Aihearkisto: Yleinen

Emme halua luopua niin suuresta osuudesta

Viikonloppuna olin kutsuvierastilaisuudessa elokuvateatterissa, jossa esitettiin dokumenttielokuva Yrittäjä. Dokumentissä oli sekä ”yrittäjä” eli hommista ei tule helevettiäkään ja myös ”Toteuttaja” josta seuraa menestyminen.

Tämä toteuttava yrittäjä oli nyhtökauran kehittäjä firma Gold&Green Foods. Heidän taivalta oli todella jännittävää seurata. Tuote kehitettiin täysin tyhjästä pelkän ”olispas siistiä” idean pohjalta. Yksityissijoittajilta kerättiin miljoona euroa idean pohjalta. Tällä saatiin tuotantotilat ja laitteet hommattua, sekä tuote markkinoille.

Hetken päästä tuli iso positiivinen ongelma. Kapasiteetti ei riittänyt täyttämään kysyntää. Lisäksi yksityissijoittaja halusi heitä viedä Kiinan markkinoille tavoitteena saada nyhtökaura koulujen ruokalistoille. Tässäpä tytöillä riitti ongelmaa. Yhtiölle velkaa, vai myydäkö yhtiön osakkeita saadakseen rahaa, vai liittoutuako jonkun Kiinalaisen elintarvikeyhtiön kimppaan, jolla on tuotantokapasiteettia tarpeeksi. Kaiken pähkäilyn yhteydessä pari kuukautta myöhemmin löytyi yhteistyökumppani ja elintarvikejätti Paulig osti yhtiöstä 51%. Mielestäni omistajat tekivät täysin oikean ratkaisun ja onneksi heillä yli 50% osakkeenomistajista oli myynnin kannalla ja kaupat syntyivät.

Monet kauhistelevat tilannetta, jossa menettävät määräysvallan yhtiössä, kuten esimerkissäni jossa Paulig omistaa 51% osakkeista ja näin heillä on täysi määräysvalta. Haittaaks se? Se on nyt Pauligin yhtiö ja saadakseen rahat takaisin ja sijoitukselleen tuottoa, he vievät nyhtökauran maailmalle ja investoivat niin paljon koneita, laitteita, tuotantotiloja ja perustavat jopa tytäryhtiöitä tarvittavan kapasiteetin aikaan saamiseksi. Vanhat osakkeenomistajat omistavat enää alle puolet osakkeista, eli saavat alle puolet osingoista. Epäilisin Pauligin kuitenkin pitkällä ajalla tuloksen kymmenkertaistavan, jolloin 49% omistus on osingoissa 390% enemmän kuin silloin kun omistettiin 100% pienestä myynnistä. (49%*10-100%). Onnittelut idean kehittäjille upeasta esimerkistä miten yrittäjä ansaitsee ammattinimen MENESTYJÄ. Jään ilolla seuraamaan mitä nyhtökauralle kuuluu tulevina vuosina.

Tyttöjen bisneksessä huonoin idea mielestäni olisi ollut toisen rahoituskierroksen järjestäminen, jolloin pienosakkaiden määrä kasvaa oleellisesti ja samaan aikaan kasvaa olellisesti näkemyserot. Mendor Oy on tästä hyvä esimerkki vuosikymmenen alkupuolelta. Tämänkin yrityksen perusti muutama yliopistojamppa ja ideana oli tuottaa diapeeteshoitoon tarvittavaa uutta teknologiaa. He kehittivät merkittävän seuranta/ hoitoteknologian. Kehitystyö oli todella kallista ja rahoituskierroksia järjestettiin useita.

Kun reilu viisi miljoonaa sijoittajien euroja oli käytetty, oli teknologia valmis. Enää se piti saada markkinoille. Tuolloin hekin saivat ostotarjouksen, kun Aasialainen alan markkinajohtaja halusi ostaa heidän tuotteensa. Tämä yhtiö oli vastaavaa kehittänyt jo vuosia ja siihen oli käytetty jo 25 miljoonaa euroa, eikä laite teknologia ollut vielä edes valmis. Mendorin omistajat olivat sitä mieltä, että ei myydä vaan lyödään itse rahoiksi. Mendor ei koskaan saanut tuotetta markkinoille ja on nyt konkurssissa.

Mietitäänpä tuota ostotarjousta. Jos miljardiyhtiö haluaa lopettaa kehittämiseen rahan polttamisen, jota on palanut jo 25 miljoonaa euroa ja he esittävät, että voisivat olla kiinnostuneita Mendorin ostamaan, niin mitä vaihtoehtoja voisi tulla mieleen?

A) olisivatko halukkaita maksamaan 25 miljoonaa, joka on heille parkkisakon tyyppinen raha ja jolla jokainen Mendor sijoittaja viisinkertaistaisi sijoituksensa?

B) olisivatko halukkaita maksamaan 10 miljoonaa, jolla sijoittajat tuplaisivat rahansa. Lisäksi olivatko tällä hinnalla halukkaita maksamaan teknologian tuottamasta liikevaihdosta Royalteja vaikka 10% ikuisesti?

C) jos heille annettaisiin tuo teknologia, niin olisivatko valmiita maksamaan Royalteja vieläkin enemmän.

D) jokainen vaihtoehto jossa annetaan sen jolla on jo markkinat ja organisaatio huolehtia koko helevetin bisneksestä, olisi parempi kuin tuo, että yritetään itse luoda markkinat tuotteelle.

Toisen maailmansodan jälkeen ruotsissa eräs mies kehitti maitopurkin, jonka yläreunaan taittelun avatessa muodostui kaatonokka ja sen pystyi jälleen taittelemaan kiinni. Hän antoi idean ikuisella Royaltisopimuksella Ruben Rausingille, joka perusti yhtiön nimeltä Tetra Pak. Mitä alkuperäisestä purkista on tullut uusia innovaatioita ja kuuluvatko ne sopimuksen piiriin, ei ole tiedossa. Tetra Pak yhtiön suku on sikarikas suku ruotsissa ja tuon kaatonokan kehittäjän suku saa edelleen kuukausittain shekin postiin sen mukaan, mitä tehdyn sopimuksen mukaan heidän kuuluu tienata.

Mietitäänpä jos tienaisivat sentin kymmenyksen jokaisesta purkista ja vuonna 1989 purkkeja käytettiin maailmanlaajuisesti yli 50 miljardia. Tuon vuoden royalti olisi ollut 5 miljoonaa. Jo vuonna 1977 purkkeja meni yli 20 miljardia, joten sen vuoden tili idean kehittäjälle olisi ollut 2 miljoonaa.

Valtaosa yrittäjistä kasvattaessaan yritystä/ laajentaessaan sitä hirttävät itseään entistä enemmän työhön kiinni. Toinen porukka on se, jotka omistavat 100% osakkeista ja tekevät eniten hommia ja tottakai myös päättävät asioista ja tällaiset palkkaavat toimitusjohtajia ja silti yhä tekevät itse paljon töitä ja päätökset. Eikös tässä toimitusjohtaja ole turha kuluerä?

Mielestäni ei ole paskempi vaihtoehto jos onnistuu kehittämään jotain todella uutta innovatiivista, jolle on teoriassa valtavat markkinat, että keskitytään myynnissä etsimään ostaja koko idealle. Toinen tehkööt hommat ja kantakoot riskit. Itse voi tehdä mitä haluaa loppuelämänsä ajan ja shekit tulevat postilaatikkoon kuukausittain. Vapaa-aikaa voi käyttää vaikka uuden idean kehittämiseen.

Sitten pitää vaan kestää Tepon nillitykset: ”Helppoahan se tuolla on kun keksi ne tamppoonit koirille”. Väärin. Helppoahan se on, kun antoi myynnin sellaiselle joka tietää miten tamppooneja koirille myydään.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

On helppoa tehdä uutta opettelematta uutta?

”Tästä menetelmästä koen ylpeyttä, koska tämä on ainoa minkä olen itse kehittänyt ja tämä tuottaa teille rahaa tilille automaattisesti”. Näin aloitin viikonloppuna talouskoulutuksen, kuten aina ennenkin. Kaikki muu on minullakin kirjoista opittua asiaa. Näin tämä on aina mennyt ja tulee aina menemään. Maailman historiassa ensimmäinen ihminen joka on onnistunut tekemään asioitaan muita paremmin on oppinut itse. Muut ovat saaneet häneltä neuvoja ja neuvoneet muita. Ei äidinkielen opettaja ole kehittänyt Suomenkieltä. Hänet ovat vanhempansa opettaneet puhumaan, Suomenkieli hänelle on opetettu koulussa ja yliopistossa häntä on opetettu tätä kieltä opettamaan.

Tietoa jaetaan ja näin tieto siirtyy. Seuraan muutamien alansa ammattilaisten blogeja ja ihmetystä herätti ainoinaan se, kuinka eräs elämäntapavalmentaja nimitti muita markkinoilla olevia valmentajia copycateiksi. Hän muistutti, että pitäisi muistaa aina kirjaan mainita lähde, mistä on tietonsa saanut. Hauskaa tässä oli se, että olen kyseisen kirjoittajan pari kirjaa ostanut ja lukenut, eikä niissä ollut missään mainintoja näistä hänen vaatimista lähteistä. Muistan kun luin näitä kirjoja, niin naureskelin sitä, kuinka tämä kirjailija oli oppimateriaaleinaan käyttänyt täsmälleen samoja kirjoja kuin mitä minä olin aiemmin lukenut. Suositinkin hänen kirjaa monelle ihmiselle kertoen, että tämän kun luet, niin säästyt seitsemän muun nimeämäni kirjan lukemiselta. Niin oli hyvin informaatio pureskeltu uuteen opukseen. Nyt tämä valmentaja myy oppimaansa asiaa, jolloin ostaja säästää tolkuttoman määrän aikaa ja rahaa. Ei mitään pahaa siinä, että ostaja ja myyjä voittavat molemmat.

Mitä kilpailu loppujen lopuksi edes haittaa? Jos Henry Ford ei olisi koskaan saanut kilpailijoita, niin Fordeja ei tänä päivänä myytäisi sellaisia määriä, kuin mitä niitä nyt myydään. Markkina autolle oli olemassa ja monen näköiset vaihtoehdot markkinoilla pitävät kysyntää yllä jokaiselle auton valmistajalle. Ostan itse monen talousvalmentajankin kustantamia kirjoja, koska haluan oppia lisää. Pääsääntöisesti törmään tilanteeseen, jossa olen tämän kirjan kirjoittamiseen käytetyt kirjat jo ostanut. Silti en näe heitä kilpailijoinani, enkä itseäni heidän kilpailijana. Mitä enemmän valmentajia on, sitä enemmän se kertoo niiden tarpeellisuudesta ja tällä on mahdollista saada nämä valmennukset tulevaisuudessa koulujen opetussuunnitelmiin ja siitä alkaa yhteiskunnassa suuri muutos. Tässä vaiheessa yksi toimija ei pystyisi edes kysyntään vastaamaan.

Kilpailu on pääsääntöisesti siis hyvä asia. Vahingollista kilpailu on esimerkiksi silloin, kun työkkäri yllyttää jonkun työttömän alkamaan yrittäjäksi ja hän polkee starttirahan turvin hinnat alas saadakseen asiakkaita. Starttirahan loppumisen jälkeen kukaan ei hänelle normaalihintaa maksa, kun hän on totuttanut asiakkaansa suureen alennukseen. Samaan aikaan toimivilta yrityksiltä on mennyt asiakkaat tälle uudelle ja kaikki kärsivät.

Myös tilanteessa jossa tehdään sellaista jota ei osata, voidaan tuhota koko ala. Ajatellaan vaikka niin, että kun olen itse palkannut vuosien aikana kymmeniä ihmisiä töihin, tehden vain yhden virheen rekrytoinnissa, voin jopa auttaa asiakkaitamme rekrytoinnissa tai kertoen kenestä heidän tulee päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Kolmea eri firmaa onnistuneesti pyörittäneenä voin konsultoida siitä, kuinka joku muu voi tehdä hommansa paremmin. Jos olisin Ansionsa Mukaan Oy:n perustanut ensimmäiseksi firmakseni ja olisin aina aiemmin ollut palkansaajana jossain, olisin varmuudella alalle riski. Kuinka voisin antaa neuvoja yrityksen perustamista, siitä kuinka sitä pyöritetään tai rekrytoinneista, kun mulla ei ole niistä mitään kokemusta? Jokaisella asiakkaallani olisi opetettavaa kyllä mulle, eikä toisinpäin. Näin asiakkaille tulisi pettymyksiä ja heidän kanta tämän alan yrityksiä kohtaan olisi ”Huijareita ne on saatana kaikki” eikä kenelläkään olisi asiakkaita. Tämä luonnollisesti siinä harvinaisessa tapauksessa, jossa asiakas ei olisi hoksannut kysyä mun omaa historiaa alalta. Uskoisin, että yrittäjät osaavat enemmän kiinnittää huomiota siihen, että ympäröivät itsensä osaajilla, eikä jutustelijoilla.

Aikoinaan keskustelin erään ihmisen kanssa, joka palkansaajan ominaisuudessa kertoili kuinka mitäkin yritystä pitäisi pyörittää. Kun olin muutamasta näkemyksestä erimieltä, hän kertoi, että;” olen minä kuule yrittäjäkurssit suorittanut”. Kysyin, että:” mikä on se firma jossa olet kannuksesi näiden neuvojen antamiseen rakentanut” ja hän vastasi ettei hän ole koskaan perustanut omaa firmaa. Tähän vastasin, että:” mä olen suorittanut ensiapukurssin, mutta ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa onnettomuuspaikalla neuvomaan ambulanssihenkilökuntaa…”

Tässä kirjoituksena on taustalla se, että kun kuuntelee sellaista joka on itse jo kyseisen asian tehnyt, kuulija pärjää, eikä silloin kilpailutilanne häiritse. Pankin Almaa ei kannata kuunnella sijoitusneuvoissa, eikä palkansaajaa yrityksen perustamisessa, vaikka hän olisi nyt ensimmäisensä itse perustanut. Monet menestyneet sijoittajat myyvät tietoaan joko kirjoittamansa kirjan muodossa, tai valmennuksin. Ostan heiltä molempia palveluita, mutta pankin Almaa tyydyn vain ”huudattamaan” sijoitusneuvojen kanssa.

Ostaisitko kylppäriremonttia tekemään yrittäjän joka on niitä tehnyt koko elämänsä, vai puolet halvemmalla naapurin Reiskan joka on nähnyt kuinka tuo kokenut remppamies rempan teki? Vaikka osaavia yrittäjiä kilpailisi markkinoilla useita, kyllä heille hommia tuolla alalla riittää. Parhaissa tapauksissa parantavat alaa tekemällä yhteistyötä!

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Kaikkea ei saa rahalla

Käydessäni eräänä päivänä kaupassa, huomioni kiinnittyi kassajonossa edelläni olleen nuorenparin kehon kieleen. Heillä oli ikää nippanappa 20-v ja heistä paistoi onnellisuus, ylpeys ja epävarmuus yhtä aikaa. Analysoin heidän kehon kielen kertovan onnellisuutta toisistaan, ylpeyttä aikuistumisesta ja oletin heidän juuri muuttaneen yhteen asumaan. Epävarmuutta oletin tulevan arjen uusista asioista, kuten ruokakaupassa käymisestä ja omalla rahalla omien hankintojen maksamisesta, sekä muista aikuisuuden tuomista haasteista.

Kauppalistani koostuu yleensä lisukkeista ja ostan hyvän tilaisuuden löydettyäni lihoja isoja määriä kerralla. Nämä valmistan yhdellä kertaa ja annostelen pakastimeen. Sieltä niitä voi tarpeen mukaan sulattaa jolloin riittää, että keitän potut kaveriksi. Tälläkin kertaa listani oli tavallinen: leipää, margariinia, maitoa, leikkelettä, juustoa, pottuja, riisiä, makaroonia, joitain vihanneksia ja hurtille säilykeruokaa tyyppisesti. Nyt matkaan lähti lisäksi 3kg jauhelihaa, josta johtuen kaksi täyttä kestokassillista elintarvikkeita maksoi poikkeuksellisen paljon, eli 85e.

Nuoren parin kehonkieltä analysoidessani kiinnitin huomiota heidän ostoksiinsa, kun tulin siihen tulokseen, että kaupassa käynti oli epävarmuustekijä. Heillä ei ollut kassalla mitään herkkuja, eli karkkeja, limukoita, keksejä, sipsejä yms. Heillä oli useita erinlaisia pikkupusseja paistopisteen piirakoita, eineksiä, jotain hedelmiä ja monenlaisia helppoja syötäviä, jollaisia en ollut koskaan nähnyt. Ehdin tehdä nopean johtopäätöksen, että varsinaiset ruoat loistivat poissaolollaan ja nämä välipalat ja eväät riittävät muutamaksi päiväksi, eli tulevat loppuviikosta toiseen kertaan kauppaan. Järkytyin varmasti silmin nähden, kun kassaneiti tuumasi tälle nuorelle parille, että 139e ja kummallakin oli vajaa muovikassillinen tavaraa kannettavana. Heidän helpot eväät ja välipalat vajaaksi viikoksi maksoivat 63% enemmän kuin mun ostamat välttämättömyydet viikoksi!

Tämän johdosta olin sitä mieltä, että epävarmuutta tulee tunteakin. Kun he tuohon ostavat vielä oikeat ruoat mukaan, heidän kauppalaskunsa kahteen henkeen on liki tonnin kuussa! Hieman heidän tulevaisuudesta huolestuin, koska rahaa menee myös vuokraan ja keveästä vaatetuksesta päätellen omistavat autonkin. Olen valitettavasti sitä mieltä, ettei mene montaa kuukautta kun ajattelevat, että tienaavat liian vähän, koska tulojen pitää ylittää menot ja heillä menee rahaa enemmän kuin mitä tienaavat.

Tässä nuoressa parissa jälleen kerran näin sen, mikä merkitys olisi sillä, että opetettaisiin budjetoimaan menot. Nyt he syytävät rahaa kuten muutkin ja loppu rahoitetaan velalla jonka maksaminen vie rahaa entistä enemmän ja tilanne vain huononee. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kaikkea et rahalla saa. Rahalle on aina enemmän käyttökohteita kuin paljonko sinulla on rahaa. Tässä nuoren parin toiminnassa ei ole mitään väärää. Esimerkkinä kerron vain mihin tuo toiminta johtaa. Siinä menee mettään, jos rahahuolissa valittavat, että saavat liian pientä palkkaa. Silloin pitää omaa toimintaa korjata, eikä yrittää korjata työnantajan tai yhteiskunnan toimintamallia. Jos he haluavat, etteivät kaikki rahat mene johonkin, heidän tulee luopua jostain. Heidän ostokäyttäytymisen olen nähnyt vain ruokakaupassa, mutta säästöä sieltä löytyy 500-600e kuukaudessa ja helpolla. Jos mä käyttäisin ruokakaupassa rahaa siihen mikä on parempaa, miettimättä sen hintaa, niin meillä syötäisiin sisäfilettä päivittäin. Mulle on sisäfilettä tärkeämpää se, että tuloista jää menojen jälkeen rahaa tulevaisuutta varten. Tämän vuoksi tuota sisäfilettä syödään vain muutaman kerran vuodessa.

Ennustan myös, että nuoripari tappelee tulevaisuudessa myös näistä ruokaostoksista kyseenalaistamalla sitä, miksi puoliso tarvitsee tuota ja tuota, molemmat omia tarpeitaan puolustaen. Omasta kokemuksesta osaisin antaa kaikille nuorille pareille neuvon, että kannattaa selvittää toisen arvot jo ennen yhteen muuttamista. Jos toinen on säästeliäs, niin ei ole maailman tykein idea perustaa yhteinen elämä sellaisen kanssa jonka mielestä elää pitää nyt. Jos molemmat ovat säästeliäitä, niin yhdessä on hyvä sopia mistä ja miten säästetään ja mitä varten. Kun molemmat ovat sitä mieltä, että elää pitää nyt, niin on kivaa yhdessä sopia miten loppukuussa käyttämättömät rahat saadaan yhdessä tuhottua.

Erilaisten lopputulosten takana on erilainen toiminta ja toimintaa ohjaa ajatuksemme. Tämä on tärkein asia, eli ajattele. On kaksi eri asiaa ajatella samasta asiasta kahdella eri tavalla ja molemmat johtavat erilaiseen lopputulokseen: Tulojen pitää ylittää menot/ menojen pitää alittaa tulot.

Ajattele tuota. Sama asia, mutta täydellisen eri asia.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Älä oleta saavasi, vaan ansaitse se, osa 2.

Ingvar Kamprad oli varsin vittumainen mies. Hän nimittäin ideoi meille miehille niin kaamean paikan kuin Ikea. Tuota mieltä en oikeasti ole. Käyn Ikeassa pari kertaa vuodessa jopa yksin. Siellä on muutamia tuotteita, joiden fani olen. Euron lihapullat, hävyttömän näköinen hodari, eikä punainen vessaharja yksikään kuulu noihin. Itse asiassa ihailen edesmennyttä Kampradia.

Kertokaas kaikki joilla ei aika riitä suoriutua päivän työtehtävistä ja kotiaskareista, että miten on mahdollista se, että Ingvarilla riitti aika perustaa Ikea tyhjästä noin parikymppisenä. n.70-v myöhemmin myymälöitä noin viidessä kymmenessä maassa yhteensä noin 400 kappaletta? Aivan, hän ei tee kaikkea yksin mutta et tee sinäkään. Hänellä kuitenkin aika riitti omat hommansa hoitaa kuolemaansa saakka ja vieläpä äärettömän fiksusti.

Ikeassa käydessä olen aina katsellut mm. kattoon ja miettinyt sitä, kuinka helvetin paljon siellä kulkee erilaista tekniikkaa, kuten ilmastointia ja sähköä yms. Mietin millainen on se järjestelmä, joka hallitsee varaston saldoja ja joka aivan varmasti tekee tilaukset automaattisesti. Mietin mikä siinä on vikana, kun törmään asiakkaana siihen, että sängyn runkoja on varastossa, mutta sängyn pohjalautoja ei ole. Näkemykseni mukaan noita kuuluisi olla tasan yhtä monet. Mietin sitä valtavaa logistiikan osaamista, jolla samanlaiset kamppeet menevät samoista tuotantopaikoista kaikkiin neljään sataan myymälään ympäri maailmaa. Uskoakseni siinä liikkuu lentokonetta, laivaa ja tolkuttomasti rekkaliikennettä 24/7. Tämä kaikki yhden miehen elinaikana! Ikealla oli vuonna 2013 liikevaihto 311 miljoonaa, jolla tekivät tulosta 10 miljoonaa ja ennenkuin tulokseen oli päästy, oli palkkoja maksettu yli 1400:lle työntekijälle – SUOMESSA. Luulisin, etteivät meidän markkinat ole Venäjän tai Amerikan tasoa. Lisäksi noin 50 muuta maata tuottaa myös rahaa.

Kamprad on muuten ajankäytön lisäksi oivallinen esimerkki vaurastumisesta. Vaikka hän ajoi Volvonsa tehtaalta purkamolle, eli ei tarvinnut vaihtaa uudempaan, kun vanha vielä toimi, matkusti turistiluokassa ja oli kaikkien mielestä pihi, niin hänellä on ollut kaikkea mitä hän tarvitsee. Rakastava perhe, miellyttävä koti, ruokaa kaapissa ja paitoja hengarissa. Uskoakseni sillä erolla, ettei ole itse ruokaansa laittanut, ei paitojansa pessyt saati niitä silittänyt. Pari palkollista on kotonakin työllistetty. Hän ei pitänyt tärkeänä maksaa siitä, mitä hän ei tarvitse. Nuorena yrityksensä perustettuaan hän on joutunut kulutuksensa kuriin laittamaan, ettei syö yritystään elävältä suuren oman rahan tarpeen vuoksi. Kun tulosta on alkanut syntyä, hän on rahat investoinut yrityksen kasvuun. Siinä on väistämättä käynyt niin, että alati kannattavasti kasvava yritys on automaattisesti tuonut rahaa omistajansa taskuun. Kamprad ei ole nähnyt tarpeelliseksi pistää niitä haisemaan. Hän on ylijäämänsä sijoittanut.

Kamprad oli henkilökohtaisesti osakkaana monessa yrityksessä jotka Ikealle tuotteita teki. Eräässä dokumentissa hän on Venäjällä kahden miehen nyrkkipajassa tutustumassa heidän kynttilänjalkoihin ja miesten ilme oli näkemisen arvoinen kun Kamprad tuumasi, että: ”Me otetaan nämä mallistoon. Missä ajassa saatte miljoona jalkaa valmistettua”? Näissä Kamprad on tuonut asiakkaana myös rahaa taloon tuotannon kasvattamista varten ja samalla ostanut osakkuuden yrityksestä. Näin Ikea osti paljon tuotteita omistajaltaan. Sisäistä kassavirtaa jos mikä. Kamprad omisti myös yrityksen joka valmisti Ikean eniten myymää tuotetta, eli niitä sinisiä kasseja. Kamprad omisti myös yhtiön nimeltä Ikano joka omisti kiinteistöt joissa Ikea oli vuokralla.

Kamprad perusti yrityksensä hyvällä verosuunnittelulla niihin maihin, jossa yritys oli keveimmin verotettu. Hän maksoi veroa siinä suhteessa jokaiseen maahan, paljonko kyseisestä maasta voittoa rakentuu, mutta lopullinen voitto verotettiin rekisteröidyssä valtiossa. Tällä säästetyllä verolla hän maksoi palkkoja lukuisille juristeille, joiden tehtävä oli säästää rahaa veroissa ja lopulla verosäästöllä kasvatettiin yritystä.

Ruotsissa oli dokumentti siitä, kuinka paljon tällä verosuunnittelulla Ruotsi menettää verotuloja, kun Kamprad vie verorahat pois ruotsista. Tuota dokumenttia oli varsin ärsyttävä katsoa. Kamprad tiesi sen, että kun ne rahat jätetään Tepon ja Alman käsiin, niillä ei kansantalous parane. Lisäksi jokainen ylimääräinen verokruunu on pois yrityksen kasvusta. Ikea ei olisi voinut kasvaa noin suureksi jos ei olisi kiinnitetty huomiota siihen, että mahdollisimman paljon tuloksesta jää itselle. Tällä kasvu on rahoitettu. Dokumentissa ei luonnollisesti otettu kantaa siihen, kuinka paljon vähemmän Ikealla olisi ruotsissa suoria ja välillisiä työntekijöitä, jos rahat olisi käytetty verojen maksuun, eikä yrityksen kasvattamiseen. Eikä siihen kuinka paljon nämä työntekijät tulouttavat Kampradin ansiosta verotuloja ruotsille. Eikä siihen, että kuka heidät tänään työllistäisi jos Kamprad olisi nuorena alkanut keskittymään siihen, että on ruotsin valtion homma hänestä huolta pitää.

Kampradin perinnön koosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta miljardeissahan se on ja se jaetaan testamentin mukaisesti puolet lapsille ja puolet hänen perustamalleen säätiölle. Tänne säätiöön voittoja ohjaamalla hän on voinut tulostaan hieman pudottaa ja maksanut näin ollen hieman vähemmän veroja. Säätiön rahat ovat kuitenkin ruotsin hyväksi, ei Kampradin hyväksi. Säätiöllä on jo ennen perintöä yli 400 miljoonaa euroa fyrkkaa. Säätiön rahoilla tuetaan nuorten ja lasten koulutusta! Kamprad korvamerkitsi tällä menetelmällä rahat haluamaansa kohteeseen sen sijaan, että valtiovallassa Teppo ja Alma olisivat hutkineet ne minne tahansa. Tiedän omasta kuntapäätäntä kokemuksesta, että 80% päättäjistä ihastelee 30 000e säästöä, mutta vähättelee 30 000e tuhlaamista kun se on niin pieni raha kunnan budjetissa. Tämän Kamprad ymmärsi ja suojeli ruotsin veroissa menettämiä rahoja ruotsin tulevaisuuden eteen.

Mielestäni Kamprad on saanut paljon annettuaan ja antanut paljon saadakseen, kuten Venäjän poikien kynttilänjalka bisnes esimerkiksi. Silti dokumentti ja monet muut nillittivät siitä, että hänen olisi pitänyt maksaa enemmän veroja ymmärtämättä sitä, että säästetyillä veroilla on rakennettu bisnes valtavaksi, joka maksaa entistä enemmän veroja koska tulos kasvaa bisneksen kasvettua.

Kuten tästä huomaat, et voi niin paljoa hyvää tehdä, etteikö joku olisi nillittämässä ja vaatimassa enemmän. Kaikkia et voi miellyttää ikinä. Siksi on tärkeää tehdä omalle elämälle oma strategia ja unohtaa ympäristön näkemykset asioista.

Mitähän me saataisiin yhteiskunnassa aikaiseksi kun Kampradin lailla ajattelevat menestyjät saataisiin ylä-asteelle opettamaan bisnestä ja taloudenhallintaa? Tätä emme pääse näkemään, koska se, että työllistät globaalisti satoja tuhansia ihmisiä suoraan ja välillisesti, jotka maksavat yhteensä miljardeja euroja veroa ja tämän jälkeen itse vaurastuisit, katsotaan yleisesti pahaksi asiaksi.

Ingvar Kamprad (1926-2018) R.I.P

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Älä oleta saavasi, vaan ansaitse se, osa 1.

Kotini läheisyydessä on pieni sievä uimaranta. Muutama vuosi sitten se oli kovasti rehevöitynyt ja laituri oli laho ja rikkinäinen. Pieni joukko talkoolaisia mesusi rannalla pari päivää. Tämän seurauksena hiekan seasta seulottiin pois kiviä ja roskia, sekä kaikki rannan kasvusto kaivettiin ylös ja kuskattiin maankaatopaikalle. Monta sataa metriä painekyllästettyä lautaa pätkittiin oikeaan mittaan ja laituri kunnostettiin.

Tänä päivänä noin kymmenen vuotta tuosta tapahtumasta koen suunnatonta iloa kun näen pienten lasten turvalliselta laiturilta hyppivän uimaan, vaikka heillä ei ole hajuakaan siitä millainen laituri on aikoinaan ollut, eikä siitä, että laiturin korjauksen ja nyttemmin uudelleen rehevöityneen rannan kunnostuksen maksoivat minä ja naapuriparturi yhteistyössä. Siivoukseen ja kunnostukseen käytettyjä talkoolaisia unohtamatta. Merkityksellistä työtä ilman korvausta. Näin annoimme parturin kanssa takaisin yhteisölle, josta asiakaskuntamme koostui.

Lasten ilon tuottamaa iloani vähentää hieman se, että tänään rannalla on kasvuston lisäksi myös roskia. Olen monesti miettinyt sen lisäksi, että omat roskat huolehdittaisiin roskikseen, että ranta pysyisi ikuisesti kunnossa kun rannalla kävijä nappaisi hiekkaan ilmestyneen heinätupsun sieltä irti heti ja heittäisi vaikka metsään. Nämä ihmiset haluavat rantaa käyttää, mutta eivät anna rannalle mitään takaisin. Aivan samoin jos emme tykkää Ruotsista tai ruotsalaisista, niin jos jokainen Tukholmaan risteilevä suomalainen paiskaisi lapiollisen Tukholman satamasta maata mereen, niin ajan saatossa katoasi koko maa ja risteilisimme suoraan Norjaan. Pitää vaan nähdä vähän vaivaa nautintonsa eteen.

Olen erään taloyhtiön hallituksessa ja tästä taloyhtiöstä omistan yhden huoneiston. Yhden huoneiston omistaa pizzeriaa pyörittävä yritys, jonka pizzat ovat tavattoman hyviä. Taloyhtiön pihaan tullaan pihan molemmista päistä. Parkkipaikka on toivottoman kapea auton kääntämiselle, joten pihan läpiajo on käytännössä välttämätöntä. Postiauto mm. joutuu ajamaan läpi pihan. Taloyhtiössä on myös pari perhepäivähoitajaa. Hoidossa olevien lapsien vanhemmilla ei ole oikein tilaa pihassa autoa ympäri pyöräyttää, joten hekin joutuvat ajamaan pihan läpi.

Yhtiökokouksessa oli puhetta siitä, kun pizzerian pitäjä tukkii autollaan tämän läpiajo mahdollisuuden joka päivä. Hänen autopaikkansa on talon päässä, josta on 2m matkaa takaovelle. Silti auto seisoo takaoven edessä muiden tiellä joka päivä. Kaikki pihassa käyvät ihmiset joutuvat peruuttamaan tuloreittiä takaisin, mikäli parkkiruudut ovat täynnä ja tällöin pihassa ei ole paikkaa autoa kääntää.

Kipaisin kokouksen jälkeen hakemassa tuolta pizzan ja kysyin omistajalta voisiko hän kiinnittää tähän auton paikkaan huomiota, koska se haittaa aivan kaikkia muita asukkaita ja pihassa kävijöitä. Hänen vastaus oli, että:” Ovelta on helpompi kantaa tavarat sisään ja onko se nyt niin paha jos joutuu peruuttamalla poistumaan?” Vastasin, että:” tuohon en heitä vastakysymystä, mutta kysyn tiedätkö sitä, että jos talossa syttyy esim. tulipalo ja autosi hidastaa pelastuskaluston pääsyä paikalle ja joku sattuu kuolemaan, niin sinä saat syytteen kuolemantuottamuksesta?” Hän naureskeli, että:” on aika epätodennäköistä”. Tämän keskustelun jälkeen heittäydyin hänen vakioasiakkaaksi hetkeksi. Tiedän, että hän on sitä mieltä, että kaupungissa on liian vähän asukkaita, että siellä voisi pizzaa tekemällä kunnolla tienata ja aloin ajattelemaan, että olisiko hänen toiminnassaan syitä tähän, että hän pärjää pizzoja myymällä nippanappa.

Aivan varmaa on se, että taloyhtiön asukkaat eivät häneltä pizzoja osta, koska hän käy autonsa kanssa kaikkien hermoon. Eipä taida postinjakaja, eikä päivähoidossa kulkevien lasten vanhemmatkaan ohikulkiessa siitä pizzaa mukaan napata samasta syystä. 700m päässä on toinen pizzeria joka ei käy hermoon. Kaupungissa ollessani olen soittanut tasan klo 11 kyseiseen pizzeriaan, eli juuri kun se aukeaa. Kertaakaan ei ole puhelimeen vastattu. Syy on selvinnyt kun olen tehnyt soiton taloyhtiön parkkipaikalta. Omistaja tulee töihin noin klo 11.10! Kun hän on saapunut töihin, niin ei ole kertaakaan soittanut vastaamattomaan puheluuni takaisin. ”Kuka lie se pizzeriaan soittelee silloin kun se on ruokatuntiaikaan aukeamassa”. Tuskin sillä soittajalla kuitenkaan mitään tärkeää asiaa olisi. Kun lähellä olevaan pizzeriaan kävelin sisään klo 10.58 oli ovi jo auki ja pizza tuoksui. Sinne ilmeisesti tullaan etukäteen töihin ja sen lisäksi, että uuni olisi kuuma ravintolan auetessa, ovat ensimmäisiä tilauksia jo tehneet. Ilmeisesti joku nälkäinen on jo soittanut…

Jos taloyhtiömme pizzeria antaisi yhteisölleen muutakin kuin vitutusta, voisiko hän saada menestystä tilalle? Tulisi ajoissa töihin, pitäisi autoansa siten, ettei siitä ole muille haittaa. Kannattaisiko vaikka joskus tehdä pari pizzaa perhepäivähoitoon lapsille välipalaksi jaettavaksi? Kannattaisiko taloyhtiön pihatalkoisiin muutama lätty yhteisölle evääksi tarjota? Vaihtoehtoja riittää, eikä kustannukset rajoita ideoita.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jo omassa korttelissa riittää asiakkaita pizzerian elättämään, kun ottaisi korttelin haltuun. Mutta jos et anna, et myöskään ole oikeutettu saamaan. Jos tavallinen kansalainen ei anna uimarannalle kiitosta rannan olemassa olosta pitämällä siitä hyvää huolta, ei tavallisella ihmisellä ole kohta rantaa, vaan niitty joen rannalla. Jos yrittäjä olettaa, että yhteisö on kiitollinen siitä, että olen olemassa vaikka toimisin miten, ei hänellä ole yhteisöä, eikä myöskään menestyvää yritystä.

Kirjoitus jatkuu toisenlaisella esimerkillä ensi viikolla.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

Markosta huippumalliksi

Vuosi 2013 oli minulle elämäni opettavaisin. Tuolloin pysähdyin miettimään millainen loppuelämäni tulisi olemaan? Huomasin rehellisen vastauksen olevan, että:” Samanlainen”. Ymmärsin, että haaveilu on turhaa. Menneen ajan toiminnan jatkaminen tuottaa vastaavanlaisen elämän jatkossakin. Tavoitteet onkin sitten eri asia. Niiden eteen kun joutuu tekemään töitä. Muuten ne eivät toteudu. Unelma tavoitteiden täyttymisestä pistää tekemään enemmän.

Tuona vuonna tein isoja muutoksia elämässäni. Karsin huonoja asioita pois itsestäni ja ympäristöstäni ja pyrin tuomaan hyviä asioita tilalle. Mitä menneessä viidessä vuodessa on tapahtunut elämässäni muutoksia kohti parempaa, on minun itseni tiedossa. Tuosta vuodesta ja sen jälkeen tapahtuneesta muutoksesta olen oppinut sen, että kaikki on itsestä kiinni. Kun taas vuoden vaihteessa kysyin itseltäni, millainen loppuelämäni tulisi olemaan, rehellinen vastaus kuului: ”Samanlainen”. Voin rehellisesti sanoa, että aika entinen ei koskaan enää palaa, mutta nykyisenä se jatkuu nykyistä toimintamallia ylläpitäen. Nykyinenkään ei vielä riitä. Haluan tehdä loppuelämästäni vieläkin paremman. Haaveeni elää yhä. Maalissa en vielä ole.

”Elämän loppupuolisko ei ole muuta kuin alkupuoliskolla omaksuttujen tapojen summa” -Dostojevski

Tänä talvena olen huomannut olevani hieman ”pattitilanteessa”, koska en saa itsestäni riittävästi irti. Olen itseanalysoinnissa löytänyt itsestäni paljonkin korjattavaa, mutta en ole saanut korjauksia siirrettyä toimintaan. Päätin ottaa avukseni ulkopuolisen konsultin, koska en itse näytä ratkaisuun pystyvän. Konsulttini on elämäntapavalmentaja Erik Bertrand Larssen, jonka kirjoittamat kirjat olen lukenut. Käsi sydämmellä voin todeta, että monessa asiassa olen kehittynyt Larssenin tekstien ansiosta. Nyt on tullut sen aika, kun annan Larssenin määrätä mua yhden viikon ajan. Otan kaikki neuvot ja säännöt orjallisesti vastaan. Tämähän on Helvetin viikko, josta on pakko vielä hieman pohjustusta kirjoittaa.

Viikon tarkoitus on saattaa kokelas pois henkiseltä ja fyysiseltä mukavuusalueelta. Ihminen laitetaan kohtaamaan muutoksen pelko ja sitä kautta on tarkoitus näyttää, että ihminen pystyy uskomattomiin venymisiin. Jokaisen päivän toimintamallin on tarkoitus jäädä pysyväksi automaattiseksi suoritukseksi kokelaan elämään. Maanantain tavoite ei siis unohdu tiistaina, vaan jää toimintaan. Viikon tavoite on opettaa kokemuksella kokelaalle se, että enemmän ja paremmin tekeminen ei olekaan kuormittavaa, eikä enemmän aikaa vievää. Se on palkitsevaa ja aikaa vapauttavaa. Kuulostaa niin mun jutulta! Piti määritellä tavoite mitä haluaa viikolta saada pysyvää muutosta aikaiseksi ja strategia miten siihen pääsee. Valitsin Helvetin viikolle tämän viikon ajankohdaksi siksi, kun tiedän kirjan kahdesti lukeneena mitä miltäkin päivältä vaaditaan. Ma-ke saan tavoitteista enemmän irti kun ne päivät olen töissä myymälässäni. To-Pe ei onnistu myymälästä, joten satun sopivasti olemaan kotikonttorilla nuo päivät. To-La aikana kotona ollessani, näen kuinka paljon tehokkaammin pystyn siellä muiden elämää helpottamaan. Puretaanpa menneitä päiviä.

Maanantai. Päivän tavoite oli hyvien ja huonojen tapojen kartoittaminen, sekä myönteinen suhtautuminen kaikkeen. Herätys klo 5.00 ja esitys oli, että mielellään heti herättyään lenkille. Jätin väliin, koska klo 8.00 kävelen tunnin töihin. Takka tulille ja aamupalan ja eväiden tekoon. Tietty myös morsiammelle kahvit valmiiksi. Klo 6-8 välisen ajan istuin käytännössä terassilla kahvia juoden ja tupakoiden…

Larssenin syy herättää viideltä on se, että ihminen ollessaan aamu-uninen, hän on saamaton koko elämänsä. Koska nousen käytännössä päivittäin klo 6.00 ei mun tarvitse opetellakseen heräämään aikaisin siirtää heräämistä tunnilla aikaisemmaksi. Jatkossa tällä viikolla heräsin pääsääntöisesti klo 7.00 mutta huolehdin siitä, että yöuni oli vain tuon 7h kuten neuvot kuuluvat.

Todellinen syy tehdä vastoin ohjeita oli se, että ylimääräinen aika aamusta sai huonoimman tapani esiin. Se on nimittäin tupakointitapa silloin kun ”ei ole muuta tekemistä”. Kuten kerroin, maanantaina istuskelin käytännössä pari tuntia pakkasessa kahvittelemassa ja tupakoimassa.

Yhdeksältä avasin myymälän ja aloin keskittymään päivän teemaan. Myönteistä suhtautumista oli extra hienoa harjoittaa töissä, koska se tehostuu kun on tekemisissä parin sadan eri ihmisen kanssa päivän aikana. Mun laskujen mukaan siinä tulee toistoja pari sataa kertaa enemmän, kuin suhtautua myönteisesti pelkästään omiin asioihin.

Larssen vaatii, että työt tehdään keskittyen ja täydellisesti tärkeimmästä aloittaen. Harjoitustyöni tein toimistossa. Mikä on tärkein työ? On töitä jotka pitää hoitaa ehdottomasti tänään. On myös töitä jotka voi hoitaa tänään. Mun kohdalla on tullut ongelmaksi aloittaa se päivän vittumaisin homma. Sitä siirtää ja siirtää milloin milläkin mummo syyllä ja näin se siirtyy samalla tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Päätin jo tähän viikkoon valmistautuessa, että tärkein homma on tuosta syystä juuri tuo vittumaisin homma.

Larssen painottaa töiden välillä levon merkitystä. Ei muuten tarkoita päikkäreitä, vaan kevyttä lepohetkeä. Tämän huomasin olevan mulle todella merkityksellinen. Toteutin sen siten, että n.1h välein pidin parin minuutin tauon. Söin kevyen välipalan jopa istualtaan ja tietokoneen näyttö oli kiinni. Edessä talouselämälehti, jota rauhassa tauolla lueskelin. Rauhallinen ja tasaisin väliajoin syöminen näyttää olevan hyvä homma!

Tein vittumaisuusjärjestyksessä päivän hommat ja todella nopeasti. Ehdin yhden työpäivän ohessa hoitaa kolmen eri yhtiöni asiat, omat asiani ja yhtiöideni asiakkaiden asioita. Klo 18-20 välisen ajan onnistuin tavoiteeni mukaan käyttämään itseni kehittämiseen, eli lukemiseen. Joskus olen kuullut aiempien työntekijöiden kertovan selityksiä sille, miksi ei työpäivän aikana ehdi pitää myymälää kunnossa…

Löysin paljon korjattavaa menneestä tyylistäni hommia hoitaa tehokkaasti, jossa muuten kuvittelin olevani jo valmis. Organisoin paljon hommia valmiiksi torstaille, joka tulee olemaan haasteen rankin päivä. Tein valmiit listat mitä hommia kuuluu muille päiville. Tämän viikon jälkeen mulla ei ole mitään hommaa hetkeäkään hoitamatta perkele!

Vaikka kuinka itseäni sätin siitä, että toimin typerästi kun luulen olevani tehokkaampi kuin todellisuudessa olen, niin päivän päätteeksi oli kerrassaan mahtava huomata mitä päivä on antanut. Kun saavuin kotiin n.21.30 aloin automaattisesti heti kantamaan työkaluja ja tikapuita sisälle, että voin vaihtaa edellisenä yönä piipittämään alkaneen palovaroittimen patterin. Kun patteri oli vaihdettu, huomasin muutaman pikkujutun tapahtuneen. Kertaakaan en unohtanut mitään matkasta, vaan tikkaille noustessani kaikki työkalut millä katosta kaivan varoittimen esille, olivat matkassa. Kun kohtasin muutaman pikku ongelman lähinnä turvallisuuden kanssa tikkailla, olin ollut valmis siirtämään projektin turvallisuus syistä huomiselle. Pitäisi siirrellä vähän huonekaluja edestä tai jonkun olla pitämässä tikkaita tms. Silti myöhemmin huomasin, että patteri oli vaihdettu ja kaikki palaset takaisin katossa, työkalut paikoillaan ja jäljet siivottu.

Tässähän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta normaalisti olisin toiminut seuraavasti: Olisin siirtänyt turvallisuus ongelman kohdalla homman seuraavalle päivälle, koska ketään ei ollut pitämässä tikkaita tai siirtämässä huonekaluja kaverina. Puhumattakaan siitä, että olisin vähintään ottanut tuumaustauon ja kipaissu terassilla kessulla. Jos kuitenkin olisin saanut vaihdettua patterin ihan ite, olisin siirtänyt työkalut hyvässä järjestyksessä lähemmäksi lopullista paikkaa ja veisin ne sitten pois samalla kun menen ”sinnepäin”. Tämä on juuri tätä tyhmää ajankäytönorganisointia. Vaikka mulla ei tavarat lopullisesti tilapäissäilytyspaikkoihin jää, niin miksi ei voi toimia täydellisesti ja viedä loppusijoituspaikalle välittömästi. Tässä on Larssenin hyvän ja täydellisen toiminnan ero konkreettisesti nähtävissä. Välttävää olisi lienee se, että ne jäävät siihen tilanteessa jossa ne pitäisi ”sinnepäin” mennessä ottaa mukaan. Heikkoa lienee silloin, kun kamppeita kasaantuu jonnekin, jolloin järjestys olisi täysin outo sana.

Muuta maanantaista: Jokaista sääntöä noudatin. Söin terveellisesti aamiaisen, illallisen, iltapalan ja 8 pientä välipalaa. Liikuntaa tuli 12.5km kävelylenkkiä ja noin 250 etunojapunnerrusta. Illalla löysin jääkaapista yhden oluen. Join sen heti, ettei mene vahingossa vanhaksi. Tupakkaa riitti askillinen, joka on rehellisesti sanottuna suuri parannus.

”Tavoista tulee luonne” -Ovidius

 

Tiistai. Päivän teema opetella käyttämään erilaisia ”moodeja”, eli mielialoja. Tietty maanantaisia oppeja tulee jatkaa ja niiden mukaan itseään edelleen kehittää.

Etukäteen tiistaita olin odottanut eniten, koska teemaa oli jännä päästä testaamaan. Taktinen juttu jälleen, eli myymälässä töissä. Moodin muutos tilanteen mukaan on tuttu juttu. Ilman tätä taitoa en olisi onnistunut aikoinaan nykyistä morsiantani kelkkaani huijaamaan. Toisin kuin monet muut miehet, valitsin ensi treffeille Elvistelyn sijaan moodeiksi kiinnostunut, salaperäinen mutta valloittava! Voittajan on helppo hymyillä ja hänen myöhäistä katua. And the Oscar goes to… Nyt tehtävä moodin muutos 11h putkeen oli täysin uusi kokemus.

Heräsin hieman yli 5.00 jonka jälkeen en kunnolla nukkunut, koska odotin kellon soimista, että pääsen hommiin. En noussut ylös sängystä, ettei tule turhaa tupakoitua pakkasessa. 6.45 väsyin odottamaan, että kello soi seitsemältä. Takka tulille, aamupalan ja eväiden tekoon. Kahdeksalta kävelemään n. 6,5km töihin. Huonoja tapoja tuli vastustettua, sillä ennen yhdeksää paloi vain yksi savuke.

Moodiharjoitus oli käytännössä sellainen, että piti omaksua uusi moodi päälle sen mukaan, mitä tilanne edellytti. Taas parisataa harjoittelukohdetta päivän aikana. Otin moodeiksi seuraavat: nöyrä, vakuuttava, kiinnostunut, kannustava, utelias, keskittynyt ja olla oma itseni. Ihan päällikkö päivä! Tarkoitus oli jokaiselle asiakkaalle antaa tavallista parempi kokemus. Asiakkaasta riippuen jollekin riittää, että olen oma itseni. Jonkun muun tullessa sisään, huomaan että oikea asenne on olla nöyrä. Kun tulee asiakas joka tykkää vaihtaa näkemyksiä, oikea moodi on kiinnostunut ja vakuuttava. Jos asiakas on ”liian nöyrä” häntä kohdellaan moodilla kannustava. Asiakkaan halutessa retostella omalla mahtavuudellaan, pitää olla kiinnostunut ja utelias. Viimeiseen esimerkkiin en päivän aikana törmännyt. Tätä harjoitusta voi rantaravintoloissa suorittaa pitkin kesää, eli ei ongelmaa. Jokaisen asiakkaan jälkeen kun palasin toimistotöihin, piti moodi heittää taas lennosta keskittyneeksi.

Päivä oli täydellinen menestys. Onnistuin harjoituksessa liki täydellisesti. Käytännössä yhtä asiakasta lukuunottamatta jokainen poistui hymyillen ja tavallista tyytyväisempänä. Se jolle en pystynyt tavallista suurempaa kokemusta tuottamaan, sattuu olemaan kuuromykkä. En siis ole Jumalasta seuraava, kun en ihmeisiin pysty. Päivälle kerätyt työt tulivat tehtyä ja hieman enemmänkin. Kuuden jälkeen oli taas aikaa kehittää itseään ja huonoja tottumuksiani onnistuin vähentämään.

Tiistaista on mulle niin paljon hyötyä tulevaisuudessa. Tämän harjoituksen jätän päälle loppuelämäni ajaksi aina tuntemattomien ihmisten kanssa keskustellessa. Tästä oppii paljon asiakaskohtaamisiin. Pitäähän asiakasta osata kuunnella. Pitää muistaa, että esim. vuokralainenkin on asiakas. Kaupat vuokrakohteestakin tulee helpommin, kun osaan moodini valita asiakkaan mukaan.

Tiistaista muuten: Sääntöjä noudatettiin yhä. Ruokailu maanantain kaltainen. Liikuntana kävelylenkkejä 12,5km ja vatsalihastaittoja n. 250kpl. Teki mieli iltapalaa syödessä katsella PSG-Real Madrid peliä, mutta tv:n katsomiseen ei tällä viikolla ole aikaa, joten lueskelin viimeisintä Arvopaperilehteä. Ei ollut kotitonttu tuonut olutta jääkaappiin, eikä pääsiäispupu suklaata. Turhia tyyppejä molemmat.

”Keskitä kaikki ajatuksesi meneillään olevaan työhön. Auringonsäteet pottavat vasta kun ne keskitetään yhteen pisteeseen” -Alexander Graham Bell

 

Keskiviikko: Päivän teema: Mitä on ajanhallinta ja miten omaksutaan tehokas ajanhallinta.

Tämä oli mulle tuttu juttu. Palikkatestin tulos ”ilmiömäinen ajankäytön organisointitaito” muistaen, osaan homman. Nyt olen huomannut, että säästän liikaa aikaa mitättömissä asioissa ja niistä tuleekin kompastuskivi. Tapa jossa pidetään paperilla ja kalenterissa ylhäällä mitä pitää tehdä, on ollut mulla käytössä vuosia. Ongelma on vain siinä, että minusta on tullut liian helpolla tuonnemmaksi jonkun homman siirtävä, jolloin ne siirtyvät ja siirtyvät. Onnekseni tämä ei vielä ole koskenut kaikista tärkeimpiä hommia.

Nyt Larssenin komennoin piti keskittyä miettimään vessan pesemisestä lähtien kaikki hommat, mitä on jäänyt hoitamatta ja siirtää ne paperin kautta kalenteriin. Tämän tosin tein jo maanantaina, kun oli ylimääräistä aikaa jäänyt tehokkaan toiminnan ansiosta. Muutenhan tämä meni ajankäytöllisesti vituiksi ja huolella. Erittäin opettavainen tapahtuma tulevaisuuteen, eli jatkossa ennakoin jo tällaisen ongelman ja korjaan sen heti.

Kyseessä asiakkaan lähettämien sähköpostitiedostojen otsikot. Hän lähettää järjestelmästä sähköpostinsa kautta mulle tiedostoja ja kaikissa lukee otsikkona tuon järjestelmän tunnus! Nyt piti etsiä hänen osakassopimus ja meni muuten tunti aikaa tähän minuutin työhön. Tästä asiakkaalle mainitsin ja ymmärsi ongelmani. Hän säästää 7sek aikaa ja mä tuhlaan tunnin. Jatkossa saan otsikoidusti postit. Nauroin hänelle puhelimessa, ettei mun tavassa ole mitään korjattavaa ja siksi pyydän sinua muuttamaan tapasi… Kerroin myös, että jatkossa opettelen toisenlaisen tyylin arkistoida asioita kuin tämä nykyinen tyyli. Hän vastasi, että hänkin ymmärsi nyt tuon, että vastaanottajalle on hyvä laittaa otsikko, vaikka kyseessä olisikin vain pyydetyn tiedoston lähettäminen. Win Win situtiation…

Tästä opin, kuinka juuri tällaiset ”pienet” asiat saavat päivärytmin täysin sekaisin. Nämä pitää siis oppia ennakoimaan ja korjata tuleva ongelma ennenkuin se on tullut. Helpoiten voi ennakoida muuttamalla omaa toimintatapaa toimintavarmemmaksi.

Aikataulua en saanut kurottua umpeen keskiviikolle kerättyjen hommien kanssa. Klo 18 iski stressi kun pieniä juttuja oli paljon tekemättä. Tällöin konsultti Larssen kuiskasi korvaani, että: ”rauhoituppa ja keskity oleelliseen”. Muistin mielialaharjoituksen tällaisia tilanteita varten. Tein sen ja sen jälkeen tein hommat pois. Ne pienet ja välttämättömät hommat veivät aikaa 30min jonka jälkeen laitoin työpaikan kuntoon. Jouduin ainoastaan siirtämään illallisen syötäväksi kotona, sekä torstain ohjeiden kertaamisen kotiin. Lisäksi jouduin luopumaan lukemiseen varatusta ajasta.

Keskiviikosta muuten: Maanantaina ja tiistaina tehdyt harjoituset tuottavat päivä päivältä enemmän onnistumisia. Onnistumiset tuottavat lisää aikaa ja mielihyvää itselleni, koska näen kehittyväni paremmaksi. Väsymys painaa päälle. Ajattelu vie voimat. Sääntöjen noudattaminen edelleen orjallista. Ruokailu ja niiden tuomat lepohetket edelleen terveellisiä, säännöllisiä ja ruokailun tuoma lepoaika käytetty itsensä kehittämiseen, eli lukemiseen. Liikuntaa työmatka kävelyn yhteydessä nyt 13,5km kun vittuilin väsymykselleni ja pidensin kotimatkaa kilometrillä. Varsinaisena lisä liikuntana syväkyykkyjä 360kpl. Ensimmäistä kertaa tällä viikolla näin television olevan käynnissä ja katselin Canal+ mainoksia samalla kun hieroin morsiammen käsivarsia. En siis ole käyttänyt aikaa tv:n katseluun… Suklaata ja saunaolutta ei näkynyt, joten en saanut mahdollisuutta lipsahtaa säännöistä.

”Voit kääntyä taaksepäin kohti turvallisuutta tai jatkaa eteenpäin kohti kehittymistä. Kehittyminen täytyy valita yhä uudelleen ja uudelleen, voittaa pelko yhä uudelleen ja uudelleen” -Abraham Maslow

 

Torstai: Päivän teemana eläminen mukavuusalueen ulkopuolella, vuorokausi ilman unta, pelon voittaminen ja onnistumisen tuottama mielihyvä.

Ainakin olin tähän huolella valmistautunut, kun jo ensimmäisestä kirjan lukemista lähtien on tämän haasteen tekninen toteutus ollut aika ajoin mietinnässä. Tämä vuorokausi ilman unta ei ihan pidä paikkaansa, sillä vuorokauden jälkeen alkaa sopivasti uusi työpäivä uusine haasteineen. Valveilla olo aikaa tulee 41h. Komento oli kirjoittaa ihan joka ikinen työtehtävä ylös ja näiden valveilla olo tuntien jälkeen mitään ei ole enää tekemättä. Keräsin huolella helvetisti tietokoneella tehtäviä hommia torstaille. Näitä höystettiin isolla määrällä kotitöitä ja perjantaille jätin puhelut. Ei niin vähäpätöistä hommaa ole viikolla mieleen tullut, ettenkö sitä listalle laittanut.

Nyt kun hommaa on oletettavasti vajaaksi kahdeksi päiväksi, niin poikkeuksellisesti aloitin tärkeimmistä, eli niistä jotka pitää ehdottomasti tehdä torstaina. Sen jälkeen vittumaisin ja siihen valikoitui saada kaikki ”suomentamattomat” blogini suomennettua. Näiden kanssa iski valtava epätoivo, että kaikki muut hommat jäävät tekemättä. Otin aikalisän ja lähdin käymään kaupungissa hoitamassa sinne kohdistuvat työt alta pois.

Paniikki tekemättömien töiden kanssa oli niin kova, että ruokakaupassakin piti ”Uunottaa” kassaneitiä kommentilla ”vauhtia, vauhtia, vauhtiiijaaa”. Vasta kotiin ajaessani rauhoituin. Blogit loppuun ja eteenpäin. Kun kello tuli 22.00 illalla, ei ollut paineesta tietoakaan. Olin aloittamassa viimeistä isoa hommaa, eli pari mappia aineistoa exeliin erään asianajajan toimeksiantona. 01.30 tämä oli valmis ja nyt loput työt olivat aina edellistään pienempiä, joten näin, että lista alkoi tyhjentyä kuin itsestään. Voin sanoa käytännössä pysyneeni alkuperäisessä aikataulussa.

Muuta torstaista: Päätin etukäteen, että en isommin taukoja töiden aikana pidä, vaan työ kerrallaan loppuun ja sitten tauko. Tämän vuoksi syöminen ennen iltaa oli melko satunnaista, mutta terveellistä. Viikon ensimmäisenä kotikonttoripäivänä huomasin riittävästi eroa entiseen, että uskallan väittää tehokkuuden parantuneen kotonakin. Liikuntana tänään 4km aamulenkkiä. Sen lisäksi tuli pompittua pyyhkeen päällä lämpimikseen, koska päivän tupakkatauot olen käyttänyt piristymiseen ja tupakoinut avojalkaisin hangessa seisten.

”Emme voi tulla sellaiseksi kuin haaveilemme, jos pysymme sellaisena kuin olemme. Elämä alkaa siitä mihin mukavuusalue loppuu” -Max De Pree

 

Perjantai: Teemana lepo ja palautuminen. Oppia lepäämään ilman unta, eli tehokkaasti.

Perjantaina aamun valjetessa oli tehtävälistani juuri sillä mallilla kuten olin sen suunnitellut. Kello seitsemän silmässä oli nähtävillä melko paljon muutoksia elimistössä vuorokauden valvomisen ja yhtä jaksoisen työskentelyn seurauksena. Väsymys oli enemmän kuin läsnä. Askel hidas, puhe keskeytyi kesken lauseen jne. Otin pari harjoitusta Larssenin neuvoin siitä, miten levätään nukkumatta. Ei ollut muutos käsinkosketeltavissa. Väsymyksen tuomasta ”humalatilasta” johtuen, morsian päätti lähteä kuskiksi mulle sovittuun tapaamiseen.

Tapaaminen oli positiivinen ja muutaman korttelin kävely raittiissa ulkoilmassa teki hyvää. Kotiin tultuamme aloin piristyä selvästi. Otin kolmannen lepoharjoituksen ja rupesin tekemään perjantaille varattuja hommia pois. Olin etukäteen pyytänyt morsiammeltani ymmärrystä ja tukea tämän projektin osalta. Hyvin nukutun yön jälkeen hän veti sohvalla zetoja samalla kun minä jatkoin urakkaani. Kävelin luonnollisesti hiljaa ja olin metelöimättä. Pitäähän väsyneen saada torkut ottaa.

Pari tuntia työskenneltyäni meillä ihmeteltiin sitä, miten voin olla niin energinen tällaisen rupeaman jälkeen. Kahden päivän listani oli tyhjä klo 18.00 kun samaan aikaan vaihto-oppilaamme palasi kotiin hiihtolomareissusta. Hän kysyi: ”mitä on tapahtunut, kun näytät niin onnelliselta?” Heitin vastakysymyksenä, että arvaappa moneltako olen noussut ylös, johon vastasin itse, että:”Seitsemältä”. Hän katsoi kummissaan minua ja jatkoin, että: ”eilen aamulla”. Hän ihmetteli miksi ja miten en ole väsynyt yms. ja kysyi voiko hän tehdä kotimaansa kouluun johonkin lääketieteelliseen kilpailuun tutkimuksen minusta ja tämän testin vaikutuksista minuun. Loppuillan sitten vastailin hänen kysymyksiinsä. Kymmenen aikaan alkoi hieman väsy painaa ja koska haastetta oli pari tuntia jäljellä, otin päivän neljännen vartin lepohetken ilman unta.

Torstai-Perjantai haaste on konkreettisesti näyttänyt minulle kuinka hyvä mieli tulee siitä, että ylittää itsensä. Mahdoton on vain sana. Opin sujuvasti järjestelemään työtehtäväni tilanteen vaatimien muutosten mukaan.

Sen lisäksi, että tarvitsin tämän haasteen itseäni varten, halusin heittää itseni kehiin näyttääkseni, että kiire on mieliala joka johtuu omista toimintamalleista. Olen tästä useasti keskusteluissa ihmisten kanssa puhunut, että puhelin meistä on kiireisiä tehnyt. Sellainen tutkimus on tehty jonka tulos oli se, että ihminen joka ottaa puhelimen käteensä yli 15 kertaa päivässä ilman tarkoitusta soittaa tai vastata puhelimeen, on puhelinriippuvainen.

Nyt kun olen itseni kehiin heittänyt, voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen oikeassa. Kiireen luo meidän omat mukavuusalueemme, jonka puolustamiseksi keksimme tekosyitä vedoten esimerkiksi kiireeseen. Olen nyt elävä esimerkki siitä,  ettei se ettei voi viikkoon katsoa televisiota, ei saa soitella omia asioita työpäivän aikana, eikä saa sometella yms ennen klo 18.00 illalla sinua tapa. Se kuitenkin sinua vahvistaa ja vapauttaa melkoisen määrän aikaa tehdä töitä. Pitää muistaa, että työtä on oman elämänkin hoitaminen. Jokaisella meillä on vuorokaudessa 24h aikaa ja jokainen meistä sen käyttää johonkin.

”Ihminen joka heittää tunnin elämästään hukkaan, ei ole ymmärtänyt elämän arvoa” -Charles Darwin

”Aika on ihmisen ainoa omaisuus jolla on todellista arvoa ja ainoa jota hänellä ei ole varaa tuhlata!” -Thomas Edison

”Aikaa ei pidä käyttää, se pitää investoida”  -Stephen R. Covey

”Joku saa tehdyksi viikossa vuoden edestä, joku vuodessa viikon edestä” -Charles Richards

Jokaisen omia valintoja. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tässäkään. Minä haluan elämältäni enemmän ja siksi olen valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Pelkällä haluamisella elän tulevaisuudessanikin menneistyyttäni. Näin tämä menee jokaisella ihmisellä maailmassa. On aina mennyt ja tulee aina menemään.

 

Lauantai: Päivän teemana itsekehu, eli hiljaa mielessään terottaa itselleen viikon aikana löytyneiden hyvien puolien merkitystä.

Tämä ei muuten ollut ongelmallista. En muista koska olisin herännyt niin onnellisena ja pirteänä kuin mitä tein lauantai aamuna. 41h urakan jälkeen nukkumaan mennessä olin ehtinyt mainita morsiammelle peiton tuntuvan ylellisyydeltä ja sen jälkeen oli alkanut kuorsaus kuulua. 7h myöhemmin kello herätti ja pirteänä pystyyn. En voi sanoin kuvailla millainen oli olotilani. Todella tyytyväinen ja todella onnellinen ovat lieviä ilmauksia. Väsymystä ei ollut havaittavissa koko päivänä, eikä pienintäkään oiretta mistään univelasta, joka tästä eteenpäin on mulle myytti.

Ei tarvinnut itseään itselleen siis kehua. Koko päivän automaattisesti katselin ympärilleni, että mitä voisin tehdä. Aamusta tein päivän työt pois, päivällä järjestin kirjastohuoneemme, parit lumityöt ja illalla nukkumaan. Larssen varoitti kirjassa siitä, että tunne onnistumisesta jää mieleen ja sitä haluaa ylläpitää. Hän on oikeassa.

Lauantaista ei tarvitse kertoa muuta.

 

Sunnuntai: Päivän teemana kertailla viikon vaikutuksia itseensä ja ITSENSÄ PALKITSEMINEN.

Olin päättänyt etukäteen, että koko viikon syötyäni huonosti, eli terveellisesti niin sunnuntaina tempassaan pizza ja rikastutetaan Warren Buffettia, eli juodaan Coca Colaa. Palkinto myös se, että vaihdoin kävelemällä töihin kulkemisen autolla menemiseen ja huolehdin lihasliikunnasta aamulla ja illalla kolahommissa lumitöitä tehden.

Sunnuntaista ei tarvitse muuta kertoa, kuin ettei vieläkään 7h unien jälkeen ollut mysteeristä univelkaa suuresta valvomisesta ja työskentelystä johtuen.

Menneen viikon jälkeen oma tyytyväisyys itseeni on ihan Chuck Norris tasoa, eli ”en ole täydellinen, koska minusta puuttuvat kaikki huonot puolet”.

Larssen on kokemukseni perusteella oikeassa. Enemmän tekeminen ei ole kuormittavaa, eikä aikaa vievää. Se on palkitsevaa ja aikaa vapauttavaa kun on oppinut sen tekemään paremmin. Nyt kun kysyn itseltäni millainen loppuelämäni tulee olemaan, rehellinen vastaus on, että:” entistä paljon parempi!” Aika entinen ei enää palaa!

”ihminen joka elää pienempää elämää kuin mihin pystyisi, ei ole onnellinen ihminen” -Nelson Mandela

Nyt on hienoa nähdä sellainen, että tulevaisuudessa käytän enemmän aikaa pieniin ruokailutaukoihin ja liikuntaan. Teen entistä enemmän töitä. Koskee myös kotitöitä ja työskentelyä oman elämäni eteen. Silti mulla on vapaa-aika lisääntynyt, jonka johdosta olen parempi puoliso, parempi isä johon ovat tyytyväisiä perhe, ystävät, sekä asiakkaat. Voin itse henkisesti ja fyysisesti paremmin, olen tyytyväisempi itseeni ja elän pidempään uutta parempaa elämääni. Ehdin varmasti katsella televisiota. Ehdin varmuudella lomailla ja aivan varmasti löytyy aikaa kaljoitteluunkin. Soitappa ja kokeile ehdinkö vaikka tänään kaveriksi…

Suosittelen lämpimästi Helvetin viikkoa kaikille jotka haluavat enemmän elämältään ja olevat valmiita sen itse tekemään!

”Olemme sitä mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siis ole teko, vaan se on tapa” -Aristoteles

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

 

 

Mustaakin mustempi perjantai?

Tänään on isosta maailmasta kansainvälistynyt kansainvälinen köyhdytyspäivä. Mainio mahdollisuus ostaa edullisesti ja valikoiden oikeasti tarvitsemansa tavarat. Vuosi sitten kirjoitin samasta aiheesta, jossa kerroin kuinka monet ostavat kaikkea sitä mitä eivät tarvitse kaksi yhden hinnalla, rahalla jota heillä ei ole. Tästä kertoo kansamme velkaantumisaste, eli ostetaan luottokortin kera ja mietitään maksua myöhemmin. Monet tässä onnistuvat etukäteen käyttämään tulevat veronpalautukset ja kun palautukset tilille tulee, he siirtävät tylsän luottokorttilaskun miettimisen tuonnemmaksi, kun kerrankin on vähän ylimääräistä.

En nillitä tästä enempää, koska tämä kirjoitus löytyy nimellä ”musta perjantai, musta tulevaisuus”. Ei mulla tätä blackfridaytä vastaan ole mitään, eikä myöskään sitä, että ihmiset ostavat tuotteita verkkokaupoista ja kivijalkapalvelut kuolevat hitaasti, mutta varmasti. Paitsi jälkimmäistä vastaan mulla on, koska haluan käyttää kivijalkakauppoja ja kannattaa paikallisia yrittäjiä, jotka elättävät paikallista väestöä ja pitävät kunnan kassan elinvoimaisena pidempään.

Viime viikon talouselämälehti kertoi verkkokaupan olevan vasta alkutekijöissä, joka räjähtää käsiin tulevina vuosina. Vuonna 2016 suomalaiset ostivat verkkokaupoista 5,2 miljardin edestä tavaraa, josta 72% oli täysin ulkomaalaisista verkkokaupoista. Haittaaks se?

Ei sinänsä, jos ymmärtää sen, että valtiolla ja kunnilla ei ole tulevaisuudessa rahaa kansalaisistamme huolehtia, eli älä syytä Sipilää jos ostat tavaraa ulkomailta. Tuo ylläoleva matematiikka tarkoittaa sitä, että viime vuonna yli 3,7 miljardia euroa siirtyi pois PYSYVÄSTI meidän kansantaloudesta ja summa tulee kasvamaan vuosittain. Rahan pitää kiertää, tarkoittaa kerrannaisvaikutusta. On laskettu, että kerrannaisvaikutus on aina kymmenkertainen johtuen rahan kiertämisestä. Jos tuo 3,7miljardia jäisikin suomeen kiertämään suomalaisten verkkokauppojen turvin, tarkoittaisi tämä 37miljardin liikevaihtoa kerrannaisvaikutuksen jälkeen. Rahalla tietenkin myyjät täyttäisivät varastojaan, ostavat tarvittavia palveluita toisilta yrittäjiltä, palkkaisivat henkilökuntaa joiden palkasta siivut menee ympäri kylää. Tämä on kerrannaisvaikutusta, eli parturitkin pärjäävät sillä, että ihmiset ostavat rattikelkat suomesta…

Mikä tässä esimerkissä on paras, että huonoin puoli? Jos kaikki ostokset tehdään suomalaisilta yrittäjiltä, tuo sama raha kiertää ensivuonnakin suomessa. Nyt 3,7miljardia on siis PYSYVÄSTI poissa suomesta tekemästä 37miljardin kerrannaisvaikutuksen tuomaa liikevaihtoa.

Osta toki ulkomailta, en tuomitse. Mutta ei saa tuomita meidän hallitusta siitä, että ovat tuoneet KiKyjä ja Soteja tähän ”riesaksi”. Nuo 3,7 miljardia jotka tekevät kymmenkertaisen liikevaihdon, niillä tuotetaan ne verotulot, joilla tämän maan mm. terveyskeskuspalveluita ylläpidetään. Työttömyysturvasta ja asumistuista puhumattakaan. Rahaa ei voi vain painaa, eli raha ei kasva puussa, eikä sitä automaattisesti jakaa ole. Kyllä kansan pitää olla talkoissa, jos kansa palveluita haluaa.

Nyt niillä rahoilla kätevästi jotkut muut maat saavat rahaa tuottaa palveluita kansalle ja ne palvelut on meidän kansalta poissa. Kerron jo nyt, että seuraava hallitus joutuu tekemään lisää leikkauksia ja sitä seuraava vielä lisää. Tämän vuoksi jokainen keski-ikäinen joutuu enemmän omalla rahallaan omista vanhainkotipäivistä huolehtimaan. Leikkaukset eivät lopu, kun raha näyttää loppuvan. Leikkauksilla annetaan peruspalveluille tekohengityksen tapaista jatkoaikaa.

Oudointa on tuo iltapäivälehtien jakama asiakashyöty. Suomalaiset kaupat mainostavat heidän sivuillaan isoilla rahoilla ja silti kirjoitetaan uutisia, kuinka Aläräikkölän Paula säästää satasia joka vuosi ostamalla kaikki romppeet ulkomaisilta verkkokaupoilta. Voiko asiakasta enemmän munille potkaista, kun viereisellä sivulla yrittää suomalainen yritys saada näkyvyyttä omille palveluilleen?

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Virikettä parisuhteeseen

Sanonta ”ympäröi itsesi itseäsi älykkäämmillä ihmisillä” on kyllä helppo toteuttaa. Vaikka olisin kuinka fiksu, joku vielä fiksumpi on halukas tavalla tai toisella ainakin maksua vastaan salaisuutensa paljastamaan.

Nyt kun joulukin lähestyy, niin mietitään hieman lahjoja ja niiden tarpeellisuutta. Normaalisti lapsille ostetaan leluja ja aikuisille suklaata. Loppujen lopuksi lahjat voi kärjistää kolmeen kategoriaan: Romut, muistot ja elinikäinen hyöty.

Romujen etu on se, että kersa saa haluamansa markkinoiden parhaan puhelimen, joka on markkinoiden paras muutaman kuukauden ja sen jälkeen siitä tulee vanha. Hyöty jäi aika lyhyt aikaiseksi, mutta kun ei sille kelpaa muu… Joskus joulupukki on jopa niin tyhmä, että se tuo sinisen Salomonin laudan vaikka se punainen on nyt uusinta uutta!

Itse olen niin vittumainen äijä, että ostan käytännössä vain kirjoja joululahjaksi. Syy on Jörn Donnerin sanoin: ”Lukeminen kannattaa aina” ja olen huolissani tuon katoavan kansanperinteen vuoksi. Lukeminen kun on se juttu, miten on helpoin opetella uusia asioita. Jos lukeminen on vastenmielistä, on uusien asioiden oppiminen paljon vaikeampaa.

Totta kai sorrun romuihinkin, sillä useita koruja olen morsiamelleni vuosien saatossa ostanut, joilla hän sitten mun ”kekseliääseen älykkyyteeni” hermostuneena mua koittaa heittämällä osua… Sinne päätyvät väistelyni jälkeen takapihan metsään, mutta saavatpa lapsenlapset leikkiä tulevaisuudessa ihan oikeaa aarteen etsintää ja merirosvoa.

Muistot on romuja fiksumpi valinta. Miksi? Vastaus on aika helppo. Ne muistetaan. Romut vanhenevat ja menevät rikki. En mä muista millaisia leluja olen lapsena saanut, mutta muistan alle kouluikäisenä tehdystä Ahvenanmaan matkasta uskomattoman paljon pieniä välähdyksiä vieläkin. Isäni esimerkiksi ostaa äidilleni joululahjaksi joka vuosi jonkun ulkomaan matkan ja ne eivät äidin muistoista katoa. Eikä sitä muistoa voi ”kekseliäiseen älykkyyteen” hermostuneena paiskata takapihan metsään.

Entä elin ikäinen hyöty? Tuleppa kyselemään millaisia ilmeitä oli sukulaisilla minun ilmettä katsellessani, millainen oli oma olotilani, mitä syötiin ja millainen oli keli kun sain elämäni ensimmäisen kitaran. Kitaralla en ole elämässä mitään merkittävää saanut aikaan, mutta kehittänyt se on minua ja soitan sitä edelleen päivittäin. Jos ostan lapsilleni kirjoja, joilla he voivat kehittää itseään, voiko kehityksen heittää metsään ”kekseliäiseen älykkyyteen” hermostuessaan? Ei voi. Mikäli kirjasta on heille elinikäinen hyöty, unohtavatko myöskään muistoa keneltä ja koska se saivat? Eivät. Eivätkä myöskään unohda millainen keli oli tuona jouluna kun sen saivat, eivätkä mitä mummolassa oli joulupöytään katettu. He eivät unohda sitä kertaa, missä lukivat ja mitä ympärillä tapahtui kun ensimmäinen elämää mullistava muutos tapahtui. Vanheneeko tuo oppikirja romujen tavoin ikinä? En edes vastaa, koska lause olisi liian järkevä ja vieläpä yhteen sanaan typistetty…

Meillä on yhtiössä yksi todella iso asiakas, jolle morsiameni työskentelee 24/7. Työ on puhelimessa olemisesta huolimatta ajattelutyötä, eli äärimmäisen kuluttavaa. En ole alan toiminnan osaaja, joten en voi auttaa muuta kuin laki ja numero asioissa. On sairaan vaikeaa välistä katsoa vierestä niin väsynyttä ihmistä, kuin mitä hän on. Mun suurin tehtävä on pitää morsiameni ”kuosissa” muistuttaen kuin ”kova sälli” hän on, eli motivoida. Välillä se toki on vaikeaa, mutta kun olen fiksuimman onnistunut markkinoilta rekrytoimaan, ei usko hänen onnistumiseen minulla ainakaan ensimmäisenä lopu!

Syksyllä löysin vahingossa mainoksen, jossa kerrottiin tunnetun sijoituskirjailijanaisen suomen vierailusta vain naisille tarkoitettuun tapahtumaan. Tiesin heti, että tänä vuonna hän ei saa loppuvuodesta synttärilahjaksi aarteita lapsenlapsille, eikä uutta puhelinta tai kameraa tms. romua. Hän saa 700e arvoisen Vip lipun tuohon seminaariin 2kk ennen syntymäpäiväänsä ja matkakulut tulee vielä tuohon päälle! Vip lipussa oli paikka eturivissä ja lounastauolla ruokailu tapahtui luennoitsijan seurassa, jolloin pystyi häneltä täysin vapaasti kyselemään näkemyksiä. Lisäksi kun on tärkeää ympäröidä itsensä itseään älykkäämmillä ihmisillä, löytyykö niitä helpommin tuollaisesta tapahtumasta, vai sosiaalisesta mediasta? Verkostoitumisen hyöty tulee vielä päälle.

Kolmanneksi parasta tämän lahjan hankinnassa oli morsiammeni kyyneleet silmäkulmissa kun kerroin milloin hänen tulee olla Helsingissä ja miksi. Hän kertoi, ettei ole elämässään saanut näin hyvää lahjaa. Varmasti tiesi, ettei tuota voi heittää metsään törmätessään ”kekseliäiseen älykkyyteen”.

Toiseksi parasta oli se, kun tuona lauantaina hänen ollessa seminaarissa, minä olin töissä kahdeksaan saakka ja kävellen kuten aina. Hän soitti mulle kahdeksalta käsittämättömän innon vallassa ja kun puoli yhdeltätoista lopetettiin puhelu, en viitsinyt enää kävellä kotiin, vaan soitin taksin…

Parasta tuossa lahjassa on ollut katsoa kotona, millä ”VITTU KATOTAAN KUKA ON KUKA” asenteella täällä nykyään töitä tehdään. Toki työ on edelleen 24/7 ja äärimmäisen kuluttavaa, mutta kyllä nykyään morsiameni ihan itse itseään motivoi tekemään hommansa parhaalla mahdollisella tavalla. Mun tehtävä on vain katsella asiakkaan numeroita ja löytää ratkaisua niiden tarinan kertomiin ongelmiin. (loppu se pään silittely)

Bonuksena kaiken päälle tuli vielä onnistuminen verkostoitumisessa! Löytyi heittämällä ihmisiä joiden kanssa voi jotain todella hyvää vielä tulevaisuudessa tapahtua. Käyntikortteja oli häneltä pyydetty ja hän oli pyytänyt myös. Mitä tämä yht n. tonnin investointi tuo tulevaisuudessa, en tiedä. Mutta tappiota se ei tuo. Raha tulee varmasti takaisin tulevaisuudessa ja vaikka ei tulisikaan kuten korujen ja romujen ostossa, parisuhde voitti varmasti. Mitä tein hänen eteen, ei unohdu hänellä koskaan. Myös itseäni se, mitä näen aikaan saaneeni järkevällä lahjalla, innostaa vähintään yhtä paljon, kuten erektio palvelutalossa.

Kun rahaa lahjoihin kulutat, mietippä mitä voit oikeasti kyseisellä rahalla läheisellesi antaa.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Voiko golf olla kupla

Pakko aloittaa positiivisesti, eli on jälleen huikeaa kuukauden tauon jälkeen kirjoittaa omia näkemyksiä päivän polttaviin aiheisiin. Erimieltä saa edelleen olla, sillä kyseenalaistamisia haluan saada.

Tämän päivän aihe on, voiko rahan menettäminen olla rahan säästämistä. Näkisin, että kyllä voi. Olen puhunut blogeissani ja ihmisille kasvotusten rahan kunnioittamisen puolesta, jolloin raha jää sitä kunnioittavalle taholle, toisin kuin esimerkiksi puoliso jota toinen ei kunnioita, niin tämä puoliso lähtee. Ei rahakaan pysy sellaisella joka ei rahaa kunnioita. Otsikosta huolimatta tänään emme vertaa automerkin malleja toisiinsa.

Rahallakin on tunteet. Tästä pääsemme näkemykseen onko hieman tappiolla luopuminen hyvästä vai pahasta? Otan esimerkiksi ystäväni, joka vuosi sitten kysyi neuvoa oman taloutensa hoitoon. Hänellä oli autolainan lisäksi muutama tonni luottokorttivelkaa, joista kaikesta hän selvisi käytännössä puolessa vuodessa. Autolaina oli tässä ratkaisevassa tekijässä. Hänellä oli seisontavakuutuksessa oleva auto myynnissä 6500e hintaan. Hinta oli Suomen halvin kyseisen merkin ja mallin kohdalla. Hän sai silti tarjouksia autosta jotka alittivat liki tonnilla pyyntihinnan ja hän niistä kieltäytyi. Syy kieltäytymiseen oli se, että olemassa olevien hintojen mukaan autosta pitää saada enemmän.

Sanoin hänelle, että markkina määrää hinnan, ei se mitä mieltä sinä tai muut vastaavan auton omistajat olette. Kun ne kalliimmat ovat edelleenkin myynnissä ja sinunkin autosta tulevat tarjoukset ovat matalia, voisiko kyse olla siitä, että te kaikki kyseisen auton omistajat arvioitte autonne hinnan väärin, eli yläkanttiin? Selitin myös kaverille, että ”vanhan” auton arvo putoaa 10% vuodessa ja sinä aikana sille on tullut myös kuluja seisonta vakuutuksesta. Pitää myös huomioida se, onko kampe soiva vuoden pressun alla säilyttämisen jälkeen? Kun nämä laskee yhteen, voiko olla kannattavampaa luopua heti hinnalla joka lopettaa rahan menettämisen, vai ottaa riski siitä, että rahaa menetetään vielä vuosia eteenpäinkin. ”Tämä on kymppitonnin auto”….

Ystäväni ymmärsi näkemykseni ja myi auton reilusti alle keskimääräisen pyyntihinnan. Näin hän säästi vakuutusmaksut, arvonalenemisen ja lainan korot. Myös lainan lyhennykset jotka piti maksaa pihalla seisovasta romusta, rahalla jolle oli käyttöä muualla. Autolaina maksettiin kokonaan pois myyntihinnalla. Tästä lainasta vapautuvalla pääomalla taas maksettiin muita lainoja entistä nopeammin. Ystäväni alkoi kunnioittamaan rahaa ja tänään hänelle jää joka kuukausi ylimääräistä rahaa säästöön, tai sijoittamiseen.

Valtaosa tavallisesta kansasta esim. häviää rahaa pörssisijoittamisessa. Syy tähän on se, etteivät he ymmärrä yllä olevan esimerkin mukaisia lain alaisuuksia. Kun hinnat ovat jatkaneet nousuaan, kuvitellaan rahan tekemisen olevan helppoa ja loputkin kansasta säntäävät osakemarkkinoille. Jos hinta jatkaa hieman nousua, he myyvät nopeasti kaiken pois, etteivät he menetä rahaa.  Jos hinta laskee, he eivät malta myydä etteivät he jää tappiolle. Tämä on päinvastaista toimintaa kuin miten voittajat toimii. Voittajat ostavat paniikin vallitessa ja myyvät hurmion vallitessa. Häviäjät ostavat hurmiossa ja myyvät paniikissa.

Tappiolla myymisen edun esimerkki tuli joku viikko sitten esille golf osakkeiden kanssa. 90-luvulla kaikki silmää tekevät rupesivat harrastamaan golffia. He ostivat osakkeen golfkerhosta ja sen lisäksi maksoivat pelimaksun jokaisena vuotena. Silloin kun kaikki menee samaan markkinaan mukaan, syntyy kupla. Tänä päivänä golfkentät ihmettelevät sitä, että harrastajamäärät ovat laskussa. Vanhat kuolevat ja uusia harrastajia ei tule. Tämän kuplan puhkeamisesta oli uutinen kauppalehdessä, kun jonkun kentän yhteydessä myytyjä osakkeita halusi joku taho saada itselleen. Tarjous oli hienosti rakennettu, hyödyntäen yllä mainittua ”stop loose” (lopeta se saatanan rahan menettäminen) periaatetta. Tarjous oli, että 1200e maksetut golf osakkeet ostajat suostuvat vastaanottamaan, mikäli osakkeen omistaja maksaa heille 1200e!

Moni hyväksyi tarjouksen ja lopetti samalla rahan menettämisen. Moni hylkäsi tarjouksen ja odottelevat yhä kysynnän palaamista 20-v takaiseen tilanteeseen. Enpä jaksa uskoa että saavat koskaan omiaan pois. Huipuin esimerkki oli myyjä, joka teki vasta tarjouksen siten, että hän saa pelioikeuden seuraavalle kahdelle vuodelle 600e vuosihintaan ja tämän hyväksyessään ”ostaja” maksaa osakkeesta yhden euron. Ostaja suostui, jolloin myyjä lopetti heti 600e per vuosi köyhtymistahdin ja sai ilman rahaa vielä pelata kaksi vuotta ja kiitoksena omasta hyvin hoidetusta taloudesta euron rahaakin!

Oli kyse osakkeista, huoneistoista, autosta tms. vastaavasta, älä kuvittele tietäväsi paljonko sen arvo on. Arvo muodostuu siitä, paljonko ostaja on valmis siitä maksamaan. Vertaa myös aina sinulle koituvia kustannuksia siihen, paljonko joudut ”oikeasta hinnasta” myydessäsi luopumaan.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy

Lain mukaan kelvoton!

Päivän blogi on jatkoa viime viikkoiselle turinalle Helvetin viikosta. Samalla se toimii avauksena ensi viikolla alkavalle päiväkirjan pitämiselle samasta aiheesta. Helvetin viikkoni alkaa tulevana maanantaina klo 5.00. Viikon tarkoitus on saada minut olemaan jatkossa pysyvästi parhaimmillani. Mikäli viime viikon blogi on lukematta, lue ihmeessä se tästä.

Mukavuusalueella, vai parhaimmillaan

Viime viikolla kerroin, että kaiken loksahtaessa kohdilleen, keväästä tulee elämäni haastavin. Tämän vuoksi tarvitsen tuon psygologisen haasteen nyt. Olen hieman kauhun sekaisin tuntein odotellut maanantaita, mutta torstaina postissa tullut kirje muutti asenteeni. Nyt odotan maanantaita innolla.

Kirjoitan tästä kevään isosta proggiksesta aikanaan blogin ja tämän vuoksi en avaa yhä epävarmaa tapahtumaa vielä tämän enempää. Kyse on kuitenkin siitä, että Ansionsa Mukaan Oy haluaa laajentaa toimintaansa alueelle, johon en ole lain mukaan kelvollinen. Olen siis laillisesti kelvoton! Nyt se on myös paperilla todistettu. Tässä tapauksessa voi kuitenkin soveltaa yhdenvertaisuus lakia, joka antaa mulle mahdollisuuden tulla kelvolliseksi, kunhan pystyn kelvollisuuteni toteen näyttämään.

Tästä kelvottomuudestani pyysin lausunnon niin korkealta taholta kuin mitä yhteistyökumppaneistani löysin. Pyysin häntä kirjoittamaan oman näkemyksensä minun kelvollisuudesta/ kelvottomuudesta. Tämän liitän oman kirjeeni liitteeksi ja näillä papereilla olisi tarkoitus saada lupa saapastella lain yli. Nyt postissa tuli tuon yhteistyökumppanin kirje ja sen luettuani mietin vain, että kannattaako enää itse kirjoittaa mitään, sillä näkisin lain joutuvan nöyrtymään. En tiennyt olevani niin kelvollinen kuin mitä kirjeeseen oli kirjoitettu. Otin kirjeestä noin pari sataa kopioita ja teippailin niitä ympäri taloa muistuttamaan morsiantani siitä, kuka on päällikkö!

Maanantaina alkavalla Helvetin viikolla fokus pitää olla aikaan saannoksissa ja kaikki mukavuudet ovat kiellettyjä, niin tällä viikolla on vapaa-aika tullut rötväiltyä ihan täydellisesti. Ensi viikolla kaikki syötävä ja juotava tulee olla terveellistä, pääkoppa joutuu ”ylitöihin” ja liikuntaa on samalla lisättävä. Television katseluun ei aikaa saa myöskään jäädä. Tämän vuoksi olen suunnitellut nyt lauantaina syöväni pelkästään karkkia sohvalla maaten ja typeriä ohjelmia televisiosta katsellen, ettei todellakaan tarvitse ajatella mitään. Kaljaa tarvitsee varmaan juoda niin tolkuttomasti ”varastoon”, että aamulla joudun poikkeuksellisesti kävelyn sijaan menemään autolla töihin, koska en vielä aamullakaan pysty kävelemään? Huomenna töissä en tee yhtään mitään ylimääräistä työtä. Vedän niin rimaa hipoen päivän läpi kuin suinkin vain pystyn. Syön pizzaa ja juon kokista samalla kun katselen netistä hömppäohjelmia. Kaljaa ei tee sunnuntaina jostain syystä enää mieli…

Vaikka olen mielestäni ahkera ja aikaan saava, se ei tule riittämään kevään mahdolliseen proggikseen. Itsestäni pitää saada vieläkin enemmän tehoja irti. Tämän vuoksi tuo psygologinen itsensä parantamisviikko on välttämätöntä ottaa. Odotan todella mielenkiinnolla miten siitä selviän, kun tiedän mitä siellä on tulossa. Tuosta kun selviän, on tehokkuuteni kasvanut huomattavasti ja keväästä tulee huomattavasti helpompi, loppuelämästäni puhumattakaan.

Raapustelen ensi viikolla Ansionsa Mukaan Facebooksivulla hieman päiväkirjaa joka päivä siitä, miten edellinen päivä on mennyt ja mitä se piti sisällään. Koko viikon annista ja sen tuomista henkisentason tuntemuksista lyhkäinen blogi maanantaina 12.3 klo 18. Tämän jälkeen blogit maanantaisin klo 18. Vanhojen blogien ”suomentamisprojekti” kestää vielä laskujeni mukaan pari viikkoa. Ne tulevat ensi viikolla joka päivä luettavaksi klo 20. Viikosta 11 alkaen blogi siis maanantaisin ja tuolla viikolla tiistaista eteenpäin loput uusinnat vanhoista kirjoituksista.

Sunnuntaina morsiammeni voi minua nukkumaan mennessäni motivoida huutamalla, että:” Painu Helevettiin”, koska maanantaina klo 5.00 sieltä herään.

Marko, Ansionsa Mukaan Oy