Oy Perhe Wirtanen Ab – Tommi ja Tiina elävät nyt rukoillen parempaa.

 

Kovin surullisena käyn nyt läpi Wirtasen Tommin ja Tiinan tilannetta ja toivon, että tämä saa myös lukijan tuntemaan empatiaa. Pakko tunnustaa, että epatiakykyisenä tätä silmät märkänä kirjoitan.

***Artikkelia muokattu 27.2.2018. Alkuperäinen markkinoi nyt jo menetettyjä mahdollisuuksia. Nyt markkinoidaan uutta mahdollisuutta.

Pariskunnalla oli nuorena asiat reilassa. Tommi työskenteli satamassa ja Tiina tarjoilijana. Sittemmin ilmeisesti siksi, kun Tommin siskon mies teki tupakkalakon, alkoi AKT tukilakkoon ja pysäytti satamat ja kun satamat meni lakoon, Tommista tuli työtön. Tiina oli joutunut ottamaan lisätöitä ja tarjoili kaiket päivät, koska hän joutui perheen nyt yksin elättämään. Hän lohdutti hyvänä vaimona Tommia, että: ”keskitytään siihen mitä meillä on, koska meillä on toisemme ja rakkaus on elämässä tärkeää, ei niinkään raha”. Molemmat olivat sitä mieltä, että ovat puolimatkassa onnistumiseen, mutta loppupuolen onnistuminen vaati jo rukoilua. He valoivat toisiinsa uskoa, että: ”me onnistumme vannon sen, mutta nyt elämme silti rukoillen”.

Silti tosiasia oli se, että Tiina haaveili pakenemista paskasta arjesta ja kun hän itki hiljaa yksin heidän kohtaloaan jokaisena yönä, Tommi herätessään lohdutti kuiskaten: ”kultaseni, kaikki on hyvin… jonain päivänä”. Tommi myös muistutteli Tiinaa hänen kommentistaan, että: ”keskitytään siihen mitä meillä on, koska meillä on toisemme ja rakkaus on elämässä tärkeää”.

Mitä tähän voi enää tehdä? Mä olen ainakin sanaton ja murheellinen heidän puolestaan. Hekään eivät ole koulussa saaneet muunlaista talousoppia, kuin miten tienata oma palkka ja kun se ei riitä, hyvät neuvot olisivat tarpeen. Pahoin pelkään, että tarina saa sellaisen lopun, että jatkuvat riitelyt rahahuolista tuo Tommille mukanaan erektio-ongelman (miesten suurin tuon ongelman aiheuttaja on rahaongelmat) ja tappelut parisuhteessa lisääntyvät, kun Tommista ei ole mieheksi edes miehenä. Tämän jälkeen Tiina ihastuu toiseen mieheen jolla näyttää talous olevan kuosissa, eikä Tiina osaa katsoa kulissin taakse ja törmää vastaavaan paskaan. Tommi miettii mennäkö pimeisiin töihin, ettei tarvi maksaa veroja vai pitäiskö alkaa salakuljettamaan nuuskaa ja lonkeroa ja myydä sitä? Pankkiakaan ei enää kannata ryöstää, kun kalleinta mitä sieltä saa mukaan, on Alman merkkilaukku. Sekin paljastuu Turkin torin väärennökseksi. Almakin perkele piti yllä kulissia, vaikka pankissa työskenteli!

Mutta köyhän on pakko yrittää ja siksi näitä vaihtoehtoja Tommi puntaroi. Hän ei ymmärrä, että kommentti köyhästä tarkoittaa sitä, että köyhän on pakko yrittää muuttaa niitä tapoja, jotka ovat hänet johtaneet köyhyyteen. Näiden ongelmien tullessa julki, Tommi ja Tiina haluavat avioliittonsa pelastaa ja päättävät yhdessä mennä avioliittoneuvojalle. Täällä sitten opetetaan ymmärtämään toisiaan paremmin, eikä sieltäkään saa neuvoa ydinongelmaan, eli miten saadaan talous kuosiin. Tämä ei siis ratkaise heidän ydinongelmaa. Toivottavasti emme kuule Tommin vetäneen ranteitaan auki, tai hirttäneen itseään turhista munistaan pihakoivun latvaan, tai edes hyppäävän sillalta, sillä rahahuolet ovat itsemurhatilastojen kärkeä.

Yllämainitut asiat yhteenlaskettuna saavat liian usein karmaisevan päätöksen, jossa perheen isä teurastaa koko sakin ja itsensä. Sitten luetaan uutisista, että taustalla salasuhdetta ja rahahuolia. Tämäkin on valitettavasti todennäköistä, mutta onneksi todella epätodennäköistä. Yhteiskunta kyllä sitten reagoi ja mietitään miten voitaisiin tehdä ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä, että vastaavaa ei enää tapahtuisi. Saanko vastata? Vitut mitenkään ette mielenterveystyöllä voi tällaisia ehkäistä, vaan ottamalla talousasiat opetussuunnitelmaan kouluihin. Sillä nämä pitkän päälle estetään.

Tarina on meille kaikille tuttu ja aina yhtä surullinen. Emme voi kuin toivoa heille hyvää. Tarina koskettaa- usko tai älä valtaosaa meidän keskiluokasta, jolla päällepäin on kaikki hyvin, mutta silti tämä tarina on fiktiivinen ja sen on mulle kertonut itse Jon Bon Jovi! Tarina on kappaleesta Living on a prayer, jossa Tommy ja Gina ovat tarinan päähenkilöt. Jos et kappaletta ole pullossa asuessasi koskaan kuullut, kuuntele tämä parempi ja surullisempi versio alla olevasta linkistä. Vaikka olisitkin jo sattumalta biisin jossain kuullut, kuuntele silti ja mieti yllä olevaa tarinaa biisin takaa. Itse harrastan nimenomaan akustisen kitaran soittoa ja tätä kappaletta on pääasiassa tullut esitettyä ballaadina, johtuen surullisesta tarinasta. Ballaadiversiolla Jone vaan ei olisi tehty miljardia dollaria, mutta silti. Jos olisin Olli Lindholm, akustisen kitaran ääni saisi ”esinahan vetäytymään” (vain elämää kommentti isomoottorisesta autosta) mutta kun en ole, saa tuo ääni vain askeleeni pysähtymään. Siksi tämä versio. Alkuperäinen on alkuperäinen, mutta tämä on parempi…

 

Nyt sitten surkuttelu helevettiin ja asiaan! Valitettavasti tämä esimerkki toistuu sukupolvelta toiselle, koska olemme koulun uhreja. Ole tarkkana mitä opiskelet. Jos opiskelet kokiksi, sinusta tulee kokki. Eikä siinä ole mitään pahaa, arvostan kaikkia ammattilaisia, myös kokkeja. Mutta jos et opiskele vaurastumista, sinusta ei tule varakasta ja piste.

Olen useista kirjoista lukenut taloudellisen riippumattomuuden portaista. Jossain niitä on 12, jossain 7 mutta typistettynä neljä riittää. Mitä näistä seuraavista opetetaan koulussa?

  1. Kyky tienata
  2. Kyky luoda palkasta ylijäämää
  3. Kykyä sijoittaa ylijäämä
  4. Kyky vivuttaa sijoitukset

Oikein. Kohta yksi meille opetetaan. Koulumme opettaa meitä ammattiin, josta saadaan palkkaa elämistä varten. Kohtaa kaksi sivutaan sivulauseessa, kohtaa kolme ja neljä ei opeteta. Nämä olisivat kuitenkin ne tärkeimmät, jotta pärjättäisiin vaikka palkka katoaisikin. Meille ei edes opeteta sitä, miten palkalla eletään, eli kohtaa kaksi. Meille opetetaan, että tulojen pitää ylittää menot. Tämä saa multa niskavillat pystyyn aina kun tätä ajattelen! Jos menot on suuremmat kuin tulot, niin ihminen ajattelee, että hän ei saa riittävästi palkkaa. Hänelle ei ole opetettu miten budjetoida menot palkkaa vastaavaksi. Ihmeellistä on koulun näkemys tarpeellisesta opetuksesta.

Viikolla tapasin oman pankkini konttorinjohtajan ja hän kertoi karua kieltä myös tästä koulun puutteellisuudesta. Vuosi vuodelta heidän asiakkaissa lisääntyy täydellinen ymmärtämättömyys raha-asioiden hoidosta. Tässä ei ole mitään hävettävää! Se ei ole lopun perin kyseisen ihmisen syy, vaan meidän koulutuksen puutteellisuuden syy! Kun ala-asteella mulla oli tekstiilityötä mukana opetuksessa, on hävettävää etten oppinut käyttämään ompelukonetta. Hieman kilpailuhenkisenä 9-v vanhana jässikkänä kun kuuntelin kuinka kovaa muiden koneet säklätti, löin pedaalilla lisää ”kaasua”, että mulla säklättää vielä lujempaa. Näin ollen tästä valmisteilla olleesta kauppakassista tuli saumoja täynnä oleva moppi.

Rahaongelmissa on sen jälkeen hävettävää, kun ongelma saa viimein ajattelemaan ja huomataan, että tässä käy huonosti ja ollaan pankkiin yhteydessä ja joudutaan pankista sanomaan että emme me voi enää auttaa. Ota yhteyttä velkaneuvojaan. Liian myöhään ollaan tilannetta korjaamassa ja uusi laina ei ongelmaa korjaa lopullisesti. Lopullisen korjauksen antaa taloustaitojen opettelu, eli neljä yllä mainittua kohtaa. Tämän vuoksi me järjestetään taloustaitokurssitusta personal treiner menetelmällä, että saadaan ihmiset kääntämään suunta/ parantamaan tilannettaan entisestään heti.

Kun vielä palataan Tommiin ja Tiinaan, on jännää, että heillä varmaan riittäisi rahaa muuten perseellään olevassa taloudessa palkata personal treiner kuntosalille laittamaan perse kesäkuntoon. Tärkeä homma ja myös pitkäkestoinen sijoitus, mikäli se perse sattuu olemaan työkalu. Onneksi valtaosalla se ei työkalu ole. Kannattaakohan ennemmin ottaa personal trainer oman talouden ja vaurastumisen eteen, jonka tulokset ovat näkyvissä vielä asiakkaan kuolemankin jälkeen, kuin pelkän kesäperseen eteen, jonka pysyvyyttä ei voi taata. Tämän talousvalmennuksen tuomin tuloksin on sitten järkevää sijoittaa ylijäämää ja lisääntyneitä tuloja enemmän myös itseensä.

Tommy and Gina tarina Bon Jovilla jatkuu muuten kappaleessa It’s my life, jota sitten ei saa akustisella ballaadiksi sotkea. Tämä siksi, kun tarinassa on aihetta juhlaan, niin meiningin pitää olla hyvä. Siinä Tommy and Gina ovat ottaneet jo opiksi ja menestyminen on otettu omiin käsiin. ”En vain aio olla naama maata vasten ja kuulet kovan huutoni kun huudan sen kovaan ääneen: tämä on mun elämä, en tule elämään ikuisesti. Aion elää kun olen elossa! Sydämmeni on kuin avoin valtatie ja kuten Frankkie sanoi, tein sen itse” jne. Toinen säkeistö on niille, ”jotka jäivät naama maahan makaamaan, Tommille ja Tiinalle jotka eivät koskaan antaneet periksi. Huominen on vaikeampi, älä tee virheitä, onnea ei ole vaan jokainen tekee oman läpimurtonsa itse” (vapaasti suomennettu)

Uudet taidot tulee tekemään huomisesta hankalamman… Aluksi. Menestyminen vaatii uhrauksia, mutta onko parempi taistella nyt enemmän, ettei myöhemmin tarvitse taistella, vai taistella läpi elämän kuten alun esimerkki oli?

 

Mikäs yllä Jonen on hymyillä kun on itse tehnyt tarinansa ryysyistä rikkauksiin. Olen nimittäin sitä mieltä, että näissä kahdessa kappaleessa Jovin Jouni kertoo ITSESTÄÄN!

Talouskurssimme starttaa pikapuolin. Tule mukaan uudelle matkalle. Lipunhinta tuottaa sinulle tämän jälkeen rahaa loppuelämäsi ajan. Jos olet jo miljoonien varallisuuden itse rakentanut ja omaat satojen tuhansien passiiviset vuositulot, älä tuhlaa rahaa lippuihin. En voi sinua auttaa. Mutta soita minulle ja kerro paljonko maksaa, että pääsen sinun oppiin. Tulen varmuudella, että opin enemmän!

Meillä on missio auttaa muita! Lähde mukaan, lupaan että matkasta tulee pitkä mutta antoisa, etkä koskaan tule päätöstä katumaan! Rikkaat ovat rikkaita, koska heillä on yksi taito joka muilta puuttuu. Muut ovat tämän yhden taidon päässä ja tätä taitoa ei näemmä aleta kouluissa ikinä opettamaan.

Veikkauksen sanoin: Elämä voi muuttua (lottoamalla) ja meidän sanoin: Elämä muuttuu kun sen eteen alkaa työskentelemään!

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

 

 

Oy Perhe Wirtanen Ab – Et kai sä tähän akan lupaa tarvi?

Näin kauniisti oli varainhoitopalvelua myyvä jäppinen tuumannut tuttavalleni. Nämä palvelut ovat suosikki aiheeni kommentoida, koska kuten olen jo kertonut, niissä kusetetaan pitkälti ihmistä. Aihetta olen purkanut aiemmin blogissa tarkemminkin. Jos se on lukematta, se löytyy tästä:

Oy Perhe Wirtanen Ab – Eihän se ole kuin vitonen!

Kauppalehti uutisoi alkuviikosta tästä myös. Olivat siis jälleen lukeneet blogiamme. Uutinen luettavissa alla olevasta linkistä.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/perheenisa-menetti-kaikki-saastonsa-oli-taysin-selvaa–etta-he-olivat-suojassa-ja-mina-tappiolla/q7jwRWDf

Jutun juoni on se, että uhri oli kutsuttu kahville ja häntä oli toruttu siitä kun ei ollut aloittanut vaurastumista. Syyllistetty oli myös sillä, että: ”etkö välitä lapsistasi kun et tulevaisuutta heille rakenna”? No uhri oli alkanut potea huonoa omatuntoa asiasta, kuunnellut esittelyn kuinka hän tällä jatkuvalla 150e kuussa säästöllä vaurastuisi. Uhri oli pyytänyt esitettä mukaansa, että voi kotona jutella vaimonsa kanssa asiasta ja tähän oli tuumattu, että ”luuletko vaimon suuttuvan siitä, kun ilmoitat alkaneesi hoitamaan perheen taloudellista tulevaisuutta?” No eihän se suutu ja nimi meni paperiin. Jonkun tovin kuluttua uhri oli kutsuttu uuteen tapaamiseen, jossa häntä oli suostuteltu nostamaan säästösumma kolmeen sataan euroon kuussa. Näin tehtiin ja summa suoraveloituksena kuukausittain tililtä, kunnes perheen isä menetti työpaikkansa!

Tällöin hän soitti varainhoitajalle, että haluaa keskeyttää säästämisen ja nostaa rahat perheen taloudelliseksi puskuriksi kunnes löytää uuden työn. Eipä onnistunut, eikä onnistunut katkaiseminenkaan koska sopimuksessa oli pykälä siitä, jos säästämisen keskeyttää ennen tiettyä aikaa, varainhoitaja saa PITÄÄ RAHAT! Perheen isä menetti siis kaikki säästönsä, eikä tehnyt muuta väärää, kuin hätiköi nimensä paperiin.

Uskoakseni jos hänellä olisi työpaikka pysynyt, olisi myöhemmin tullut uusi kutsu jossa olisi puhuttu ympäri sijoittamaan 500e kuussa ja jossain vaiheessa olisi tullut tilanne, että sijoittainen olisi laitettava jäihin. Mitä nopeammin niin sen parempi – varainhoitajalle! Kyllä ei ole mielestäni hienoa toimintaa tuollainen.

Otan toisen esimerkin omasta kokemuksestani, kun olen päässyt tällaisen sijoitustuotteen analysoimaan. Esimerkki on parin vuoden takaa kun morsiammeni esimies oli hänelle antanut erään sijoitustalon tuotteesta esitteen ja kysynyt voisiko Vuorinen kattoa onko tässä järkeä? Oli elämäni ensimmäinen kerta kun jollain oli näyttää myös esite ja katsoin mielelläni. Esimiehen, eli Paten kaveri oli käynyt Patelle kotona myymässä tätä tuotetta, jonka merkintä aika päättyy parin päivän päästä, eli päätöksellä oli luonnollisesti kiire. Samalla hän oli kehunut tämän tuotteen maasta taivaaseen. Pate oli sanonut, että: ”soittele huomenna. Mä juttelen tästä vielä vaimon kanssa”. Tähän myyntimies oli tuumannu, että ”et kai sä tähän akan lupaa tarvi?” Pate oli tuumannut, että ”en, mutta haluan silti vaimoa jututtaa. Jätä esite ja soittele”. Pate on kohtelias häiskä… Jos mulle olis noin sanottu, että tarvitko akalta lupaa, olisin pohjustanut kertomalla, että ”en, koska en talouttani jaa yhdenkään ”akan” kanssa ja nyt sinä VITUN RUUTUHOUSU SUKSIT VÄHÄN VITUN ÄKKIÄ VITTUUN SIITÄ!” Esiteen olisin rulannut ja tehnyt ruutuhousulle siitä pyrstösulat…

Paten tapauksessa oli kyseessä 5-v kestävä sijoitus, johon piti laittaa kymppitonni kerralla. Rahat sijoitettiin tasaisesti viiteen nimettyyn osakkeeseen Helsingin pörssilistalta, eli kaks kiloa per tuote. Tuottotaulukko oli kyllä epäselvempi kuin hävittäjäkoneen kokoamisohje! Jos osakkeiden yhteenlaskettu tuotto ylittää tietyn prosentin, saa asiakas rahat tuplana ja jos taas osakkeet menettävät yhteenlasketusti arvoa 20%, asiakas menettää kaiken. Jos sitä, jos tätä ja jos tuota oli sitten vaikka kuinka paljon. Annoin esitteen morsiammelle ja sanoin, että: ”vie Patelle takas ja sano etten voi tuota suositella kenellekään, koska itse en suostuisi siihen rahojani laittamaan”.

Myöhemmin Patea nähdessäni kerroin näkemyksiäni siitä tuotteesta: ”Viisi vuotta on pitkä aika, jona aikana tapahtuu yhtiöissä paljon asioita. Kaikkiin on sijoitettu 2000e koko ajaksi, tapahtui mitä tapahtui. Sä voit ihan itse noihin yhtiöihin sijoittaa 2000e jokaiseen ja pidättää itselläsi oikeuden jonkun paska jutun sattuessa vähentää jotain osaketta ja ostaa hyvin menestyvää sillä summalla lisää. Näin minimoit tappioita ja maksimoit tuottoa. Lisäksi jos kaikki tuottaa yhteensä vaikka 300%, saat kaiken itsellesi, eikä tuotoon ole asetettu kattoa, kuten tuossa sijoitustalon tuotteessa oli. Lisäksi vielä se, että jos jäät 20% häviölle 5-v aikana, niin saat 80% rahoistasi takaisin, toisin kuten tuossa sijoitustalon tuotteessa menetät kaiken. Mikä tärkeintä, sinulla on olemassa EXIT vaikka kesken kauden, toisin kuin tuossa tuotteessa rahat on kiinni 5-v vaikka maailmassa tapahtuisi mitä”.

EXIT ei ole itsetarkoitus minun mallissa, mutta se pitää olla suunnitelmassa. Kahdesti olen tehnyt itse ison tappion tehden hyvän odotusarvon sijoituksen ”joukkorahoituksessa” ja syynä oli se, ettei minulla ollut EXIT mahdollisuutta. Virheet ovat hyväksi. Ensimmäinen opettaa, toinen samankaltainen toimikoot kertausharjoituksena ja kolmas kerta on TYHMYYTTÄ! Nykyään huolehdin siis aina EXIT suunnitelmasta.

Häikäilemätöntä on noiden finanssitalojen tuotteiden myynti. Käytetään hyväksi tietämättömyyttä sijoittamisesta häikäilemättömästi. Vähänkään pörssiä seurannut ihminen olisi tehnyt samat huomiot tuosta tuotteesta mitä Patelle kerroin, mutta Pate ei seuraa pörssiä. Eikä sitä seuraa monet muutkaan ja niihin isketään lujaa.

Kaiken lisäksi pitäisi myös osata miettiä onvatko kyseiset yhtiöt ylipäätänsä hyviä sijoituskohteita.

a) mikä on kurssihistoria

b) paljonko on osakkeen P/E luku

c) paljonko on osakkeen P/B luku

d) paljonko on osakkeen osinkotuotto

e) millainen on osinkohistoria

f) onko yhtiöllä hyvä johto?

g) paljonko on yhtiön oman pääoman tuotto?

h) paljonko on yhtiön sijoitetun pääoman tuotto?

i) mitkä on yhtiön toimialan tulevaisuuden näkymät

j) mikä on alalla yhtiön markkina-asema

näin niinkuin muutaman mainitakseni.

Jonain päivänä mulla on halua kiusantekoon ja lähden ruutuhousun kanssa kahvittelemaan ja kyselemään ”turhia”. Enpä jaksa uskoa, että on vastaukset tiedossa ja jos on, niin voin aina pyytää esitettä mukaan, että voin jutella asiasta morsiammeni kanssa…

Vanhaan viisauteen on hyvä taas lopettaa. Sijoittaminen on riskialtista? Kyllä tietämättömyys sijoittamisesta sijoittaessa on riskialtista. Sijoittamisessa on tärkeää hallita riskit. Puolueeton konsultti on hyväksi siinä vaiheessa kun isoja päätöksiä tehdään.

Aikoinaan kun ensimmäisiä vuokrahuoneistojani hankin, en kysynyt neuvoa kiinteistövälittäjältä tai pankinjohtajalta. Käytin konsulttina tuttuani jolla on toista sataa vuokrakämppää. Niillä neuvoilla oli helppo aloittaa. Kokemus lisää omaa osaamista myöhemmin. Parhaat neuvot saa siis siltä, joka on kyseisessä hommassa jo onnistunut. Itse kuuntelen aina itseäni viisaampia, koska niitä on niin helevetin paljon…

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

 

Oy Perhe Wirtanen Ab – Onnistuminen vaatii uskallusta

Viime kesänä ajoin viikon ympäri Lappia myymässä koulutusideaamme ja tapasin paljon ihmisiä työnsä ääressä. Siitä reissusta syntyi seuraava blogi.

Tämän kertaisen blogin tarkoitus on miettiä työntekijöiden työskentelyä palkkansa eteen. Työntekijän tärkein tehtävä on tuottaa oma palkkansa takaisin alasta ja työtehtävästä riippumatta. Se mitä mittareita siihen käytetään, riippuu alasta mutta silti. Käydään myös hieman läpiihmisten ajattelua oman elämänsä eteen.

Joka kunnassa ja kaupungissa olen tavannut elinkeinoelämän keskeisiä vaikuttajia, velkaneuvojia, nuorison parissa työskenteleviä tahoja ja mediaa. Jokaiselta paikkakunnalta olen myös tavoitellut koulupuolen johtavia päättäjiä. Kun olen huomannut vaikeaksi saada näin tärkeän asian opetettavaksi 16-17 vuotiaille aikuisiän kynnyksellä oleville ihmisille koulun kautta, ei se ainakaan tällä reissulla eteenpäin naksahtanut. Montako noista päättäjistä sain puhelimella kiinni? None. Jokaiselle lähetin tekstiviestin perään, jossa kerroin asiani lyhyesti ja pyysin soittamaan takaisin tai kertomaan ajan milloin voin soittaa. Moniko vastasi tekstiviestiin? None. Ei näiden virkamiesten alaisuudessa kouluhommat ainakaan kehity, mutta varmasti ovat luottamushenkilöiden mielestä päteviä hommissaan…. Aina on tehty näin…

Muuten reissu oli antoisampi kuin osasin kuvitella, sillä ei nyt ihan hurraa huudoin, mutta yltiö positiivista vastaanotto oli silti. Yleisin kommentti oli, että: ”jumalauta että oot hyvällä asialla liikkeellä, kerro mitä me voidaan tehdä auttaaksemme”. Tapaamisia naamatusten ja puhelin palavereja autopuhelimella ajon aikana tuli useita kymmeniä. Elinkeinopuolen ihmiset ja monet muut lappoivat nimiä ja puhelinnumeroita joihin mun pitää soittaa ja käydä heitä tapaamassa.

Virkamiehistä velkaneuvojat jäivät hienosti mieleen. Meidän palvelu on juuri sitä mitä he tarvitsevat, koska me opetamme taloudenhallintaa konkreettisesti, mihin heillä ei riitä aika. Sen lisäksi me opetamme vaurastumista mihin heillä ei riitä taito. Ongelma kuitenkin oli siinä, että heidän asiakkaat ovat niin huonossa jamassa, ettei heillä ole mahdollisuutta ostaa lippua viikottain. Mutta nippu esitteitä pitää sinnekin kuulemma toimittaa. Vaikka tämä ironiselta kuulostaakin, niin joskus käy niin onnellisesti, että ihminen ottaa yhteyttä riittävän aikaisin, eli jo huomatessaan itse mihin tilanne on johtamassa. Nämä ihmiset ovat liian suurituloisia ja liian pienissä veloissa, jotta kelpaisivat velkaneuvonnan asiakkaiksi. Kuten esimerkkinä edelliseltä päivältä mainittu asianajaja. Näitä velkaneuvoja lupasi ohjata sinne mistä neuvoja saa, eli meidän koulutusohjelmaan.

Mieleen jäi myös helevetin pitkä 15minuutiksi sovittu tapaaminen Kemijärven kaupunginjohtajan kanssa, joka on todellinen taloustaitaja! Vaikka tapaaminen ei käytännössä idean esittelyä enempää aikaan saanutkaan, jään mielenkiinnolla seuraamaan kuinka tämä johtaja tulee nostamaan Kemijärven kukoistukseen. Tästä olen vakuuttunut ja toivottavasti uurnilla tavatessaan ihmiset ovat äänestäneet sellaisen joukon luottamustehtäviin, että venettä vedetään samaan suuntaan kuin mitä kapteeni tekee.

Elinkeinoelämän henkilöissä oli semipieni ero vaikka jokainen olikin yltiö avulias. Ne jotka olivat kunnallisessa virassa viettäneet elämänsä olivat avuliaita ja ne jotka olivat työskennelleet ennen pienyrittäjällä tai olleet itse yrittäjiä, kertoivat ideoitaan ja näkemyksiään jopa markkinoinnista. Tämän lisäksi olivat avuliaita.

Myös yrittäjätaustaisia yhdisti oma näkemys, kuin tämä on loistava palvelu myös niille, joiden talous on kunnossa. Totta. Juu ei me pelkästään perseellään olevia talouksia haluta auttaa, vaan kaikkia jotka haaveilevat olevansa taloudellisesti riippumattomia.

Printtimedia vierailut oli värikkäitä. Kaikissa kyselin mahdollisuutta markkinoida heidän sivuillaan ja millaista apua he voivat markkinointiin antaa. Eräässä Alma Median alaisuudessa toimivassa lehdessä päätoimittaja sanoi mulle puhelimessa, että ”me ei täällä aleta mihinkään tollaseen avun antoon. Te voitte meillä kyllä mainostaa, mutta siihen se sitten jää…” Vastasin, että:” on kunnioitettavaa, että ihminen itse ääneen tunnustaa, ettei ole tehtäviensä tasolla, mutta kiitos ajasta ja menestyksekästä uraa sulle, kiitos ja hei.” Hienosti on sosialismi vallannut alaa paikallislehdissä. Meidän rahat kelpaavat, mutta mitään ei takas anneta. Euroakaan ei meiltä liikahda kyseiseen lehteen. Ei nyt eikä ikinä.

Eräässä pienessä aluelehdessä kyseltiin multa miten mä haluan mainostaa, vastauksena kysymykseeni millaisia ideoita heillä olis antaa… Kun toistin kysymykseni niin vastasi, että en just nyt jouda miettimään, mutta laitan sulle tarjouksen postiin… Satuinpa huomaamaan hänen tietokoneen näytöltä, että yläpalkilla oli ikkuna myös facebookkiin, jossa luki Facebook (8). Käsittääkseni tämä tarkoittaa kahdeksan eri keskustelun auki oloa ja tämä työntekijä oli liki 50-v mies. En ymmärrä, en vaan ymmärrä. Hyvä todiste siitä, kun olen sanonut Facebookin käytön tekevän ihmisistä muissa hommissa kiireisiä. Ei muuten ole vielä tullut sitä tarjoustakaan postiin, mutta varmaan sitten kun hän ehtii TÖIHIN!

Hyvää vastaanottoa kyllä mediassakin sain ja muut hoiti hommansa aivan mallikkaasti luvatuin aikatauluin, mutta yksi oli ihan ylivertainen. Päätoimittajan kanssa yli tunnin tapaaminen missä hän esitteli miksi heidän lehti on oikea kanava markkinointiin ja mitä tukea voivat antaa. Halusi jopa tehdä ennakkoon juttuja tulevasta. Tämän lehden markkinointivastaavan kanssa oli sitten pitkä puhelu, jossa kerroin ideoitani ja hän sanoi useasti ettei itse ainakaan tekisi noin… Sanoin aina että hyvä, mutta perustele. Kun kuuntelin perusteluita, olin hänen kanssaan samoilla linjoilla joka ikinen kerta. Voipa olla, että heidän kanssaan mahdollisesti toteutettavat ilmoitukset menevät sellaisenaan kaikkiin lehtiin.

Koska tämän aiheen markkinointi on vaikeaa, emme kuvittele osaavamme kaikkea, vaan ostamme lisäpalvelun joltain ulkopuoliselta taholta. Näin saamme varmemmin onnistumisen jo eka kerralla. Osaamisen voi ulkoistaa ja se on kyllä se halvin vaihtoehto rahassakin.

Nuorisotyöntekijöistä nostan esiin Rovaniemen Ohjaamon. Olen sinne ollut aiemmin jo puhelimella yhteydessä ja nyt tutulta kuulostanut nimi ei enää vastannut. Päätin, että perkele periksi ei anneta. Parkkeerasin auton erään kaupan pihaan ja aloin etsiä puhelimella kävelyreittiä kyseiseen paikkaan. Usko tai älä, mutta olin sen pihassa. Kaupan vastapäisessä rakennuksessa parkkipaikan toisella puolenhan se nakotti. Kävelin ovelle, soitin ovikelloa ja tuttu mies nuoruuteni erotuomariajoilta tuli avaamaan oven. Hän ei ollut yhtään vanhentunut. Ainoastaan parta häiritsi tunnistamista. Hän sanoi heti, että:” katos Vuorisen Marko. Oot yrittänyt mulle soitella, mutta en ole vielä ehtinyt soittaa takaisin, mutta muistatko vitun munapää kun annoit aikoinaan mulle punaisen kortin, eikä ollu mitään rikettä? Tästä on ainakin 25-v aikaa mutta korventaa yhä sielussa!” Hieman pääsi huutonauru! Tuumasin että:” nyt ei ole vanha virka-asu päällä, eli voit avautua ilman jatkoseuraamuksia”. Sanoin myös, että:” eikö oikeasti ollut mitään rikettä”, kuvitellen hieman lievennystä saavani, mutta vastaus oli ”EI!” Siihen tuumasin, että:” no sitten mä näin väärin, mutta ei me rangaistusta aleta enää muuttamaan”.

En viitti kaverin nimeä paljastaa, mutta terveisiä tälle Mäkitalon Jonille. Lähdesuoja on nyt meilläkin Iltasanomien tasoa, jossa 2 vko sitten oli juttu suomalaisista salarikkaista eläkeläisistä. Luonnollisesti aihe kiinnosti ja jutun luin. Siinä kerrottiin että haastattelimme kahta asianajajaa jotka haluavat pysyä nimettömänä. Toinen Hesasta ja toinen Mansesta. Jossain vaiheessa kuitenkin kerrottiin kuinka tavallisia nämä tapaukset ovat meillä Hesassa, kertoo Karimaa… Se siitä sitten, mutta kiitos Ohjaamon väelle hyvästä ja positiivisesta tapaamisesta. Teette hienoa työtä ja keitätte hyvää kahvia!

Varsinainen kohtaaminen tapahtui hotellissa, jonka nimeä en paljasta, jonka nimi on sama kuin paikkakuntansakin nimi. Paikkakunnalla on kasarmi ja paikkakunnan nimi liittyy kasarmin antamaan  koulutukseen. Enempää en voi paljastaa lähdesuojaan vedoten… ”Iltasanomat”. Hotelleissa kävin katselemassa tiloja joissa järjestää koulutuksia. Tämän hotellin johtaja oli palkallinen viranhaltija, joka idean kuultuaan rupes raivo-innoissaan jakamaan mulle kännykästään kontakteja, jotka voi lobata ajatusta eteenpäin. Tämä Raili antoi yhtäkkiä mulle apua pyytämättä enemmän hetkessä, mitä olen elämäni aikana yhteensä pyytänyt! Kerrassaan työnantajalleen löytö.

Toinen esimerkki tulee toisen paikkakunnan hotellista, jossa hieman poissaoleva poika esitteli mulle tiloja ja sanoi, että:” omistaja voi sitten jutella sun kanssa hinnoista ja muista”. Koska mulla oli kiire sovittuun tapaamiseen, annoin käyntikortin ja pyysin antamaan sen omistajalle ja häntä minulle soittamaan. Eipä ole omistajan puhelua vieläkään tullut, mutta eipä häntä kaiken maailman asiakkaat näin häiritsekään. Tällä paikkakunnalla elinkeinotiimi tarjosi mulle kunnantiloja maksutta käyttöön ja otan lahjan vastaan. Vaikka kuinka haluaisin pienyrittäjiä tukea samalla, niin kaikkia ei vaan voi tukea.

Eräällä pienellä paikkakunnalla eräs taho oli asiasta niin innoissaan, että lupasi rahoitusta tälle koulutukselle heidän asukkailleen. Usko tai älä, mutta kieltäydyin. Miksi? Onnistuminen ja uusien toimintamallien muuttaminen vaatii uskallusta, eikä sitä vielä punnita jos joku tarjoaa liput. Tulijoita kyllä löytyy, mutta saanko muutosta aikaan ihmisissä jotka tulevat muutosvastarintaisena paikalle ilmaiseksi ja tuumaavat, että:” ei tuo meillä ainakaan ole mahdollista”. Lipun ostaneet ovat varmasti halukkaita oppimaan lisää. Mikä on mulla elämäni paras sijoitus? Ne tuhannet eurot jotka olen käyttänyt kirjakauppaan yms. itseni kehittämiseen käytetyt rahat. Se joka käyttää rahaa itseensä, huolehtii itse ettei rahat menneet hukkaan.

Sitten vielä jännä huomio näin positiivisessa ihmisessä, joka sai positiivista vastaanottoa. Keskiviikko aamuna kohdalleni sattui itä-lapissa eräs negatiivisuudessa rypevä nuorisotyöntekijä, joka nillitti ettei tuollanen täällä menesty, eikä tuosta ole mitään hyötyä. Illalla viimeisenä samassa kunnassa hotellityöntekijä yhtä negatiivisella asenteella liikkeellä ja voi jumalauta kuin mulla meni usko itteeni kun tällaseen päivä päättyi. Olin ihan maissa, että ei tästä tule mitään ja puhelimessa pyysin morsianta mua tsemppaamaan oikeaan suuntaan takaisin. Sain hyvän tsempin ja hieman helpottikin, mutta koko illan murehdin näitä kahta miinusmerkkistä ämmää. Yritin morsiammen tsempin lisäksi itseäni lohdutella sillä, että nämä eivät kurssille tule ja piste. Heillä elämä kulkee yhtä varmasti, kuin ajatus Ameballa. Lisäksi mietin, että ei mun tarvi murehtia noista miinusmerkkisistä työntekijöistä, koska he ovat heidän työnantajansa huoli, ei minun. Heidän työyhteisöänsä myrkyttävät ja rahaa siitä työnantajaltaa vielä kuukausittain perivät.

Kaikki tapaamani ihmiset hoitavat työnsä niin hyvin kuin vain pystyvät. Ero vaan on merkittävä siinä mihin ihminen pystyy. Kuten olen sanonut, ole varovainen millaisia ihmisiä elämääsi keräät. Positiiviset ruokkii positiivisuutta ja negatiiviset negatiivisuutta. Esim. ei meillä kevät ole myöhässä. Se on alkanut ajallaan, mutta kylmät yöt hidastavat lumen sulamista ja runsaasta lumesta johtuen keli ei lämpene. Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Meillä Merilapissa Toukokuu ruukaa olla kylmä. Lunta on enemmän jäljellä kuin ikinä ennen, mutta keskilämpötilassa ollaan asteen verran keskiarvoa perässä. Silti ihmiset nillittävät ja kun niitä kuuntelet, nillität itsekin!

Lopetetaan vanhaan viisauteen, eli häviäjät kritisoivat ja voittajat analysoivat!

Tuli hieman tylsä blogi, joka on tarina eikä blogi. Anteeksi siitä. Syy on siinä, että en ole viikkoon ajatellut muita asioita kuin yllä kirjoitettuja ja toinen vissiin sitten se, että tämä on kirjoitettu SELVINPÄIN !En ole enää ikinä selvinpäin,

terv. Juoppohullu Vuorinen, Ansionsa Mukaan Oy

 

Oy Perhe Wirtanen Ab – One more! One more!

17. kerta menossa suosikkikirjani kimpussa, joka antoi vuonna 2012 eka lukukerran jälkeen mulle aivan uutta näkemystä talousasioihin ja siitä tämä kaikki käytännössä alkoi. Kirja joka muutti elämäni, vai miten se oli. Jokainen lukukerta on tuonut jonkun uuden huomion, jonka on lukenut joka kerta aiemminkin, joka vasta nyt aukeaa kunnolla. Tällä kertaa se oli kommentti, että valtaosa ihmisistään on tietämättään yhden taidon päässä täydellisestä onnistumisesta. Se on luonnollisesti taloustaito/ rahankäsittelytaito.

Olen aiemmassa ”kolme eri tapaa” blogissa kertonut kolme esimerkkiä erilaiset rahankäsittelytaidot omaavista työkavereista.

Oy Perhe Wirtanen Ab – kolme eri tapaa

Sieltä pitää muistaa Pale, joka 1500e nettopalkasta sijoittaa joka kuukausi 500e, asuu omassa kaksiossa ja omistaa yhden sijoitusasunnon. Palella on tämä taito ja Palesta tulee taloudellisesti riippumaton, eli tulevaisuudessa hänen varansa tuottavat vuosittain hänelle rahat haluamaansa elämäntyyliin. Tällöin Pale pääsee pois palkansaajan oravanpyörästä ja työskentelyn jatkaminen on valinta, ei pakko.

Samassa blogissa oli toinen nainen joka joka kuukausi velkaantui muutaman satasen ja häntä ei palkankorotus pelasta. Miksi ei? Oravanpyörä muodostuu kahdesta asiasta. Pelosta ja ahneudesta. Ensin taistellaan rahojen riittävyyden kanssa, pelko rahattomuudesta estää meitä huomaamatta ympärillä olevia mahdollisuuksia, kuten opiskella paremmat rahankäsittelytaidot.

Oletamme kuten blogin esimerkkinä ollut ”Pirkko”, että 500e kuussa palkan korotusta ratkaisee ongelmamme. Kun sen saamme, pelko väistyy ja tilalle astuu ahneus. Silloin me tarvitsemme kaikkea sitä, mitä emme aiemmin ole raskineet ostaa ja näin joka kuukauden palkankorotus on huvennut kasvaneisiin osamaksueriin ja velat sarake jatkaa kasvuaan.

Pelko palaa ja se väistyy uudella palkankorotuksella ja ahneus ottaa jälleen vallan. Ymmärrät varmaan, että jatkat juoksua kuten orava rullassa ja maisema ei muutu. Yksi askel ja maisema muuttuu. Opettelemalla paremmat rahankäsittelytaidot ja sijoittamisen perusteet.

Tämä on mahdollista kaikille. Tiedän 7000e kuussa nettona tienaavan ihmisen, joka on konkurssissa kun yksi palkka jää tulematta. Tunsin myös naisen, nyt siis jo edesmenneen joka siivoajan eläkkeestä sijoitti ja jätti taakseen miljoona markkaa. Jos siivoajan eläkkeestä voi sijoittaa, tai Pale joka tekee itsestään varakasta 1500e nettopalkalla, niin kuin se ei 7000e nettopalkalla onnistu? Ahneus – Pelko – Ratkaisu – Ahneus – Pelko – Ratkaisu…

Kerronpa konkreettisen esimerkin jonka olen eräältä yrittäjältä kuullut. Hänellä oli töissä henkilö, jonka rahat oli loppu 4pv palkkapäivän jälkeen! Joka kuukausi hän känisi siitä, kuin tällä palkalla ei voi elää ja pitää saada lisää palkkaa. Ei yrittäjällä raha puussa kasva, joten ei palkkaa voi nostaa mikäli palkansaajan tuottavuus ei parane vähintään samassa suhteessa. Työnantaja tarjosi päivystystöitä hänelle lisäksi, jolloin hänelle tulisi päivystyksestä pieni korvaus ja yökeikasta lisää. ”Kyllä ei ole hyvä homma, kun pitää yöllä lähteä töihin ja oikeat ihmiset nukkuvat silloin!” oli kuulunut vastaus. ”No sitten ei voi auttaa”, oli työnantaja vastannut. Parin päivän päästä tämä työntekijä oli tullut onnellisena töihin ja huutanut, että: ”nyt lähti köyhyys! Menin toiseen pankkiin, otin uuden lainan ja maksettiin vanha laina pois ja lopuilla rahoilla ostin itelle vielä VIDEOTYKIN!”

Kun seuraava tili tuli, niin hänellä meni kolme päivää tajutakseen, että uuteenkin pankkiin pitää velka maksaa ja velka on nyt isompi kuin ennen! Alkoi sama kitinä kuin joka kuukausi aiemminkin, kuin tällä palkalla ei voi elää, pitää saada enemmän, en lähde yöllä töihin ja pitää olla helpompi ratkaisu. Nyt työnantaja kyllästyneenä selittämään, että palkankorotus ei sinun tapauksessa ratkaise ongelmaa, oli hän pyytänyt työmiestä tulemaan kertomaan jos tämä keksii helpomman ratkaisun.

Kohta valaistuksen kokenut työmies ilmestyi pomon toimistoon hehkuttaen, että hänellä on lomarahoja tienattuna! Työnantaja oli pudottanut yllätyksen kertomalla, että niin on lomatkin pitämättä ja lomarahat maksetaan loman yhteydessä. Valaistuminen oli vaihtunut suureksi pettymykseksi ja samantien uudeksi valaistumiseksi ja työmies teki keksinnön, eli ”mutta jos sanon itteni irti, niin ne pitää maksaa heti!?”

ÄLÄKÄ SAATANA NAURA! Tämä on tosi tarina joka päättyi irtisanoutumiseen tuolla hetkellä. Lopputarinaa tuosta elämästä ei ole tiedossa, mutta pienellä pitkävetokertoimella omaisuus vetoa siitä, että äidin helmoissa äitinsä avusta riippuvaisena hän pyörii taas, kuten syntyessään.

Nyt takas aiheeseen, eli mitä tämä 17. lukukerta sai minut käsittämään? Olen nähnyt vaivaa, että pääsisin kouluihin näitä asioita opettamaan, jotta saataisiin tulevaisuudessa taloudellisesti terveempi kansa jalkeille, syntyi uusi ajatusmalli.

Vuosi sitten opetin vapaaehtoisena näitä asioita paikallisella lukiolla vapaaehtoisessa kerhossa ja on varmaa, että nämä 12 vakituista kävijää eivät oravanpyörään koskaan edes joudu. He ovat nyt kuten aiemman blogin Pale, eli riittävät rahankäsittelytaidot arjessansa osaavia. Heistä iso osa jo myös sijoittaa, vaikka ovat opiskelijoita. Näitä asioita pitää opettaa pitkään ja hartaasti. Ei luentotyyppisesti mikäli tarkoitus on saada kestävää kehitystä aikaiseksi. Kouluihin pääsy on suojeltu kunnallisella byrokratialla ja sosiaaliturva ehtii raueta, ennenkuin päätös on tehty. Tiedä vaikka ”radikaalivassari” kirstun vartija olis sitä mieltä, että: ”vittu tuohan saattaa tienata opettamisella”, ja sen idean syntymisen jälkeen on turha selittää kuinka yhteiskunta säästäisi tulevaisuudessa, kun ihmisistä tarvitsisi vähemmän huolehtia rahallisesti.

***Alkuperäistä tekstiä muutettu väärinkäsitysten välttämiseksi. Vanha teksti mainosti nyt jo menetettyä mahdollisuutta. Uusi mahdollisuus tulossa.

Keksin keinon siirtää opetuksen lapsille kouluttamalla aikuisia. Aikuiset sitten siirtävät taitonsa nuoremmille sukupolville. Alan keräämään niitä ihmisiä koulutettavaksi jotka ovat huomanneet, että omat taidot eivät riitä/ tarvitsevat ”next levelin” ja ymmärtävät, että menestyminen on yhden taidon päässä. Halu vaurastuakin on hyvä syy. Arjen neuvoilla on tavoite saada asiakas löytämään omasta taloudesta turhia menoja, joilla lipun hinnat tulevat jopa kuukaudessa takaisin. Sen lisäksi opeilla opitaan parantamaan omaa tasetta loppuelämän ajaksi ja nuo löytämäni säästöt omasta taloudesta tulevat jatkossa myös vuosittain. Näkisin tästä johtuen, että tällaisessa koulutuksessa asiakas ei voi hävitä! Tässä voi vain voittaa!

Lisäksi loppupuoli koulutuksesta opetetaan sijoittamisen perusteita, joten tämä sopii myös mainiosti niillekin, joilla talous on jo ylijäämäinen. Kuinka halvaksi tulee esimerkiksi yrittäjälle kustantaa koulutus henkilökunnasta niille, jotka ovat valmiita itse toiminnallaan menestymään? Näiden kanssa ei tarvitse jatkossa tingata, kuin näin paskalla palkalla ei pysty elämään!

Tulen myymään perhelippuja, eli pariskunnat saavat alennusta. Tämä siksi, että kun on tukihenkilö kuten AA-kerhossa, niin onnistuminen on helpompaa. Myös riidat puolisoiden välillä raha-asioiden uusista oivalluksista minimoituu, kun kumpikin ovat paikalla kuulemassa, eikä toinen rassukka joudu yrittämään saada toista osapuoltakin toimintamallejaan muuttamaan. Nämä kurssin käyneet voivat sitten periytyttää rahankäsittelytaidot omille lapsilleen, joten kyllä yhteiskunta pitkän päälle näinkin säästää.

Kurssi on pitkäkestoinen ratkaisu lyhytaikaiseen ongelmaan.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy