Aihearkisto: Yleinen

Yrityksen perustaminen vs. perheen perustaminen

Suomi ja varsinkin Lappi tarvitsee tulevina vuosina uusia palveluntuottajia, eli yrittäjiä. Toivoni rohkeuden suhteen lepää nuorisossa. Olen useiden ihmisten kanssa keskustellut siitä, miksi he eivät ole perustaneet omaa yritystään. Minusta on työntekijän puolesta harmillista, että loistava rakennusmies jolla on älyttömästi töitä, myy itseään työnantajalleen. Työnantajan puolesta taas olen hyvilläni, koska hänellä on hyvä työmies, jota hän luonnollisesti myy suuremmalla hinnalla, mitä hänestä itse maksaa. Jos tällainen työmies perustaisi oman yhtiön, hän myisi itseään samalla hinnalla kuin työnantajansakin, ottaisi palkkansa välistä, maksaisi sosiaalikulut ja tuo työnantajan kate jäisi hänelle katteeksi OMAAN YHTIÖÖNSÄ.

Kaikista ei ole perustamaan yritystä ja heistä saamme työvoiman

Kun kuulen jonkun sanovan, ettei hän uskalla perustaa yritystä koska siinä on niin iso riski, muistutan aina, että oman yrityksen myötä elämän riskit kyllä lisääntyvät, mutta ei työntekijänkään elämä riskitöntä ole. Yrittäjän ja työntekijän välinen ero on ainoastaan pelko. Toinen luottaa itseensä ja ideaansa enemmän kuin toinen. Tästä syystä yrittäjä itse on usein yrityksen vähiten kouluttautunut ihminen, jonka päästäkseen hyviin ansioihin on uskallettava ottaa riskiä. Silti omistaessaan yrityksen riskit ovat hallittavissa, kun taas työntekijä kantaa oman elämänsä lisäksi riskiä työnantajansakin onnistumisesta, eli riskinä menettää työpaikkansa. Itseasiassa tavallinen ihminen se vasta yrittäjä onkin, vaikka ei yritystä perustaisikaan.

Todistetaanpa työntekijän yrittäjäasema.

Todisteena toimikoot sarkastinen, fiktiivinen ja esimerkit tarkoituksella kärjistetty tarina, jossa tarkoitus on verrata normaalia elämää yrittäjän elämään.

Sinkkuelämää

Tarinan toinen päähenkilö on sinkkunainen nimeltä Alma ja toisen puolen muodostaa sinkkumies Teppo. Molemmat menestyvät työelämässään, jossa tietämättään ovat yrittäjiä, koska he myyvät palveluaan jossa ostajana on heidän työnantaja maksamansa palkan muodossa. Tämä tulo jota me kutsumme liikevaihdoksi, riittää kattamaan heidän kuukausittaiset kustannukset, eli heidän yritystoiminta on kannattavaa, mielsivät he sitä tai eivät.

Heidän työpaikoille palkataan toisinaan uusi työntekijä, joka tekee työnsä paremmin, eli tarjoaa parempaa palvelua asiakkaalleen ja saa suurempaa palkkaa, eli liikevaihtoa. Meille tämä tarkoittaa kilpailutilannetta, mutta heille se tarkoittaa kilpailutilannetta. Siviilielämässä he haluavat löytää sen oikean ja perustaa perheen.

Alma vaihtaa perjantaina töiden jälkeen jakkupuvun kurvipukuun, vetää pakkelia naamaan, nostaa tissit pystyyn ja painuu perse pitkällä istuskelemaan baaritiskille. Näin huomio on taattu illasta toiseen. Toisin sanoen Alma markkinoi aktiivisesti. Teppo vastaavasti lyö haalarit pyykkikoneeseen ja vaihtaa reteemmät vaatteet ylle ja painuu baariin etsimään kaunista naista, jolle sitten tarjoaa viiniä näyttääkseen taloudellista mahtavuuttaan, jonka lisäksi hän on myös mahtava rakastaja, jolle vertailussa kalpenee niin Däni kuin Frederikkikin. Teppo pitää markkinoinnin lisäksi myyntipuheita.

Kumpikin päähenkilöistä löytää jatkuvasti seuraa, mutta ongelma on molemmilla samankaltainen. Alman kontaktit eivät lupauksestaan huolimatta soita aamun jälkeisenä iltana ja Teppo taas ei edes halua aamulla poistuvan naisen koskaan soittavan.

Teppo kysyy ystävättäreltään, miksi hän löytää vain tyhjäpäisiä bändäreitä. Ystävätär tuhahtaa, että:” mitä muuta sä oletat elvistelemällä löytävän kuin bändäreitä? Ne fiksut tavalliset naiset jota sä haet, huomaavat tuon epäkohdan, kiittävät viinistä, lähtevät puuteroimaan nenänsä ja häipyvät vähin äänin kun vielä pääsevät. Tepon myyntipuhe toisin sanoen lupaa liikoja tuotteen ominaisuuksista.

Alma vastaavasti ihmettelee miespuoliselle ystävälleen, että hän tapaa paljon mukavia miehiä, mutta miksi heistä ei myöhemmin kuulu mitään. Kaveri vastaa, että:” no siksi kun sä istut siinä tiskillä karuselli pitkällä ja näytät Huhtamäen kertakäyttökupilta, johon jokainen mies voi halutessaan antaa lahjoituksen lisääntymistä edistävälle pankille. Tolla tyylillä sä saat Linnanmäen asiakkaita, eli myyt kertalippua kausikortin sijaan. Ei puutu markkinoinnista enää kuin huvipuiston slogan, eli tarjoan ilmaisen sisäänpääsyn, mutta liikkuminen laitteessa maksaa!”

Näin päähenkilöt ovat tehneet markkinatutkimuksen. He huomaavat, että markkinoinnin kohderyhmä on väärä ja kohdentavat sen uudelleen.

Teppo päättää olla oma itsensä ja löytää näin tavallisen naisen ja suksii tavallisen miehen markkinapaikalle, eli Ikeaan. Siellä riittää ostajaehdokkaita Tepon tuotteelle. Siellä Teppo sitten sattumalta kohtaa tämän kauniin asiallisen, mutta tavallisen Alman, joka taas on myyty siitä, että Teppo on niin iso mies, että käy Ikeassa yksin, eikä ainoastaan baaritiskillä elvistele suuruudellaan.

Hyntyyt yhteen

He alkavat tapailla, eli meidän termein he verkostoituvat. Jonain päivänä Alma suuresti aitoon mieheen rakastuneena esittää, että muuttaisivat yhteen. Teppo vastaa Osuuspankin mainoksen sanoin, että sehän on yrittämisen arvoinen idea. Tässä syntyi Alma Oy:n ja Teppo Oy:n idea yhteistyöstä, jonka seurauksena he pärjäävät taloudellisesti paremmin kuin yksin.

Kumpikin tahoillaan käyvät läpi mitä tavaroita pitää säilyttää ja mikä on arvokasta ja mikä ei. Näin he tekevät inventaariota. Pitkään muuton jälkeen heidän kämppä on niin sekaisin, että vaikka he kuinka tietävät heillä olevan kolme puhelimenlaturia, niin kukaan ei tiedä missä ne ovat. Toisin sanoen heidän varasto on sekaisin. Kun varasto on inventoitu ja järjestetty, he huomaavat että latureita olikin neljä. Heidän varastokirjanpitonsakin oli siis sekaisin.

He huomaavat, että yhteistyö eli yhdessä eläminen kantaa ja he menevät kihloihin. Näin heillä syntyi aiesopimus avioliitosta. Toisin sanoen syntyi aiesopimus kahden yhtiön yhdeksi saattamisesta, eli fuusioitumisesta.

He miettivät naimisiin menoa ja lasten hankkimista, sekä miettivät miten perhe-elämän velvollisuuksista ja vastuista selvitään. Nyt he siis laativat yhtiöjärjestystä. He laativat avioehdon, eli tekevät osakassopimuksen, jonka he papin luettua vihkivalan, sanalla tahdon allekirjoittavat. Näin on Teppo Oy ja Alma Oy fuusioituneet uudeksi TepAlma Oyksi.

Avioliitto ja riskit alkakoot

Useasti nämä arkielämän fuusiot eivät onnistu, kuten ei yrityselämänkään. He eivät tule keskenään toimeen, jolloin kyseessä on osakasriidat. He ovat täysin erimieltä siitä, mikä elämässä on tärkeää, eli omistajien tahtotilat yhtiön tulevaisuudesta eivät kohtaa. Voi myös olla, että Tepon pitää aika-ajoin päivittää kalsareidensa vieras satiaiskanta uusiksi, jolloin syntyi sopimusrikkomus aivan samoin, kuin silloin kun liike-elämässä tehdään yhteistyötä ohi olemassa olevan yhteistyösopimuksen. Tätä pariskuntaa ohjaa avioliittolaki, meitä osakeyhtiölaki. Yhtä kaikki, näistä yksipuolisista sopimusrikkomuksista pahimmillaan on tiedossa oikeudenkäynti. Yrityselämässä haetaan vahingonkorvausta sopimusrikkomuksesta ja avioero-oikeudenkäynnissä vastaava nimi on tasinko. Tässä yhdistävänä tekijänä on vielä se, että jokainen nainen Tepon tulevaisuudessa osaa odottaa Tepon rikkovan taas sopimusta aivan kuin yrityselämässäkin, sopimusrikkojaan ei voi luottaa enää koskaan. Ahneiden kanssa kun ei kukaan halua olla yhteistyössä. Ahneushan on toiseksi suurin riski epäonnistumiselle ja se tulee heti itsekkyyden perässä.

Voihan niinkin käydä, että Alma ottaa eron pelkästään siksi, kun olettaa Tepon rikkovan vihkivalaa, vaikka näin ei olekaan. Tässä Teppo joutuisi laittoman irtisanomisen kohteeksi.

Teppo ja Alma kuitenkin onnistuvat välttämään nämä karikot.

Nyt näyttää jo hyvältä.

Alma tulee raskaaksi, eli heidän yrityksensä TePAlma Oy kasvaa aiemmin yhtiöjärjestyksen laatimisen yhteydessä esiin tulleen kasvustrategian mukaisesti 50%. He menevät pankkiin neuvottelemaan lainasta, jolla he rakentavat heille uuden ja suuremman talon. He siis investoivat yrityksen uusiin toimitiloihin.

Jossain vaiheessa jompikumpi heistä menettää työpaikkansa, eikä samalle alalle enää löydy uutta työtä. Näin liiketoiminta muuttui kannattamattomaksi ja henkilökohtaisen konkurssin välttääkseen on vaihdettava alaa. Näin syntyi uusi liikeidea kannattamattoman liikeidean tilalle ja yritystoiminta on jälleen kannattavaa.

He maksavat lastensa opiskelut, eli investoivat rahaa yhtiön henkilöosaamisen kehittämiseen. Lapset muuttavat kotoaan ja perustavat maailmalla omat perheet. Näitä perheitä voidaan kutsua nimellä tytäryhtiöt.  Näissä tytäryhtiöissä edellä mainittu yrittäjyys alkaa alusta uudelleen. Myöhemmin Teppo ja Alma siirtävät maallista mammonaansa lastensa nimiin ja heidän kuoltuaan nämä perivät lopun omaisuuden. Tässä tapahtui selkeästi sukupolvenvaihdos.

Taistelu voitettu, vai onko?

Kuitenkin ennen kuolemaa, kun lapset ovat muuttaneet maailmalle, Teppokin pystyy ottamaan raskaan työpäivän päätteeksi omaa aikaa aivan kuten mekin teemme. Saatamme käydä esim. oluella töiden jälkeen, kun ei tarvitse kuljettaa lapsia harrastuksiin. Tepolle käy kuten mullekin, että kesken oluen mun henkilökohtainen Alma soittaa ja kysyy miten menee? Kun kerron olevani oluella, hän kertoo mulle, että minä tulen olemaan kotona viimeistään yhdeksän ja puolen minuutin päästä ja sitten en tänään mene enää yhtään mihinkään. Näin syntyi minun henkilökohtainen tulo ja menoarvio ja uskallan tunnustaa, että tuo budjetti on poikkeuksetta pitänyt.

Kun kaverit pyytävät Teppoa baariin katsomaan matsia, se on Alman mielestä poikkeuksetta loistava idea. Silti Alma miettii kuten meilläkin, että miten mut voisi silti saada puhuttua mielummin puistelemaan alkuyöstä mattoja, kuin olemaan baarissa katsomassa Mestareidenliigan finaalia. No kun en ole mikään nynny, vaan tiedän meidän Alman olevan melkoinen HR päällikkö, poikkeuksetta puistelen mattoja.

Joskus muakin vituttaa kuten Teppoakin Alman komennon alla ja rupean sanomaan vastaan. Saatan huutaa kurkku suorana kuin väärin on teettää näin paljon yhdellä ihmisellä töitä. Meidän Alma huutaa takas, ettei kuule mitään, kun mulla huutaa sähkövatkain, liesituuletin, imuri ja lumilinko yhtä aikaa. Joku on kuulemma suljettava; hetkeksi. Sitten suutuksissani kommentoin, että jos olisin tämän tiennyt, niin olisin mielummin mennyt itse Saatanan kanssa kimppaan kuin sun kanssa, niin siihen vastataan, ettei ole Suomen lain mukaan mahdollista, siinä kun on liian läheinen sukulaissuhde.

Eikös tämä ollut työsuhderiita sillä erolla, että työntekijöillä on liitot, mutta mulla on perhe-elämässä oikeuksia yhtä paljon kuin aikoinaan oli Chilen poliittisilla vangeilla…

Tämän tarinan mä haluan saada nuoret ymmärtämään, että elämä on itsessään yrittämistä, joten heillä on tuleveisuudessa eläkkeelle jäädessään työntekijän ominaisuudessa yrittämisestä jo elämänsä mittainen kokemus.

Tämä työkokemus yrittäjyydestä jäi vain hyödyntämättä.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Auta niin saat. Maksa takaisin ja saat lisää

Miten tämän aloittaisi? En osaa sanoa muuta kuin, että kiitollisena menneistä odotan innolla tulevaa. Kun paljon muita auttaa, olkoot tämä sitten hinta siitä, eli Ansionsa Mukaan.

Viime syksynä (vuonna 2018) elämääni saapunut tapahtuma muutti tulevaisuuteni. Sen jälkeen on pitänyt valmistautua jo vuoteen 2021 ja sen jälkeiseen aikaan. Tämän vuoksi olen muita tekemisiäni joutunut ajankäytöllisesti miettimään lyhytnäköisesti, eli saada muut välttämättömät asiat valmiiksi vuoden 2020 loppuun mennessä. Elämää kun ei voi elää ilman sattumia jotka tilapäisesti muuttaa suunnitelmia, tekee se tästä elämän ajankäytönorganisoinnista enemmän kuin mielenkiintoista.

Suunnitelmat olivat kesällä 2019 melko selvät. Siinä vaiheessa muutama arvostamani yrittäjä otti yhteyttä ja pyysivät minua etujärjestön, eli Lapin Yrittäjien puheenjohtajaksi. Kiitollisena luottamuksesta en luonnollisesti voinut kieltäytyä ja nyt keskityn maksamaan velkaa. Lappi on nyt valinnut minut heitä, eli meitä lappilaisia yrittäjiä edustamaan. Kun mukana tuli vielä hallituspaikka Suomen Yrittäjiin, en suhtaudu tehtäviin siten, että ne ovat hienoja titteleita, vaan tulen käyttämään paljon aikaa näiden virkojen hoitamiseen.

Tehtävä tuo tullessaan paljon reissu päiviä. Näiden pakollisten lisäksi aion ehtiä vierailemaan ensi vuoden alussa jokaisessa läänimme maakunnassa, jossa toimii yrittäjien paikallisyhdistys. Haluan tavata yhdistysten henkilöitä ja tutustua alueelliseen yrityselämään tavaten myös kunnan virkamiehiä. Tästä saan käsityksen siitä, mikä toimii missäkin ja mitä voimme tehdä, että saamme koko Lapin yrittäjyyttä ja yrittäjien yhteistyötä lisättyä. Toisin sanoen haen kentältä näkemyksen toimintastrategiaksi.

Tavoitteeni tulee olemaan tämä yhteistyön lisääminen koko lapissa, sekä keventää nuorten ajatusmaailmaa yrittäjäksi alkamisen vaikeudesta. Tässä onnistuessani saamme lisää uusia nuoria yrittäjiä. Näissä tavoitteissa en onnistu yksin, vaan tarvitsen siihen apua hallitukselta, toimitusjohtajalta ja yrittäjiltä, mutta näillä mittareilla on helppo onnistumistani mitata.

Yllämainittujen aikaa tarvitsevien tehtävien lisäksi tarvitsen yhä aikaa omien yritysteni hoitoon, perheestäni huolta pitämiseen, asiakkaitteni eteen työskentelyyn, itsekseni opiskeluun unohtamatta tärkeintä, eli vapaa-aikaa. Näin ollen tämä on toistaiseksi viimeinen blogikirjoitukseni, joka ilmestyy joka viikko samaan aikaan. Tästä on helpoin aikaa irroittaa.

Jatkossa haluan keskittyä kirjoittamaan yrittäjyydestä, joka auttaa minua tavoitteeni saavuttamisessa, eli lisäämään seutukuntien yrittäjien yhteistyötä, sekä saamaan lääniimme ja miksi ei koko maahan lisää uusia yrittäjiä. Ideat kirjoituksiin kerään kentältä siellä kiertäessäni. Onnistumisia yhteistyön takaa ja muita näkemyksiä jotka voivat pienyrittäjää omassa arjessa auttaa. Palaan aktiiviseen kirjoittamiseen sitten, kun positiivisia esimerkkejä on mieli väärällään, siihen saakka satunnaisesti jotain päivän polttavaa aihetta kommentoiden.

Tulen näkemään myös yrittäjiä, joiden kanssa ei kannata kenenkään olla yhteistyössä. Kaikki meistä ei muille hyvää halua ja näin se tulee aina olemaan. Valtaosa varmasti on valmis muita auttamaan, että kaikilla menisi paremmin. En silti näe tarpeelliseksi alkaa vieläkään mustamaalaamaan julkisesti edes niitä, jotka pyrkivät muille pahaa tuottamaan. Tämähän menee niin, että onnistuessani tehtävässäni muita auttamaan, mulle käy kuten heille jotka keskittyvät vain itseensä. Molemmat saavat Ansionsa Mukaan.

Tässä vaiheessa kiitokset liki puolesta miljoonasta lukukerrasta teille. Määrä kertoo sen, että jotain olen onnistunut auttamaan.

Kiitollisena: Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

 

Kuinka nopeasti kaikki voikaan muuttua

Olen tässä työssä neuvonut suurta määrää ihmisiä siinä, kuinka helppoa on kääntää oma talous positiiviseksi, tai kuinka hyvin hoidetussa taloudessa voi pärjätä vieläkin paremmin. Iso joukko ihmisiä ovat onnistuneet ja tietävät nyt sen olevan helppoa. Heitä kaikkia yhdistää sama syy. Niitä jotka eivät ole päässeet eteenpäin yhdistää sama syy. Ainoa syy onnistumiselle ja epäonnistumiselle on sitoutuminen omaan tekemiseen.

Olen muutaman neuvoa pyytäneen kaverin kanssa pettynyt, kun olen kysynyt, että miten neuvot ovat toimineet käytännössä. Vastaukset ovat edelleen samaa selittelyä tyyliin: ” Ei Kö, Kö, Eikö emmää Kö, kato Kö, tiätsä Kö, mää sitten Kö…” Näille vastaan, että” ”Juu emmääkään jaksa tulevaisuuttani yskäsenä miettiä. Sitä joutaa miettimään sitten Kö lääkitys on kohdallaan!” Kysymys kuuluu, että mihin muutokseen sä tarvit neuvoja jos aiot jatkaa kuten ennenkin?

Nyt on kulunut n. 10kk siitä, kun peliongelmainen Henry otti yhteyttä halutessaan muuttaa elämänsä suunnan ja tarvitsi siihen opettajan. Samalla on kulunut n. 7kk kun hän sai uudella rahoituksella maksettua kalliit pelivelkansa pois. Seitsemän kuukautta hänen on pitänyt elää enemmän kuin maltillisella budjetilla.

Kun viime kuussa vilkaisimme jälleen hänen tuloslaskelmaa ja tasetta, oli ilo huomata muutama asia.

Tärkein oli se, ettei hän ole toipuvana peliongelmaisena pelannut ollenkaan. Tähän sortumiseen loppuisi meidän yhteistyö. Hän on pystynyt puolet ajasta alittamaan tiukan kulubudjettinsa. Niinä kuukausina kun hän on budjetin ylittänyt, hän on sen tilapäisrahoittanut näillä alituksista säästyneillä rahoilla. Pitkällä aikavälillä budjetti on siis pitänyt, paitsi:

Kun katsoimme kuitteja kesältä, huomasin yhden kuukauden menoissa jo silmämääräisesti, että nyt on mennyt perseelleen ja pahasti. Kun kuitteja laskettiin tarkistustaulukkoon, oli eräänä iltana mennyt baariin pelkästään yli 300e! Aika iso osa 450e kuukausibudjetista… Kaikki muukin eläminen oli lähtenyt lapasesta.

Odottelin rauhassa ja pääsimme tulojen kirjaukseen. Jätkä oli saanut veronpalautuksia tonnin ja eihän me hoksattu talvella verottajalle ilmoittaa tätä uutta tiliä, josta maksellaan velkoja pois. Sisäisesti mua nauratti valtavasti, mutta kysyin vakavana, että: ”Millaisen arvosanan itse omasta toiminnasta nyt antaisit?” Henry tuumasi, että:” No vittu en ihan vitosta ja hävettää niin perkeleesti ja tämä ei tule toistumaan!”

Tästäkään summasta ei ollut mennyt peleihin euroakaan ja onni onnettomuudessa oli se, ettei hän ollut päivittänyt syksyllä verokorttiaan, jotta saisi rahat heti käyttöön eikä vasta veronpalautuksissa. Tämä oli syy miksi minua sisäisesti nauratti. On jopa inhimillistä ja täysin luonnollista, että ihminen tarvitsee ”loman”. Uskoakseni ensimmäiset kuukaudet uusien toimintamallien alitajuntaiseen toimintaan viemisen kanssa ovat olleet raskaita. Kun sitten tulee ”rahaa taivaasta”, pitää pieni palkinto itselle ottaa. Lisäksi minusta peliongelmaisen kohdalla on äärettömän paljon parempi vaihtoehto kiskoa parin kaverin kera 300e baarissa nahan alle, käydä yöpizzalla ja ajaa taksilla kotiin, kuin se, että olisi saanut nuo rahat käyttöönsä viime syksynä. Tällöinhän Henryllä olisi ollut lisää rahaa koettaa voittamalla korjata taloudellinen epätoivonsa ja näin siinä olisi varmuudella käynyt. Henry olisi pelannut nuo rahat ja jos hän olisi onnistunut voittamaan lisää, hän voisi edelleen olla ahdingossa ongelmansa kanssa.

Seuraavan kuukauden aikana hän oli saanut kevytyrittäjänä toimiessaan 500e provision asiakkaalleen tuottamasta hyödystä ja tämä oli vastoin ohjeita laskutettu oman talouden tilille, eikä käytetty velkojen maksuun. Henry sanoi, että: ”Halusin antaa tämän rahan tyttöystävälle, kun hänellä oli tullut ylimääräinen 500e menoerä. Mä saan noita kyllä lisää sinne lainatilille”.

Sen lisäksi, että Henry on pysynyt budjetissa, hän on huomattavasti iloisempi ihminen tänään kuin vielä 7kk sitten, kymmenen kuukauden takaisesta nyt puhumattakaan, on hänestä tullut todella paljon ympäristöään ajatteleva nuorimies. Kun hänelle tipahti rahaa taivaasta, hän jakoi baari-illan ilon ystäviensä kanssa, jotka ovat häntä eteenpäin tukeneet. Kun hänen kanssaan yhä elävällä ja häntä tukeneella tyttöystävällä tulee ylimääräinen rahahuoli, hän ”maksaa takaisin” antamalla hänelle tarvittavat rahat. Tämän lisäksi hän käy vapaapäivinänsä auttelemassa isäänsä verstaalla ilman palkkaa, koska hän on rahallisen velan lisäksi myös kiitollisuuden velassa.

Aika ei tekoja unohda, kuten olen kirjoittanut. Hyvä maksetaan hyvällä ja pahat teot tuovat pelkästään pahaa tekijälle itselleen. Se pärjää parhaiten joka antaa ja auttaa eniten!

Entäs ne Henryn velat? Henryn tonnilla kuussa velkoja vähemmäksi tarkoitti yli 5-v maksuaikaa. Tämän lisäksi hän maksaa velastaan myös korkoa, joten hänen piti pystyä kasvattamaan tulojaan vähintään korkojen verran kuukaudessa, pysyäkseen maksusuunnitelmassa.

Seitsemän kuukauden aikana hän on maksanut korkojen lisäksi 9476e pääomaa. Tämä tarkoittaa n. 1354e kuukaudessa pelkästään lainanlyhennyksiin, eli hän maksaa tällä vauhdilla velkansa neljässä vuodessa alkuperäisen reilun viiden vuoden sijaan!

Tiedätkö mitä? Henry on tosissaan! Nyt hän on hakenut kotikirjastostani lainaan ensimmäiset vaurastumista ja sijoittamista käsittelevät kirjat. Näistä innostumista nyt rauhassa odottelen, koska Henry on oppinut pysymään budjetissa, ymmärtämään rahan, lisäämään tulojaan ja toimii näiden kanssa mielestäni täydellisesti, joten tiedän jo nyt mitä tulee tapahtumaan, kun hän hoksaa innostua tosissaan sijoittamisesta.

Peliä ei voita se, joka osaa eniten. Pelin voittaa se, joka oppii nopeiten.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

Toisinajattelua tilastojen ja tutkimusten tuloksista

Syyskuun puolessa välissä Suomi sai monta kymmentä uutta miljonääriä samana päivänä. Maanantaina 16.9 nämä ihmiset saivat ensimmäisen vilkaisun verkkopankissa siitä, miltä tuntuu olla miljonääri. Kyseessä on luonnollisesti tämä erittäin hieno sattuma, kun 90 miljoonan euron Eurojackpot jaettiin Siilinjärvellä viidenkymmenen hengen kesken.

Siilinjärvestä tuli väkilukuun suhteutettuna eniten miljonäärejä omaava kunta. Tuosta n. 22000 hengen paikkakunnasta 0,227% väestöstä rikastui. Tämä tarkoittaa, että 1/440 asukkaasta oli tuossa porukassa.

Siilinjärvestä tuli samaisen laskennan mukaan heittämällä Suomen kateellisin ja katkerin kunta, koska 439/440 asukkaasta ei ollut tuossa porukassa. Näistä tilastojen mukaan 10% eli n. 2200 ihmistä osaavat olla aidosti onnellisia näiden voittajien puolesta. 20% väestöstä tämä uutinen ei heidän elämäänsä muuta ja loput 70% voivottelee kohtaloaan, kun oma voitto ”oli niin lähellä”. Nyt Siilinjärvellä pyöreästi 15 400/22 000 ihmistä kokonaisväestöstä on ”pilannut” oman elämänsä sillä, että joku tuttu oli porukassa.

Siilinjärvellä jokaisessa lähiössä on jokunen uusi miljonääri. Tuskin lisää naapurikateutta, kun nyt ajaa uudella autolla ja ennen vanhaankin ajoi uudella autolla, joka tosin oli velkarahoitettu. Nyt uusi auto on velaton, toisin kuin naapureilla.

Kun muistetaan tilasto josta olen aiemminkin kertonut, niin näillä ihmisillä ei pitäisi olla aihetta kateuteen. Tilastohan koski äkkirikastumista, eli lottovoittajia, yllätys perijöitä, nopean nousun kokevia taiteilijoita yms. ylipäätänsä nopeaa rikastumista jota ei ”itse tehty” hitaasti ja kärsivällisesti tulevaisuutta silmällä pitäen. Näistä tilaston mukaan 80% on 7-8 vuoden jälkeen kertaluontoisesta äkkirikastumisestaan taloudellisesti huonommassa asemassa kuin missä olivat ennen onnenkantamoistaan. Syy tähän on se, että lisääntynyt raha ei lisää  rahankäsittelytaitoa. Pankkitilin pullistellessa maksetaan ensin velat ja sitten hankitaan kaikkea sitä johon ei ennen ole ollut varaa. Harvalla tulee mieleen sijoittaa rahojansa ja jos tuleekin, he tekevät sen virheen, että kävelevät paikalliseen pankkiin kyselemään heidän rahastojen esimerkkituottoja historiaan peilaten.

Siilinjärvellä tämä tarkoittaa sitä, että 40/50 voittajasta on vuonna 2027 rahansa tuhlanneet. Nyt kun näemme lähivuosina valuuttakriisin, loputkin kymmenen taitavat olla vaarassa. Ainakin ne, jotka pitävät valuutat tilillä, mutta myös ne, jotka ovat sijoittaneet pankin neuvoin rahastoihin yms. kokevat melkoisen arvonalennuksen.

Näin ollen, kun tilanne kääntyy Siilinjärvellä sellaiseksi, että siellä ei enää olekaan isoa nippua miljonäärejä, tulee Siilinjärvestä Suomen historian ylivoimaisesti vahingoniloisin kunta!

On tämä hirveä tilasto, koska tämän mukaan pienellä paikkakunnalla 50 ihmistä on tulevaisuudessa ehkä jopa murheellisia, niin 15400 ihmistä kokee tästä ylemmyyden tunnetta! Parikymmentä vuotta sitten eräs ulkomaalaistaustainen yrittäjä sanoi mulle, että:”Suomalaiset ovat ihmeellinen kansa. Niin komeaa ilmaa ei ole, etteikö sellaisen jatkuminen kolmen päivän ajan aiheuttaisi siitä valittamista. Lisäksi, suomalainen on äärimmäisen iloinen kun joku kaveri epäonnistuu”.

Parin Suomessa vietetyn vuoden jälkeen melko hyvä analyysi. Valitettavasti.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

Miksi tuloerot lisääntyvät?

Elo-syyskuun aikana on talousartikkeleista saanut lukea, kuinka sijoittaminen on lisääntynyt opiskelijoiden keskuudessa. Suuri syy siihen on opiskelemiseen tarjottu porkkana, jossa valmistumisen jälkeen Kela kuittaa valmistujaislahjana opintolainan 2500e ylittävästä osasta 40% takaisin. Tämä tietenkin innostaa ymmärtävää henkilöä kokeilemaan sijoittamista, koska hieman voi jäädä häviöllekin, ilman oman rahan menettämistä.

Olen lukenut useita artikkeleita, joissa esitellään esim. lääketieteellisessä opiskelevaa nuorta, joka on sijoittanut opintolainansa ja moninkertaistanut pääomansa. Joku on sijoittanut huonommin, mutta opiskelee opintolainan turvin sijoittamista.

Näitä tarinoita yhdistää kaikkia pari asiaa lopputuloksesta riippumatta. Heistä kukaan ei ole käynyt sellaista koulua, jossa on opetettu talousälyä tai sijoittamista. Heidän koulutuksensa tähän mennessä on ylioppilas. He ovat kaikki käyttäneet vapaa-aikaansa oman tietotaitonsa kehittämiseen. Toinen yhdistävä tekijä noissa artikkeleissa on ollut artikkelista syntynyt keskustelu. Kommentteja on jätetty satoja puolesta ja vastaan, mutta pääasiassa vastaan.

On aivan käsittämätöntä, että joku kirjoittaa näiden käyttävän systeemiä väärin, koska opintolaina on tarkoitettu opiskeluaikaisen elämisen rahoittamiseen. Toinen väittää, että se on tarkoitettu oppikirjojen hankintaan yms. Eikö heillä käy mielessä, että he ovat silti elämänsä ja opiskelunsa kustantaneet, vaikka ovatkin opintolainansa sijoittaneet?

He ovat eläneet palkkarahoilla, eli käyneet töissä opiskelujen ohessa. Ok, silloin ei tarvitse opintolainaa? Käännetäänkö ajattelu niin, että he ovat sijoittaneet palkkarahansa, jonka jälkeen ei ole jäänyt rahaa ruokaan ja oppikirjoihin? Vai lukeeko sulla setelissä jonka nostat automaatista, että ”tämä seteli on korvamerkitty opintolainaan, joten älä sijoita tätä”? Nämä nuoret ovat budjetoineet tulonsa ja menonsa. Lainaraha on heidän tapauksessaan osa tuloja kuten työtulokin. Osa tuloista menee elämiseen, osa opiskeluun ja on jokaisen oma asia mihin ylijäämänsä sijoittaa.

Miksi sitä ei tuomita sadoilla kommenteilla, jos joku käy töissä, nostaa opintolainaa ja jos rahaa jää, niin hän sijoittaa sen uuteen älypuhelimeen? Saati siihen, että vetää opiskelijabileissä muistot viimeiseltä kuukaudelta unholaan kerta heitolla?

Tuntuu valtavalta vääryydeltä tuo asenne, kun joku päättää alkaa itse rakentamaan omaa menestystään jo nuorena, niin samaan aikaan ne jotka eivät ole hoksanneet sitä tehdä koskaan, ovat tuomitsemassa tätä joka aikoo toimia toisin kuin tämä, joka on kaikki tulonsa ja lainarahansakin turhuuksiin haaskannut, nyt yhteiskunnalta tukia ruinaava Teppo. Miksi Tepon mielestä kaikkien muidenkin on hukuttauduttava samaan paskaan, mihin Teppo itse omilla valinnoillaan on itsensä haudannut? Miksi muut eivät hänen mielestään saa tehdä omia valintoja?

Sama informaatio jota nämä nuoret sijoittajat ovat hyödyntäneet, on kaikkien saatavilla. Ne jotka eivät ”haaskaa aikaansa” omatoimiseen opiskeluun kuten nämä nuoret ovat tehneet, voisivat opetella olemaan tuomitsematta.

Tuosta eri ihmisten erilaisesta viitseliäisyydestä olen saanut konkreettisia esimerkkejä menneen vuoden aikana. Olen nimittäin keksinyt tyylin ostaa kirjoja pienyrittäjiltä isojen ketjujen sijaan löytäen NETTIDIVARIT!

Olen tilannut näistä kymmeniä sijoituskirjoja, joiden olemassa olosta en ole edes tiennyt. Näiden lisäksi alennusmyynnillä niitä uudempia kirjoja, jotka ovat olleet edelleen hankintalistalla, mutta eivät ole vielä kotikirjastoni hyllyllä. Saan enemmän oppimateriaalia, koska näitä parikymmentävuotta vanhoja kirjoja ei ole enää uutena saatavana. Saan myös uudet kirjat halvemmalla ja saan kannattaa pienyrittäjää.

Ainoastaan yksi tilaamani kirja on selkeästi käytetty! Aivan tavallinen talousälyä lisäävä opus, mutta niin huolellisesti yliviivaustussilla läpikäyty ja marginaalit täynnä muistiinpanoja! Nämä loput täysin uudet kirjat ovat varmaankin saatu myyntiin ostamalla kustantajan loppuvarasto. Käyttämättömänhän tunnistaa ainakin pehmeäkantisessa siitä, että muoto on alkuperäinen, sivuja ei ole taitettu ja lisäksi siitä, ettei kannen vasen reuna ole sauman kohdalta taittunut, jolloin kirjaa ei ole taitettu auki.

Hieman tulin surulliseksi kun avasin koskemattoman kirjan, jossa oli omistuskirjoitus ”Mummulta jouluna 2009, jotta elämästäsi tulisi huoletonta”. Kirja oli huippuopus lisäämään talousälyä, sekä näytti konkreettisilla esimerkeillä kuinka pienillä tekemisillä ihminen onnistuu tulemaan muutaman euron päiväpanoksella monimiljonääriksi, sekä opetti sijoittamista.

Surulliseksi tästä tulin siksi, että tämä kirja oli ostettu lapsenlapselle, joka oli kirjan sisällöstä pääteltynä todennäköisesti teini tai nuori aikuinen tämän saadessaan.  Kymmenen vuotta tämän jälkeen lahjansaaja tarvitsee ”lisätuloja” ja niitä saadakseen realisoi irtaimistoaan ja myy kirjan nettidivariin. Hän ei koskaan saanut tietää, että hän piti käsissään juuri sitä tietoa, jonka puutteen vuoksi hän joutui elämäänsä rahoittamaan myymällä tämän kirjan pois. Tästä parinkymmenen vuoden päästä hän purkaa omaa taloudellisesti epäonnistunutta elämäänsä tuomiten nuorten uutta villitystä sijoittaa opintolainansa, tietämättä vieläkään millainen aarre hänellä on ollut laatikossaan kymmenen vuotta.

”Rikkaat eivät maksa veroja ja se vaan kasvattaa tuloeroja yhteiskunnassa” on yleinen tyytymättömän ihmisen väite. Hän ei näe syy-yhteyttä siinä, miksi joku on ylipäätänsä rikastunut.

Joku etsii tietoa kehittyäkseen ja toinen ei sitä tarvitse, koska hänellä on hyvä koulutus, hyvä työpaikka ja loppujen lopuksi on yhteiskunnan asia hänestä huolehtia. Koulutus ja sen puute ei ole oikea syy tuloerojen kasvuun, vai miten on mahdollista, että kahdesta samanikäisestä, samaa palkkaa tienaavista, samanlaista elämää elävistä Poliiseista toinen jää eläkkeelle 50-vuotiaana ja toinen ei pystyisi jäämään eläkkeelle koskaan?

Tuloeroja kasvattaa ainoastaan tieto ja se on kaikkien saatavilla.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

Pidä hyvä ihminen nyt huoli itsestäsi

Viikolla oli uutinen lehdessä asuntojen hintojen tulevasta romahtamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että omasta kodista ei tulevaisuudessa saa omiansa pois. Tätä hintojen laskua ennakoin tulevaksi jo 2,5 vuotta sitten ja aloin myydä omia sijoitusasuntojani pois. Mielestäni on parempi kotiuttaa silloin kun sijoitus alkaa lähestymään huippuhintaa, kuin odottaa romahdusta lainarahan kanssa. Tuolloin paljastin näkemykseni kaikille ilmaiseksi blogissani.

Oy Perhe Wirtanen Ab – Lähtikö asuntomarkkinat lapasesta?

Kemin asuntomarkkinoiden tilanteesta juttelin viikko sitten Rovaniemiläisten yrittäjien kanssa. He kummastelivat mun intoa tyhjentää kiinteistösalkkua nyt, kun Kemissä asuntojen kysyntä kasvaa tulevan tehdaslaajennuksen vuoksi ja hinnat nousevat. Kerroin, ettei asuntojen hinnat Kemissä nouse. Huoneistojen hinnat laskevat yhä, mutta huonoimmista asunnoista pääsee nyt jollakin hinnalla eroon. Näin ollen niitä ei tarvitse eroon päästäkseen antaa ilmaiseksi pois kuten golf osakkeita, jota lehtiuutinen käytti esimerkkinä. Esitin myös ennustukseni siitä, että muutaman vuoden päästä kun rakennusvaiheen vuokralaiset poistuvat Kemin vuokramarkkinoilta, Kemin asuntomarkkinat kokevat romahduksen.

Samassa tilaisuudessa kerroin mielipiteeni asuntomarkkinoiden valtakunnallisesta hintakehityksestä, jossa luonnollisesti kysyntä nostaa hintoja ja kysyntää kasvattaa globaali keskuspankkien keinotekoinen, löyhä ja vastuuton rahapolitiikka. Tämä taas tulee aikaan saamaan kuplan valuutoissa.

Huhtikuussa 2017 kirjoitin blogin, jossa varoitin osakemarkkinoiden romahtamisesta ja kehoitin myymään kaikki, jossa ideana oli vaihtaa sijoituskohde poistuen osake- ja kiinteistömarkkinoilta. Osakemarkkinat eivät ole vieläkään rojahtaneet, nehän rojahtavatkin vasta tuossa valuuttakriisissä. Osakkeet nousivat kirjoitukseni jälkeen yleisindeksillä mitattuna loppuvuoden aikana n.10% ja kiitos tuon ja seuraavan kevään nousun, yleisindeksi on yhä 3% korkeammalla kuin mitä se oli keväällä 2017. Ei kauhean mairitteleva tulos 2,5 vuoden aikana, kun ottaa vielä huomioon mikä on euron arvo suhteessa dollariin ja paljonko se oli 2,5 vuotta sitten.

Näitä mainittuja varoituksia sivusin myös Tammikuussa 2018 jossa kerroin myös Bitcoinin saavuttaneen kuplan tunnuspiirteet.

Elämäsi muuttuu, sinä päätät miten

Tästä parissa kuukaudessa sen arvosta suli 50% ja vuoden loppuun mennessä huipusta oli sulanut 75%. Bitcoin on tällä hetkellä jälleen lähellä uutta ennätyslukemaa euroissa mitattuna, mutta tässä näkyy myös euron ja dollarin välinen arvon muutos, toisin kuin osakemarkkinoilla. Myöskään mitään tavallisia kuplan tunnusmerkistöjä ei ole näkyvillä, joten pääsemme todistamaan sen, että romahdusten jälkeen rikotaan uusia ennätyksiä ennen seuraavaa romahdusta. Tähän en osaa kuitenkaan vahvaa näkemystä antaa, koska kuten vanhassa kirjoituksessani kerroin, ei tuo sijoitusmuoto ole minua varten.

Jokainen joka on käyttänyt aikaansa taloushistorian opiskelemiseen sekä sen tapahtumien analysoimiseen, analysoinut markkinakäyttäytymistä, sekä etsinyt siitä lainalaisuuksia, tietävät, että kaikki yllä kirjoittamani on koettu kymmeniä kertoja aiemminkin. Samanlainen toiminta johtaa samanlaiseen lopputulokseen uudelleen ja uudelleen. Tällä hetkellä elävän ihmisen on tätä vaikea ymmärtää, koska hän ei ole tätä jatkumoa ollut todistamassa omin silmin, suuresta valuuttakriisistä nyt puhumattakaan.

Mitä kuuluu niille, jotka ovat myyneet osakkeet ja pistäneet kiinteistöt myyntiin keväällä 2017, nyt tätä kirjoittaessa syksyllä 2019? En tiedä kertoa kuin asiakkaistani, joille olen kertonut millaisia johdannaisia käyttäen he pystyvät ”lyömään vetoa” nykyistä valuuttajärjestelmää vastaan. Näiden johdannaisten arvonnousu on ollut 2,5 vuoden aikana liki 50%. Kyllä me sittenkin myimme kaikki osakkeemme oikeaan aikaan, vaikka ne vielä vuoden nousivatkin. Parempi lähellä huippua kuin huipun jälkeen siis pätee.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole patsastella sillä, että olen ollut oikeassa. Ikävissä asioissa on ikävää olla oikeassa, koska silloin suuri joukko ihmisiä häviää jotain. Oikeassa olemisessa näkemys tulee vaan kertoa etukäteen, ettei syyllisty typerään jälkiviisasteluun ja voidaan oikeasti nähdä kuka ennakoi ja kuka väittää ennakoineensa. Nyt olen ollut oikeassa ja se siitä. Kirjoituksen tarkoitus on yhä ilmaiseksi kertoa, että ennakkoon toimivat tulevat tekemään tilin ja ne jotka eivät toimi, maksavat tuon tilin. Jokaisen oma päätös miten taloutensa ja yrityksensä hoitaa.

Entä strategia tämän jälkeen? Kun pohja saavutetaan markkinoilla, on sitä vastaan sijoittaneiden sijoitukset saavuttaneet huipun. Tällöin kotiutetaan voitot ja ostetaan pää märkänä valtavasta ale-laarista osakkeita ja vuokrahuoneistoja. Seurataan sivussa edelleen markkinakäyttäytymistä, että nähdään ennakkoon tilanne, jossa tulee vaihtaa taas venettä.

Jos (ja kun) olen oikeassa tulevassa suuressa muutoksessa, kuka häviää eniten? Ne joiden sijoitukset ovat kiinni valuutassa, jolla ei ole reali-, vaan ainoastaan keinotekoista arvoa, eli säästäjät. Kuten viime viikolla julkaisemani Kauppalehden analyysi vähintäänkin hienosti vihjaisi, me emme maksa rahalla, vaan käytämme maksutapahtuman välineenä VALUUTTAA ja tällä ei ole realiarvoa.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Rahaa vai ainoastaan valuuttaa?

Olen useasti maininnut, että ihmiset eivät nykyään osaa lukea kuin uutisotsikot. Kun luetaan talousuutisia, luetun ymmärtämisen merkitys luonnollisesti kasvaa, mikäli aiot ymmärtää mitä markkinoissa tapahtuu ja näin ollen pienentää sijoitustesi riskiä ja lisätä tuotto-odotusta.

Tänään julkaisen blogina vieraskynä tyylisesti Kauppalehdessä olleen analyysin nykytaloudesta. Jutussa on upeita vertauksia, lainalaisuuksia sekä rivien välistä luettavaa informaatiota. Tämä juttu paljasti mulle paljon, mitä tulevaisuuden tapahtumissa pitää ennakoida.

Lue, mieti ja oivalla. Siihen pystyi liki 70-v sitten Aku Ankkakin!

”Kun taivaalta satoi rahaa” – Aku Ankka kertoi jo vuonna 1951, mitä voi käydä jos EKP aloittaa uudenlaisen rahanjakojuhlan

Carl Barksin ”Kun taivaalta satoi rahaa” -sarjakuvassa vuodelta 1951 Aku Ankalle ja Hannu Hanhelle tipahtaa miljoonat taivaalta.KUVA: WALT DISNEY COMPANY (AA 6/1952 JA 20/1972)

Keskustelu kansalaisille suoraan jaettavasta ”helikopterirahasta” on saanut uusia kierroksia. Ajatus on houkutteleva ja epäilemättä tehokaskin, mutta sisältää myös useita ongelmakohtia.

”Minä tiedän, että se on vain paperia ja metallia.”

Näin Roope Ankka lausuu rahasta Carl Barksin klassikkosarjakuvassa ”Kun taivaalta satoi rahaa” vuodelta 1951.

Pyörremyrsky heittää Roopen rahapaljouden taivaan tuuliin, ja miljoonia sataa kaikille ja kaikkialle, myös Aku Ankalle. Roope ei ole kuitenkaan huolissaan: hän luottaa rahojen vielä palaavan.

Rahajuhla jää lyhyeksi, sillä ostettavaa ei löydy. Kaikki ovat lopettaneet työnteon. Roopella sen sijaan löytyy myytäväksi syötävää, jonka hinnat nousevat miljooniin. Pian tuuleen kadonneet rahat ovat taas Roopella.

Barksin klassikko on yksinkertaisen mainio kuvaus rahasta. Itseisarvoa rahalla ei ole (paitsi ehkä Roopelle itselleen), ainoastaan välinearvoa muiden tarpeiden, arvojen tai mielihalujen tavoittelussa. Roopen sanoin, raha on vain ”paperia ja metallia” tai kuten nykyään, pelkkiä ykkösiä ja nollia bittiavaruudessa.

Ja jos rahaa on tarjolla rajattomasti, sen arvo alenee. Barksin tarinassa hyperinflaatio tuo Roopen setelit takaisin kotiin.

Lähes 70 vuotta vanha tarina muistuu ymmärrettävästi mieleen, kun seuraa viime aikoina kiihtynyttä keskustelua keskuspankkien ja erityisesti EKP:n mahdollisuuksista elvyttää euroalueen hidastuvaa taloutta.

Korot ovat nollassa tai miinuksella ja valtionlainojen tukiostoja on finanssikriisin jälkeisinä vuosina tehty jo tuhansilla miljardeilla. Inflaatio ei vain jaksa piristyä. Huomenna korkokokoukseen kokoontuvan EKP:n työkalupakki alkaa olla koluttu.

Kansalaisille suoraan jaettavasta niin sanotusta helikopterirahasta on puhuttu pitkään lähinnä teoreettisena vaihtoehtona, mutta hiljattain asiaa on pohdittu aivan vakavaan sävyyn muun muassa arvostetun talouslehti Financial Timesin sivuilla.

Keskuspankkielvytystä on mahdotonta jakaa keskuspankilta valtion kautta kansalaisille, sillä EU:n perussopimus kieltää valtioiden suoran keskuspankkirahoituksen.

Ajatus ei sinänsä ole uusi. Helikopterirahan käsite juontaa juurensa taloustieteilijä Milton Friedmaniin, joka kirjoitti vuonna 1959 esimerkinomaisesti rahaa tiputtavasta helikopterista pohtiessaan rahamäärän laajentamisen vaikutuksia.

Myöhemmin helikopteriraha on myös usein yhdistetty Yhdysvaltojen keskuspankin Federal Reserven entiseen pääjohtaja Ben Bernankeen, joka totesi jo vuonna 2002 helikopterirahan mahdollisena keinona torpata deflaation uhkaa. Näkemys on syynä lempinimeen ”helicopter Ben” ja sitä seuraaviin nettimeemeihin.

Deflaation uhkaa rahanjakojuhla todellakin torjuisi, kuten Aku Ankan tarinakin meitä muistuttaa. Rahan jakaminen suoraan kansalle todennäköisesti kiihdyttäisi inflaatiota uudella tavalla, kuten Nordean Jan von Gerich toteaa.

Miten helikopteriraha jaettaisiin?

Keskuspankkien määrällinen elvytys on tähän mennessä satanut suhteettoman suurelta osin rikkaiden taskuihin. Rahatarjonta on nostanut omaisuusarvoja ja osakemarkkinoita, hyödyntäen jo valmiiksi omistavaa kansanosaa.

Elvytys on siten paisuttanut lähinnä pääomaa, ei niinkään lisännyt kulutusta. Jos rahaa jaetaan suoraan kansalaisille, myös ne jotka eivät saa lainaa pankista ja ovat esimerkiksi menettäneet luottokelpoisuutensa pääsisivät hyötymään keskuspankkielvytyksestä. Eikä se välttämättä edes tulisi yhtään sen kalliimmaksi, kuin aikaisemmat lainaosto-ohjelmat.

Mutta miten raha sitten jaettaisiin? Saisivatko kaikki aikuiset kansalaiset EKP:lta saman summan käteen joka kuukausi, vai jaettaisiinko kansalaisille rahaa heidän oman tulotasonsa mukaan.

Helikopterirahan teho voisi olla suurin, jos sen kohdentamisessa painotettaisiin esimerkiksi alempia tuloluokkia. Raha voisi olla suurin pienituloisimmalla kansanryhmällä ja pienempi korkeammilla ansiotasoilla. Heille lisäraha olisi suhteessa suurempi verrattuna kokonaisansioihin ja kulutusta lisäävä vaikutus olisi näin ollen suurin.

Mutta mitä kulutusta helikopteriraha sitten lisäisi? Jos rahat menevät vaikkapa nautintoaineisiin ja huvitteluun, hyötyjinä ovat lähinnä panimojättiläiset ja ravintola-ala. Talous voisi piristyä, mutta hyödyttäisikö se kansalaisia pidemmällä aikavälillä. Kuka käyttäisi ylimääräiset sataset velkojen lyhentämiseen?

Mahdollista on myös se, että yhä useammat lyhentäisivät työviikkojaan ja tekisivät aiempaa vähemmän töitä. Kokonaistulotaso pysyisi siten mahdollisesti entisellään, vapaa-aika vain lisääntyisi. Kulutus ja inflaatio eivät siten välttämättä kiihtyisikään toivotunlaisesti.

Rahanjako pitäisi myös aloittaa ja lopettaa asteittain, jotta sen seuraukset olisivat paremmin hallittavissa ja ennakoitavissa. Ja rahanjako ajettaisiin sitten alas kun EKP:n kahden prosentin inflaatiotavoite alkaisi lähestyä.

Aku Ankan skenaariota siis tuskin näkisimme. Varsinkin, kun inflaation lait näyttävät muuttuneen.

Onko inflaatiopeloille aihetta?

Talousteorian mukaan inflaation tulisi noudattaa niin sanottua Phillipsin käyrää, jossa inflaation pitäisi kiihtyä kun työttömyys vähenee. Näin ei ole nyt käynyt. Inflaatio laahaamiselle on esitetty useita syitä kuten digitalisaatio, aineettomien hyödykkeiden esiinmarssi, globalisaatio ja työntekijöiden neuvotteluaseman heikkeneminen.

Mutta mitä jos helikopteriraha sittenkin herättäisi uinuvaa inflaatiota? Ehkä jopa hallitsemattomasti.

Rahaa on puskettu finanssikriisin jälkeen markkinoille tuhansia miljardeja, eikä rahan arvo ole juuri laskenut. Hitaan inflaation aika voi loppua, ja se saattaisi tapahtua vauhdilla.

Hiljattain on tosin kuultu myös, että inflaatiopelkoja on turha stressata.

Modernin rahateorian puolesta puhuvat Yhdysvalloissa muun muassa presidenttiehdokkuutta jälleen tavoitteleva Bernie Sanders sekä New Yorkista kongressiin valittu suosittu Alexandria Ocasio-Cortez.

Jälkikeynesiläisen taloustieteen haaraksi määritellyn teorian mukaan rahaa kannattaisi painaa lähes loputtomasti, sillä valtiot, jotka lainaavat omassa valuutassaan, voivat aina rahoittaa investoinneista ja muusta kulutuksesta syntyvän velkansa luomalla uutta rahaa. Siksi julkistalouden alijäämästä on turha olla liiaksi huolissaan.

Taloustieteilijöiden selvä enemmistö ei kuitenkaan pidä ajatusta toimivana. Kuvio voi toimia kerran tai kaksi, mutta toistuessaan se voi merkittävästi vaikeuttaa valtiota saamasta uutta lainaa tulevaisuudessa. On tosin hyvä muistaa teorian puolustajien argumentti, jonka mukaan resurssien rajallisuus asettaa rajoitteita kulutukselle ja siten myös velkaantumiselle.

Kansalle suoraan jaettavassa helikopterirahassa on samantyyppinen ongelma, joskin toimintamekaniikaltaan vastakkainen. Kertasykäyksenä helikopterirahan elvyttävä vaikutus olisi lyhytaikainen, eikä se sellaisena olisi varsinainen ratkaisu mihinkään. Rahanjakojuhlaa olisi mahdotonta lopettaa kivuttomasti, jos se kerran aloitetaan. Ei perustuloakaan suunnitella väliaikaiseksi, sen pitäisi olla pysyvä järjestely todella toimiakseen.

Vaikka lopputuloksena ei olisikaan Aku Ankan klassikkotarinan kaltaista hyperinflaatiota, helikopterirahan lotraus voisi aiheuttaa loppuessaan kansantalouksiin pahankin krapulatilan. Siis kuvainnollisesti, ja miksei myös ihan kirjaimellisesti.

Kiitos Kauppalehden toimittaja Janne Soisalon-Soininen upeasta kirjoituksesta!

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Koijataan koijaria

Huijausyritykset ovat tätä päivää. Tätäkin lukiessasi samaan aikaan valtava joukko ihmisiä eri puolilla maailmaa, vastaanottaa huijausviestin tai informaatiota epätosista asioista. Kirjoitin aikoinaan nyt jo liki 300 kertaa nettisivuiltamme sosiaaliseen mediaan jaetun blogin ”Laskun maksaminen on huge mistake”, joka oli neuvo yrittäjille, kuinka toimia silloin kun joudut puhelimessa tapahtuneen myyntipuheen mukana huijatuksi. Neuvot on luettavissa tästä:

Oy Perhe Wirtanen Ab – Laskun maksaminen on Huge Mistake!

Internet on villi paikka. Kun puhutaan siitä, kuinka google kuuntelee ja facebook vakoilee, niin ei ne taida ihan tuulesta temmattuja väitteitä olla. Intenetissä kerätään valtavasti tietoa käyttäjien toiminnasta. Tästä tuli hyvä esimerkki itselläni pari kuukautta sitten, kun opiskelin virtuaalivaluuttoja ja googletin kyseistä aihetta ja luin artikkeleita asiasta. Vielä tänäänkin, pari kuukautta myöhemmin, käydessäni Forecan sivuilla saan mainosbannereita kryptovaluutoista. Google kuuntelee.

Tuolloin, kun luin artikkeleita kryptovaluutoista, aukesi itsestään uusi välilehti jossa oli otsikkona kuinka hra. Herlin tienaa valtavasti kryptovaluuttakaupoilla. Ei saanut sivusto minua avaamaan tiliä, koska en millään pystynyt näkemään hra. Herliniä leuhkimassa julkisesti tuloillaan. Huomasin heti, että tämä on täyttä paskaa.

Luin kuitenkin kyseisen huijausuutisen. Sitä lukiessa huomasin, että kirjoittajan matematiikka ei toimi ja kun numerot eivät täsmää kertomuksen kanssa, on kyse vähintäänkin huonosta myyntipuheesta. Sivusto oli sinänsä vakuuttavan näköinen, mutta paljon talousuutisia lukevana huomasin, että kaikki sivustolla olevat uutislinkit ovat useita kuukausia vanhoja. Kokeilin myös avata jonkun näistä vanhoista uutisista, niin eipä siihen uutiseen käsiksi päässyt. Nämä vanhat otsikot olivat toisinsanoen kuvakaappauksia aidoista uutisotsikoista.

Valitettavasti moni ihminen näihin huijauksiin menee. Vaikka raha on kuulemma pahasta, niin silti sitä pitää saada ”heti mulle kaikki nyt” meiningillä ja silloin astutaan ansaan.

Alku talvesta sain sähköpostiin englannin kielisen kiristyskirjeen, jonka mukaan olin perverssi ja kaikki tulevat sen tietämään, mikäli en maksa muutamaa tonnia bitcoineina tälle mainiolle hakkerille, joka on napannut tietokoneeni kameran käyttöönsä. En tietenkään maksanut, koska kaikkien tuleekin tietää kuinka perverssiltä mä koneeni kameran kautta näytän silloin kun koneellani olen. Konettani ei käytä kukaan muu kuin minä. Minä käytän sitä työntekoon ja halusin ilman muuta nähdä miltä näytän exeliä naputtaessani, jolloin yleensä myös mumisen itsekseni ilmeisesti lisätäkseni keskittymistäni. Kivaa olisi myös nähdä kuinka perverssi olen silloin, kun luen yritysten tilinpäätöstietoja koneellani tai silloin, kun kirjoitan näitä blogeja. Harmituksekseni tämä uhkaaja ei toteuttanut uhkaustaan ja jäin ilman näitä perverssejä valokuvia, joista olisin mielelläni tehnyt perverssejä joulukortteja yms.

Uskottavin huijausyritys oli vuosi sitten, kun minua lähestyttiin hyvällä suomenkielellä kirjoitetulla sähköpostilla, jossa kerrottiin yrityksemme mahdollisesti rikkoneen tekijänoikeuslakia blogissani. Olin jakanut nettiuutisen, jossa olevan valokuvan oikeudet mahdollisesti omistaa kuvan ottaja ja näin ollen mun tulisi maksaa 660e mahdollisesta rikkomuksesta korvauksia. No eihän se nyt näin mene, vaikka tämä oli paras yritys johon olen törmännyt.

Tämän kirjeen lähettäjälle lähetin vastauksen. Kerroin ensin mitä tekijänoikeuslaki kertoo nettiuutisten jaon laillisuudesta internetin sisällä ja millainen levittäminen taas olisi oikeasti laitonta. Kerroin hänelle myös sen, että hänen kirjeessään käytetään jatkuvasti termiä ”mahdollisesti” ja selitin hänelle, että ”mahdollisesti syyllistynyt rikkomukseen” -termi sisältää SYYTTÖMYYSOLETTAMUKSEN, joten minkähän lain mukaan mun pitää maksaa varmuuden vuoksi siitä, että olen mahdollisesti syytön väitettyyn rikkomukseen???

Yllätyksekseni tämä lähettäjä vastasi mulle ja selitti kuinka mun tulee tämä joka tapauksessa maksaa, vaikka toisin väitänkin. Vastasin, että jatkossa lähetän lukemiseen käytetystä ajasta laskun, joka on 97e tuntia kohden alv 0%.

Tästä meni pari viikkoa ja sain samasta lahkosta postia, jossa kirjoitettiin mielestäni hauskan uhkaavasti. Tämä oli viimeinen muistutus ennen jatkotoimien aloittamista ja he tulisivat aloittamaan rahojen KERÄÄMISEN. Pääsi nauru, että nyt ollaan tekemisissä Tony Sopranon kanssa, koska keräämisen lisäksi kielioppi ei ollut Suomea lähelläkään. Epäselvän tekstin vuoksi mulla meni 6min tuon viestin ”suomentamiseen” ja tein 9,7e laskun alv 0% ja lähetin laskun kirjeen lähettäjälle. Eivät ole laskua maksaneet, mutta ei ole myöskään näkynyt pitkätakkisia miehiä viulukoteloiden kanssa pihallani keräämässä rahoja.

Mikäli nämä olisivat pistäneet laskun perintätoimistolle, jota itseasiassa odotin, olisi menty tuon alussa olevan blogin ohjeiden mukaisesti, eli ilmoitettu perintätoimistolle riitautuksesta ja jääty odottamaan haastetta käräjille. Sinnekin olisin mennyt mielelläni ”mahdollisesti rikkomukseen syyllistyneenä” vaatimaan syytteen hylkäämistä perusteettomana, mutta vaatimaan valtapuolelta korvausta itseni puolustamisesta.

Huijarin huudattaminen on vaan mahdottoman mukavaa ja siitä saa hyvät naurut, sekä saunailtatarinat pitkäksi aikaa. Olen vuosikaudet hotmail osoitteeseeni saanut viestejä hotmailtiimiltä. Näissä kerrotaan, että ovat huomanneet juuri, että en ole vahvistanut tiliäni ja se joudutaan sulkemaan (tottakai) vielä kyseisen päivän aikana. Näin ollen mullehan tulee älytön kiire, ettei tilini vain mene kiinni. Tuo viesti sisältää tekstin yhteyteen muotoillun ”lomakkeen” johon voi vastatessa kirjoittaa tarvittavat tiedot. Mielestäni tämä on jopa nerokasta, koska kaikki tietävät sen, ettei tule epämääräisissä viesteissä olevia liitteitä avata ja tässä sellaista ei ole.

Kun väsyin viimein odottelemaan tilini sulkemista, päätin täyttää kyseisen lomakkeen, jolloin uskoakseni lopettavat noiden viestien lähettämisen ja lopettivatkin. Lähettämäni lomake näytti kutakuinkin tältä:

Nimi: Marko Vuorinen

Puhelin: Huawei Honor? En muista tarkasti

Sähköpostiosoite: Sama kuin mihin olette tämän viestin lähettänyt ja mistä tämä vastaus tulee

Salasana: Just4U:HaistaSinäHuijariPitkä.Fi/TTU!

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Käninästä konkreettiseen tekoon, osa 2/2

Poistuuko maailmasta väkivalta, vaikka minä en siihen syyllistyisi? Ei. Kannattaako minunkin sitten alkaa väkivaltaiseksi, kun muutkin ovat? Ei. Poistuuko maailmasta seksuaalirikolliset sillä, että en itse niitä tee? Ei. Kannattaako minunkin sitten alkaa sellaiseksi, koska niitä kuitenkin tehdään? No ei todellakaan. Vastaavia kysymyksiä voisi heitellä mielinmäärin ja vastaukset olisivat aina samat. Kyse on moraalista ja arvoista.

Viime viikolla kirjoituksen ensimmäisessä osassa viittasin kommenttiin, jossa pidettiin kaksinaismoraalisena toimintana sitä, että otetaan facebookissa kantaa maailman jätetilanteeseen, eikä itse tehdä mitään sen eteen. Kieltämättä moraali loistaa poissaolollaan ja arvomaailmakin on hieman häilyvä. Kirjoituksen ensimmäinen osa on luettavissa tästä:

Käninästä konkreettiseen tekoon, osa 1.

Helpointa on muuttaa maailmaa näyttämällä esimerkkiä muuttaen omaa toimintaa. Mahdottomaksi muutos käy, jos odotetaan kaikkien muiden muuttuvan ensin. Tämä kierrätys jossa me Suomessa olemme varmasti maailman kärkipäätä, on tästä oiva esimerkki. Voisiko tämä mennä niin, että jos me pystyisimme elämään ilman roska-astioita, niin muu maailma innostuisi tietämään, miten tämä on mahdollista ja kopioisivat menetelmän omaan kansantalouteeseensa. Suotta me odotellaan, että koulutuksen puutteesta kärsivissä kehitysmaissa opitaan ensin ja me länsimaissa, jossa koulutus takaa paremman yleissivistyksen, teemme oikein vasta kun tämä suuri joukko tietämättömiä alkavat ymmärtämään suuria kokonaisuuksia.

Kaverini omistaa kierrätyskeskuksen. Haluan aina kaikki hankintani toteuttaa pienyrittäjiltä, vaikka se suurempi toimija, ulkomaisesta nyt puhumattakaan, olisi halvempi. Se, että mahdollistaa leivän pienyrittäjille, työllistää enemmän kuin suurilta hankkiminen. Lisäksi moneen kertaan toteamani verotulot omalle paikkakunnalle toteutuu myös. Miten voin parhaiten huolehtia siitä, että kierrätyskeskuksen omistava kaveri tienaa mahdollisimman paljon? Annan sille mun jätteet! Kyllä on varsin seksikäs ajatus! Joko mä survon kaikki roskiin ja joudun maksamaan siitä, että joku vie ne pois, tai annan kaverilleni kierrättämällä. Kolmas vaihtoehto tietenkin olisi, että en kiinnittäisi jätteisiini huomiota, koska eivät kehitysmaiden ihmisetkään kiinnitä ja minäkin hukkuisin paskaan kuten Mustanaamio ainoastaan sillä erolla, että hän ei ehtinyt saada pukuansa auki ja minä hukkuisin jätteisiini hitaasti, mutta varmasti.

Kun vuosia sitten tutkin mitä vaatii, että ihminen ei tarvitsisi jäteastiaa ollenkaan, niin yllätyin. Vauvatalouksissa jos et suostu käyttämään  kestovaippoja, niin tämä on ainoa asia jonka löysin, joka ei kierrätyskeskukseen kelpaa. Maatuva voidaan kompostoida, takkaa käyttävät voivat sirotella tuhkat lumeen, josta ne sulaessaan lannoittavat maaperän. Muovit, jotka eivät mene kauppojen kierrätyspisteisiin, menevät polttojätteeksi kuten vaipatkin. Ero siinä, että nekin voin viedä kaverilleni. Tästä joudun maksamaan, mutta vähemmän kuin jätehuollosta. Lisäksi rahat menevät paikalliselle pienyrittäjälle.

Nykyisellään tarvitsen roskakoria juuri näitä muita muoveja varten. Rahaa palaa vuodessa huikeat 54e jätehuoltoon. Kun jatkossa vien nämä itse ohikulkiessani kaverini vastaanottolaitokselle, putoaa hintani summaan 36e. 18e säästöllä ei ole käytännön merkitystä, mutta talousälyä ei mitatakaan euroissa, vaan prosenteissa. Toimintani tuotto on 33,3%, eikä tällaisesta ja lisäksi varmasta tuotosta ole ollut tapanani kieltäytyä.

Eräs tuttuni maksoi jätehuollosta joku vuosi sitten tuon 48e kuukaudessa! Kysyin, että oletkos ajatellut järkeistää tuota summaa, johon hän kertoi, ettei sillä ole mitään väliä. Viiskymppinen sinne tänne… Pudotin vaihvihkaa kahden euron kolikon siihen pihalle ja eipä aikaakaan, kun hän sen huomattuaan poimi sen maasta ja laittoi taskuun. Tässä sitten kysyin, että miksi et potkassut sitä mettään, kun et viiskymppiselläkään tee mitään? Kun kerroin hänelle, että hän laittaa jätehuollossa  576e vuodessa, eli 5760e kymmenessä vuodessa kirjaimellisesti roskakoriin, vakavoitui ilme huomattavasti.

Tämä silti matemaattinen tuttavani on tänä päivänä intohimoinen kierrättäjä. Heitin hänelle haasteen. Neuvoin häntä tutustumaan kierrättämiseen, hankkimaan 4 pientä säilytysastiaa, sekä pari kompostoria ja laskemaan investoinninsa hinnan, jonka jälkeen pyysin laskemaan investoinnin tuoton prosenteissa. Hän on pudottanut jätemaksuja reilun 80% ja saa investoinnilleen omanpääoman tuotoksi yli 60% vuodessa, eikä enää vähättele pientäkään rahaa, koska talousäly on lisääntynyt. Samaan aikaan hänellä riittää tänään rahaa tehdä uusia tuottavia investointeja. Ennen ei ollut varaa, kun näkemys oli, ettei tuollaisella summalla ole tässä konkurssissa mitään merkitystä. Outo ajattelutapa, joka varmuudella pitää rahattomuuden läsnä.

Kun tuttavani aloitti kierrättämisen, myös jätteillä bisnestä tekevä kaveri pärjää taas entistä paremmin, kun on saanut uuden asiakkaan. Entinen ”rahat roskalaatikkoon” toiminta vei kahdelta eri ihmiseltä mahdollisuuden kasvattaa omia tulojaan, sekä lisäsi polttojätteenkäsittelylaitoksen kustannuksia. Miksi? He jotka eivät kierrätä, lyövät kaikki samaan roska-astiaan, joka viedään siivoamattomana käsittelylaitokseen poltettavaksi. Polton jälkeen arinoiden päältä kerätään pois kaikki mikä ei ole palanut ja ylimääräinen työ maksaa ylimääräistä rahaa. Tämän lisäksi roska-astioiden sisällöt sisältävät myös alkuainetta, eli alumiinia joka ei pala, mutta muuttaa muotoaan, eli sulaa. Tämä tarkoittaa entistä enemmän rahan menoa käsittelylaitokselle, koska sulanut alumiini tukkii ilmankiertokanavien ritilät ja niitä pitää uusia jatkuvalla syötöllä.

Kierrätys on ekoteko, johon investoiminen tuottaa kotitalouteen rahaa, antaa kierrätystuotteiden jatkokäsittelijöille mahdollisuuden tienata enemmän ja myös heidän, jotka rakentavat uusiotuotteita hyödyntäen kierrätysmateriaalia. Nämä tuottavat kaikki yhteiskuntaan monta erilaista ansainta mahdollisuutta, joista tulee monenlaista välillistä verotuloa. Lisäksi maailman luonto kiittää, joten määrittele häviäjä.

Mutta jos arvomaailmasi on, ettei yksilön tekemisellä ole kokonaisuudessa mitään merkitystä, olet oikeassa ja voit mielestäni vapaasti pieksää puolisosi, koska se, että sinä et pieksä, ei poista perheväkivaltaa muualta maailmasta. Noin toimiessasi saat samalla vastauksen kysymykseen, että onko avaruudessa on älyllistä elämää? Varmasti on, koska muutenhan ne olisivat tulleet maahan käydäkseen luonasi kylässä päivittelemässä sitä, että ei meidänkään tarvi toimia oikein, kun muutkaan eivät toimi.

Se, että toimit oikein, ei maailmasta vääryyttä poista, mutta oletpa osuutesi asian eteen hoitanut ja esimerkkiä antanut. Mitä useampi osuutensa hoitaa, sitä paremmin meillä menee. Jännä väite, kun ajattelee asiaa vaikka työyhteisön kautta. Pätee siellä, mutta muualla ei yksilön tekemisellä ole mitään väliä?

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

 

 

Käninästä konkreettiseen tekoon, osa 1.

Ollessani heinäkuussa työkeikalla Etelä-Suomessa, kävin erittäin antoisia saunailtakeskusteluja asiakkaideni ja heidän yhteistyökumppaneiden kanssa monista eri asioista. Syy antoisiin keskusteluihin oli se, että kellään läsnäolijoista ei ollut tarvetta retostella tyyliin ”ei se noin mene”, vaan kaikki läsnäolijat olivat kiinnostuneita kuuntelemaan näkemyksen perustelut ja oppimaan lisää. Minä opin heiltä valtavasti uutta ihmiskehosta ja he halusivat oppia uutta minulta minun osaamisiani entistä enemmän. Syy siihen, miksi he kaikki olivat avoimia uusille opeille on se, että heitä on valmennettu läpi elämän. He ovat kaikki entisiä ammattiurheilijoita ja näin ollen ovat aina ottaneet valmentajiltaan oppia vastaan.

Eräs pitkäkestoisin keskustelu liittyi siihen, kuinka ihminen tuhoaa vauhdilla maapalloa. Olen itse intohimoinen kierrättäjä monesta eri syystä, vaikka en lue itseäni viherpiipertäjäksi. Suurin syy on se, että se on helpoin tyyli aikaan saada konkreettinen teko.

Keskusteluissa tuli esiin kuinka valtaosa maailman muovijätteistä tulee Aasiasta ja joku kommentoi sitä, kuinka moni hänen tutuistaan osoittaa oman noloutensa jakamalla näitä muovijätekuvia facebookissa ja eivät itse kierrätä mitään. Toinen kertoi huomanneen saman ja koska kommentoija ei itse kierrätä, ei hän myöskään kauhistele kierrättämättömyyden aikaan saannoksia kuvia jakamalla.

Häneltä kysyin, että miksi hän ei kierrätä? Hän vastasi, ettei yhden ihmisen tekemisellä ole mitään merkitystä kokonaiskuvan kanssa ja kuinka se on ihan sama, kuinka hän Porvoossa kierrättää, kun Aasialaiset saastuttavat koko maailman. Tästä yleisestä näkemyksestä, joka muuten on täysin väärä, syntyi tuntikausia kestänyt erittäin rakentava keskustelu.

Tämä Porvoon Elvis joutui melkoisen kyseenalaistamisen kohteeksi näkemyksensä vuoksi, jossa yksilön tekemisellä ei ole mitään merkitystä. Eräs kommentoi hänelle, että: ”Voitko sä lopettaa hyökkäämisen pelissä, jossa pakki pelaa huonosti, vai pitääkö sun huolehtia omalta osaltasi silti joukkueen edusta ja tehdä maaleja entistä enemmän, koska oma pääty vuotaa kuin Titanicin kylki!?” Toin asiaan matemaattisen näytön yksilön tekemisen voimasta ja siitä, että Aasia ei olisi maailman suurin muovijätteen tuottaja, mikäli länsimaalaiset eivät aasialaisten palveluita ostaisi. Näin ollen länsimaat ovat syyllisiä Aasian tuottamaan muoviin.

Kerroin esimerkin kolmen viikon Thaimaan lomaltamme. Thaimaassa et niin pientä ostosta tee missään puodissa, etteikö myyjä olisi laittamassa tätä tikkuaskia muoviseen henkselikassiin. En muista nähneeni turistia joka olisi tästä palveluksesta kieltäytynyt, paitsi ne harvat, joilla oli reppu ostoksia varten. Iso osa heistä kuitenkin survoi pussitetut ostoksensa reppuun. Oli noloa nähdä länsimaalaisia pariskuntia, joilla roikkui kymmenen muovipussinyssäkkää kädessä. Matkamuistot omissa, vaatteet omissa ja tupakat sekä oluet omissa, unohtamatta tietenkään uutta muovipulloa aurinkorasvaa omassa muovipussissaan.

Morsiammeni kanssa päätimme systemaattisesti kieltäytyä pussittamispalvelusta ja käyttää reppua ja laukkua ostosten kantamiseen. Samalla halusimme laskea montako muovipussia säästimme reissumme aikana. Oli ilo huomata kuinka iloiseksi paikalliset kauppiaat tulivat, kun kieltäydyimme ilmaisista muovipusseista. Se, ilahtuivatko rahansa säästämisestä, koska joutuvat kustantamaan pussit, vai siitä, että toiminnallamme vähensimme muovijätettä heidän kotimaansa luonnosta, en osaa sanoa. Emme vähentäneet jätettä kokonaisuuden kannalta merkittävästi, mutta oman leiviskämme hoidimme. Säästimme reissun aikana KAHDEKSANKYMMENTÄ PUSSIA, ELI NELJÄKYMMENTÄ PUSSIA HENKEÄ KOHDEN! Uskomattomia määriä lähsimaalainen turisti on valmis lisäämään Aasian tuottamaa muovijätettä.

Takkahuoneessa keskustelukumppaneiden kanssa googlailimme yhdessä, mitä tämän toiminnan yleistyminen globaalisti tarkoittaisi pelkästään Thaimaan muovipussijätteen määrässä. Esimerkkini mukaan yksi turisti tuottaa 40 turhaa muovipussia. Wihurin tuotevalikoiman mukaan yhdessä rullassa on 400 pussia ja rulla painaa 1,2kg. Thaimaassa vierailee vuodessa 35 000 000 turistia. Turistit x 40pussia tarkoittaa 1,4 miljardia henkselikassia. Kappaleet jaettuna 400 pussia/ rulla, saadaan rullien määrä joka Orkamaan Raimon opetusten mukaan on 3 500 000 rullaa. Rullamäärä x 1,2kg saadaan rullien kokonaispaino, joka saman lehtorin laskennan mukaan tekee 4,2 miljoonaa kiloa henkselikasseja. Morsiammeni kanssa säästimme 80kassia joka on 20% rullasta, eli säästimme vaivaiset 240g muovijätettä. Kommentoija oli oikeassa, yksilön tekemisellä ei ole mitään merkitystä kokonaismäärässä, mutta niin oli kommentoijan kommentoijakin sanoessaan, että jokaisen tulee tehdä voitavansa eikä ainoastaan kauhistella lopputulosta.

Jatkoin tuota laskutoimitusta ja kerroin täysperävaunurekan kantavuudeksi maksimissaan 40 000kg ja pituutta autolla on pyöreästi 25m. Näin ollen koko Thaimaassa turistien tuottamien pussien rahtaamiseen tarvittaisiin 105 täysperävaunurekkaa. Kun autot laitetaan letkaan, auto on 25m ja arvioidaan turvaväliksi 80km/h nopeudessa 50m, tulee 104 ensimmäistä rekkaa viemään 75m ja viimeinen 25m. Nopealla päässä laskulla tästä tulisi 7825m pitkä letka rekkoja, eli melkein 8km.

Seurasi pitkä keskustelu siitä, kuinka paljon muitakin maita on, jossa turistit tuottavat muovijätettä vastaavasti ja kuinka todellakin ostamalla Aasiassa valmistettuja tuotteita, ostaja lisää Aasiassa tuotetun muovin määrää. Hyvä siinä on sitten moittia aasialaisia muovin määrästä, jonka itse lyö länsimaissa roskakoriin. Yksin aasialaiset itse käyttämänsä muovin kanssa eivät olisi lähellekään maailman suurin muovijätteen tuottaja. Valtaosan laskennassa olevasta muovista tuottaa länsimaalainen kuluttaja.

Kierrätystä tekemätön keskustelukumppani tajusi näkemyksensä ristiriidan heittämällä ja kertoi, että heillä alkaa tarkkaakin tarkempi kierrättäminen huomisesta alkaen. Hän kysyi osaanko tehdä samanlaisia laskelmia ilmastonmuutoksen keskustelun yhteydessä esiin tulleesta lentoliikenteen saastuttaminen versus rahtilaivojen vastaava? Kerroin, että en, koska helpoin konkreettinen teko mulla tässä on se, että kävelen vuodessa liki 3000 kilometriä pakollisia matkoja, jotka voisin tehdä autolla. Tässä syynä enemmän yleiskunto ja terveys, kuin ilmastonmuutoksen vastainen toiminta. Lennän kun on pakko, mutta Etelä-Suomeen matkustin käytännön syistä yöjunalla, enkä tiedä päästösuhdelukuja, jotta voisin alkaa laskemaan kokonaisuuksia.

Keskustelukumppani kertoi tutkimustuloksia siitä, kuinka laivat saastuttavat lentokoneita enemmän. Tämäkin keskustelu vaihtui kumppanin ajattelun totaaliseen heräämiseen, kun kommentoin, että: ”Unohdetaan nyt se paljonko jo läpikäyty Aasian esimerkki muovijätteestä tuodaan meillekin rahtilaivoissa, mutta kysynpä yhden kysymyksen”:

”Jäärataa pitkinkö tuo General Motorsin valmistama helevetin komea auto jolla saavuit paikalle, on Detroitista Suomeen työnnetty? Valtavan naurun rämäkän keskeltä vastaus kuului, että: ”Arvatkaapa jätkät kenen pitää tästä porukasta eniten alkaa ajattelemaan oman toiminnan merkitystä, ennen kuin kommentoi uutisia? Pystyttekö millään keksimään vastauksen, vai annanko vihjeen… ?”

Marko, Ansionsa Mukaan Oy