Mukavuusalueella, vai parhaimmillaan

”Herra Luutnantti, olisin valmis leimaamaan kellokortin”. Näin sanoi Marcus Luttrell Afganistanin vuorilla. Ote on elokuvasta Lone Survivor. Kyseessä on tilanne, jossa viiden Amerikkalaissotilaan joukko saa tehtäväkseen lahdata vuorilla olevassa kylässä majailevan terroristijohtajan. Kaikki menee päin helvettiä, koska kylässä onkin ennakkotiedoista poiketen useita kymmeniä raskaasti aseistettuja terroristejä. Lisäksi he paljastuvat, eikä radioyhteys vuoristossa toimi. He saavat vastaansa useita kymmeniä vihollisia sinkoineen ja kranaatteineen. Olen elokuvan katsonut useasti ja aina tilanteessa jossa ensimmäisen vihollisen naama ilmestyy Marcuksen tähtäimeen ja Marcus pyytää luvan avata tulen kommentilla: ”Olisin valmis leimaamaan kellokortin”, saa minussa aikaan valtavan ihailun hänen asennettaan kohtaan. Varmaan turha kertoa, että elokuva on tositarina ja Marcus ainoa selviytynyt.

Sotilaissa olen aina ihaillut ja ihmetellyt sitä, että mikä mutteri on niin löysällä, etteivät tuollaisessakaan tilanteessa luiki karkuun? Sen sijaan uskovat itseensä ja työkavereihin niin paljon, että voidaan luutnantille kertoa rauhallisesti, että olisin valmis aloittamaan työpäivän. Toisia ihmisiä vituttaa kun ei saa töissä käyttää facebookkia… Kyllä on vittumainen työpaikka! Mikä palkkasotilaiden salaisuus sitten on? Jos Erik Bertrand Larssenia on uskominen, niin vastaus on ”Helvetin viikko”. Palataan tähän myöhemmin.

Olen alkuvuoden aikana analysoinut itseäni ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Ihan tyytyväinen en ole itseeni ollut, joten on pitänyt löytää syyt siihen miksi en ole. Muutama vuosi sitten pitämäni kesäloma, joka kesti 2,5-v on hieman mua laiskistanut ja tämä ei ole hyvä juttu. Edelleen teen paljon töitä sen eteen, että muilla olisi mahdollisimman hyvä olla, mutta itseni eteen voisin tehdä enemmänkin.

Mulla on tolkuttoman iso proggis työn alla ja jos kaikki menee hyvin, tulee keväästä elämäni haastavin. Olen miettinyt miten kaikesta selviän fyysisesti ja henkisesti kunnialla läpi ja millaista apua tarvin ja keneltä? Varmuudella en tule kotona sanomaan, etten ole joutanut tekemään sitä tai tuota, kun mulla on niin paljon hommaa. Tämä on ollut syy tähän itsensä analysointiin. Kun riittävän kauan olen miettinyt ratkaisua tähän tulevaan ongelmaan, olen löytänyt keinon miten kaikesta selviän. Mitä jos VAATISINKIN ITSELTÄNI ENEMMÄN? Ei mulla aika lopu. Sitä on edelleen 24h vuorokaudessa, joten kysymys on vain siitä, mihin aikani käytän. Tosiasia on kuitenkin se, että ”laiskat töitään luettelee” on fakta. Ne jotka kertovat eniten tekevänsä, tekevät tosiasiassa vähiten.

Mun ongelma on ollut tuo laiskistuminen. Työni hoidan tunnollisesti ja kotonakin toimin kuten ennenkin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että omissa asioissa tulee siirrettyä tuonnemmaksi asioita. Aikoinaan psygologitesteissä sain pari erittäin mairittelevaa mainintaa: Uskomaton paineensietokyky ja ilmiömäinen ajankäytön organisointitaito. Tämä ajankäyttö on tullut nyttemmin organisoitua siten, että kerään hieman vittumaisempia pikkujuttuja nippuun ja hoidan ne sitten kaikki samalla kertaa. Arvaappa onko tullut hoidettua?

Tämä proggis kirjoittaa vanhoja kirjoituksia uusiksi yksi jokaisena päivänä, on seurausta itseanalysoinnin tuloksesta. Aktivoitumisesta tässä on kysymys. Aiemmin kirjoitin tietokoneen sisäisiin muistilappuihin muistiin hommia jotka pitää muistaa joskus tehdä. Kuten kerroin, ei ole tullut tehtyä ja muistilappuja on koneen työpöytä täynnä. Muutin toimintamalliani siten, että aloitan päivän purkamisen vittumaisimmasta hommasta ja sen jälkeen toiseksi vittumaisin. Tällöin mukavin homma jää viimeiseksi. Eipä ole muistilappuja tietokoneen työpöydällä muistuttamassa muista kuin tulevien päivien tärkeistä hommista.

Tuossa itseanalysoinnissa muistin sitten myös Erik Bertrand Larssenin joka on entinen ammattisotilas. Nykyään hän on mentaalivalmentaja, joka on ollut henkinen valmentaja mm. useille Olympiavoittajille. Hän on kirjoittanut kirjan nimeltä -Paras. Veljeni aikoinaan tuota kirjaa mulle suositteli ja kävin sen ostamassa. Pari kertaa olen sen lukenutkin ja ymmärrän hyvin, miksi Larssen on menestynyt valmentajana. Tälle kirjalle Larssen on kirjoittanut jatko-osan nimeltään -Helvetin viikko.

Helvetin viikko on koulutusjakso sotilaille, jossa paineistetaan sotilas fyysisesti äärimmilleen. Nälkä, kylmä, kipu ja väsymys ovat läsnä koko viikon. Heille annetaan tehtäväksi esimerkiksi seurata tätä narua juoksemalla. Heille ei kerrota, että sen seuraaminen juosten saattaa vaatia 14h aikaa ja puolessa välissä annetaan pari varustelaatikkoa kannettavaksi juoksun yhteydessä. Pieni joukko hakijoista selviää tuosta viikosta.

Tuolla viikolla he eivät ole hetkeäkään mukavuusalueella. Tuon viikon jälkeen he ymmärtävät, että he pystyvät mihin tahansa. Seuraus on sitten kuten alustuksessa Marcus Luttrell pyysi lupaa aloittaa työpäivä. He eivät ole mukavuusalueella, vaan he ovat parhaimmillaan!

Larssen on tehnyt Helvetin viikosta mentaalisen muunnelman, jossa ihminen haastaa itsensä henkisesti ylivertaisiin suorituksiin. Tuon viikon jälkeen ihminen on henkisesti entistä vahvempi ja tietää henkisesti selviytyvänsä kaikesta paineesta. Tämän viikon jälkeen kiire on todellakin tekosyy olla saamaton ja laiska. Toisin sanoen, tämän viikon jälkeen ihmisen pitäisi olla henkisesti parhaimmillaan.

Kirjan aikoinaan luin ja viikko sitten päätin, että on Markon Helvetin viikon aika. Viime Sunnuntaina luin 120 sivun johdannon ja sen jälkeen joka päivä kyseisen päivän vaatimuksiin liittyvän 20 sivua. Pari päivää jopa harjoittelin tuota viikkoa.

Viikossa on paljon sääntöjä. Esimerkiksi yksityisiä puheluita/ viestejä yms. aikaa vieviä hommia saa hoitaa vasta klo 18.00 jälkeen. Sosiaalisen median käyttö on kiellettyä ennen klo 18.00. Tässä vaiheessa pääsi nauru. Nuo kaksi sääntöä eivät ole mahdollisia niille, jotka luettelevat töitään. Pitäähän sitä facebookissakin muistaa kertoa, kuinka mahtava mies sitä on! Sen jälkeen pitää vielä ehtiä katsoa, sainko ketään uskomaan puheitani kommentein tai peukuin. Onneksi tykkääjiä löytyy vain muutama, eli ne 700 virutaalikaveria jotka eivät tykänneet tietävät totuuden, tai heitä vaan ei kiinnosta. Säännöissä myös tv:n katselu on viikon kiellettyä. Oletan sen tarkoittavan myös youtubevideoita ja nettitv palveluita. Työkavereiden kanssa ei jutella muusta kuin työhön liittyvistä asioista. Liikuntaa pitää lisätä ja syödä pitää säännöllisesti, mutta ainoastaan terveellisesti. Aamulla pitää nousta ylös klo 5.00.

Äkkiä luettuna säännöt tuntuvat typeriltä ja pikkumaisilta. Lueppa uudelleen ja ajattele. Liikunta ja ruoka parantavat vointiasi ja muissa korreloit aikasi tärkeisiin asioihin. Tyhjän päiväisestä lätinästä ja värkkäämisestä vapautuva aika käytetään tärkeisiin asioihin ja ohjeiden mukaan itsensä henkisesti kehittämiseen.

Kirjoitan tämän oman elämäni haasteen julkisesti samasta syystä kuin blogieni päivittäisen uusiksi kirjoittamisen. Ihmisen ”mahtavuus” alkaa lupausten pitämisestä. Kun olen luvannut päivittäin yhden julkaisun tehdä, on siitä pidettävä kiinni. Se on täysin eri asia kuin se, selviänkö tuosta henkisesti vaativasta Helvetin viikosta. Tässä on kyseessä vain se, että aion kaikkeni tehdä onnistuakseni siinä. En voi sitä luvata. Kirjan kahdesti luettuani tiedän jo, että viikosta tulee todella haastava.

Helpompaa selviäminen on nyt kun sen olen ääneen paljastanut. Nyt se motivoi mua onnistumaan, mutta en petä lupaustani jos epäonnistun. Tarvitsen morsiammeltani henkisen tuen, mutta loppu on kiinni vain minusta itsestäni. Siksi tämä on sinänsä helppo homma, koska onnistuminen on itsestäni kiinni. Aivan kuten kaikissa muissakin oman elämäni asioissa; itsestäni kiinni.

Kun puhutaan siitä, oletko ”mies” vai tyhjä koliseva tynnyri juttujesi kanssa, niin kaikki alkaa sovittujen aikataulujen pitämisestä. Kun heittelen töissä edustajia pihalle, jotka tulevat vartin myöhässä, niin heidän on aivan turha kitissä sitä, ettei Vuorinen osaa relata ollenkaan. Tällasessa tapauksessa on suunnattomasta itsekkyydestä kysymys. Mun pitäis ymmärtää, että tämä edustaja on niin mahtava ja kiireinen mies, että koko maailma menee hänen ehdoilla? Kannattaisiko kunnioittaa toista ihmistä sen verran, että jos olet ajan sopinut, niin ymmärrät sen, että tällä vastapuolellakin voi olla muitakin asioita hoidettavana kuin sinun odottaminen? Hullua on itsekkyys jos edustaja olettaa ettei mulla ole mitään muuta tärkeää, joten hän voi tulla myöhässä.

Sen selvittäminen voiko ihmiseen luottaa, on halvinta aloittaa tutkimalla pitääkö sana aikataulujen kanssa. Jos noin helpossa asiassa ei lupaus pidä, voitko olettaa, että lupaus pitää suuremmissa asioissa? Ei varmaan kannata kauhean paljon rahallista hommaa tällaisen kanssa tehdä.

Helvetin viikkoni alkaa Maanantaina 5.3 klo 5.00 ja päättyy Sunnuntaina 11.3 klo 22.00. Viikon kokemuksista kirjoitan blogin Maanantaina 12.3 ja se julkistetaan samana päivänä klo 18.00 ja tämän jälkeen tuoretta pullaa tulee uunista Maanantaisin klo 18.00

Jännä nähdä, jännittää.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

 

Vaatii vieläkin enemmän ajattelua

Kuten kertausharjoitukseksi pääsen kirjoittamaan ihmisen alitajunnan tärkeydestä. Viikolla kirjoitin puhtaaksi vanhan blogini ”älä ota myrkkyä” joka on juurikin kirjoitus yksipuoleisen kuuntelemisen vaarallisuudesta. Jos et kuuntelemaasi ajattele, niin voi tulla otettua myrkkyä. Leijonien otteita arvokisoissa aktiivisesti seuraavana, on ollut siistiä huomata tämän pikku jutun olevan totta.

Olemme erillaisessa tilanteessa kuin tavallisesti, koska suomalaisilla tv-yhtiöillä ei ole esitysoikeuksia Suomen peleihin. Vuonna 1995 itsensä suomalaisten sydämmiin selostaneen selostajan huutoa en ole välittänyt kuunnella enää vuosiin. Mä en kaipaa selostajaa, jonka päätarkoitus on heitellä nokkeluuksia ja olla liikaa toisen joukkueen kannattaja. Toiset tykkää kovastikin, minä en. En myöskään kaipaa liikaa taustoja kertovia selostajia, jotka monotonisella äänellä kertovat, kuinka stadionin kohdalla käytiin 1300-luvulla historiallisen nuijasodan suuri taistelu. Kun jonkun pelikatkon aikana sitten ruudulla lukee Fin 1 – 1 Rus, tulee syvä hiljaisuus tämän selostajan miettiessä, että missä vaiheessa nuo maalit ovat tulleet.

Uusia selostajia kun tulee markkinoille, niin osa haluaa olla kuten tuo 1995 vuonna läpi lyönyt selostaja. Näiden selostuksia ei pysty kuuntelemaan, koska huuto on valtava siinä vaiheessa, kun pallopojat kantavat pelivälinettä kentälle.  Herää kysymys, miltä tämä selostaja kuulostaa maalin syntyessä.

Minä kaipaan selostajalta selostusta, jonka yhteydessä kerrotaan joitain faktoja pelaajista. Faktat saisivat liittyä käynnissä olevaan kauteen, eikä niin kuten 1995 vuonna läpi lyönyt selostaja kertoo ”Saksan olevan alati vaarallinen. Kaikkihan muistamme mitä tapahtui vuonna 1986 kisoissa…” Tällaiset tilastot saavat minut raivon partaalle, koska osa näistä pelaajista on jo kuollut, eikä tuolla joukkueella ole pelipaidassa olevaa lippua enempää tekemistä tämän päivän joukkueen kanssa. Saksa siellä ei pelaa, vaan Saksaa edustavat pelaajat siellä pelaavat. Ensi vuonna usein on joukkueessa jotkut pelaajat vaihtuneet, puhumattakaan 30-v takaisesta joukkueesta.

Nyt kun olen Suomen pelejä katsonut objektiivisen amerikkalaisselostajan selostamana, on ollut mahtavaa huomata, kuinka oma pää toimii ottelua katsoessa analyyttisemmin kuin aiemmin. Kun passiivinen selostaja mutisee historiaa, passivoidun minäkin. Kun helevetin moinen ”totuuden torvi” huutaa kuinka Suomella on vaikeaa ja kuinka tuomarit ovat huonoja, jää mulla näemmä alitajuntaan semisti paska peli. Useasti olen todennut pelin jälkeen, että jotain tuossa on outoa, mutta en hoksaa mikä.

Harva selostaja pystyy esim. analysoimaan Suomen taktiikkaa pelin aikana, joka selittäisi sen, miksi ”on vaikeaa”. Suomi-Saksa peli esimerkiksi olisi varmuudella näyttänyt vaikealta tällaiselle selostajalle. Nyt kun mun alitajuntaan ei huudettu ottelun aikana, vaan rauhallisesti kerrottiin pelistä Vancouveriksi niin ajatus pysyi auki. Tämän vuoksi huomasin mikä on Suomen taktiikka, eikä ottelu ollut yhtään vaikea. Keskittyminen pysyi myös pelissä, eikä siinä ”jumalauta että on tollo selostaja” ajatuksessa, joka syntyy siitä, kun selostaja rupeaa ottamaan kantaa erotuomariin. Älyttömän usein tässä tulee esille se, ettei selostajan tarvitse tehdä sääntötenttiä päästäkseen kertomaan, että:” keppiä tulee ja hakkaa kuten meikä kännipäissään akkaa”.

Muistan elävästi kun jalkapallon MM-kisoissa vuonna 1994 laitoin kisastudioon sarkastisen tekstiviestin ”Pitäiskös vieläkin enemmän kiinnittäkää huomiota tuomariin”. Kyseessä oli Bulgarian ottelu, jossa Hristo Stoichkovia rikottiin jalkapohja edellä pelaamalla ilman kontaktia. Tästä tuomitun vapaapotkun Hristo tinttasi 25 metrin etäisyydeltä suoraan maaliin, mutta maalia ei hyväksytty. Polemiikki kentällä oli hetken aikaa kova. Noloksi asian muutti se, että maalin hylkäämistä ihmetellyt selostaja sai kovasti tukea studion asiantuntijaryhmältä puoliajalla. Maajoukkuevalmentajasta ja kolmesta huippupelaajasta koostunut tiimi kelasivat vaparia hidastuksena miettien mikä on syy maalin hylkäämiselle? Lopputulos oli heillä suuri virhe tuomarilta, koska ei voi olla paitsiokaan, koska laukaus meni suoraan maaliin.

Tämän jälkeen lähetin siis yllä olevan tekstiviestin studion numeroon. Ensinnäkin näiden tyyppien tulisi ymmärtää miksi paitsio esimerkiksi on aina epäsuoravapaapotku. Epäsuora tulee tilanteesta, jossa sääntöä rikotaan ilman kontaktia. Paitsiossa ei ole kontaktia. Näin ollen jalkapohja edellä ilman kontaktia on vaarallinen pelitapa josta tulee epäsuora vapaapotku, josta ei voi hyväksytysti suoraa maalia tehdä. Kiinnittäkää lisää huomiota erotuomariin tarkoitti myös sitä, että erotuomari nosti viheltäessään rikkeen käden ylös epäsuoran vapaapotkun merkiksi ja piti kättään keskellä tv-kuvaa pystyssä niin kauan, kunnes viheltää hylätyn maalin johdosta maalipotkun vastustajalle.

Kun selostaja ei tuntenut sääntöjä ,eikä seurannut peliä, eikä sääntöjä tuntenut valmentaja saati pelaajat, jotka eivät myöskään seuranneet ”peliä”, niin oli ymmärrettävää kuinka tämä vaikutti ottelua katsoneiden ihmisten ajatusmaailmaan. Heidän ei tarvitse kiinnittää pieniin yksityiskohtiin huomiota, koska sitä varten ottelussa on selostaja ja studiotiimi. Seuraavana päivänä töissä kymmenien työkavereiden ja asiakkaiden kanssa juttelin tuosta, kuinka hirveä tuomarivirhe siinä sattui. Jokaiselle oikaisin, että tuomari toimi täysin oikein. Monelta sain vastaväitteitä, että olen väärässä koska studion asiantuntijatkin kertoivat sen olleen tuomarivirhe. Tänä päivänä on helpompaa todistaa olevansa oikeassa, kuin 24-v sitten. Vapari näkyy alla olevassa videossa kohdassa 1.58min. Vasemmassa reunassa näkyy mitä nuija on asiasta mieltä.

Tämän kirjoituksen tausta on lyhyesti se, että ei niin vähää myrkkyä voi saada, etteikö siitä pieni pala päähän jää. Jos jossain haluat olla muita parempi, sinun pitää tehdä asiat toisin kuin muut. Tämä nimenomaan tarkoittaa sitä, että olet kyseenalaistanut muiden näkemykset ja aiemmat toiminta tavat.

Kaikista nolointa on kun myrkyttynyttä fania yrittää ”pelastaa” fanibussissa liian kapeasta näkemyksestään ja saa kommentin ”kysy Artolta! Arto on varmasti mun kanssa samaa mieltä!” Tähän ei edes haluta vastata faktalla, että ”Arto ajaa tätä bussia työkseen, joten mikä tekee hänestä suuremman urheilu ymmärtäjän kuin mitä sinä olet? Artoa jututtaisin, jos haluaisin opetella ajamaan bussia”.

Olenpa kuullut aikoinaan tuomarina ollessani ottelun jälkeen valmentajalta kommentin, että: ”Se oli varma paitsio! Jukkakin sanoi, että se oli paitsio ja Jukka on sentään pankinjohtaja!” Tämä keskustelu päättyi välittömästi tähän lauseeseen ja yksin minun päätöksestäni. Jälkeenpäin harmitti etten haastanut enemmän, mutta kun seuraavassa ottelussa tämä valmentaja huusi hädissään pelaajalleen joka oli edellisessä pelissä loukannut nenänsä ja sai jälleen pallon naamaansa, että:”Tuomo, oliko sama nenä, OLIKO SAMA NENÄ”, ymmärsin että vetäytyminen keskustelusta edellisessä ottelussa oli loistava idea.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Kiva ei elätä

Kotiisi kun hommaat jotain kivaa, niin oletko huomannut, että se vie aina sinulta rahaa. Mutta jos yritys perustetaan asiakkaan ajatukselle, jossa olisi kivaa jos olisi sellainen, niin se on yrittäjälle kuolemaksi.

Hyvä bisnes ratkaisee ongelman. Oikein hyvä ongelman ratkaisu on sellainen, jota ihmiset eivät tienneet tarvitsevansa ja silti myöhemmin eivät tule toimeen ilman sitä. Matkapuhelin toimikoot esimerkkinä oikein hyvästä bisneksestä. Kannattaako matkapuhelimen valmistajan kuitenkaan alkaa tuottamaan luuriin toimintoja, jotka asiakkaan mielestä olisi kivoja, jos sen ylläpitäminen veisi valmistajalta rahaa?

Viime kesänä mulle soitti naishenkilö joka oli halukas alkamaan yrittäjäksi ja kysyi paljonko maksaa konsultointi ja mentorointi? Vastasin, että meidän palvelut eivät maksa mitään, koska jos onnistumme auttamaan, apumme tuottaa asiakkaalle lisää rahaa josta pienen osan laskutamme. Siitä että tienaa enemmän, kannattaa aina pieni provisio luovuttaa. Pyysin häntä ensin kertomaan miten voisin häntä auttaa, jotta näen voinko ottaa häntä asiakkaaksi. Emme ota asiakkaaksi jos meistä ei ole taloudellista hyötyä.

Tämä nainen halusi perustaa kotipaikkakunnallensa yksityisen kioskin lopettaneen R-kioskin tilalle. Katselin samalla alueen karttaa koneelta, josta kävi ilmi, että paikka sijaitsee pienellä asutusalueella, jossa on vähän ohikulkevaa liikennettä. Tien toisella puolella oli ruokakauppa ja muita palveluita alueella ei ollut.

Tämän kartan perusteella sanoin naiselle, että: ” Nyt mun pitäis periä sulta muutama satanen tästä konsultaatiosta joka kuukausi elämäsi loppuun saakka, koska tällä neuvolla, että älä missään nimessä perusta siihen kioskia, tulet lopun elämääsi rahaa säästämään.” Jatkoin vielä, että:” Saat tämän neuvon ihan ilmaiseksi. Et missään nimessä perusta siihen kioskia!”

Nainen kummasteli mun näkemystä ja kertoi uskovansa sen menestykseen. Katsoin tämän myytävänä olevan liikerakennuksen kuvat netistä ja sanoin naiselle, että:” kyseessä on iso autiotalo, jonka keskellä on kioski. Tämäkin on huono juttu, sillä siitä tulee mieleen, että tuo se vielä tuossa rypistelee”.  Nainen kertoi mulle visioitaan, kuinka hän laittaa kalusteita pihalle, jotta ihmiset voivat istua siinä syömässä jäätelötötteröitä ja kuinka hän saa siihen Veikkauskoneen yms. Sanoin naiselle, että: ”Mä en halua sua loukata, mutta miksi sä et kuuntele kun sä halusit konsultaation ja mä vielä annan sen ilmaiseksi? Voit omat rahasi survoa siihen kaivoon minkä parhaaksi näet, mutta sä saat nyt elintärkeän neuvon. Älä tee sitä”.

Kysyin naiselta miksi siinä ei ole nykyään kioskia? Hän kertoi pyhäaukioloaikojen vapauttamisen tehneet entiselle kioskille niin paljon hallaa, että se joutui lopettamaan. Kerroin, että: ”sama halla on pyyhkäissyt koko maan yli, eikä hallan vaara ole sääennusteesta poistunut. Ongelma on sama joka paikassa. Jatkossa myös sulla, mikäli siihen kioskin laitat”. Nainen kertoi, että hänen visio on erilainen. Hän myy terassille kahvia ja myös jäätelöannoksia. Kysyin ratkaiseeko tuo asiakkaan ongelmaa? Eikö asiakas saa juoda kahvia kotona? Sääkö oikeasti meinaat kahvilla tuon jalkeille nostaa?”

Nainen jatkoi näkemyksiään: Kaikki kioskin peruspalvelut Veikkauskoneineen ja niitä tuetaan kahvilla, tötteröillä ja jäätelöannoksilla. Hän oli tehnyt asiakaskyselyä jututtamalla ajatuksellaan paikallisia ihmisiä ja vastaus oli ollut selvä: ”Olispa kiva jos siinä olis taas kioski”. Vastasin, että: ”tässä on se iso ero. Sä olet tehnyt asiakaskyselyä ja asiakkaat ovat vastanneet täysin rehellisesti; olispas kiva homma. Mä taas kerron sulle markkinatutkimukseni pohjalta faktoja ja tuo, että asiakkaan mielestä se olisi kiva, ei tarkoita sitä, että asiakas sitä palvelua tulee koskaan käyttämään. Se riittää hänelle, että on kivaa, että siinä on sellainen, jos joskus haluaa siinä käydä”.

Pyysin naista kuuntelemaan, kun kerron faktoja kioskimarkkinasta vuonna 2017. Ensinnäkin jäätelö kuuluu sokeriveron piiriin. Vero on nostanut hintaa euron litraa kohden. Tämä tarkoittaa sitä, että tötteröstä sun pitäis saada 3,5-4e jotta se olisi kannattavaa niitä pakastinvarastossa pitää. Jäätelöannoksesta sun pitäis sitten saada kaikkine kastikkeineen kymppi. 2 aikuista ja 3 lasta jäätelöannoksella tarkoittaa sitten sitä, että se ”olispa kiva” maksaa 50e tälle perheelle. Nyt kysyn monestiko luulet niiden raskivan käydä? Päivittäin, viikottain, kerran kuussa, kerran kesässä vai etteivät käy koskaan, kun kuulevat naapurin Tepolta kuin teillä on kallista? Oikea vastaus on, etteivät koskaan tuo koko perhettä jäätelöannoksille. Eikä se jäätelöannos valmistu itsestään. Samalla kun sitä tehdään, joutuvat muut asiakkaat odottamaan. Ne kävelevät ulos, koska teillä on ”liian vähän henkilökuntaa”. Panen 10 000e vetoa siitä, että tötteröitä et myy niin paljoa kuukaudessa, että niiden katteella pystyisit kenenkään palkkaa maksamaan, joten ne on pystyttävä tekemään muiden töiden ohella.

Mitä tulee Veikkauskoneeseen, niin pari juttua on ymmärrettävä. Ensinnäkin, se ei tule automaattisesti. Ensin pitää näyttää ”myyntitaidot” myymällä pelkkiä arpoja ja jos ne menevät hyvin kaupaksi, niin sitten saat koneen. Sen jälkeen pitää yltää Veikkauksen asettamaan viikkomyyntiin. Parin euron pelejä myydessäsi, yli puolet sun katteesta menee kuluihin, jos asiakas maksaa kortilla. Alueellanne ei ole pankkiautomaattia, joten jokainen käyttää korttia. Vaikka pääsisit siihen viikkomyyntiin minkä Veikkaus vaatii koneen pysymiselle, niin et lienee koskaan ole ajatellut, että suuri pelimyynti ei ole hyvä juttu sun bisnekselle? Mitä enemmän sulla on pelimyyntiä, sitä vähemmän asiakkaillasi on ylimääräistä rahaa, koska pelien pelaaminen on vienyt heidän rahansa. Sä tienaat paremmin myymällä euron suklaapatukan, kuin kympin pelin. Asiakaskin menettää suklaassa rahaa moninkerroin vähemmän. Mutta jos asiakkaasi pelaavat paljon, sä et pärjää koska sulta ostetaan silloin vain pelejä. Pelimyynnin katteet ovat paskoja ja kuten jo kerroin, iso osa katteista menee maksutapakuluihin. Kaikki muutokset mitä yhteiskunnassa tulee, muuttavat entisiä pelisääntöjä. Viimeisen 20-v aikana ei ole tullut yhtään muutosta, joka tukisi sinun visiota kioskin perustamisesta. Siksi sanon, että älä tee sitä.

Kerroin vielä, että varsinainen idea ei ole tyhmä. Paikka ja toimintamalli eivät täsmää. Iso pelimyynti ja idylinen jäätelöbaari eivät synny saman katon alle. Ei varsinkaan noin pienelle asuinalueelle. Jos haluat perustaa pelikahvilan, niin sen paikka on isolla kerrostaloalueella, jonka on oltava lähellä vilkasta ohikulkutietä. Siinä myyt paljon pelejä paikallisille ja ohikulkijoille. Jos haluat perustaa ajatuksen suurelle jäätelömyynnille tai muille erikoisuuksille, on löydettävä idylinen paikka. Mielellään vesistön ääreltä ja sijainnissa saisi olla paljon liikennettä ja ennen kaikkea turismia. Talvella myyt kuumaa ja kesällä kylmää.

Nyt sain kuulijalta huomion. Sitten jatkoin, että ota aikalisä sen nykyisen sijainnin ja idean kanssa. Mieti miten sen koko liikekiinteistön saisi taas täyteen. Paljon pieniä palveluita siihen, joiden olemassa olosta kaikki muutkin hyötyvät. Mikä olemassa oleva yritys voisi toimia siinä tilassa ja yrittää saada heitä tulemaan siihen. Pointti tässä on se, että alat kiinteistömoguliksi. Aiesopimuksilla kiinteistö täyteen ja ostat sen tyhjän kiinteistön pilkkahintaan itselles. Sen jälkeen vuokraat tiloja näille kiinnostuneille hieman tavanomaista halvemmalla hinnalla. Näin tuo kiinteistö tuo sulle varman tulon ja silloin voit kokeilla leikkiä kioskikauppiasta. Silloin ei ole niin väliä sillä, että tötteröitä lukuunottamatta asiakkaasi saa kaikki tien toisella puolella olevasta kaupasta. Samalla kun liikennettä on teidän pihassa johtuen useasta palvelun tarjoajasta, lähtee sulta tuotteita siinä sivussa, koska olet pelipaikoilla.

Paljon näen lehtien tekstiviestipalstoilla kysymyksiä, miksi ei ole sellaista tai tällaista liikettä. Vastaus on kysymättäkin selvä. Sellaiselle ei ole riittävästi tilausta. Joskus joku innostuu ”vastaamaan huutoon” ja perustaa uuden palvelun jota on niin kovin toivottu. Jälkeen jää tyhjä liiketila jossa on eri teipit ikkunassa kuin mitä oli ennen. Lisäksi uusi ihminen tässä yhteiskunnassa, joka kantaa epäonnistumisen tuomaa velkataakkaa mukanaan. Tällainen toiminta ei ole asiakaslähtöistä, vaikka asiakkaan toiveeseen vastataankin. Markkinatutkimus alle ja jos sen jälkeen näyttää hyvältä, niin sekaan vaan. Varsin asiakaslähtöistä toimintaa, kun on asiakkaan tarpeen eteen nähty vaivaa ja selvitetty kannattaisiko sellainen perustaa.

Eräs Amerikkalainen yliopistojamppa teki aikoinaan tutkimuksen asiakaskyselyiden tehosta haastattelemalla tuhatta ihmistä divetymonoksidista. Hän kertoi tuosta heille tosiasioita. Kun ihminen nauttii tuota ainetta, hän tulee siitä riippuvaiseksi. Jos sitä ei enää saa lisää, ihminen kuolee. Sen liika nauttiminen saa aikaan hikoilua ja voimakkaan virtsaamisen tarpeen. Epäpuhtaana nautittuna ihminen sairastuu tai jopa kuolee. Jos sitä hengität, menee henki yms. Kaamein uutinen oli se, että tuota selkeästi haitallista ainetta esiintyy kaikissa Amerikan järvissä ja joissa. Tutkimustulos oli karua. 80% vastaajista vaati aineen välitöntä kieltämistä ja että Amerikan pitää käyttää niin paljon resursseja kuin mitä se vaatii, että tuo aine saadaan tuhottua lopullisesti. Vajaa 20% suhtautui siten, että pitää alkaa tutkimaan mitä ongelmalle voidaan tehdä, jotta tätä ongelmaa ei jatkossa olisi. Loput pari prosenttia oli sitä mieltä, että ”pitäiskös rauhoittua ja unohtaa koko juttu?”

Divetymonoksidi on yhtäkuin H2O, eli Vesi.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

Saimme mitä ansaitsimme

Viimeisen kuuden vuoden aikana raivokkaat hallitusvastaiset ihmiset ovat olleet istuvaa presidenttiäkin viemässä erilaisiin tuomioistuimiin. Myös katkeria kansalaisaloitteita on tarjottu allekirjoitettavaksi Presidenttiä vastaan. Olen pelolla miettinyt kuinka iso osa kansasta on tuo äänekäs ja mielestäni ajattelematon ryhmä.

Kun Sale oli ehdolla aikoinaan Halosta vastaan, äänestin Salea. Olin sitä mieltä, että mies joka on ollut Euroopan investointipankin varapääjohtaja, niin tällainen mies ymmärtää rahasta ja taloudesta aikalailla. Toimiessaan valtionvarainministerinä hän iski kyntensä eduskunnan kuluja vastaan karsien niitä. Tällöin silloiset Tepot ja Almat eivät eduskunnassa tykänneet yhtään siitä, että heidän kulujaan leikattiin, mutta väliäkö hällä. Valtionvarainministerin on hoidettava valtion varoja ja tämän Sale teki. Linja piti myös Presidenttinä, koska pudotti omaa palkkaansa 50 000e/ vuosi. Tällaista on todellinen asioiden hoito, eli kaikki on samassa kelkassa, myös itse.

Halosta vastaan kilpaillessaan kuulin usein kommentteja, että Salessa on liikaa kapitalismia, joten pitää äänestää Sosiaalidemokraattia. Sale tuli nyt valituksi toiselle kaudelle aivan suvereeneillä tilastoilla. Tuskin elämäni aikana näen yhtä suurta luottoa demokraattisissa vaaleissa kenenkään kohdalla enää koskaan. Tarkoitan luonnollisesti tässä maassa, sillä Putin nauttii Venäjällä suunnilleen 113% luottamusta, mutta häviää Pohjoiskorean raketeille kikattelevalle pallolle, joka saa äänistä yli 200%…

Vaikka olen usein ollut huolissani tämän kansan ajattelemattomuudesta, eli luetaan vain otsikot ja unohdetaan faktat otsikon takaa, näissä vaaleissa luottamus tämän maan asukkeihin palasi kertaheitolla.

Kaikissa tämän maan vaalipiireissä Sauli voitti suoraan ensimmäisellä kierroksella. Nämä vaalipiirit pitävät sisällään 311 eri kuntaa ja kaupunkia joissa ääniä jaettiin. Oulun vaalipiirissä viidessä oltaisiin menty toiselle kierrokselle ja Lapin vaalipiirissä kuudessa. Lopuissa tasan kolmessa sadassa kunnassa ja kaupungissa Sauli voitti suoraan. 96,5% kunnista luotti istuvaan Presidenttiimme selvällä äänienemmistöllä.

Huutaa saa ja erimieltä saa olla, mutta demokratia on puhunut. Demokratia on mielestäni nyt äänestänyt taloutta äänestäessään Salea jatkamaan Presidenttinä. Pitää myös muistaa, että eipä taida olla Amerikankaan Trump vastainen media kenenkään muun Presidentin vierailusta Valkoisessa talossa kirjoittanut yhtä paljon ja yhtä positiivisia artikkeleita, kuin mitä kirjoittivat Suomen Presidentin vierailusta.

Pöyristyttävää ajattelemattomuutta on mielestäni se, että vaalipäivänä juttelin erään ihmisen kanssa joka kehui sitä, että Sale on ollut todella hyvä Presidentti ja hän oli tyytyväinen siitä, että näyttää siltä, että Sale saa jatkaa Presidenttinä. Hän kuitenkin kertoi äänestäneensä silti erästä toista ehdokasta. Kysyin miksi, koska en ymmärtänyt ollenkaan tuota toimintaa, joka oli täysin ristiriidassa hänen näkemyksen kanssa. Hän sanoi, että hän haluaa että tulee toinen kierros, koska se on aina niin jännittävää seurata. Kysyin, että: ”Oletko sitä mieltä, että kenelläkään on mahdollisuuksia Saulia vastaan toisella kierroksella”, johon hän vastasi: ”Ei varmasti ole, kyllä Sauli voittaa”. Tähän esitin kysymyksen, että: ”Eikö sitten olisi monta miljoonaa euroa riittävä syy äänestää Saulia jo ensimmäisellä kierroksella, jotta valtio säästäisi vaaleihin varattua rahaa ja voisi sen käyttää vaikka mielummin terveydenhuoltoon, kuin turhaan toiseen kierrokseen vaaleissa”? Hän vastasi, että ”No johonkin se raha menee kuitenkin, mutta se toinen kierros on niin jännittävä, että se olisi kiva nähdä”.

Demokratia on puhunut myös tässä, sillä tämä ihminen istuu paikkakuntansa valtuustossa. Varmasti on paikkakunnan talouden hoito osaavissa käsissä! Mainittakoot, että paikkakunta jossa tämä henkilö oli valtuustoon äänestetty, oli yksi niistä paikkakunnista, joissa Presidentin vaalit olisi vaatinut toisen kierroksen. Liekö joukossa ajattelemattomuus vaan tiivistyy, vai onko kysymys paikkakunnan yleisestä ymmärtämättömyydestä mitä hyvä taloudenhoito on? Siinä pitää olla myös kansan mukana, päättäjistä nyt puhumattakaan.

Vaalit ovat upea paikka ajatella omaa tulevaisuutta, joten kannattaa miettiä äänestäessään jatkossakin myös taloutta. Ilman hyvää taloudenhoitoa ei ole hyvää yhteiskuntaa, eikä hyvää kotikuntaa.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy