään, jos rahahuolissa valittavat, että saavat liian pientä palkkaa. Silloin pitää omaa toimintaa korjata, eikä yrittää korjata työnantajan tai yhteiskunnan toimintamallia. Jos he haluavat, etteivät kaikki rahat mene johonkin, heidän tulee luopua jostain. Heidän ostokäyttäytymisen olen nähnyt vain ruokakaupassa, mutta säästöä sieltä löytyy 500-600e kuukaudessa ja helpolla. Jos mä käyttäisin ruokakaupassa rahaa siihen mikä on parempaa, miettimättä sen hintaa, niin meillä syötäisiin sisäfilettä päivittäin. Mulle on sisäfilettä tärkeämpää se, että tuloista jää menojen jälkeen rahaa tulevaisuutta varten. Tämän vuoksi tuota sisäfilettä syödään vain muutaman kerran vuodessa.

Ennustan myös, että nuoripari tappelee tulevaisuudessa myös näistä ruokaostoksista kyseenalaistamalla sitä, miksi puoliso tarvitsee tuota ja tuota, molemmat omia tarpeitaan puolustaen. Omasta kokemuksesta osaisin antaa kaikille nuorille pareille neuvon, että kannattaa selvittää toisen arvot jo ennen yhteen muuttamista. Jos toinen on säästeliäs, niin ei ole maailman tykein idea perustaa yhteinen elämä sellaisen kanssa jonka mielestä elää pitää nyt. Jos molemmat ovat säästeliäitä, niin yhdessä on hyvä sopia mistä ja miten säästetään ja mitä varten. Kun molemmat ovat sitä mieltä, että elää pitää nyt, niin on kivaa yhdessä sopia miten loppukuussa käyttämättömät rahat saadaan yhdessä tuhottua.

Erilaisten lopputulosten takana on erilainen toiminta ja toimintaa ohjaa ajatuksemme. Tämä on tärkein asia, eli ajattele. On kaksi eri asiaa ajatella samasta asiasta kahdella eri tavalla ja molemmat johtavat erilaiseen lopputulokseen: Tulojen pitää ylittää menot/ menojen pitää alittaa tulot.

Ajattele tuota. Sama asia, mutta täydellisen eri asia.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy