Uusi vuosi onkin jo päätöksessä

Vuoden viimeinen päivä on käsillä ja on jälleen kivaa, sekä hieman haikeaakin analysoida menneen vuoden perusteella itseään. Mikä on ollut hienoa, mitä pitää parantaa ja mitä se vaatii. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia. Teen hiljaa mielessäni uuden vuoden päätöksiä, eli mitä minun pitää tehdä, että elämäni olisi parempaa ja samalla olisin itse parempi ihminen. Nyt tehdään poikkeus ja tehdään päätökset julkisesti. Puheet panee onnistumaan.

Mennyt vuosi on ollut osaltaan jopa elämäni vaikein, mutta osaltaan myös elämäni paras. Ratkaistavia pikku ongelmia on riittänyt, mutta sain auttaa muita enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämän oletan jatkuvan myös alkavana vuonna. Tämä on ollut palkitsevaa. On mukavaa huomata, että voi olla ”tuki ja turva” myös kodin ulkopuolella. Tämän vuoksi ensi vuonna pitää hommata lisää asiakkaita joille apu kelpaa, jotta voi auttaa muita enemmän kuin menneenä vuonna.

Tulevana vuonna ei enää kotona riitä huolehtiminen siitä, että morsiammen tarvitsee tehdä mahdollisimman vähän. Aion silti jatkaa salaa multa niin kovin kiellettyä pyykinpesua. Jos oikein revittelen, niin saatan jonkun hänen työreissun aikana kerätä rohkeutta ja pesen oikein kirjopyykkiä. Salaa tietenkin. Ongelma kotona on se, että morsiammeni vanhenee ensi syksynä 10-v kerralla, joten vanhushuoltoon pitää alkaa pikku hiljaa kiinnittämään myös huomiota. Muutos ei vielä ole suuri, mutta tulevaisuuden suunta on jo selvillä.

En aio lopettaa hyötyliikuntaa. Aion ensi vuonnakin olla ostamatta kuntosalikorttia ja pidän huolta kunnostani kulkemalla kävellen niin paljon kuin mahdollista ja tekemällä lumityöt kolalla. Hengästyneenä ja hikisenä, mutta joka hetkestä nauttien.

En aio pitää tipatonta tammikuuta samasta syystä kuin aina ennenkin. En tee mitään massojen mukana, koska se kaventaa ajattelun tasoa. Tarkoittaa sitä, että joku on jo ajatellut puolestani ja mä vaan menen mukana. Kun joku perustelee mulle sen, että se pitää nimenomaan olla tammikuu, eikä esim 4.4 – 3.5 välinen aika, niin sitten olen törmännyt faktaan ja menen sen mukaan. En silti aio olla niin vastakarvaan, että pukkaisin huppu himmeänä koko tammikuun lunta kolalla pihasta autotalliin, mutta ihan pakko on tuota massahysteriaa edelleen vastustaa.

Lukemistani aion lisätä entisestään. Nimenomaan lukemista, joka kehittää osaamistani ja ajatteluani. Tunti päivässä tekee kymmeniä kirjoja vuodessa ja kaikki on omaan elämän laatuun lisää. Tästä hyötyy myös asiakkaat, koska ajattelua heidän ongelmien ratkominen nimenomaan vaatii. Tiedän, että tämä lisää tietynlaisten ihmisten silmissä minun vittumaisuutta, kun olen entistä kärkkäämmin kyseenalaistamassa ajattelemattomien näkemyksiä. Kiinnostaa yhtä paljon, kuin mopoauto pelikaania. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta koska tällä pystyn auttamaan muita enemmän, niin miellytän sitten ainakin oikeaa ryhmää.

En sano, että ensi vuonna tapahtuu isoja asioita ja niistä tuonnempana enemmän, mutta aion olla entistä enemmän se henkilö, jota lakioppineet pyytävät apuun kun pitää ratkoa juttuja joissa on numero-ongelmia. Samojen lakioppineiden painostuksesta aion ensi vuonna pyrkiä avoimen yliopiston kautta oikeustieteelliseen. Asia josta morsiammeni on puhunut jo vuosia, että ”ettei vaan menis kyvyt hukkaan”. Liekö sitten riitelen kuten juristi, vaiko vaan olisi kyse oikeasta kyvykkyydestä. Hänet tuntien uskoisin, että sopivassa suhteessa molemmista. Pysyypä riitelykin asiallisena, kun toinen ei uskalla karjassa, että:” SURVO NYT PERSEESEEN TUO ASIANAJAJA-ASENNE!” Hän tietää, että myöhemmin puolustuksen kannalta olisi ratkaisevaa vedota siihen, että: ”Siitä se ajatus sitten lähti…”

Aion edelleen omistaa kaksi eri identiteettiä, eli elää kahta eri persoonallisuutta. Olla se vakava, analyyttinen ja vaativa TyöVuorinen, sekä se sekava, aina iloinen ja hauska seuramies Mar&Co, joiden yhdistelmästä saatte esim. te bloginlukijat nauttia nimellä Marko Vuorinen.  Elämä on liian lyhyt murjottamiseen, joten en aio olla suupielet alaspäin, vaan vakavanakin pilke silmäkulmassa, pikku jäynä mielessä.

Anu-Helenalle, eli morsiammelleni, parhaalle ystävälleni ja yhtiökumppanilleni lupaan, että en luovu hänestä. Siis vuonna 2018…. Vaihtamalla toki paranee usein paljonkin, mutta kun olen parhaan saanut, niin se ei enää vaihtamalla parane. Kotiin on kiva tulla ja kotona on kiva olla, kun saa kunnioitusta. Aion siis ensi vuonna kunnioittaa häntä vieläkin enemmän…

Mikä tärkeintä, aion vuoden päästä tehdä taas tämän analyysin ja parantaa maailmaa siten, että teen ensin itsestäni paremman, jotta maailma olisi parempi paikka muille. Näin saan siltä sitten Ansionsa Mukaan, eli maailma maksaa hyvän takaisin hyvällä.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

Tarina aidosta pukista

Elettiin vuotta 1991, eli aikaa tuhat vuotta sitten. Nuori mies Vuorinen oli astunut armeijan harmaisiin ja joukko-osasto  oli Rovaniemellä. Erikoistumisjakson jälkeen jouduin olemaan erään varastotyöntekijän kanssa tiiviisti tekemisissä. Yhteistyö meni siihen, että aina siellä vieraillessani, tämä siviilityöntekijä tarjosi toimistossaan kahvit. Siinä sitten kahvin äärellä tupakoitiin ja turistiin siviilielämästämme.

Kävi ilmi, että tämä mies oli oikeasti Joulupukki, joka vaan valtavaa vapaa-aikaansa jouduttaakseen työskentelee armeijan varastolla. Hän oli aloittanut Joulupukkityöt -60 luvulla laittaen lehteen mainoksen. Kun puhelin oli alkanut soimaan, hän oli vastannut jokaiseen puheluun joulukuussa, että ”Joulupukki”. Hänelle oli tullut aaton kalenteri täyteen jo ensimmäisenä vuonna. Pukille lahjoja antaessaan perheen isät olivat pyrkineet raottamaan partaa, että kuka siellä oikeasti on? Tähän pukki oli vastannut, että: ”saanko mä ensin vetää sulta naaman irti ja katsoa kuka siellä alla oikeasti on? Mun naaman alla olen minä, eli Joulupukki”.

Kun hänelle tarjottiin pihamaalla vierailun jälkeen ryyppyjä, hän oli ottanut povitaskusta armeijan juomapullon ja pyytänyt lorauttamaan sinne omantunnon mukaan. Tällä taskumatilla hän oli sitten tehnyt uuden vuoden aattona taidetta, testaamalla  sekoitteeseen jossa oli kaikkea keskioluesta konjakkiin, oikeanlaisen lantringin. Vuoden ensimmäisen aamun jysäri oli sitten kertonut hänelle, mitä kaikkea sitä on matkalla verovapaista tuliaisiksi tarttunut. Hassu Pukki, mutta duunarin vapaapäivähän tuossa oli kyseessä.

Tultaessa 80-luvulle samat perheet soittelivat automaattisesti jo tutuksi tulleeseen puhelinnumeroon, jossa aina vastasi tuttavallisesti puhelimeen ”joulupukki”. Ainoa muuttunut asia oli se, että ne -60 luvun lapset olivat kasvaneet aikuisiksi ja tilasivat omille lapsilleen tuttua joulupukkia. -60 luvun teinit tilasivat omille lapsilleen 70-luvulla ja -70 luvun lapset taas tilasivat samaa tuttua pukkia omille lapsilleen tuolloin -90 luvulla. Miettikää? Aidompaa Joulupukkia ei voi kuvitellakaan.

Tähän kun jatkoksi ajattelette sitä, ettei kukaan koskaan ole saanut tietää kuka hän on, joten hän on Joulupukki. Itse hän nauraen kertoi, että välkyimmät ovat armeijan juomapullosta päätelleet, että pukki työskentelee varuskunnassa ja siitä sitten olettaneet Pukin olevan Vääpeli Hynynen, koska juopompaa tyyppiä ei kantahenkilökunnassa ollut. Ottihan tämä pukki punaviinipullosta siivut taskumattiin, jonka sekoitus oli jo vertaansa vailla. Ei siis ihme, että häntä luultiin Vääpeli Hynyseksi. Tähän tämä Pukki vielä lisäsi, etteivät kuitenkaan ajatelleet sitä, ettei ole joulua, etteikö tämä Vääpeli huuda mustamaijan peräkontissa, että: ”ETTEKÖ TE TIEDÄ KUKA MÄÄ OON? KUN MINÄ SANON, NIIN TE JUOKSETTE! ONKO TÄMÄ SELVÄ?” Poliisit sitten sarkastisesti vastaavat, että ”ei kuulosta siltä”. Ei jouda Vääpeli pukiksi ei.

Hän tunsi kaikki asiakkaansa nimeltä. Hän muisti seuraavana Jouluna kysellä edellisenä Jouluna tulleesta rattikelkasta yms. Hän jopa näki asiakkaitaan kesäisin juniori jalkapalloturnauksissa ja kirjoitti muistiinpanoja heistä. Voitte kuvitella isompienkin lasten ilmeet, kun Jouluna pukki tuumaa, että: Kyllä sinä Mikko annoit sitten upean syötön siihen Sakarin tekemään maaliin heinäkuussa kun pelasitte FC Karvamahoja vastaan!

Minusta hauskin tarina oli hänellä se, että hänen asiakkaansa ovat hänelle niin kasvotuttuja vuosien takaa, että hän toisinaan heitä jututtaa vahingossa kaupassa kysyen kuulumisia. Kun hän sitten huomasi jututettavalla täydellisen ihmetyksen vallassa olevan ilmeen, koska eiväthän he pukkia tunteneet siviilivaatteissa, hän joutui toteamaan, että ”sori, taisin luulla sua erääksi toiseksi”.

Miettikääpä tämän Joulupukin asiakaslähtöisyyttä ja millaisia asiakaskokemuksia siitä on syntynyt ja miten tämä taas on tullut takaisin uskollisina kanta-asiakkaina.

Ansionsa Mukaan Oy toivottaa asiakkailleen ja kaikille teille blogia seuraaville, eli tuleville asiakkaille hyvää ja rauhallista Joulua.

Anu-Helena ja Marko

Usko mielummin Joulupukkiin, kuin verottajaan

Verottajan asiakaslähtöisyys perustuu ajatukseen, että asiakas on aina väärässä. On uskomatonta ollut nähdä, kuinka kyseisessä laitoksessa ei ole yhtenäistä linjaa siitä, miten toimitaan. Olenpa törmännyt täydelliseen ammattitaidottomuuteenkin.

Otetaanpa neljä opettavaisinta esimerkkiä.

Osakeyhtiötä pyörittävän yrittäjän ei kannata nostaa paljoa palkkaa. Yhtiö maksaa voitosta 20% veroa ja yrittäjä osingosta maksimissaan 8,5% kun osinko on maksimissaan 8% yhtiön jakokelpoisista varoista. Tämän tiedon pohjalta olen sitä mieltä, että yrittäjä häviää rahaa nostamalla vuosittain palkkaa niin paljon, että verotus ylittää nuo kaksi eri veroprosenttia yhteenlaskettuna, eli 28,5% suurempaa veroa ei ole järkevää joutua palkasta maksamaan. Tämä vähentää jakokelpoisia varoja, joka vähentää osingonmaksukykyä. Lisäksi yrityksen tarvitsemia rahoja tuolloin annetaan verottajalle, jotka Alma ja Teppo omalla osaamisellaan tuhoavat Arkadianmäellä.

Pari vuotta sitten menin verotoimistoon kysymään, paljonko on se summa minulla jonka voin palkkaa nostaa siten, että ansiotulovero on korkeintaan 28,5%. Virkailija sanoi, ettei sitä voi laskea kun sulla on täällä näitä pääomatulojakin. Kysyin miten pääomatulot vaikuttaa ansiotuloihin? Virkailija oli yllättävän rehellinen ja vastasi, että en minä tiedä. Sanoin että ei vaikuta mitenkään. Ansiotuloista peritään tulovero ja kun verotettuja pääomiasi sijoitat, niin sijoitustoiminnan tuotoista peritään sitten pääomavero. Tähän virkailija sanoi, että niin joo, näinhän se menee. Mutta sulla on täällä osinkojakin nostettuna, niin paljonko sulla niitä tulee tänä vuonna? Kysyin, että miten osinkojen nosto vaikuttaa tuloveroon? Nyt virkailija ei vastannut, vaan pyysi virkailijaa viereisestä kopista ja kysyi häneltä. Tämä virkailijakin vastasi suureksi yllätyksekseni rehellisesti, että en minä tiedä… Kysyin, että saanko teille kertoa? Ilman lupaa sitten kerroin, että jos nostan 8% jakokelpoisista varoista, kuten teen, niin niistä 25% menee pääomaveron alle ja 75% tulee verovapaasti. Jos pääomatuloni jää alle 30 000 euron, on pääomavero 30%, jolloin osingon kokonaisveroprosentiksi tulee 7,5%. Mikäli pääomatuloni ylittää 30 000euroa, niin ylimenevästä osasta pääomaveroprosentti on 34% ja tällöin osinkoveroprosentiksi tulee maksimissaan 8,5%. Vasta jos nostan yli 8% jakokelpoisista varoista osinkoa, tämä vaikuttaa tuloveroprosenttiin. En nosta enempää, joten osingolla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Aikani siinä kuuntelin heidän miettimistä voiko tämä mennä noin. Kauaa en jaksanut, vaan totesin että teenpä tämän verokortin ensimmäistä kertaa ihan itse kätevästi netissä. Sinne oli kaavat sitten tehty oikein ja sain tietää tulorajani 28,5% verolle. Tällä ammattitaidon vaatimustasolla minä pystyisin toimimaan sähköasentajana, vaikka en pysty ovikelloa huoltamaan ilman, että talosta palaa kaikki sulakkeet ja yhtä aikaa. Kovin on tuo pelottava ajatus. Mutta pelottaa myös ajatella, kuinka paljon ihmiset maksavat väärin veroja, kun neuvonta on tuolla tasolla verotoimistossa.

Vuosi sitten pakotin aikuiset lapseni myymään osakesalkkunsa tyhjäksi tulevan mullistuksen tieltä ja tällöin tyttäreni kyseenalaisti tämän kysymällä, että eikö hän nyt joudu sitten maksamaan voitoista veroa, jolloin sijoituksen arvosta poistuu rahaa? Vastasin, että kyllä joudut ja koska olen ylpeä ajattelemisestasi ja olen varma, että tämä ratkaisu tulee tehdä, isä maksaa teidän molempien verot. Näin saatte koko salkun arvon sijoittaa tulevaisuuden positioon. Syksyllä tuli sitten veromätky laskut ja lapset toivat laskut isälle. Maksoin verot kuten olin luvannut ja viime keväänä tuli tyttö tuomaan karhukirjettä maksamattomasta verosta isälle. Vero oli erääntynyt marraskuussa ja näytin tiliotteelta hänelle, että vero on maksettu eräpäivänä, joten lämmitetään karhukirjeellä taloa ja kiitetään verottajaa ilmaisesta lämmitysmateriaalista. Mulla ei ole tapana nähdä vaivaa oikaista väärin perustein lähetettyjä laskuja, vaan se vaivan näkö kuuluu virheen tekijälle ottaa maksamattomasta laskusta yhteyttä.

Kun tästä kuukauden kuluttua tuli ulosottotoimistolta tyttärelleni kirje, soitin tälle tutulle ulosottomiehelle, jonka olin tavannut asiakkaan kanssa siellä asioidessani. Siinä kevyen turinan lomassa ihmeteltiin, kuinka ihmeessä maksettua veroa karhutaan ja hän antoi suoran puhelinnumeron asiasta tietävälle veroviranomaiselle. Soitin tälle veroviranomaiselle, joka hyvin ystävällisenä miehenä ihmetteli laskua, koska hänen koneella olevilla tiedoilla ei tyttärelläni ollut veroja maksamatta. Hän pyysi lämmittämään taloa tällä laskulla ja otti ulosottotoimistosta toimeksiannon takaisin.

Tuli syksy ja tämä ulosottomies soitti minulle ja kertoi, että on jälleen tullut tyttärelleni verotoimistosta sama karhukirje. Ulosottomies kertoi, että verottaja on niin kummallinen yhteisö, ettei siellä kukaan tiedä asioiden oikeaa laitaa ja antoi minulle toisen numeron. Soitin tähän ja sieltä löytyi tyttäreni verovelka. Syy oli isän. Olin maksanut erä numero kahden sinä päivänä kun erääntyi eränumero yksi. En tiedä tänä päivänäkään missä on se lasku eränumero yhdestä. Onko tullut edes, vai olenko minä tai tyttäreni sen hukannut. Näin ollen karhu oli aiheellinen, koska tämä oli maksamatta. Tästä sitten hetken omaksi ilokseni haastoin tätä virkailijaa siitä, kuinka voi olla mahdollista, että toisella puolella pöytää istuvalla virkailijalla on toiset tiedot kuin mitä on pöydän toisella puolella olevalla.

Soitin sitten ulosottotoimistoon ja pyysin laskun lähetettäväksi mulle ja kerroin, että kyllä se maksamatta on, vaikka keväällä toisin verotoimistosta kerrottiin. Ulosottomies kertoi mulle tarinan, kuinka verohallinnon lakimies nainen oli siirtynyt miehensä yhtiöön työskentelemään ja muutaman vuoden kuluttua tämä yhtiö meni konkurssiin verojen vuoksi. Eipä tiennyt verotoimiston lakimieskään mikä on verotoimiston ”virallinen” toimintamalli. Tämä pienenä tiedotteena siitä, että se mitä verottaja sanoo, ei välttämättä pidä paikkaansa.

Miten verottaja sitten pyörittää omaa liiketoimintaansa, eli kerätä veroja? Vuonna 2004 päätin alkaa ”ravintolabisnekseen”. Mulla oli tuolloin pieni kioski, jossa oli melko iso terassi ja tähän terassille piti saada anniskeluoikeudet miedoille alkoholeille. Pari päivää ennen avajaisia luvat oli valmiit, kunhan toimitan kauan sitten tilaamani verovelkatodistuksen. Soitin Rovaniemen verohallintoon josta se tilattiin ja kyselin tämän paperin perään. He eivät voineet sitä lähettää suoraan aluehallintovirastoon, vaan se piti heidän toimintamallien mukaan toimittaa minulle. Hän kertoi nyt minun aikaa säästääkseen lähettävänsä sen faksilla minun paikalliseen verotoimistoon. Torstaiaamuna menin sitten tuota faksia hakemaan, eikä se ollut tullut. Soitin tälle virkailijalle uudelleen ja hän pahoitteli että oli sen unohtanut ja sanoi, että pystyy sen puolenpäivän jälkeen lähettämään. Puhelun päättymisen jälkeen tajusin kuulleeni liikenteen kohinaa puhelimen taustalla, eli ukko oli kaupungilla ja tämä jää muistin päälle. Varmana tästä muistamattomuudesta, menin sitten paikalliseen verotoimistoon klo 15 kysymään mulle saapunutta faksia Rovaniemeltä. Ei ollut tullut. Kysyin missä huoneessa istuu tämän rakennuksen korkein johtaja ja sain ohjeet ”kolmas ovi käytävän vasemmalla puolella”.

Soitin liikennevaloja ja pääsin sisään. Istuin reppu sylissä tuoliin ja kerroin ongelmani tälle miehelle. Sanoin, että liiketoimintaa laajentamalla mä palkkaan yhden uuden työntekijän, joka maksaa veroja. Tarkoitus on myös itse tienata enemmän, jolloin maksan enemmän veroja. Myös panimot tienaavat tässä aavistuksen enemmän ja maksavat aavistuksen enemmän veroja. Me maksamme myös arvonlisäveroja, joten kerrotko mulle mikä on tässä verottajan bisnestä jarruttaa tätä toimintaa? Sanoin miehelle, että auta nyt pienyrittäjää ja soita sinne Rovaniemelle ja pyydä se todistus tähän sinun pöydällä olevaan faksiin. Mies tuumasi mulle, että meillä on täällä sellainen käytäntö, että Rovaniemi hoitaa omat asiat ja me omat, eli mun pitää itse hoitaa tämä asia. Tuumasin, että on juuri tullut aika tätä teidän käytäntöä muuttaa ja että en poistu tästä huoneesta ennen kuin mulla on se todistus. Ukko näpräili tietokonetta ja tuumasi, että sitähän pitää toimia kuten parhaaksi näkee. Vastasin, että ”selvä” ja nostin repustani pöydälle termospullon, eväät ja pelikorttipakan ja aloin pelaamaan pasianssia,  Mies tuumasi mulle, että tavarat reppuun tai soitan Poliisille. Sanoin, että sitähän pitää toimia kuten parhaaksi näkee. Soita sinä poliisille niin minä soitan lehteen. Tulee hieno uutinen siitä, kuinka verottaja estää pienyrittäjää kasvattamasta bisnestään, jolla maksaisi lisää veroja. Mies nappasi puhelimen käteen ja minä nappasin omani, johon oli valmiiksi laitettu tutun toimittajan numero, jolle olin tästä suunnitelmasta kertonut etukäteen. Hän oli valmiudessa tulla paikalle kolmessa minuutissa, eli todennäköisesti virkavaltaa nopeammin. Mies naputtelikin pitkän numerosarjan, joten huomasin, ettei soita poliisille. Hän soitti Rovaniemelle ja mesusi puhelimeen siitä, kuinka he täällä joutuvat kärsijöiksi, kun te ette hoida hommianne. Minuutin kuluttua minulla oli todistus kädessäni, jonka pahoittelujeni jälkeen tämä virkailija faksasi puolestani aluehallintovirastoon. Avajaiset onnistuivat näin ollen ajallaan järjestää.

Henkilökohtaisesti upein juttu tapahtui vuosia sitten. Rakensin suuremmat liiketilat, jotka omistin itse. Kysyin verotoimistosta paljonko on se vuokra, jonka he hyväksyvät siitä perittävän? Sain summan ja sillä mentiin monta vuotta. Sitten tuli verottajalta kysely siitä, kuinka perittävä vuokra on noin ”suuri” ja kirjallinen hinnasto paljonko voi mistäkin neliöstä periä. Usko tai älä, vessalla ja varastolla oli eri hinta. Vaikka vessa oli yhtä karu kuin varastokin, sai vessan neliöistä euron enemmän vuokraa, Vitutti niin paljon, että suunnittelin alkaa kuseskelemaan varaston lattiakaivoon ja pitämään tyhjiä pulloja vessassa, jolloin saisin isommasta vessasta paremman vuokran… Oli muuten viimeisen päälle tarkka hinnasto eri neliöiden vuokrista. Kirjanpitäjä sitten otti sinne yhteyttä ja kertoi, että me olemme verottajalta saaneet tämän summan jota on peritty. Tähän oli vastattu, että asia selvä. Ei tässä ole mitään ihmeellistä ja tehkää vaan kirjallinen vastine. Sen kirjanpitäjä teki ja siihen tuli vastauksena, että ”yrittäjän tässä vaiheessa osoittama katumus on turhaa”! Mielivaltainen tuomio tuli peitellystä osingonjaosta, jollaista termiä en ollut tuolloin vielä koskaan kuullut. Yritys joutui tästä rangaistuksena maksamaan n.7000e. Aloin tästä välittömästi laatimaan kirjallista ilmoitusta tyytymättömyydestä päätökseen. Sitten tuli verottajalta mulle henkilökohtainen kirje ja silloin se riemu repesi. Koska kaikkea vuosien aikana maksettuja vuokria ei voinut katsoa vuokraksi, koska varasto on esim halvempi kun vessa, vaan ne katsottiin ylimääräiseksi ja  tuolloin verottomaksi osingoksi, olin maksanut niin paljon liikaa pääomaveroja, että henkilökohtainen verotukseni korjaantui siten, että sain yli 9000e veronpalautukset. Vaikka kuinka tuota laskin ja muistin myös kommentin, ”se riippuu laskutavasta”, pääsin aina samaan lopputulokseen. Sain verottomana tilille 9000e siitä, että yritykseni joutui maksamaan siitä vain 7000e. Valtio hävisi 2000e ja maksoi lisäksi virkailijalle palkkaa tappion tekemisestä liiketoiminnassa. Melko sukkelasti lämmitin taloani kirjallisella valituksellani.

Verottajalla ei ole näiden esimerkkien myötä asiakaslähtöisyyttä, ei selkeää linjaa eikä aina ammattitaitoakaan. Mikäli jollain yrityksellä olisi asiat hoidossa kuten verottajalla, tällä yrityksellä ei olisi yhtään asiakasta. Verotoimisto onkin Mafia, eli ottavat omansa vaikka eivät aina tiedä miten sen voi laillisesti tehdä.

Ole siis tarkkana verottajan kanssa, koska heidän ei tarvitse olla tarkkana sinun kanssa.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Kuka luo sinusta brändin?

Sinänsähän tuo kysymys on aavistuksen typerä. Sinusta ei brändiä tee kukaan kaverisi, eikä työnantajasi, vaan se tehtävä jää yksin sinulle. Kysymys piti silti esittää, koska kaikki eivät ymmärrä sitä.

Aiemmassa blogissani kerroin, että olisi hyvä idea kirjoittaa asiakaslähtöisyydestä. Nyt se kunnolla aloitetaan. Monet yritykset kuvittelevat, että hienot nettisivut, komea logo ja se mitä itsestä jeesustellaan luo brändin ja siihen menee hulluna rahaa. Wrong answer. Brändin voi myös luoda ”ilmaiseksi” ja tällöin se luodaan asiakaskokemuksilla, jotka määrittelee toiminnan asiakaslähtöisyys. Coca Cola esimerkiksi. Ei ole ollut merkitystä logolla tai nettisivuilla yli 100-v sitten. Merkitys on markkinoinnilla ja siitä syntyneellä asiakaskokemuksella, eli markkinointi on vastannut tuotetta ja kaikki haluavat ostaa sitä lisää.

En väitä, että olisin aina toiminut itse oikein, mutta väitän että olen itseäni analysoinut helevetisti ja siitä saadut tulokset siirtänyt toimintaan. Tässä Ansionsa Mukaan Oy:ssä asiakaslähtöisyyttä on liikeidea, eli saada asiakkaalle lisää rahaa aikaiseksi. Brändin muodostavat asiakaskokemukset jotka ovat syntyneet kanssamme työskennelleiden kokemuksista. Brändi ei kohdistu meidän logoon (jota ei edes ole) vaan meidän kasvoihin, joiden kanssa työtä tehdään konkreettisesti onnistumisen eteen.

Kerronpa tarinan numero 1. Aikoinaan palkkasin työntekijäksi erään valloittavan persoonan nimeltään Jenni. Myöhemmin suosittelin häntä tuttavalleni töihin ja myös parille ketjulle tuli hänen puolesta puhuttua. Miksi jouduin häntä suosittelemaan? Hänen brändi oli kunnossa. Valloittava persoona, josta asiakkaat tykkäsivät ja lisäksi oppi kaikki asiat todella nopeasti. Brändi tulee asiakaskokemuksesta ja työntekijän palkan maksava yrittäjä on työntekijän asiakas. Persoona on henkilökohtainen brändi.

Myöhemmin Jenni siirtyi K-Rautaan töihin Ouluun, jossa työskenteli myös hänen puolisonsa. Myöhemmin kuulin, että he olivat käyneet K-kauppias koulutuksen ja ottaneet rautakaupan Suomussalmelta hoitaakseen. Mielipiteeni oli lyhykäisyydessään: ”Voi Vittu!”

Syy tähän oli se, etten koskaan ollut saanut tunnetta Jennistä, että hänestä olisi yrittäjäksi. Monesta työläisestä taas olen sellaisen kuvan saanut, että tuhlaavat mahdollisuuksiaan, koska yrittäjänä tämän persoonan pitäisi olla. Valitettavasti monesta työläisestä, jotka ovat alkaneet yrittäjäksi, olen ollut oikeassa: ”Sulla ei ole hajuakaan mitä yrittäjänä toimiminen vaatii”, ja näissä on tullut tai tulee tulevaisuudessa Ansionsa Mukaan.

Jenni teki pari asiaa oikein. Ensinnäkin hän oli MINUN NÄKEMYKSEN mukaan ympäröinyt itsensä älykkäillä ihmisillä, eli ”palkannut” fiksun puolison, joka ilmeisesti oli enemmän yrittäjähenkinen. Toinen oikein tehty asia oli se, että ottivat ensimmäiseksi kauppapaikaksi varsin haasteellisen, pienen kunnan kaupan, jolla on paljon kilpailua läheisissä kaupungeissa. Kun Jennin kanssa tästä puhelimessa puhuin, kysyin häneltä millä ajattelit onnistua ja hän vastasi, että; ”asiakaskokemuksilla”. Kysyin häneltä, miten voin hänen liiketoimintaa tukea ja hän kertoi, että voin ”susirajan takaa” hankkia täsmälleen samat tavarat kuin paikallisista kaupoista.

Tähän väliin on pakko hieman avata meidän kaikkien tuntemaa asiakaslähtöisyyttä, joita rautakaupat harrastavat. Olen myös noin miljoona kertaa seisonut rautakaupan hyllyjen välissä laskien, montako ”myyjää” kävelee ohi ilman, että edes minua huomaavat.  Nolointa paskassa asiakaslähtöisyydessä on se, että nähdään hulluna vaivaa sen eteen, ettei tarvitse asiakasta nähdä. Tätä näkee myös ruokakaupoissa ja ravintoloissa. Ei siis ole pelkästään rautakauppojen ongelma. Työläisen tulisi tässä vaiheessa miettiä sitä, että jos olet ”naama norsunvitulla” vain suorittamassa annettuja tehtäviä, kuka on se työnantaja joka näkee persoonassasi niin paljon arvoa, että haluaa sinut töihin palkata? Henkilöbrändin arvo…

Aikoinaan tarvitsin tekstiilipesurin, jiirisahan ja teollisuusimurin yhtä aikaa. Menin paikalliseen rautakauppaan, jossa kaikki nämä olivat myytävänä ”palvelutiskin” edessä ja huomasin, että Vuorisen äitin poika tulee tässä juuri köyhtymään pari tuhatta euroa. Tarvitsin ehdottomasti myyjän, joka osaa vastata kysymyksiini, jotta tiedän mikä malli on juuri oikea minun tarpeeseeni. Tiskin takana työskenteli 4 henkilöä, joista kukaan ei kysynyt minulta mitä tarvitsen. Lisäksi myymälän ja varaston välillä liikkui useita henkilöitä, joita ei kiinnostanut olenko löytänyt tarvitsemani. Päätin että odotan tunnin. Tunnin aikana kukaan ei sanonut minulle sanaakaan ja pois lähtiessäni päätin ajaa naapurikaupunkiin huomenna 30min ennen sulkemisaikaa. Tällöin jonkun täytyy minuun kiinnittää huomiota, koska he eivät anna minun jäädä yöksi myymälään. Löysin tarvikkeet ja jäin odottamaan myyjää. 3min ennen sulkemisaikaa tuli yksi myyjä kertomaan, että meillä menee kiinni NYT, joten pitäisi poistua. Kysäsin voinko vielä ostaa näitä koneita, johon hän vastasi, ettei enää ehdi, joten tule huomenna uudelleen!!!!!!!!!!!!!!

Arvaappa olenko koskaan käynyt tuossa kaupassa uudelleen? Kun kuulin, että Jenni on alkanut kauppiaaksi ja hän kertoi minulle, että sama rahti menee tuleeko tavarat mulle kotiin, vai heille Suomussalmelle, niin arvaappa olenko tavaraa paljon tilannut ”susirajalta”?

Kun kaikki toimi hyvin, minulla heräsi kiinnostus kipaissa paikanpäällä katsomassa millainen on meininki. Jenni kysyi minulta, että voisinko sen verran auttaa, että tekisin arvion toiminnasta asiakkaan näkemyksestä? Vastasin, että luonnollisesti ja mielellään, mutta tämä vaatii sen, että kenellekään et kerro, että on tuttuja tulossa asiakkaaksi.

Eräs kaunis kesä aamu, sitten teimme morsiammeni kanssa liki 800km ylimääräisen lenkin, kiertäessämme Pyhätunturille mökille Suomussalmen kautta. Meillä oli pari pientä sisustustarviketta mielessä, mitä voimme samalla käynnillä mökille hankkia. Kun taapersimme hyllyjen välissä tavallista asiakasta esittäen ja samalla kiinnittäen huomiota henkilökuntaan, ei loppunut ihmettelyn taso ihan heti. Ei muuten ollu jumalauta yhtään myyjää, jotka EIVÄT ASIAKKAAN KERA OHI KÄVELLESSÄÄN KYSYNYT, onko teillä kaikki ok? Välillä vastasimme, että on ja välillä, että etsimme sitä tai tätä. Jälkimmäiseen vastaukseemme saimme pikaohjeita ja sen jälkeen myyjä pahoitteli tätä seitsemän sekunnin viivästystä jo olemassa olleelle asiakkaalle.

Jenni vei meidät kahville ja paljasti porukalle keitä me olemme.  Kerroin hänelle ”-jos saat tämän meiningin täällä pidettyä sellaisena että asiakas saa rautakaupassa asiakaspalvelua, ei ole kysymys siitä, kuinka vaarallinen kilpailija sulla on viereisessä kaupungissa, vaan siitä kuinka vaarallisia te olette muille rautakauppiaille”. Kun viime syksynä kysyin paikallisesta isosta ketjumyymälästä valmiiksi itselleni lumikolaa, oli vastaus se, etteivät ne ole vielä saapuneet. Kuka saatana oikeasti uskoo, ettei yhtään kappaletta ole viime talvelta myymättä jäänyt? Kun Jennille kerroimme mitä kaikkea meillä on mielessä mökille hankkia, hän sanoi että” tiedän mitä tarkoitatte” ja kipaisi varastossa hakemassa jotain juuri tällaista ”myymättä jäänyttä” ja kauppoja tuli päivän aikana niin paljon, että piti melkein käydä paikalliselta Pörhöltä vaihtamassa auto aavistuksen suurempaan.

Jennillä on varmasti aloittelevana yrittäjänä ollut paljon ongelmia ja niiden kautta oppimista, mutta tuo asiakaslähtöisyyden tuoma brändi heidän kaupasta on varmuudella helpottanut menestystarinan rakentamista. Jenni kloonasi itsensä omaan henkilökuntaan ja näin sai vanhalle henkilökunnalle iskostettua tavallista rautakauppabrändiä selkeästi asiakaslähtöisemmän mallin. Edelleenkin Jenniltä tilaan tavarat kun jotain isompaa tarvitsen ja porrasharjan yms. heti nopeasti tarvittavaa haen paikallisista kaupoista.

Jos joku rautakauppias tai rautakaupan työntekijä tästä kirjoituksesta mielensä pahoittaa, niin se on silloin Ansionsa Mukaan. Tehkää paremmin tai ostakaa konsultointi vaikka Jenniltä.

Asiakaslähtöisyys luo asiakaskokemuksen, joka rakentaa brändin.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

Hölmöt erotetaan rahoistaan!

Näin päätti iltapäivälehden toimittaja kolumninsa torstain lehdessä. Kolumni käsitteli hänen näkemyksiään meidän pörssi ja asuntosijoittamisen tilaa ja rahamarkkinaa ylipäätänsä. Kolumni oli mulle kuin olisin lukenut omia kirjoituksiani.

Olen useassa kirjoituksessani hieman aavemaiseen sävyyn antanut miettimisen aiheita ja uhonnut jopa kuplien olevan lähellä. Asiakkailleni olen ensimmäisenä kertomassa miten tehdä sijoituksissaan positio NYT sille hetkelle kun valtaväestö häviää rahansa. Sijoittamisessa on kaunista se, että laskumarkkinassakin voi tienata ilman futuurikauppaa. Mitä aiemmin alat positiotasi rakentaa, sitä halvemmalla voit sen tehdä ja sitä enemmän sillä tienaat.

Tämä toimittaja ”reppana” varoitteli pörssikuplasta verraten meininkiä 2000 luvun teknokuplaan. Kuplan tunnusmerkkejä on paljon mitä seurata ja tänä päivänä ilmoilla niistä on valtaosa pörssisijoittamisessa. Yksi tunnusmerkeistä on valtava määrä uusia listautumisia, jotka viedään käsistä, oli ne hyviä tai ei. Hän muisteli 2000-lukua sanoin, kuinka viimeisenä markkinoille tuli ”tuulipukukansa” tekemään pikatiliä, kun kurssikäyrät ovat pitkään olleet kattoa kohden. Hän vertasi esim. käytettyjä tuontiautoja myyvää Kamux yhtiötä tässä. Hän sanoi, ettei tässä ollut kyseessä normaali listautuminen, vaan omistajien tilinteko. Alkuperäiset omistajat nimenomaan vaihtoivat tässä sijoituksensa rahaksi ja tällaisten listautumisten suuri määrä kertoo kuplasta. ”Nyt alkaa olla viimeinen hetki tehdä tili”. Myös Rovio oli yksi tällaisista ja valtaosa tällaisista taapertaa tällä hetkellä antihintansa alapuolella. Tällä hetkellä ei ole oikein ollut listautumista, joka ei olisi tullut ylimerkityksi riippumatta siitä, mikä on listautumisen takana ja mihin hintaan yhtiötä myydään. Vaarallista, niin kovin on tällainen vaarallista.

Muisti tämä toimittaja mainita myös ohimennen, kuinka keskuspankkien elvytyspolitiikka tekee rahasta heikon, joka ruokkii velkasijoittamista, joka näkyy pääosin kiinteistösijoittamisessa, joka taas sinne(kin) luo kuplaa.

Paras heitto mielestäni oli tällä toimittajalla se, kun hän kertoi markkinoilla olevan ”tietynlaista” värinää. Maailman taloudessa kun tapaa tasaisesti tulla tilanteita, joissa hölmöt erotetaan rahoistaan. Mulla on tästä oma näkemykseni ja tämä toimittaja oli joko samaa mieltä kanssani, tai sitten hän spekuloi kryptovaluutan kuplalla.

Bitcoin ja muut kryptovaluutat ovat mulle tuntemattomia pelkästään siksi, että sitten kun niitä on pakko käyttää, niin minäkin käytän, mutta aiemmin en. Tämä ei tarkoita sitä, että pidän niitä Wincapitana tms. vaan sitä, ettei minun profiilille sovi sijoittaminen jossa ei tule mitään konkreettista. Ei edes kappalemäärä tai hankinta-arvoa arvo-osuustilille. Olen niin tohelo tekemään kaikkea kätevästi itse netissä, että tuhoaisin salkkuni kuten tämä yksi amerikkalainen kryptosijoittaja yhdellä vahinko painalluksella. Tappion arvo hänellä oli vaatimattomat kymmeniä miljoonia. Väärä nappi vahingossa ja asut kadulla, tai jos terroristi-isku tehdäänkin internettiä vastaan, katoaa mun internetissä majaileva omaisuus. Ei sovi mulle.

Kuplan tunnusmerkistö on tosin näkösällä kryptovaluutoissakin, koska pankit luovat futuurisijoittamista kryptovaluuttoihin. Iso massa lähdössä mukaan kun kurssikäyrät ovat osoittaneet kohti kattoa riittävän pitkään. Voin vain kuvitella niitä myyntipuheita, joissa juuri luodun järjestelmän tuottoa näytetään historiallisella käyrällä. ”Jos olisit tähän sijoittanut 10-v sitten, olisi rahasi nyt miljardi kertaa suuremmat kuin tuolloin”. Ongelma tässä esitelmässä vaan on se, ettei tällä nyt luodulla järjestelmällä ollut mahdollista sijoittaa 10-v ennen järjestelmän luomista! Mennyt aika ei koskaan palaa, joten kalleinta mitä voit menettää onkin rahan sijaan aika. Sijoitustalot eivät koskaan kerro näkemystään lähivuosien riskeistä, koska ne tienaavat rahansa sillä mitä ihminen tänään ostaa. Sitä pitää myydä, mikä on kansan huulilla. He kertovat tosin, että mennyt näyttö ei ole tae tulevasta, johon sijoittaja vastaa, että: ”Juu ei tietenkään”, ymmärtämättä mitä lause tosiasiassa tarkoittaa. Sehän tarkoittaa, ettei näin voi jatkua ikuisesti. Kuplat ovat posahtaneet aina ja tulevat aina posahtamaan. Kuplat ovat aina syntyneet liiasta innostuksesta ja tulevat aina syntymään samasta syystä.

Toinen vaihtoehto on kuten elokuvassa Big Short, eli sijoitustalojen Tepot eivät edes ymmärrä millaiseen saippuakuplaan he hiilidioksiidia porukalla puhaltavat. Tässä elokuvassa joukko sijoittajia huomasivat, mihin vallaton asuntoluototus ja niiden sijoituksina myyminen tulee päättymään. Legendaarinen kommentti elokuvasta sopii mielestäni hienosti tähänkin päivään: ”Katso noita onnellisia ihmisiä joilla ei ole hajuakaan siitä, mitä kohta tulee tapahtumaan”. Keskiluokkaa asuu tänään kymmenen vuotta myöhemminkin vielä kadulla.

Olen tämän(kin) kirjoituksen jälkeen jota kirjoitukseni pohjana pidän, erittäin varma siitä, että lähivuosina tapahtuu asia, joka on välttämätön seuraus vuosia jatkuneesta toiminnasta. Tämä tarjoaa ihmisille mahdollisuuden nähdä, mihin heidän ylläpitämä, mutta näennäisesti toiminut toiminta konkreettisesti johtaa. Ne jotka olettavat, että se mitä historia kertoo, ei toimi tänä päivänä, heidät erotetaan rahoistaan. Puhumattakaan heistä, joita ei edes kiinnosta. Aina kun iso joukko häviää paljon rahaa, on taustalla pieni joukko jotka tienaavat valtavasti. Omaisuudet eivät katoa. Ne vaan jaetaan uudelleen. Molemmat joukot ihmisistä saavat Ansionsa Mukaan. Väärää toimintamallia ei ole. Kaikki toiminta johtaa vain erilaiseen lopputulokseen ja tämä Final Result tulee aina kohdalle ennen pitkää.

Vastaavaa mullistusta mitä oletan tulossa olevan, ei minun elämäni aikana ole ollut, eikä seuraavaa ehdi jäljellä olevan viidenkymmenen vuoden aikana enää tulla.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy